Mission Impossible – Final Reckoning – Biorex Prime

Uusinta ja samalla käsittääkseni viimeistä Mission Impossiblea on nyt odoteltu hetken aikaa teattereihin ja nyt sen aika on vihdoin käsillä. Lehdistönäytökseen en tällä kertaa leffaa ehtinyt katsomaan, mutta ennakkönäytöksessä se piti sitten käydä heti katsomassa. Odotukset olivat tätä leffaa kohtaan valtavat, ei ainostaan sen vuoksi, että Missionit ovat aina olleet omia suosikkileffoja, vaan ehkä enemmänkin sen vuoksi, että tämä viimeinen leffa on toinen osa pari vuotta sitten ilmestyneelle Dead Reckoning ykkösosalle. Sen olen muutamaan kertaan nähnyt ja tuli itse asiassa aamulla vielä katsottua taas uudelleen ennen leffaan menemistä. Sen voin tässä heti sanoa, että vaikka tämä uusin ei ole jatko-osa vaan nimenomaan toinen osa, niin kyllä tämä toinen leffa olisi voinut mennä ihan kivana toimintaleffana näkemättä tuota ensimmäistäkin.

Mutta nyt se oli kuitenkin hyvin mielessä, joten kivahan toista osaa sitten oli lähteä tuoreella muistilla katsomaan. Tosin, eipä tämä toinen osa nyt ihan varsinaisesti jatkunut siitä mihin edellinen jäi, vaan alkuun tuli suhteellisen pitkä pätkä jossa, virkistettiin muistia. Niin, leffahan kesti kokonaisuudessaan liki kolme tuntia, jonka johdosta varmaan leffa alkoikin yllättäen tällä kertaa ilman mitään mainoksia, mutta todella paljon tähän leffaan sitten mahtuikin vanhaa kuvamateriaali. En oikein tiedä millä ajatuksella näitä leffoja on aikanaan lähdetty tekemään ylipäätään, mutta jotenkin tässä kuitenkin yritettiin ja osittain onnistuttiinkin varsin hyvin parsimaan koko tätä kolmen kymmenen vuoden pätkää yhteen. Leffasssa oli todella paljon pätkiä vanhoista leffoista ja esimerkiksi oliko se nyt Jäniksen käpälää tai jotain tuotiin aika mielenkiintoisesti esiin, oliko sillä sitten alunperin tuo tarkoitus vai ei, sitä en osaa sanoa, mutta nyt se sitoi historiaa kyllä kivasti yhteen.

Muuten leffa jätti hieman kaksijakoiset fiilikset. Olihan tämä taas juuri niin upean näköinen leffa mitä 400 miljoonan budjetilla voi jo odottaa, mutta jättikö se silti aavistuksen väljän kuvan. Leffa jatkoi ensimmäisen osan tarinaa, mutta jotenkin se ensimmäinen osa kuitenkin jäi tämän kokonaisuuden ja muisteluiden jalkoihin. Koko casti sentään oli sama, mutta itseäni kyllä loukkasi suuresti että koko sarjan suurin suosikkini Luther sai kohtalonsa jo hyvin alussa, vaikkakin äänenä pysyikin leffassa loppuun asti mukana. Haley Atwell oli jälleen todella loistava ja noussut kyllä todella merkittävään rooliin tässä kokonaisuudessa. Benji on edeleen Benji, mutta esim. Rolf Saxon tekee tässä todella hienon roolin. Niin ja onhan niitä paljon muitakin, Tommy Earl Jenkins Colonel Burdickkina on ehkä hieman epänormaali sukellusveneen johtaja, mutta roolina ihan viimeisen päälle mahtava. Ja vaikka tässäkin leffassa nyt taas on ollut pakko saada presidentiksi nainen, niin Angela Bassett tuon roolin kyllä ihan kivasti maaliin saattelee. Saa nähdä milloin milloin Yhdysvallat on sitten oikeasti valmis naispresidentti, leffoissa se on jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Mutta, missionit eivät tietenkään ole mitään ilman Tomppaa, ja kyllähän Tomppa on ihan huikeassa vedossa tässäkin! Suntit ovat käsittämättömiä ja jos puheet niiden teosta pitävät edes puoliksi paikkaansa, niin hurjaa on kyllä itsensä likoonlaittaminen! Toki onhan tässäkin leffassa muutama kohta jossa tulee välttämättä sellainen ”just” fiilis, mutta toisaalta esimerkiksi sukelluskohtausta sitten myös aika hyvin tasoitellaan todellisuuteen. Niin, eihän nämä olisi mahdottomia tehtäviä jos niihin kaikki pystyisivät! Kaiken kaikkiaan kuitenkin Cruiselta taas hieno rooli Ethan Hunttina.

Ja sitten vielä siihen tärkeimpään, eli ääniin! Heti leffan alusta lähtien tehtiin taas hyvin selväksi että mitään ei ollut senkään osalta jätetty sattuman varaan! Useat Entityn puhekohtaukset ovat jopa leffateatterissa vakuuttavia, puhumattakaan mitä ne tulevat aikanaan olemaan kotona. Jos viime leffassa highlightina oli lasinpyyhkimet, niin tässä ehkä alussa ollut mätkintä kohta jossa Tomppa laittoi parastaan ruudun ulkopuolella ja Grace katseli asiaa ruudulla! Hieno yksityiskohta taas kerran! Ihan oma lukunsa on sitten pitkä kohtaus meren pohjassa, en ole koskaan ennen kuullut leffateatterissa että joku resonoi, mutta tämä kohtaus todellakin sai jonkun kohdan huoneessa värisemään! Jos tätä ei nyt kotiin joku pilaa miksauksella, niin aivan ennen kokokemattomia bassoraitoja on tässä kyllä tiedossa!

Kannattaako tämä sitten mennä katsomaan, no ehdottomasti! Sen osoitti myös eilinen näytös, jossa oli taas porukkaa jonoksi asti! Leffa tuo pintaan aika paljon nostalgia, mutta toisaalta myös osoittaa, että nykypäivän toimintaleffat voivat edelleen olla laadultaan myös aika hyviä! Kunhan joku nyt vaan keksisi seuraavaksi jotain ihan uutta mutta yhtä hyvää, eikä seuraava toiminta spektaakkeli tarvisi taas olla jatko-osa. Siihen tässä kyllä jätettiin kaikki taas erittäin hyvin auki! Nyt ei kuitenkaan auta kuin jäädä odottamaan että tämän saman saa kokea kotona uudelleen!