Mennäänpä taas sinne toimintaleffojen kultaiselle 90-luvulle ja tarkemmin ottaen vuoteen 1994. Speed, Suomessa lisänimen saanut Kuoleman kyydissä oli aikamoisen kova leffa itselle tuolloin. Se tuli tietysti hankittua itselleni siinä legendaarisessa VHS-muodossa, eihän tuolloin oikein mitään muuta vielä ollut tarjollakaan. Mutta leffassa oli tälläkin kertaa tuon ajan mukaisesti todella paljon menevää toimintaa ja mikä siis edelleen parasta, näissä se juonikin on vielä pelkän rämistelyn lisäksi mukana. Jostain syystä tämä leffa kuitenkin tuli itselleni vastaan uudelleen vasta nyt kun siitä tuli versio 4K:na, eli en muista kyllä leffaa muuten nähneeni näiden nuoruusaikoijen jälkeen. Se taas näkyi heti siinä, että ainoat muistikuvat olivat tuosta bussiajelusta, enkä oikein leffaa muuten kyllä muistanut yhtään. Rottentomatoes pisteet ovat muuten tällä leffalla huimat 95 eikä tosiaan mikään ihme.

Sikäli tämä oli taas oikein mukava leffa, että leffa oli itsessään vanha, mutta äärimmäisen hyvä, ja kun vielä itse leffasta ei sen enempää muistanut, niin oli tavallaan kuin ihan uusi leffa itselle. Eikä tässä leffassa nyt ihan huonoja näyttelijöitäkään ole. Pääosassa tietysti nuori Keunu Reeves, joka ihan oikeasti näyttää tässä todella nuorelta ja kokemattomalta jos vertaa miehen rooleja tämän jälkeen. Ei tämä siis toki miehen mikään ensimmäinen rooli tietenkään ollut, mutta aika nuorelta silti tässä näyttää. Tuohon aikaan ihan älyttömässä nosteessa ollut Sanda Bullock puolestaan on ainakin omasta mielestäni tässä se kovin tähti ja vetää kyllä ihan huikean roolin, roolin, joka leffasta on kaikista parhaiten jäänyt mieleen. Toki myös Dennis Hopper on tässä todella hyvä.

Leffaan on tehty myös huikea uusi 9.1.6 Atmos ääniraita, joka toimi erittäin hyvin vanhan leffan kanssa. Tästä muuten pitää sen verran kertoa tarinaa, että ihan täysin en tälläkään kertaa pystynyt leffaan keskittymään, nimittäin olen jo jonkin aikaa miettinyt noita Atmos-kaiuttimia ja lähinnä siis sitä, että miten ne toimii kun ne on kattoon upotettuina. Aloin sitten hieman leffan aikana testailemaan, ja jostain syystä etummaisista Atmoksista ei ääntä tule lainkaan. Jatkoin sitten testailua vielä hieman pidemmälle ja totesin, että etuatmoksiin tulevat äänet ohjataan jostain syyystä keskimmäisiin, ja vaikka Trinnov näyttää näille kanaville ääntä, niin ulos ne eivät tule oikeasta paikasta. Keskimmäisten ääni kuitenkin tulee normaalisti myös keskeltä, joten jotain outoa oli meneillään. Laitoin Trinnovin suuntaan hieman kyselyä asiasta ja sen jälkeen asia alkoi aika nopeasti selvitä. Trinnov käyttää ns. 3D mapping ominaisuutta, jolla se ohjaa äänen oikeaan kohtaan huonetta, vaikka kaiuttimet eivät ihan optimaalisessa paikassa olisikaan. Trinnov siis pystyy tavallaan siirtämään kaiuttimen paikkaa, jos jokin asia huoneessa estää kaiuttimien optimaalisen sijainnin. Tällä kertaa Trinnov katsoo, että nuo etummaiset Atmokset eivät ole avain oikeassa paikassa ja sen vuoksi ohjaa äänen oikeaan kohtaan huonetta. Tavallaan ymmärrettävää, mutta kivahan se olisi kaikkia kaiuttimia silti käyttää, joten asiaan piti miettiä ratkaisua. Ja ratkaisu lopulta tähänkin asiaan löytyy Trinnovilta aika nopeasti, eli muuttamalla nuo kaiuttimet Front Top kaiuttimista Front Height positioon (ohjelmallisesti), alkoi kaikki äänet ohjautua oikeaan paikkaan. Trinnovin mahdollisuudet ovat kyllä aivan rajattomat kun kaikkea vaan oppii hyödyntämään.

Tää siis menee ehdottomasti suositeltavien leffojen joukkoon oot sitten nähnyt tai ei. Speed on todella laadukasta toimintaa ajalta jolloin sitä osattiin vielä tehdä. Pitää itse asiassa itsekin tämä vielä katsoa uudelleen ilman mitään häiriöitä, sen verran hyvä fiilis tästä jäi.

Kun kerran kaikki sitä nyt niin kovasti kehuu niin piti sitten itsekin suunnata uimarannan sijasta leffateatteriin katsomaan tätä Marvelin uutuutta, eli Fantastic Fouria. No, sen verran valehtelin, että uimaranta ei niinkään ole kyllä mun juttu vaikka sielläkin kesäisin tulee käytyä, joten ihan mielelläni lähden aina hellettä pakoon leffaan. Tätä muuten suosittelen monelle muullekin, ainakin niille jotka jatkuvasti valittavat kuumuutta, nimittäin parempaa paikkaa paeta helteitä ei ruokakaupan lisäksi ole kuin leffateatteri. Tälläkään kertaa siellä ei kuitenkaan montaa muuta ollut eksynyt, nimittäin vain kourallinen ihmisiä oli kello viiden esitykseen sunnuntain kunniaksi saapunut.

Oliko tämä sitten sen kaiken hehkutuksen arvoinen leffa. Sanotaanko näin että ainakin kaikille Marvel-faneille tämä oli kyllä loistavaa viihdettä, mutta itselle tämä ei nyt ihan fantastinen kuitenkaan ollut. Mutta, en muista koska olisin viimeksi nauttinut Marvelin leffasta näin paljon, eli kyllä tämä upposi hyvin myös itselle. Syitäkin tähän on varmasti useita, nimittäin aika paljon hvyää tähän mahtui. Ensimmäinen erittäin hyvä juttu leffassa on leffan kesto. Tämä uutuus on painettu todella upeasti parin tunnin pakettiin, eikä sitä ollut yritetty pidentää turhan takia tippaakaan. Toiseksi, leffa on selkeästi ensimmäinen osa, ja sen tietää kaikki jo leffaan mennessään, onhan leffan nimikin jo enteilevästi First Steps. Siitä huolimatta leffassa on hyvä juoni ja ihan selkeästi oma juoni, eli vaikka tässä nyt varmasti tavallaan rakennetaan seuraavaa osaa, niin yksittäisenäkin leffana tämä on loistava eikä tästä jää yhtään sellaista fiilistä että tässä nyt vaan odoteltaisiin jotain suurta ja mahtavaa jatko-osaa. Ei, tähänkin oli kyllä panostettu ihan omana leffanaan, loistavaa.

Kolmas loistava juttu tässä leffassa on kaikki neljä näyttelijää, jotka todellakin ovat Fantastic Four. Jostain syystä mitä enemmän Vanessa Kirbyä näen ruudulla, sitä enemmän alan hänestä tykätä, tai sitten hän vain paranee näyttelijä jatkuvasti. Tässä leffassa hän on aivan suvereeni ja leffan suurin tähti siitä houlimatta, että muitakin suuria nimiä leffasta löytyy. Pedro Pascal on myös todella todella hyvä, ja hänenkin roolinsa tässä on aivan napa kymppi. Yhtään sen pienempään rooliin ei jää myöskään Joseph Quinn Liekin roolissa. Ralph Ineson on sarjan pahis, lähinnä äänellään, mutta jos jotain tästä leffasta todellakin odotan kotiin, niin joka ikinen kerta kun Galactus ruudulla näkyy, niin äänien osalta jotain todella kivaa syntyy. Ensin aivan jäätän hieno puhe (siis äänien osalta hieno), sitten kaikki rymistelyt ja muut, ihan älyttömän hauskaa materiaalia varmasti tulossa myös kotiin.

Muuten äänissä oli paljon kaikkia kivaa. Nämä Galactuksen puheet olivat ehdottomia highlighteja, mutta oli tässä muutakin. Pääasiassa paljon hyvin Marvelille ja vastaaville leffoille tyypillistä ryhmistelyä, mutta sanotaanko näin, että isoon leffasaliin poikkeuksellisen hyvin taas äänet erottui myös seiniltä. Katosta en taas yhtäkään erilistä ääntä kuullut, katsotaan sitten kotona mitä sieltä oikeasti tuli tai ei tullut. Kuva tulee myös olemaan aika kivaa katsottavaa kotona, saa nähdä tarvitaanko ihan aurinkolaseja kaikkien näiden koko ruudun liekkien kanssa. Loppuun voidaan siis todeta, että jos minä viihdyn näin hyvin Marvelin parissa, niin silloin varmasti viihtyy aika moni muukin. Tätä leffaa on kiva jäädä odottelemaan kotiin ja tulee varmasti joskus hyllyyn hankittua. Sitä odotellessa voisi vaikka tutustua vanhempiin versioihin!Menkäähän ihmeessä pitämään hellettä leffan, tämä on varmasti parin tunnin viilennyksen arvoista.

WowHD:n paketti saapui ja täytyy kyllä sanoa, että tuo homma kyllä rokkaa hyvin. Leffat tulevat nopeasti, hinnat ovat pääosin hyvinkin kohdillaan, etenkin kuin noita 15% tarjouksia on hyvinkin tasaisin väliajoin ja silloin sieltä itsekin lähinnä leffani tilaan. Saatavilla on aina uusimmat uutuudet ja hinnat niissäkin hyvin kohdillaan. Lisäksi tietysti bonuksena paljon leffoja, joita Suomesta ei edes saa neljä koona, ja noitahan sieltä paljon koitankin tilailla. Tällä kertaa mukaan lähti neljä leffaa toimintaa ja jokaista odotan kyllä paljon. Mukana oli Speed kuoleman kyydissä, ihan huikea leffa nuoruudesta, pitkään etsimäni Devotion, uusi tuttavuus Rush, sekä sitten tämä Working Man, joka pääsikin heti jo katseluun.

Jason Stathamin leffat ovat kaikki aika saman tyyppisiä ja Jason Statham esittää kuin samaa roolia näistä jokaisessa. Mutta silti, pitää antaa tuon Jurassic Park haukkumisen jälkeen isot propsit Stathamille siitä, että tässä ei tyydytä vain tekemään samaa saagaa uudelleen ja uudelleen ja myymään vanhalla nimellä samaa leffaa uusissa kuorissa. Vaikka leffat ovat hyvin saman tyyppisiä, ne kuitenkin ovat kaikki ihan omia leffojaan, niin tämäkin. Olisikohan jossain ollutkin jotain puhetta, että tämä olisi tavallaan jatkoa loistavalle Beekeeperille, tyyliltään ja idealtaan varmasti näin, mutta arvostan todella suuresti, että kansissa ei vain luen että Beekeeper 2, vaan ollaan uskallettu tehdä ihan uusi leffa. Niin, ja Stathan on tässä aivan oma itsensä, mutta sekään ei haittaa tippaakaan kun kyseessä kuitenkin ihan oma leffansa.

Ja jos toimi Beekeeper hyvin, niin niin toimii kyllä tämäkin. Leffa on takuuvarmaa action viihdettä, ja vaikka juoni tässäkään ei ole mitenkään kovinkaan uusi tai yllättävä, niin se toimii yksinkertaisuudessaan juuri niin kuin tälläisessä action leffassa pitääkin. Tätä on helppoa ja kivaa katsella, leffa menee kuin siivillä ja jos jotain häiriöitä tulee, niin leffa pitää pysäyttää, eikä tippaakaan halua antaa mennä ohi. Toki tässäkin leffassa Stathan kantaa leffaa, mutta onhan tässä paljon muutakin. Esimerkiksi Arianna Rivas Jennynä on mielestäni ihan huikea. Samoin Chidi Ajufon Dutch on tässä aivan mahtava! Leffassa kaiken kaikkiaan kaikki toimii kuin rasvattu ja tälläisenä leppoisana toimintana tämä on ihan parasta mitä tällä hetkellä on saatavilla.

Tähän kuin vielä lisätään oikein erinomainen ääniraita ja ylipäätään äänisuunnittelu, niin tässä kaikki vaan toimii. Leffassa on erittäin hyvin ja huolella tehty 9.1.6 ääniraita ja Objektejakin liikkuu. Pääosin kuitenkin suhteellisen staattinen objektien osalta, joka ei kuitenkaan menoa tällä kertaa haittaa tippaakaan. Äänet ovat hyvin tehdyt, erityisen tarkkoja yksityiskohtia sisältävä, nautittava. Leffassa on useita kohtauksia, joissa laukaukset viuhuvat poikkeuksellisen hyvin ja pannaukset napsuu myös hyvin kohdilleen. Kaiken kruunaa erittäin dynaaminen miksaus, jossa subbarit todellakin laulaa ja kovaa. Loistava leffa, jonka todellakin voisi katsoa vaikka heti uudelleen!

Se on muuten samalla sitten blogin päivitys numero 951, eli tuo maaginen tonni lähestyy kovaa vauhtia! Tähän oli tarkoitus kehitellä jotain kilpailuakin, mutta ainakaa toistaiseksi sellainen ei ole onnistunut.. Pitääpä varmaan alkaa hieman kysellä jos joku lähtisi sponssaamaan jotain kivaa palkintoa! YouTube tässä kivasti kasvaa ja kiinnostaa, mutta blogin ja instan seuraajamäärät ovat jo aika pitkään pyörineet samoissa, jotain buustia näihin siis olisi myös kiva saada, jotta seuraavaa tonni jaksa jahdata, jos se nyt mikään jahtaamisen aihe to syy edes on!

Netflixiin saapui heinäkuun alussa kauan odotettu Old Guard leffan toinen osa, ja miksi siis kauan odotettu, niin vuonna 2021 saapui se ensimmäinen, mutta huhujen mukaan jo vuodesta 2022 kuvattu toinen osa laitettiin ulos vasta nyt. Mikä lienee sitten syynä tähän kolmen vuoden odotteluun niin sitä en tiedä, mutta ihan kiva että tuli ulos nyt. Leffassa pääosassa on Charlize Theron, joka on muuten myös yksi leffan tuottajista, mutta leffan ohjaajana toimii Viktoria Mahoney. Old Guardia voidaan siis hyvällä syyllä pitää naisten taidon näytteenä, ja vielä kun mukaan on saatu myös Uma Thurman, niin naisenergiaa tästä leffasta ei todellakaan jää puuttumaan. Leffa on siis toinen osa, eikä muuten jää kenellekään epäselvää, että onko kolmatta osaa tulossa.

Nimittäin, leffan loppu on kyllä aika hämmentävä, jos pelkäät juonipaljastuksia niin jätä tämä kappale tähän ja jatka seuraavasta. Nimittäin leffan loppu on hävyttömän selvä jatko-osan alku. Eli lopussa ei oikeastaan ratkea mitään ja leffa jää ikäänkuin aivan kesken. Koko leffan loppu itse asiassa lässähtää aika pahasti ja eihän sen tarkoituksena voi olla kuin saada ihmiset odottamaan seuraavaa. Toivottavasti sitä seuraavaa ei tosin tarvitse nyt sitten odottaa taas kolmea vuotta, leffa kuitenkin jäi aika herkulliseen paikkaan juonen osalta. Aika jännä siltä, kolmatta osaa nimittäin ei käsittääkseni kuitenkaan ole varmistettu, mikä on muuten aika outo juttu kun miettii mihin tämä leffa päättyi.

Ihan omana leffanaan tämä muuten toimii hyvin, enkä suoraan sanoen muistanut edes ensimmäisestä juuri yhtään mitään. Toisaalta, enpä kyllä ihan hirveästi siitä ekasta muista tämänkään katsomisen jälkeen juuri mitään, mutta löytyyhän se tästä blogista se ensimmäisenkin juttu aiempaa, ja kävin sen ennen leffan aloitusta itsekin katsastamassa. Siellä puhuin ennen kaikkea hyvistä äänistä, eikä ne äänet kyllä petä tässäkään. Leffa on Netflixin tapaan 9.1.6 materiaalia ja erittäin hyvää sellaista. Leffassa liikkuu kyllä objekteja, mutta niitä käytetään aika harvakseltaan, kuten kattokajareita ihan ylipäätään. Silti leffasta jää ihan sellainen fiilis, että ääniin on tosiaankin panostettu, ja ennen kaikkea mieleen jää muutamat katossa, eli henkilön yläpuolella tapahtuneet jutut jotka on tosi hienosti toteutettu, plus tietysti lopun helikopterit, jotka oli muuten ehkä parhaat helikopteri-kohtaukset koskaan. Ihan ehdottomat highlighit tästä leffasta, jotka voisi hyvin laittaa vaikka R_volutionin highlighteihin, jos kyseessä ei olisi Netflix leffa. Niin, ja subbarit tässä myös saavat oikeenkin mukavasti töitä ja huone kyllä rokkaa aika kivasti.

Sen verran muuten äänistä vielä tähän loppuu. Varsin iloisia uutisia saatii vihdoin myös Applelta, eli vuosien odottelun jälkeen myös Apple TV on avaamassa Audio Passthru mahdollisuuden, eli vihdoin olisi mahdollista saada Apple TV:stä ääntä ulos ilman, että Apple sitä ensin käsittelee ja pakkaa. Tämähän on sellaisille tyypeille aivan ensiarvoisen tärkeää, joilla on laitteet, jotka sen tekevät paljon paremmin. En siis sano, että Apple tekee sen huonosti, mutta aina kun materiaalia pakataan, sen laatu kärsii. TVOS 26 kuitenkin on nyt tuon ominaisuuden tuomassa ja eilen lähdin hieman testailemaan ja sainkin jo omaan Apple TV:hen asennettua tuon TVOS 26, jossa tuo ominaisuus pitäisi siis jo sisällä olla. Old Guardin kanssa tuota sitten heti piti hieman testaillakin, ja ainakin sain Trinnovin näyttämään, että Atmos olisi nyt True HD, eli kaiken pitäisi toimia niin kuin pitää. Apple TV:n valikoissa ei tuohon viitata millään tavalla, mutta kyllä se aikaisemmin on mun mielestä ollut PCM eli pakattu Atmos joka sieltä on tullut läpi. Vaatii lisää testailua, mutta jonkin verran kirkkaammalta ja tarkemmalta ääni Apple TV:n kautta kuulosti, mutta eroa on vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, sen verran kuitenkin eroa Apple TV:n ja Shieldin välillä on aina muutenkin ollut. No, testailut jatkuu, ja pakko se on myöntää, että jos Apple TV:ssä tämä ominaisuus on, niin kyllä se Shieldin tekee sen jälkeen tarpeettomaksi. Toki, kyllähän nuo Apple ominaisuudet vahvasti vihjaavat siihen suuntaan, että myös uutta Hardwarea olisi syksyllä tulossa ja sitä kyllä odotan mielenkiinnolla, vaikka mitään uusia ominaisuuksia tuskin on tulossa, jotka vaatisivat päivitystä. Ehkä jopa enemmän on odotettavasti päivitystä Shieldiin, jota ei ole päivitetty kohta vuosi kymmeneen!

Kesällä sitä ehtii kaikenlaista, ja vaikka kesä onkin nyt ollut normaalia paljon kiireisempi, niin onhan sitä kerennyt leffassakin muutamaan kertaan jo poikkeamaan. Tällä kertaa vuorossa oli itselleni hieman tärkeämpi visiitti, nimittäin olin jonkin aikaa sitten katsomassa Bikeriderssin lehdistönäytöstä juuri avatussa Biorex Kulttuurikasarmissa ja olin enemmän kuin vakuuttunut tuosta uudesta salista, joka Helsingin ydinkeskustaan oli avautunut. Valitettavasti tuo sali ei sitten pitkään pysynyt Biorexin halussa, mutta onneksi sille sentään löytyi jatkaja, joka siis otsikon mukaisesti menee nyt Gilda nimellä. Välillä kun leffassa käy, niin esimerkiksi ääniin saattaa vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi jos katsoo jotain traileria, jossa bassot on miksattu erityisen kovalle, saattaa syntyä kuva erityisen hyvästä teatterista. Tässä vierailussa tärkeintä olikin selvittää, että oliko tässä Gildan ykkössalissa oikeasti näin loistavat äänet, vai oliko kyse tuolloin vain Bikeriders elokuvan ääniraidasta.

Ja voin kyllä tämän käynnin jälkeen vahvistaa, että tämä Gildan ykkössali nyt vaan on poikkeuksellisen hyvä sali äänentoiston puolesta. Itse en ole edelleenkään kovin suuri näiden valaistujen pöytien fani, vaikka muuten tuolit ja pöydät tässä salissa onkin varsin hyvät, mutta äänentoisto on tässä salissa ihan poikkeuksellisen hyvää. Bassot ovat todella napakat, ja jotenkin tuntuu, että ne iskevät aina oikeasta suunnasta todella tarkasti ja jykevästi, olematta silti tippaakaan kumisevat. Hieman samaa fiilistä kuin omassa huoneessa Waveformingin myötä, basso ei ole vain kovaa painetta, vaan äärimmäisen tarkkaa, eikä ääni jää tilaan pyörimään. Muutenkin tilan tuntu toimii tässä teatterissa poikkeuksellisen hyvin, ja se ongelma joka usein isoissa Atmos saleisssa on, että Atmosten ja takakavien äänit hukkuvat, ei tässä teatterissa kuulu. Jotenkin tuntuu, että myös taka ja Atmos kanavien kaiuttimet ovat tässä salissa astetta laadukkaampia kuin monessa muussa paikassa, tai sitten salissa vaan on jotain muuta mikä äänen tason nostaa normaalia teatteria korkeammalle. Kyllä tämä tämänkin leffan jälkeen tuntuu ehdottomasti olevan yksi parhaista jos ei paras sali Suomessa.

Ennen kuin mennään kuitenkin itse leffaan niin pari sanaa vielä tästä kokemuksesta. Nimittäin täälläkin voisi käydä useamminkin, mutta isoin ongelma on tänne saapuminen. Tällä reissulla kävin pyörähtämässä Future Movie Shopissa, josta mukaan tarttuikin muutamia aika loistavia hankintoja, sekä sitten leffassa. Oikeastaan missään muualla en ehtinyt tai halunnut käydä, koska pelkästään jo tämä neljän tunnin vierailu maksoi 18 euroa pelkästään parkkimaksuina. Tällä kertaa en edes parkkeerannut ihan ytimeen esim parkkihalliin, jota olen aikaisemmin usein käyttänyt, vaan ihan tien viereen. Heinäkuinen arki-iltapäivä ja neljästä tunnista 18 euroa on vaan yksinkeraisesti aivan liikaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pelkästään tuon syyn takia näitä reissuja tulee nykyään tehtyä aika harvoin. Tähän joku voi sanoa, että tule bussilla, no voin sanoa, että ei onnistu, ja tälläkin kertaa matkassa oli kaksi ihmistä, joten bussilla matkustaminen olisi tullut vielä monin verroin kalliimmaksi. Tämä sama valitettavasti päätee myös vierailuihin leffoja myyvissä kivijalkamyymälöissä. Kiva olisi käydä useamminkin, mutta kun ne sijaitsevat kaikki ydin keskustassa ja postikulut ovat monin verroin halvemmat kuin käyminen paikanpäällä, niin silloin käynnit jää tekemättä. Sen jälkeen sitten tutkaillaan mitä leffat maksavat ja kun esim wowhd hinnat ovat usein halvemmat ja tuotteet saa ilman postikuluja, niin sieltä niitä sitten valitettavasti tulee useammin hankittua.

Mutta mennään sitten itse siihen leffaan. Supermanit eivät ole itselleni lainkaan tuttuja, juuri näitä vanhoja hankin pari hyllyyn, mutta nekin ovat vielä katsomatta. En itse asiassa tiedä olenko nähnyt koskaan yhtään Supermania, tai sitten siitä on todella paljon aikaa. Syytäkään tähän en osaa sanoa, ei vaan ole kiinnostanut. Tästä uudesta on kuitenkin sen verran netissä puhuttu positiiviseen sävyyn, että pitihän se sitten käydä itsekin tsekkaamassa. Ja olihan tämä DC:n uusin tekele varsin hyvä ja viihdyttävä. Leffassa pääsi hyvin käsiksi Supermiehen elämään, vaikka ei olisi ollutkaan aikaisempaa kokemusta. David Corenswet sopi rooliinsa enemmän kuin hyviin, ja vaikka itselleni onkin aika tuntematon, vaikka ollut toki esim Twister kakkosessa, niin loistavan roolin veti kyllä tässä Supermiehenä. Corenswet ei kuitenkaan ollut leffan parasta antia pääsosasta huolimatta, vaan kyllä tämän leffan todellinen timantti oli tällä kertaa Lex Lutheria näytellyt Nicholas Hoult. Jostain luin, että häntä olisi kaavailtua kai myös pääosaan, mutta tässä pääpahiksena herra oli kyllä aivan jäätävän hyvä ihan alusta loppuun. Rachel Brosnahan oli Supermiehen tuoreena tyttöystävänä ja työkaverina myös erittäin hyvä, mutta eipä tässä muutenkaan rooleissa jäänyt valitettavaa. Oli todella hyvää viihdettä keskiviikkoiltapäivän ratoksi. Ai niin, ja Krypto-koirahan tässä oli myös aivan huikea!

Juonikin tässä toimii ihan kivasti ja tosiaan tämä menee hyvin ihan omana leffanaan, tietämättä sen enempää, että pitikö tämä edes liittyä mihinkään aikaisempaan. Supermainin pitää pelastaa luonnollisesti maailma pahalta vastustajalta, mutta onhan tässä muutenkin ihan kivoja pienempiäkin juonenkäänteita. Ja mikä ihan kiva sitten lopulta, että vaikka tässä kaikenlaisia supervoimia liikkuukin, niin lopulta jää hyvin sellainen fiilis, että ihmisiä tässä lopulta taistelee hyvää ja pahaa vastaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Supermankään ei ole täydellinen, mutta kuitenkin lopulta voittaa ihmisten luottamuksen takaisin. En siis suoranaisesti ihmettele että tästä on tykätty, olihan tämä ihan hyvä leffa kaiken kaikkiaan.

Äänet tosiaan myös toimivat hyvin, sekä leffan että teatterin puolesta. Leffassa on paljon hyviä bassokohtia, mutta myös Atmoksena tämä toimii hyvin. Kun teatterissa oli vielä hyvin ääntä erotteleva äänentoisto, niin tässä leffassa monta kertaa heräsi katsomaan, että mitäs sitä oikein tapahtuu selän takana. Myös ruudulla äänet tuli mielestäni paljon tarkemmin sieltä mistä piti, isommissa teattereissa ne tuntuu välillä hieman hukkuvan tilaan. Vaikka tämä ei ole pienikään teatteri, niin silti juuri sopiva. Myös kuvanlaatu oli erittäin hyvä, ja pitää sanoa, että leffaa oli tällä kertaa aika kiva katsoa, ja suurena syynä siihen on uudet lasit. Sain nimittäin juuri ensimmäiset silmälasit, ja niiden vaikutus leffojen katseluun on ollut aika suuri. Jotenkin tuntuu, että juuri tuo etäisyys, jolla ruudut sekä leffahuoneessa, olohuoneessa että leffateatterissa on, on ollut se haastavin näön kannalta ja varmasti selittää paljon sitä, että pääkipuja on ollut tasaisin väliajoin. Nyt silmät eivät leffoja katsellessa rasitu yhtään niin paljon ja kuvanlaatukin on parantunut huimasti. En voi sanoa, että oli halpa päivitys kuvanlaatuun, mutta erittäin suuri kylläkin. Mutta menkäähän leffaan, kyllä tämä kannattaa käydä tsekkaamassa.

Squid Game räjäytti Netflixin vuonna vuonna 2021 ja sen jälkeen ollaan nyt päästy kolmanteen ja viimeiseen kauteen. Niin tai mikä nyt sitten koskaan on viimeinen, tässä nyt ilmeisesti puhutaan Korealaisten tekijöiden viimeisestä kaudesta, mutta kuten tämä viimeinen kausi nyt erittäin hyvin antaa osviittaa, niin ei tämä koko homma tähän kyllä tainnut päättyä vaan Amerikkalaiset jatkavat hyvällä idealla rahastamista tästä eteenpäin. Arviot ensimmäisestä ja toisesta kaudesta löytyvät blogista aiempaa, joten tyydyn nyt vaan toteamaan tässä, että ensimmäinen kausi oli todellakin loistava, ja etenkin nuo pelit olivat se kaiken suola. Toisessa osassa alkoi olla paljon tätä ulkopuolista juttua, joka ei kyllä oikein napannut, vaan kaiken aikaa sitä vain odotti näitä pelejä. No, sitten ne pelit alkoivat vaikuttamaan turhan itsestään selvältä, jolloin tuo asetelma yllättäen kääntyikin päälaelleen ja nuo ulkopuoliset kuviot nimenomaan alkoivat kiinnostaa enemmän.

Aika harvinaista sinällään, en muista että ikinä minkään sarjan tälläinen muutos sisällössä olisi ollut menestys, mutta tässä siinä kyllä todellakin onnistutaan, nimittäin tämä kolmas kausi todellakin toimii hienosti. Kausi on enemmän kuin mielenkiintoinen ja ihan jatkuvasti tapahtuu, sekä talolla että sen ulkopuolella. Toisaalta pelit ovat edelleen aika yllätyksettömiä, mikä ehkä tässä alkaa olla ihan tarkoituskin. Sarja kuitenkin pysyy suhteellisen uskollisena tarinalleen ja väkisin väännetyltä tämä ei missään nimessä tunnut. Liekö sitten alunperin ollut suunnitelma jatkaa sarjaa ensimmäisen kauden jälkeen, mutta hvyin tämä joka tapauksessa tuli vedettyä maaliin. Kaipaanko jatkoa, no en varsinaisesti, mutta mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan mitä tuleman pitää, etenkin kuin näin jonkun kuvan, jossa jopa Robert DeNiroa on vinkkailtu tähän mukaan.

Seuraavaksi tulee taas sellainen kirjoitus, jossa joudun uimaan hieman vastavirtaan, joten jos se ärsyttää ja ennen kaikkea jos olet suuri Jurassic Park-fani, niin kannattaa miettiä tämän tekstin lukemista tämän pidemmälle. Olen joskus aikanaan tykännyt Jurassic Parkeista aika paljonkin ja olihan ne ääniltään ihan huikeita settejä silloin aikanaan. Näitä kuitenkin vaivaa yksi ongelma, joka niin montaa muutakin leffaa tänä päivänä. Aika vaan on mennyt jo ohi, aika keksiä jotain uutta. Joo tiedän, että aika moni näitä odottaa, katsoo innolla ja hehkuttaa surutta, minä en. Joo tiedän senkin, että kyllähän nämä leffateattereihin vetää edelleen väkeä, mutta siinä ehkä se isoin ongelma onkin. Voin jotenkin kuvitella tuottajien keskustelun tämänkin leffan tiimoilta. ”Alkaa olla rahat lopussa, mitäs tehtäisiin? No Jurassic Parkit vetää aika hyvin katsojia? Joo totta, se voidaan tehdä aika halvalla ja nopeasti, saadaan taas kassaan lisää rahaa. Joo, eikä tarvii miettiä mitään uutta. ” Eli toisin sanoen, otetaan vaan helpot rahat pois katsojilta.

Kaikkia kunnia Steven Spielbergille, Jurassic Parkit olivat aikanaan aivan loistavia, mutta aikansa kutakin. Idea meni jo, ja ainakaan itseäni ei ole nämä uusimmat enää pitkään aikaan kiinnostaneet ja aika moni jo oikeasti kuvitteli, että nämä oli nyt tässä. Tässä leffassa on vaan omasta mielestäni niin paljon pielessä ja kerrotaan niistä nyt tässä hieman. Leffan alku on todella surullista katsottavaa, enkä tiedä kumpi on pahempi asia, todella surkea näyttelijätyö vai juoni. Napataan kadulta ”ammattilainen” jota homma ei kiinnosta, joten rahaa pöytään vaan ja tyyppi on heti täysillä mukana. Todella epäuskottavaa koko juttu, ja sen lisäksi kun tämä tyyppi alkaa sitten seuraavassa kohtauksessa rekrytoimaan seuraavaa kuin koko jutun päätekijä. Niin, puhumattakaan siitä dinosta joka oli vapaana keskellä New Yorkkia!:) Eikä millään pahalla niille jotka tätä hehkuttaa, mutta Scarlet Johansson on tässä vaan todella luonnoton, epäuskottava ja todella heikkosuoritus.

Sitten mennään leffassa eteenpäin, kerrotaan kuinka ollaan lähdössä alueelle, jonne kukaan ei todellakaan halua koskaan, ikinä, missään olosuhteissa mennä. Jonne on kiellettyä mennä ja pelkästään sen kertominenkin ääneen on jo uhka. Sitten seuraavassa kuvassa isä on pienellä veneellä pienen lapsensa kanssa juuri näillä vesillä ihan vaan huvikseen purjehtimassa, ”koska on monta kertaa ennenkin oltu”, ja minkäänlaista uhkaa ei ole missään. Muutenkin tämä koko juonikuvio tuntuu täysin erilliseltä koko isossa kuvassa ja fiilis on vain se, että tehdäänpä tähän leffaan kaksi erillistä juonta päällekäin, jotta saadaan edes se pari tuntia täyteen. Näillä kahdella juonella kun ei vaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka niitä yritetään lopussa väkisin yhdistää. Lisäksi kun vielä vävykokelaan sinällään hauska rooli on aika naurettava ja hyvinkin ennalta arvattava, niin ei tämä vaan uppoa. Ainiin, tuo valtava tappajaeläin uhkaa meidän henkeä, niin eiköhän heitetä tuo pieni lapsi veden varaan!:) Joo kyllä mä ymmärrän että leffa on epätodellinen fantasia ylipäätään, mutta onhan tämä nyt rehellisesti sanottuna silti siihenkin genreen todella epäuskottava ja suoraan sanottuna huono.

Kun vielä tähän lisätään se, että leffaa on ilmeisesti ollut tekemässä sama porukka kuin loistavaa Creator leffaa jokin aikaa sitten, niin odotukset vähintäänkin äänien osalta oli korkealla. Mutta, vaikka leffassa rymistellään oikein kunnolla, on dinojen ulvontaa ja meno sillä tavalla aika mukavaa, niin yhtäkään ainutta sellaista wow kohtaa ei äänien osalta oltu silti saatu mukaan, vaikka potentiaalia on tarjolla. Äänet ovat luokkaa ihan kivat, mutta ei missään tapauksessa mitään säväyttävää. Kuva on toki laadukasta ja maisemat hienoja, mutta niihin laitetut luonnottomat näyttelijät pilaavat nekin. Uhka piti olla kova, mutta itselläni ei tätä fiilistä kyllä tullut lainkaan ja tuo missiokin saatiin suoritettua hyvinkin helpolla ilman suuria ongelmia, jos nyt ei sitten ongelmiksi lasketa niitä monia matkalla kuolleita ihmisiä, joita ei kukaan tuntunut surevan tai kaipaavan missään vaiheessa, he vaan katosivat.

Enpä lukenut mitään leffaan liittyvää ennen leffaa ja muutenkin tuli mentyä aika ex-tempore paikalle, joten mitään ennakkoasenteita ei sen suhteen ollut. Mutta rehellisesti olin aika yllättynyt kun luin muita arvioita tähän leffaan liittyen, itse olin pettynyt ja oikeasti lähinnä huokailin leffaa katsoessa ja lähinnä odottelin koska tämä piina loppuu. On oikeasti aika harvinaista, että tälläisen leffan jälkeen ihan oikeasti mietin, että haluanko tätä leffaa edes kotona katsoa uudelleen. No, aika monta leffaa on toisella kerralla parantunut, ehkä tämäkin tästä vielä parantuu, mutta nyt tosiaan fiilis on hyvin pitkälti sellainen, että otetaan helpot rahat pois. Saatte olla eri mieltä ja jätänkin ihan teidän varaan, että kannattaako mennä vai ei.

Hieman edelleen ihmetyttää itseänikin, että miksi jatkuvasti pitää palata näihin vanhoihin 90-luvun toimintaleffoihin, että ihan oikeasti saa kunnon toimintaa. Tämäkin leffa on rakennettu yhden lentokoneen sisään ja silti leffan juoni toimii kuin junan, tai tässä kohtaa ehkä pitäisi sanoa lentokoneen vessa. Harrison Ford loistaa leffassassa American presidenttinä ja johtaa upeasti joukkojaan edestä, vaikka epäilijöitäkin on niin, kuin kuin varmasti jokaisessa hallinnossa. Silti tässäkin leffassa yksi asia nousee itselleni päällimmäisenä pintaan. Presidentti on instituutio, jota kantaa kerrallaan yksi ihminen. Mutta mikä on tuon yhden ihmisen arvo, kun kuitenkin presidentinkin kuollessa seuraava ihminen tulee ja ottaa tämän henkilön paikan. Joo joo, ymmärrän kyllä mitä tämän kaiken taustalle liittyy ja tottakai presidentin turvallisuudesta pitää pitää huolta tai maailma kaatuu, mutta silti, jos linjalla on tuhansien ihmisten henki versus yhden presidentin, niin mikä on maailmassa yhden ihmisen hengen arvo, ja miten se määritetään. Kysymyksiä joita tässäkin leffassa hienosti pohditaan ja laitetaan pohtimaan. Yksi merkki jälleen loistavasti leffasta, se laittaa oikeasti miettimään asioita laajemmin kuin parin tunnin viihteenä.

Leffan juoni muuten ei ole kovinkaan ihmeellinen ja varmasti osittain juuri siksi se toimii. No, voidaanhan tässä heti ensimmäiseksi kysyä, että miten ihmeessä tuollainen soluttaituminen olisi ikinä mahdollista, mutta kai kaikki on tässä maailmassa mahdollista, onhan sitä eri hallintoihin nytkin soluttautuneina paljon kaiken laista. Rahalla kuitenkin voi saada aika paljon ihmisten päitä kääntymään. No, leffa on vuodelta 1997 ja silloin varmaan Venäläisten asema maailmassa muutenkin oli hieman erilainen. No, mutta vaikka Harrison Ford on luonnollisesti leffan suurin stara, niin ei hän tässä kyllä yksin jää, onhan tässä muitakin isoja nimiä kuten Glenn Close ja Gary Oldman. En tiedä kuultaako aika vaan muistot, mutta kyllä tämä leffa vaan itselle toimii kaikin puolin vaikka en ole tätä aikoihin nähnytkään.

Kun tähän vielä lisätään uusi Dolby Atmos ääniraita, joka on aika kivasti tehty. Leffassa on kunnioitettavasti käytetty koko 9.1.6 ääniraitaa ja sen kyllä huomaa. Ei tule ikävää näitä ”halpoja” restaurointeja, joissa on muodon vuoksi heitetty ääntä kahteen kanavaan katossa ihan vaan sen vuoksi, että voidaan myydä leffaa uudella atmos-raidalla. Tässä asiat on tehty oikein ja sen kyllä sitten myös huomaa. Leffassa on panostettu ääniin jopa niin paljon, että myös objekteja liikutellaan aika paljon ja se jos joku on jo aika paljon näihin restauroituihin leffoihin. Kaiken kaikkiaan äänet ja kuva on tässä kyllä hyvin kohdillaan ja senkin vuoksi erittäin hieno leffakokemus. Silti mitä jään toivomaan, lisää tälläisiä leffoja uusina vuonna 2o25, jottei aina tarvitse katsella ysäriä että saa hyvää toimintaa.

Minecraft oli toinen tässä kuussa arvioitavaksi saatu 4K-leffa. Leffaa ei tullut mentyä leffassa katsomaan ollenkaan, vaikka tavallaan leffa kyllä kiinnosti. Ongelma tässä oli ehkä se, että vaikka leffa tavallaan kiinnosti, niin en oikein. yhtään tiennyt mitä siitä odottaa ja sen vuoksi se sitten jotenkin vain jäi. Tämä siitäkin huolimatta, että leffa sai aika paljon kyllä mediassa huomiota, ei vähiten näiden popparihaasteiden vuoksi. Tavallaanhan tälläiset erilaiset tempaukset ovat ihan kivoja ja näyttävät fanien sitoutumista leffoihin, mutta olihan tuo nyt silti kyllä hieman hölmöä. No, olihan se selvää, että tämä piti jossain välissä sitten kotona katsella, mutta hienoa, että se tuli nyt näin.

Leffa onkin mennyt aika hyvin käyttöön, mikä ehkä juuri tätä leffaa kuvaa hyvin. Faneja on paljon, mutta itse en ehkä kokenut olevani leffan tärkeintä kohderyhmää, ainakaan ennakkoon. Onhan tuota Minecraftia tullut jonkin verran katseltua sivusta kun molemmat lapset sitä ovat pienempänä paljonkin pelanneet, mutta jotenkin aina ihmetellyt, että hankintaan laadukkaalla raudalla oleva pelikone ja pelataan pikselipeliä. Outoa sanon minä. Mutta onhan se peli varmasti ollut ihan opettavainenkin monella tapaa, että sikäli ihan fine. No, joka tapauksessa lapset tosiaan olivat ensimmäiset jotka tämän leffan pääsivät katsomaan. Ei heiltäkään mitään pyyntöjä tullut leffaan sitä katsomaan, mutta kotona kyllä innostuivat heti kun asiasta kuulivat. Ja kyllähän he olivat myös leffasta tykänneet. Lasten kommentteja olivat että ihan hyvä leffa, mutta aavistuksen sekava kun koko ajan pompittiin paikasta toiseen. Niin, sellainenhan se pelimaailmakin taitaa olla, vaikka omat lapset ehkä keskittyneet enemmän yhden maailman rakentamiseen. Toinen kommentti lapsilta oli, että vaatii kyllä varmaan että on peliä pelannut, että ymmärtää mitä siinä tapahtuu, tämäkin varmasti aivan totta, mutta joka tapauksessa kuitenkin hyvin olivat leffan parissa muksut ainakin viihtyneet.

Sattumalta viikonloppuna meille tuli myös nuorisoa vieraiksi, ja kyllähän sielläkin oli kova odotus, että pääsee tuon leffan katsomaan, olihan siitä heillekin ennakkoon annettu vihiä. Eli lasten parissa leffa on varmasti kyllä suosittu ja kun kerran tämäkin nuoriso oli leffan parissa nauttinut ajastaan, niin täytyyhän tästä nyt antaa sitten ainakin lasten suositukset. Vaan mitenkäs leffa sitten upposikaan hieman vanhempiin katsojiin?

Varmaan ensin täytyy tarttua tuohon lasten kommenttiin siitä, että kyllähän tämän leffan ymmärtämistä varmasti helpottaa paljon jos on peliä vähintäänkin sivusta seurannut, tai vielä parempi jos on itse sitä pelannut. Leffa on tehty pelistä ja tässä tapauksessa voisi oikeasti olla aika vaikeaa ymmärtää tapahtumia ja juttuja jos pelistä ei ole koskaan kuullutkaan. Omat kokemukset olivat aika rajalliset, mutta kuitenkin sen verran, että itse pysyin kyllä ihan suhteellisen hyvin leffassa perässä. Fani-elokuvahan tämän on sikäli kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä, että kyllä tässä ollaan omasta mielestäni aika uskollisia pelille ja idea kyllä näkyy leffassa hyvin. Itsekin oli välillä aavistuksen ulapalla siitä mitä kaikkea tässä oikein tapahtuu, mutta pitää sanoa, että vaikka jossain vaiheessa leffaa hieman ihmettelin, loppu oli kyllä erittäin hyvä ja veti leffan loistavasti kasaan. Tämä kyllä toimi hyvin, ja ihan vaan vanhemmallekin katsojalle kyllä aika kivaa viihdettä, eli kyllä tässä leffaan pakotettu huoltajakin varmasti viihtyy. Ja onhan tässä ihan isojakin nimiä mukana, tosin Jason Momoan roolia en kyllä ymmärrä yhtään, miestä vietiin kuin mätisäkkiä, mutta se tässä kai oli tarkoituskin ja toi hauskuutta leffaan. Näin ollen itselleni kyllä Jack Black sitten vastaavasti veti tässä kovimman roolin ja piti kyllä leffan hyvin kasassa. Vielä kun leffa oli kaikin puolin ihan sopivan mittainen, niin voisin sanoa, että vanhempikin voi tämän leffan parissa jota ilman pakottamistakin viihtyä hyvin. Pienenä nostona vielä leffan suomi-viittaus, joka oli itse asiassa aika hyvä, ”Are you finnished, No, I think hes Swedish”!

Mikä oli leffassa aika kiva oli se, että myös ääniin oli panostettu aika kivasti. Leffassa oli täysi 9.1.6 ääniraita, joka oli muutenkin erittäin kivaa kuunneltavaa. Leffassa useammassakin kohdassa bassot löivät aika matalalle, ja muutenkin dynamiikkaa löytyi kivasti. Onhan se toki taas kun leffan voi tehdä suoraan äänille sopivaksi, niin varmasti helpottaa, mutta olihan tässä muutenkin nähty paljon vaivaa, kun objektejakin leffassa liikuteltiin jatkuvasti. Ja kun leffa on muutenkin visuaalisesti aika näyttävä niin hyvät äänet yhdistettynä kirkkaisiin väreihin maistuu aina. Kyllä tästä leffasta voi sanoa, että saattaa päättyä ruudulle vielä uudelleenkin, vähintääkin jos lisää muksuja vierailee kylässä.