Hieman edelleen ihmetyttää itseänikin, että miksi jatkuvasti pitää palata näihin vanhoihin 90-luvun toimintaleffoihin, että ihan oikeasti saa kunnon toimintaa. Tämäkin leffa on rakennettu yhden lentokoneen sisään ja silti leffan juoni toimii kuin junan, tai tässä kohtaa ehkä pitäisi sanoa lentokoneen vessa. Harrison Ford loistaa leffassassa American presidenttinä ja johtaa upeasti joukkojaan edestä, vaikka epäilijöitäkin on niin, kuin kuin varmasti jokaisessa hallinnossa. Silti tässäkin leffassa yksi asia nousee itselleni päällimmäisenä pintaan. Presidentti on instituutio, jota kantaa kerrallaan yksi ihminen. Mutta mikä on tuon yhden ihmisen arvo, kun kuitenkin presidentinkin kuollessa seuraava ihminen tulee ja ottaa tämän henkilön paikan. Joo joo, ymmärrän kyllä mitä tämän kaiken taustalle liittyy ja tottakai presidentin turvallisuudesta pitää pitää huolta tai maailma kaatuu, mutta silti, jos linjalla on tuhansien ihmisten henki versus yhden presidentin, niin mikä on maailmassa yhden ihmisen hengen arvo, ja miten se määritetään. Kysymyksiä joita tässäkin leffassa hienosti pohditaan ja laitetaan pohtimaan. Yksi merkki jälleen loistavasti leffasta, se laittaa oikeasti miettimään asioita laajemmin kuin parin tunnin viihteenä.
Leffan juoni muuten ei ole kovinkaan ihmeellinen ja varmasti osittain juuri siksi se toimii. No, voidaanhan tässä heti ensimmäiseksi kysyä, että miten ihmeessä tuollainen soluttaituminen olisi ikinä mahdollista, mutta kai kaikki on tässä maailmassa mahdollista, onhan sitä eri hallintoihin nytkin soluttautuneina paljon kaiken laista. Rahalla kuitenkin voi saada aika paljon ihmisten päitä kääntymään. No, leffa on vuodelta 1997 ja silloin varmaan Venäläisten asema maailmassa muutenkin oli hieman erilainen. No, mutta vaikka Harrison Ford on luonnollisesti leffan suurin stara, niin ei hän tässä kyllä yksin jää, onhan tässä muitakin isoja nimiä kuten Glenn Close ja Gary Oldman. En tiedä kuultaako aika vaan muistot, mutta kyllä tämä leffa vaan itselle toimii kaikin puolin vaikka en ole tätä aikoihin nähnytkään.
Kun tähän vielä lisätään uusi Dolby Atmos ääniraita, joka on aika kivasti tehty. Leffassa on kunnioitettavasti käytetty koko 9.1.6 ääniraitaa ja sen kyllä huomaa. Ei tule ikävää näitä ”halpoja” restaurointeja, joissa on muodon vuoksi heitetty ääntä kahteen kanavaan katossa ihan vaan sen vuoksi, että voidaan myydä leffaa uudella atmos-raidalla. Tässä asiat on tehty oikein ja sen kyllä sitten myös huomaa. Leffassa on panostettu ääniin jopa niin paljon, että myös objekteja liikutellaan aika paljon ja se jos joku on jo aika paljon näihin restauroituihin leffoihin. Kaiken kaikkiaan äänet ja kuva on tässä kyllä hyvin kohdillaan ja senkin vuoksi erittäin hieno leffakokemus. Silti mitä jään toivomaan, lisää tälläisiä leffoja uusina vuonna 2o25, jottei aina tarvitse katsella ysäriä että saa hyvää toimintaa.
leffafriikki.com 