Robert DeNiro yllätti saapumalla Netflixin ruudulle uudessa Zero Day-nimisessä minisarjassa. Itsekään en ole hetkeen taas sarjoja katsellut, mutta tämä todellakin vangitsi mielenkiinnon välittömästi. Eikä suotta, onhan nyt tietysti jo lähtökohtaisesti jotain hyvää odotettavissa jos DeNiro on pääosassa, mutta onhan tässä nyt muutenkin todella laadukkaan sarjan tuntua jo ihan introsta lähtien. Sarja kertoo päivästä, jolloin New Yorkiin tehdään cyperhyökkäys, jossa koko kaupungin kaikki mahdolliset järjestelmät sähköstä liikennejärjestelmiin suljetaan minuutiksi ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin alkaa ennen näkemätön ajojahti syyllisten löytämiseksi.
Ja kyllä on muuten hyvin tehty sarja, eikä tässä ole kyllä yhtäkään kiveä jätetty kääntämättä. Sarjassa jännitys pysyy alusta lähtien näpeissä ja vaikka sarja sinällään sisältääkin paljon uskomatonta, niin kyllähän tämä on erittäin uskottava sarja ja kaikessa epämiellyttävyydessään kyllä aivan uskottava tänä päivänä. En tiedä kuinka tuhoisia seurauksia oikeasti tulisi jos koko New York oikeasti sammutettaisiin minuutiksi, mutta tälläisenä aikana kun aivan kaikki toimii verkossa ja verkkojen sammuttaminen kuitenkin kaiken järjen mukaan on aivan mahdollista, voidaan ehkä vain odottaa milloin tälläinen voisi tapahtua oikeasti. On myös pelottavaa, että kuinka paljon valtaa muutamalla tätä alaa hallitsevalla mogulilla oikeasti on, jos miettii vaikka Elon Muskia ja Starlinkkiä. Olisikohan koko sota Ukrainassa jo päättynyt, jos Musk olisi Starlinkkinsä sulkenut?
Sen lisäksi, että DeNiro tietysti tätä sarjaa jo vie omalla olemuksellaan vakaasti eteenpäin, niin onhan tässä muutakin. Niin, ja jälleen kerran tässäkin jenkkien pressana toimii tietysti nainen, tällä kertaa roolia kantaa vakuuttavasti Angela Basset, ainiin, ja samassa roolissa siis myös uusimmassa Mission Impossiblessa, joten ollaanko tässä tekemässä ihan omaa roolia Bassetille. Aika kiehtova ajatus muuten, mitä jos kaikissa leffoissa olisi ns. vakio presidentti, ehkä se antaisi hieman lisää uskottavuutta ja toisaalta, eihän sitä tiedä vaikka näyttelijä hoitaisi rooliaan niin hyvin, että se joskus vaikka realisoituisi rooliksi oikeana pressana. Niin, kyllähän tätä maailmaan politiikkaa tälläkin hetkellä tähdittää kaksi entistä näyttelijää. Politiikka on muuttunut, mutta ei nyt mennä tässä blogissa enempää politiikkaan. Jesse Blemons on tässä hieman ärsyttävä, varmasti osittain roolinsa vuoksi, mutta sen sijaan Connie Britton, ja Joan Allen DeNiron naisina ovat aivan huikeita. Eikä Lizzy Caplankaan nyt tässä yhtään sen huonommaksi jää. Huikea casti ja huikeaa työtä kaikilta tässä loistavilta näyttelijöiltä muutenkin.
Äänetkin tässä oli kai ihan kohdillaan, mutta myönnetään, että niihin en tällä kertaa ihan hirveästi kiinnittänyt huomiota, sen verran vei sarja mukanaan. Eli hyvin ne tuli mukana, ilman mitään sen ihmeempää mitä tulisi mieleen näin jälkikäteen. Tunnelma oli koko ajan hyvä, mutta draamahan tämä pääasiassa oli, eli sikäli hyvin ymmärrettävää. Missään tapauksessa ei kuitenkaan mitään myöskään negatiivista sanottavaa kuitenkaan, eli sikäli hyvä juttu. Niin, ja kuvakin oli alusta loppuun oikein tyylikästä, varmasti yksi parhaita sarjoja pitkään aikaan, eikä kyllä juonenkäänteetkään kyllä jätä kylmäksi missään vaiheessa. Voin lämpimästi suositella tätä kyllä katsottavaksi.
leffafriikki.com 