Formula 1, eli lyhyemmin vain F1 elokuva saapui viime viikolla teattereihin ja itse pääsin sen tarkastamaan tänään. Leffa joka toisaalta herätti paljon odotuksia, mutta toisaalta en oikein tiennyt mitä odottaa kun en ollut leffaan paria traileria enempää tutustunut ennakkoon tutustunut. En halunnut, koska tiesin, että aion tämän kuitenkin mennä katsomaan, joten en halunnut mitään ennakkoasenteita muodostaa ennen elokuvaa. Muutama sana leffan ennakko-asetelmista kuitenkin tähän alkuun. Leffa on Joseph Kosinskin ohjaama, joka siis ohjasi myös sellaisen edellisen hitin kuin Top Gun Maverick. Tähän leffaan onkin moni jostain syystä tätä leffaa verrannut, itselleni ei tätä fiilistä kyllä tullut lainkaan ja sanotaanko näin, että jos en olisi tiennyt näiden leffojen yhteyttä, niin en olisi ikinä asiaa edes ajatellut. Tämä siis kaikessa hyvässä ja pahassa, näillä ei mielestäni ollut mitään yhteyttä, vaikka toki stunteissa ja muussa leffan tekemiseen liittyvissä asioissa voidaan yhtäläisyyksiä nähdäkin, niin kuin ohjaajien leffoissa aina. En kuitenkaan yhdistä tätä millään tavalla juuri Top Guniin.

Formula 1 on kuitenkin mielenkiintoinen konsepti, itsekin sitä tuli seurattua nuorempana paljonkin, mutta katsominen ja sitä kautta seuraaminen ylipäätään lähestulkoon loppui siinä vaiheessa kun Formulat siirtyivät maksukanaville. En voisi koskaan kuvitellakaan siitä itse maksavani, niin paljon Formulat eivät ole koskaan kuitenkaan kiinnostaneet. Toisalta, viime aikaiset Netflixin ruutuun tuomat Formula 1 kausikoosteet tai pikemminkin taustakosteet ovat tuoneet lajin taas itselle paremmin tietoisuuteen. Kuskin ovat jossain määrin ainakin nimiltä tuttuja, samoin tallipäälliköt. Formula 1 leffa tuokin hyvin paljon mieleen juuri tälläisen yhden kauden Netflix kauden, monella tapaa paljon samaa. Niin, ja olihan tämä sikäli aika hauskaa seurata, että kun leffa oli ilmeisesti ihan normaalin kauden aikana kuvattu, niin kyllähän siellä näitä nykypäivän kuskeja ja tallipääliköitä vilahteli kuvissa jatkuvasti. Toi kyllä leffaan aika paljon lisää uskottavuutta. Muutenkin leffassa oli kyllä siistiä seurata näitä tuulitunnelien tekniikoita ja kaikki muita autenttisia ruutuja ja muuta, tosin voisiko ihan oikeasti kukaan 40-vuotta sitten ajanut ikimaailmassa päästä tuohon kaikkeen tämän päivän tekniikkaan enää kiinni. Leffa kuitenkin tässäkin mielessä kyllä toimii uskomattoman hyvänä mainoksena lajille.

Leffassa ihan varmasti parasta on kuitenkin Brad Pitt. Brad Pitt on on itselle aika kaksi jakoinen tyyppi. Toisaalta tälläisissä leffoissa herra on aivan parasta mitä leffamaailmalla on antaa, mutta vastaavasti näistä toisenlaisista rooleista kuten Bullet Train en tykkää tippaakaan. Tiedän, että aika monella homma menee taas aivan päin vastoin, mutta tämän roolin Pitt kyllä naulaa sitten aivan kympin arvoisesti. Eikä kyllä yhtään huonommaksi jää Damson Idriskään, jos on roolissa iso kasvutarina, niin kyllä se näkyy myös näyttelijän työssä, mikä paranee mitä pidemmälle leffa etenee. Niin, ja tähän väliin maininta, että sehän taas etenee, melkein kolme tuntia, mutta tippaakaan ei kyllä tällä kertaa leffa pitkästytä, päin vastoin. Tällä kertaa en olisi kyllä jättänyt mitään pois, tätä olisi voinut katsoa vielä pidempäänkin. Tässä muuten vielä ehdottomasti maininta Kerry Condonille, hänkin on roolissaan Formula ykkösten ensimmäisenä johtavana naissuunnittelija ihan loistava. Erityis maininnan toki ansaitsee myös Javier Barden, joka naulaa kyllä Rubenin roolin ihan naulan kantaan. Muuten kun katselee leffan näyttelijöiden nimiä, niin onhan siellä iso osa kaikista nykyisistä formulatähdistä ollut mukana.

Jos oli ohjauksen osalta siis odotettavissa jotain hyvää, niin kyllähän hymyn huulille sai taas jo leffan ensimmäiset tekstit, kun tuottajaksi osoittautuu Jerry Bruckheimer, josta olen puhunut ennenkin blogissani. Tuolla kultaisella 90-luvulla jolloin oma harrastus toden teolla käynnistyi, hyvän leffan takeena oli aina herra Bruckheimer. Ihan ehdottomia suosikkeja tuolta ajalta edelleen on mm. The Rock, josta edelleen odotan kuumeisesti sitä 4K-versiota, joka toivottavasti myös pian saapuu. Eikä se ilo siihen toki loppunut, nimittäin onhan tässä toinenkin kultasormi mukana, eli aivan ehdottomasti leffamusiikin oma suosikki, Hans Zimmer, joka takaa kyllä leffaan kuin leffaan, että äänet ja score on kohdillaan. Ja niinhän ne on tässäkin. Autojen äänet ja bassot eivät ihan ehkä hehkutuksesta huolimatta yllä esimerkiksi Gran Turismon tasolle, mutta ehdottomasti kokonaisuutena äänet ovat aivan pilkulleen kohdillaan. Ennen kaikkea Atmos äänet ovat ehkä parhaat, joita olen koskaan leffassa nähnyt, ja vaikka siellä ei nyt ainakaan leffassa mitään niin tarkkaan kohdennettua ollutkaan, niin ambient äänet ovat tyylikäästi läsnä kyllä koko leffan ajan, puhumattakaan kenttäkuulutuksista, joita todellakin odotan kotiin kuultavaksi. Tämänhän nyt on ihan heittämällä tähän asti se vuoden odotetuin leffa kotiin, saas nähdä kuinka pian siitä pääsee sitten levyllä nauttimaan, mutta hankintaan menee aivan varmasti heti kun saapuu.

Joka tapauksessa kokonaisuutena aivan viiden tähden leffa, vaikka juoni onkin aika arvattava ja loistavat äänet olisi vielä piirun voineet olla paremmat. Kuvan on mainiota ja koko kuvaus tuossa hektisessä Formalumaailmassa on huikeaa. Niin ja jos oli siis hienosti kuvattu jettejä Top Gunissa, niin onhan tässäkin nämä kaikki autokohtaukset aivan viimesen päälle huikeaa toteutusta. Isona pisteenä iin päälle nämä kaikki tekniikoiden esittelyt, jotka avasivat tätä kirurgisen tarkkaa formula-maailmaa taas paljon lisää. Suosittelen aivan ehdottomasti siis suuntaamaan leffateatteriin tätä katsomaan, leffa sopii varmasti aika lailla kaikille, tykkää sitten millaisista leffoista yleisesti ottaen tahansa.

Kesäloma on vihdoin täällä ja se tietää enemmän aikaa myös leffojen katsomiseen. Ja välillä sen leffan katsomisen aika saattaa olla myös myöhemmin illalla ja sehän taas tarkoittaa myöhäisillan romantiikkaa. Tällä kertaa Netflix tarjoaa myöhäisillan romantiikaksi sellaista elokuvaa kuin Sydän Tietää, joka tulee tällä kertaa Argenttiinasta, sieltä romantiikan kehdosta vai miten se menikään? Idea leffassa aika mielenkiintoinen ja asiaan mennään ihan suoraan ilman mitään jaaritteluja. Toinen mies on miljonääri, joka kärsii sydänongelmista ja päätyy sen vuoksi sairaalaan, jossa todetaan että ainoana vaihtoehtona on löytää uusi sydän. Kuin sattumalta, toinen mies kaatuu moottoripyörällä ja joutuu aivokuolleena samaan sairaalaan, josta jokainen nyt sitten osaa laskea yksi plus yksi, niin se leffassakin kerrotaan.

Tämän jälkeen miljonääri sitten alkaa selvittelemään sydämen luovuttajansa taustoja ja päätyy koyhälistön asuinalueelle, jossa on tietämättään aiheuttamassa häätöä alueen asukkaille. Mies soluttautuu kuolleen miehen vaimon lähipiiriin ja siitä se romanssi sitten saakin alkunsa. No, jokainen tietää, että valheella ei koskaan ole kovinkaan pitkät jäljet, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu jää jälleen tässä blogissa paljastamatta. Leffa on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen jo aiheensakin puolesta, mutta muutenkin leffa on hyvin tehty ja erittäin koukuttava. Tässä haluaa oikeasti koko ajan tietää miten tämä tulee päättymään rakkaushan on aina niin ihana asia, etenkin kun siihen liittyy jotain näin dramaattista ja kaunista. Ei tämä nyt tällä kertaa mikään opettavainen leffa ole, mutta erittäin nautinnollista katsottavaa. Ihan ehdottomasti suositeltavien leffojen listalle omassa kategoriassaan.

Sainpas tuossa viime viikolla taas pienen tauon jälkeen pari uutta leffaa arvioitavaksi. Yllätys on aika suuri kun paketista löytyi ensinnäkin sellainen leffa kuin Minecraft, jota en mennyt missään vaiheessa leffassa katsomaan, ja toisaalta sitten taas sellainen leffa, josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätti sitten todella isosti kun tsekkasin leffan trailerin. Tämä leffa nimittäin oli nimeltään Novocaine ja ihan ehdottomasti sellainen leffa, joka piti päästä heti tsekkaamaan.

Lähtökohdat siis aika kivat. Suhteellisen lyhyt leffa, eli kestoltaan sellainen mukava alle pari tuntinen, joita toivoisi näiden uusien toimintaleffojen enemmänkin olevan. Toisaalta sitten taas hyvinkin menevän näköistä toimintaa, jossa juonikin näytti aika mielenkiintoiselta. Kun kaiken lisäksi leffa vielä 4K-muodossa ja sisällä Atmos-raita, niin aika kivaa leffa-iltapäivää oli odotettavissa. Ja pakko kyllä sanoa, että jos antoi traileri odottaa jotain hyvää, niin sitä tämä leffa sitten kyllä tarjoilikin oikein olan takaa. Todella paljon on tullut viime aikoina saarnattua tylsistä leffoista ja ihan rehellisesti, vähän on jopa mielenkiinto koko hommaan ollut aika koetuksella, kun tuntuu, että mitään uutta mielenkiintoista ei vaan tule eteen. Tässä juoni kuitenkin toimi loistavasti, ja oli ihan oikeasti jotain uutta.

Leffan ideahan siis syntyy siitä, että on kaveri, joka ei tunne mitään. Niin, siis ei tunne fyysisesti mitään, ei ainakaan kipua. No, leffa paljastaa, että jotain muuta ehkä sitten tuntee, mutta tosiaan tuo kipu tässä on se oleellisin juttu. Niin, onhan näitä kaiken maailman supersankareita, joita saa ampua sata kertaa päähän eikä heistä silti tunnu miltään, mutta tässä oli kysy ihan ns. tavallisesta hepusta. Tämähän tuottaa paljon kaikkia yllättäviä ongelmia, mutta myös paljon mielenkiintoisia etuja, ensin ganstereita vastaan. Niin, ja toki tavallaan myös hyvää huumoria, sellaistahan loistavasta toiminnasta pitää aina löytyä. Tässä kuitenkin pysytään jotakuinkin normaalissa elämässä, vaikka en tiedä onko tuollainen sairaus oikeasti olemassa, no tuollaiselta sen voisi ainakin kuvitella todellisuudessa ehkä näyttävän. Paha sanoa, mutta sen lisäksi että näinkin yliluonnollinen leffa näyttää suhteellisen luonnolliselta, niin tähän leffaan on lisäksi saatu paljon hyvin, ja oikeasti siis hyviä juonenkäänteitä. Ainoa ihan aavistuksen pieni miinus ehkä voisi tulla siitä, että lopussa leffa ehkä sai aavistuksen Trap-leffan tyylisiä ”venytetään vielä vähän” käänteitä, mutta paremmin nekin tässä kuitenkin toimi kuin siinä Trap-leffassa.

Kuva leffassa oli todella laadukas, ei kovinkaan kirkasta materiaalia tällä kertaa vaan aika paljon leffa tapahtui pimeän aikaan. Niin siis olihan tämä leffa muutenkin ajallisesti aika pienellä ajanjaksolla tapahtuva, mutta suhteellisen tumman sävyinen joka tapauksessa, myös päiväkohtausten osalta. Kuvaus oli muuten todella tyylikäs, ja esimerkiksi muutama hidastuskohtaus oli todella tyylikäs, että mä tykkään juuri noista kohtauksissa. Antaa tyhmemmällekin katsojalle hieman enemmän aika lukea ilmeitä ja oikeasti ymmärtää mitä siellä tapahtuu nopean action kohtauksen sisällä. Sen lisäksi kun äänet olivat ihan mahtaava Atmos materiaalia, oli tässä leffassa kaikki todellakin kunnossa. Äänissä oli kaikki 9.1.6 raitaa hienosti käytössä, mutta kaikkia kanavia ei luukutettu jatkuvasti, vaan juuri oikeissa suhteissa, bed layerin kantaessa suurimman vastuun. Lisäksi kun leffaan oli vielä objektitkin saatu hienosti liikkumaan, oli tätä kyllä nautinto senkin puolesta katsoa. Ei nyt ehkä mitään yksittäistä highlight kohtaan kuitenkaan tällä kertaa, mutta paitsi yksi, jossa jokin iso lasi rikkoutui lattialle, ja se todella upea, hieman kuin Atmos-trailerista, jossa pallo lentää ikkunan läpi.

Jack Quaid oli leffassa loistava, liekö sukua Jason Batemanille, mutta samaa näköä molemmissa ehdottomasti on. Amber Midthunder on todella todella hyvä ja vetää tässä ehkä yllättävimmän roolin. Jacob Batalon puolestaan iskee aivan puskista, mutta tekee sen kyllä todella näyttävästi ja varastaa lopussa lähes koko shown. Eikä tässä muistakaan pahaa sanottavaa ole missään tapauksessa, leffa ihan kokonaisuutena toimii ihan jäätävän hyvin ja voin kyllä ihan ehtottomasti antaa tällä kesän suurimmat suositukset tähän mennessä. Näitä lisää kiitos!

Olikohan tällä leffalle jotain odotuksia, no ehkä joo oli, mutta ei niin paljon, että leffa olisi saanut aikaiseksi lähteä leffaan sitä aikanaan katsomaan. En suoraan sanoen ole edes muistanut koko elokuvaa, kunnes se tuli nyt vastaan Apple TV:ssä vuokraversiona ja sieltä se piti sitten kyllä katsoa ihan samantien. Sanon jo tässä vaiheessa, että tästä kirjoituksesta ei nyt tule ihan älyttömän positiivinen, vaikka leffasta kyllä osittain tykkäsinkin, mutta jos haluat pahoittaa mielesi kun arvostelen taas kotimaista leffaan, niin ehkä lopetat lukemisen tähän.

Ensimmäinen asia jota tässä leffassa ihmettelen suuresti on, että vaikka nyt tehdäänkin leffaa kymmeniä vuosia sitten olleesta bändistä, niin miksi leffan on silti pakko näyttää niin huonolta ja nimenomaan siltä miltä se olisi näyttänyt tuolloin? Olisiko se väärin tuota aikaa kohtaan, että leffa olisi tuotu oikeasti tähän päivään? Olisi näytetty oikeasti miltä tuo aika olisi näyttänyt jos sitä aikaa olisi kuvattu 2020-luvun tekniikalla? En tiedä ymmärtäkääkö kukaan mitä yritän tässä sanoa, mutta ainakin minua haittaa todella suuresti että ensinnäkin leffa näyttää kuin sitä katsoisi 4:3 televisiosta jossa kuvanlaatu on kuin ensimmäisestä väritelevisiosta. Miksi näitä kotimaisia leffoja ei voida tuoda ruudulle scope muodossa, antaen oikeasti katsojalle kuvan siitä, että tähän on oikeasti panostettu vuonna 2020. Edelleen ymmärrän mitä tässä haetaan, mutta voitaisiinko hakea jotain muuta?

Tarina on ihan hyvin kerrottu ja kyllähän tässä fanipojallekin annetaan aika paljon aikaa nauttia niistä biiseistä ja iso plussa tietysti siitä. Tässä on ehdottomasti tarina ja musiikki hyvin tasapainossa, ja vaikka jossain arvostelussa juonta hieman haukuttiinkin, niin kyllä itse pysyin ihan hyvin leffan matkassa alusta loppuun. Ymmärrän, että tarina oli kerrottu Pertti ”Nipa” Neumannin silmin, mutta kyllä se silti, mielestäni toi myös erittäin hyvin ja kattavasti koko Dingon tarinaa esiin. Tämä oli sellainen aika hyvä sekoitus fanielokuvaa ja draamaa, joskin tässäkin taas alkoholi sai aika merkittävän roolin, jonka ymmärrän senkin olleen hyvin isossa roolissa myös todellisuudessa. Silti, jotenkin olisi tässäkin toivonut, että tarina olisi keskittynyt enemmän siihen kaikkeen hyvään mistä Dingo kuitenkin tunnetaan, jokainen kyllä tietää että keikkaelämä tuohon aikaan on ollut aika raakaa ja kovia kohtaloita on paljon.

Saku taittonen on Neumannina loistava, mutta jos mahdollista niin Jani Karvinen on vieläkin parempi. Olisi voinut hyvin uskoa, että Neumann olisi tullut vetämään tuon roolin ihan itse, ottamatta mitään pois Taittoselta. Niin ja tokihan itse tunnen paremmin sen nykypäivän Neumannin kuin tuon alkuvuosien, mutta ei tuo hahmo muuten kyllä itselleni niin kovin tuttu ole, hänen tuotoksensä sitten sitäkin enemmän. Tosin, keikalla en taida olla ikinä vielä käynyt, ehkä sekin vielä pitää joskus korjata. Elias Salosen rooli Lasse Norreksena on hyvin mielenkiintoinen, uskaltaisin väittää tuntematta asiaa yhtään sen enempää, että kotimaisen leffan tapaan ehkä vedetty hieman yli, ja onhan tätä Norres itsekin kuvaillut hieman epäuskottavaksi. Muutenhan tarina on aika tuttu, noustaan ei mistään tähtiin, tapellaan vaimon kanssa ja juodaan jaksaakseen, kunnes koko elämä kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja päättyy tavalla tai toisella pubin nurkkaan. Näinhän se kai aika usein on mennyt tosielämässäkin, eli sikäli aika uskottava leffa kyllä.

Eli mitäs tähän sanoisi yhteenvetona. Tykkäsin joo kyllä, mutta odotin paljon enemmän. Jos miettii esim jotain Complete Unknown-leffaa, sellaista kuvausta olisi enemmän odottanut tuon vanhan surkean kuvanlaadun sijaan. Leffassa on varmasti kunnioitettu hienosti aikaa, itse olisin ehkä kuitenkin kunnioittanut aikaa tuomalla kuvan tähän päivään. Onko tämä sitten vain taiteellinen valinta vai halvempaa tehdä, siihen en osaa ottaa kantaa. Kiva kun tuli nähtyä, mutta en ehkä heti kyllä palaa uudelleen tämän pariin. Aiheena kuitenkin alkoi taas kiinnostamaan niin paljon, että aiheeseen liittyvää materiaalia tullut katsottua aika paljon ja kyllähän tuo dingo on aika hurja ilmiö ollut ja musiikki kyllä toimii!

Viime viikolla tuli muuten tehty hieman maintaining hommiakin, kun jostain syystä bassot hukkuu edestä aina välillä, j etenkin juuri kahdesta subbari sta, jotka on kiinnitettynä Trinnoviin plus 4 ominaisuudella, eli digitaalisina lisäkanavina. Jostain syystä Dac Magicien ja Trinnovin välillä joku välillä pätkii, mutta syytä en ole keksinyt! Tänään sin kaiken taas toimimaan, mutta en oikein silti vieläkään tiedä että tekemällä mitä.. Eli lopullinen ratkaisu edelleen puuttuu! Mutta nyt on aika toivottaa kaikille hyvää juhannusta, juhnnusviikonlopulle onkin sitten paljon taas uutta katsottavaa ja niistä lisää viikonlopun tulevassa YouTube videossa ja Instagram feedissä!

A Widows game on Espanialainen tositarinaan perustuva rikosdraama, joka muuten Netflissä on suomennettuna Musta Leski-nimellä. Tämä petollisen rakkauden, hyväksikäytön ja naisellisen vallan syövereissä pyörivä elokuva oli todella vakuuttava, ja miksi ei olisi, perustuihan tämä todelliseen tarinaan. Maje, on naimisissa, mutta samaan aikaan houkutukset vievät useammankin miehen vällyjen väliin. Samalla hän uskottelee rakastajilleen olevansa vaarassa suhteessaan ja kuinka haluaisi tappaa miehensä, jotta pääsisi aloittamaan uuden elämän rakastajansa kanssa. Kuka tähän ansaan sitten lopulta astuu, selviää katsomalla leffan, mutta mikään valtava yllätys se ei ehkä kuitenkaan lopulta ole.

Leffa on aika suoraviivainen, eikä nyt varsinaisesti koita mitään piilotella. Johan sen kertoo jo nimikin, että vaimolla on sormensa pelissä miehen kuolemassa. Leffa kuitenkin tuo tarinan hienosti julki ja on kyllä miellyttävä leffa katsella sen puolesta, että vaikutelma leffasta on uskottava ja laadukas. Ivana Baguero on lesken roolissa erittäin hyvä, mutta toisaalta Carmen Machi on roolissaan asiaa tutkivana poliisina ihan yliverto, vaikka mikään itsestään selvyys se ei näissä keskieuroopan leffoissa ole. Onhan Evakin tässä aika koppava ja sellainen hieman elämäänsä tylsistynyt ja kyynistynyt poliisipäällikkö, joita näissä usein nähdään, mutta silti kyllä leffan parhaita rooleja lopulta. Myös Salvan roolissa Tristan Ulloa on aika mielenkiintoinen hahmo.

Eikä siis spaniardit petä tälläkään kertaa vaan leffa on oikeinkin hyvä. Äänet olivat mitä olivat eikä niitä tässä kaivannut, muutenkin leffa tuli katsottua illan jo hämärryttyä. Joka tapauksessa ehdottomasti leffa jota voin suositella.

Robert DeNiro yllätti saapumalla Netflixin ruudulle uudessa Zero Day-nimisessä minisarjassa. Itsekään en ole hetkeen taas sarjoja katsellut, mutta tämä todellakin vangitsi mielenkiinnon välittömästi. Eikä suotta, onhan nyt tietysti jo lähtökohtaisesti jotain hyvää odotettavissa jos DeNiro on pääosassa, mutta onhan tässä nyt muutenkin todella laadukkaan sarjan tuntua jo ihan introsta lähtien. Sarja kertoo päivästä, jolloin New Yorkiin tehdään cyperhyökkäys, jossa koko kaupungin kaikki mahdolliset järjestelmät sähköstä liikennejärjestelmiin suljetaan minuutiksi ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin alkaa ennen näkemätön ajojahti syyllisten löytämiseksi.

Ja kyllä on muuten hyvin tehty sarja, eikä tässä ole kyllä yhtäkään kiveä jätetty kääntämättä. Sarjassa jännitys pysyy alusta lähtien näpeissä ja vaikka sarja sinällään sisältääkin paljon uskomatonta, niin kyllähän tämä on erittäin uskottava sarja ja kaikessa epämiellyttävyydessään kyllä aivan uskottava tänä päivänä. En tiedä kuinka tuhoisia seurauksia oikeasti tulisi jos koko New York oikeasti sammutettaisiin minuutiksi, mutta tälläisenä aikana kun aivan kaikki toimii verkossa ja verkkojen sammuttaminen kuitenkin kaiken järjen mukaan on aivan mahdollista, voidaan ehkä vain odottaa milloin tälläinen voisi tapahtua oikeasti. On myös pelottavaa, että kuinka paljon valtaa muutamalla tätä alaa hallitsevalla mogulilla oikeasti on, jos miettii vaikka Elon Muskia ja Starlinkkiä. Olisikohan koko sota Ukrainassa jo päättynyt, jos Musk olisi Starlinkkinsä sulkenut?

Sen lisäksi, että DeNiro tietysti tätä sarjaa jo vie omalla olemuksellaan vakaasti eteenpäin, niin onhan tässä muutakin. Niin, ja jälleen kerran tässäkin jenkkien pressana toimii tietysti nainen, tällä kertaa roolia kantaa vakuuttavasti Angela Basset, ainiin, ja samassa roolissa siis myös uusimmassa Mission Impossiblessa, joten ollaanko tässä tekemässä ihan omaa roolia Bassetille. Aika kiehtova ajatus muuten, mitä jos kaikissa leffoissa olisi ns. vakio presidentti, ehkä se antaisi hieman lisää uskottavuutta ja toisaalta, eihän sitä tiedä vaikka näyttelijä hoitaisi rooliaan niin hyvin, että se joskus vaikka realisoituisi rooliksi oikeana pressana. Niin, kyllähän tätä maailmaan politiikkaa tälläkin hetkellä tähdittää kaksi entistä näyttelijää. Politiikka on muuttunut, mutta ei nyt mennä tässä blogissa enempää politiikkaan. Jesse Blemons on tässä hieman ärsyttävä, varmasti osittain roolinsa vuoksi, mutta sen sijaan Connie Britton, ja Joan Allen DeNiron naisina ovat aivan huikeita. Eikä Lizzy Caplankaan nyt tässä yhtään sen huonommaksi jää. Huikea casti ja huikeaa työtä kaikilta tässä loistavilta näyttelijöiltä muutenkin.

Äänetkin tässä oli kai ihan kohdillaan, mutta myönnetään, että niihin en tällä kertaa ihan hirveästi kiinnittänyt huomiota, sen verran vei sarja mukanaan. Eli hyvin ne tuli mukana, ilman mitään sen ihmeempää mitä tulisi mieleen näin jälkikäteen. Tunnelma oli koko ajan hyvä, mutta draamahan tämä pääasiassa oli, eli sikäli hyvin ymmärrettävää. Missään tapauksessa ei kuitenkaan mitään myöskään negatiivista sanottavaa kuitenkaan, eli sikäli hyvä juttu. Niin, ja kuvakin oli alusta loppuun oikein tyylikästä, varmasti yksi parhaita sarjoja pitkään aikaan, eikä kyllä juonenkäänteetkään kyllä jätä kylmäksi missään vaiheessa. Voin lämpimästi suositella tätä kyllä katsottavaksi.

Hieman Indiana Jonesia, hieman Davinci Koodia ja muutamaa muuta elokuvaa, siitä on tämä Apple TV:n uutuus Fountain of Youth tehty. Heti tähän alkuu pitää taas kerran mainita, että voi kun näitä Apple TV Orginal leffoja voisi tulla hieman useammin, on aika tuskaista maksaa tuota kk hintaa kun leffoja tulee kerran pariin kuukauteen. Nytkin siis päällä kolme kuukautta yhden hinnalla, ja yhtään enempää en tästä maksaisi, koska sarjoja sitten taas vastaavasti ei itse juurikaan ehdi katsoa. Mutta hyvä edes jotain, etenkin kun näissä on sitten muuten kyllä palikat aika hyvin kohdillaan.

Ja ihan hyvä leffa on tämäkin. Kuvan laatu on jälleen todella hyvää tasoa ja kun kuvissa vielä liikutaan hyvin mielenkiintoisissa maisemissa, niin onhan tämä kivaa katsella. Etenkin nuo kirjastokohtaukset ovat todella upeita, paljon yksityiskohtia, jotka todellakin näyttävät ruudulla kirkkailta ja yksityiskohtaisilta. Eikä tää nyt muutenkaan huonosti toimi, kameran kanssa on ammatilaiset ratissa ja autoja ajelutetaan aika kiivasta vauhtia. Eli kyllä tässä takaa-ajoa ja muutenkin toimintaa on ihan riittävästi. Äänetkin on ihan kohdillaan, etenkin leffan alussa muutama aika kiva kohtaus. No, rehellisyyden nimissä vaikka ääniraita onkin ihan kiva, niin aika nihkeästi tässä kuitenkin lopulta Atmosta käytetään ja leffa äänien osalta hieman kyllä lässähtää loppua kohden. Ei missään nimessä kuitenkaan siis mikään huono pätkä siinäkään mielessä, vaikka mahdollisuuksia oli paljon parempaankin.

Leffan juoni myös toimii kivasti, ja onhan puikoissa herra nimeltä Guy Richie, jonka leffoista ole sattumoisin alkanut aika paljon viime aikoina pitämään. Nyt ei olla sotimassa, mutta hyvinhän sitä tälläinenkin teema toimii. Fountain of Youth nimestään huolimatta ei nyt vedä mitenkään överiksi unelmoinniksi, enemmänkin kyseessä on sellainen varsin leppoisa ja hyvää dialogia sisältävä pätkä. En tästä millään mitään klassikkoa saa, mutta ihan sellainen leppoisa leffa, jonka voisi oikeasti ehkä katsoa joskus vielä uudelleenkin, jotenkin jäi sellainen fiilis, että jotain tästä voisi vielä saada lisääkin irti jos uudelleen katsoisi. Kiva leffa kuitenkin ja jos Apple TV löytyy, niin ehdottomasti katseluun. Tämänkään takia en sitä kuitenkaan avaisi.

On Top Guneja ja sitten on Thunderbirdsejä, nämä jälkimmäiset ovat nyt saaneet oman dokkarin Netflixiin. Kyseessä siis jenkkiarmeijan häivittäjälentäjät, jotka tekevät työkseen vain lentonäytöksiä perin amerikkalaiseen tapaan ympäri maata. Tässä leffassa tai dokkarissa kuvataan vuoden 2023 näytöksiin valmistautuvaa porukkaa ja kuinka sairaan vaikeaa on ensinnäkään päästä tähän tehtävään, puhumattakaan sitten vaikeustasosta näissä jutuissa mitä tekevät. Kaiken lisäksi huippuvaativa esitys pitää hyväksyttää, ennen kuin sitä pääsee yleisölle edes esittämään. Hyvin kuvaavaa tällä dokkarille on, se että kun historiassa on tapahtunut muutama vakava onnettomuus, niin tähän turvallisuuteen on löydetty ratkaisuksi ratkaisuksi nostaa temppujen taso ja vaatimustaso niiden suorittamiseen niin korkealle, että lentäjien keskittymiskyky on niin kovalla tasolla, että yhteenkään virheeseen ei ole varaa. Jos esim koneille annettaisiin suurempi turvaetäisyys, se antaisi lentäjille vääränlaisen tunteen turvallisuudesta. Hyvin mielenkiintoinen ajastusmaailma esim. esim valmennukseen ihan yleisesti.

Muuten dokumentti teknisesti jätti aavistuksen laihan fiiliksen. Kuva oli rakeista ja tuntui, että oli kuvattu vuosia sitten. Saattaa toki johtua muustakin kuin itse dokkarista, mutta olihan se muutenkin 16:9 kuvasuhteella tehty ja sellainen tv-dokkarin oloinen enemmän kuin leffan. Äänet olivat nekin Atmosta, mutta hyvin vaisut sellaiset etenkin kun ottaa huomioon aiheen. Ei tullut nyt ihan kyllä Top-Gun fiilistä tästä. Tarina eteni kronologisesti kertoen juuri tuon yhden vuoden valmistautumisesta, mutta antoi kyllä hyvän kuvan mitä tuo tehtävä sisällään pitää. Suhteellisen mielenkiintoinen, mutta ei nyt ehkä ainakaan itsessäni herättänyt kyllä mitään mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Onhan nuo varmaan livenä aika vakuuttavat nähdä, mutta muuten ei edes paikanpäälle fiilistä tästä oikein kyllä syntynyt. Eli ihan ok dokkari, mutta enemmän ehkä odotin ja toivoin tällä kertaa.