Lion King kuuluu ehkä siihen samaan kategoriaan, johon laitoin hiljattain myös Gladiatorin uuden osan. Leffa, jonka ensimmäinen osa on leffamaailmassa sellainen klassikko, että toista osaa ei koskaan ehkä olisi tarvinnut edes tehdä. Toisaalta nämä molemmat varmaankin on kuitenkin juuri tehty sitä varten, että ne ensimmäisestä leffoista tykänneet miljoonat ihmiset joutuvat nämä kuitenkin katsomaan, tykkäsivät sitten lopputuloksesta tai ei. Gladiaattorista tämän leffan kuitenkin erottaa se, että leffaa en viitsinyt edes mennä leffaan katsomaan, ei vaan kiinnostanut riittävästi.
Siitä huolimatta oli varsin selvää, että kyllähän tämä silti pitää jossain vaiheessa katsoa, jotenkin kuitenkin tuli itselleni hieman yllätyksenä, että tämä piti sitten vielä hankkia oikein Steelbook-versiona. No, onhan tässä näitä tosiaan tullut nyt jonkin verran keräiltyä, ja hankinta varmaan liittyy osittain siihen, ja toisaalta, onhan tämäkin nyt metallikantisena ihan pirun siisti levy hyllyssä. Eli pistin sen sitten tilaukseen Mymovies.fi verkkokaupasta.
Nyt se on sitten myös tullut katsottua, ja fiilikset ovat kyllä leffan katsomisen jälkeenkin aika samanlaiset kuin sen Gladiaattorinkin jälkeen, eli ihan hyvä leffa, mutta olisi aivan yhtä hyvin voinut jättää tekemättä ja nauttia vaan siitä loistavasta ensimmäisestä osasta. En tiedä kuinka paljon tämä nyt oikeasti antaa mitään lisää, tyylikkäästi tehty leffa, mutta juonen osalta hieman sellainen meh fiilis tästä kuitenkin jäi. Leffassa, paljon kuten ensimmäisessäkin äänet ovat isossa osassa, tai ehkä pitäisi vaan suoraan sanoa, että musiikit. Musiikit ovat tässäkin aika massiivisia ja sellaista isoa elokuvaa, mutta silti jotenkin tulee jatkuvasti tässäkin vaan fiilis, että leffassa kuitenkin vaan ratsastetaan ensimmäisen leffan onnistuneilla musiikeilla hieman miksattuina. Äänistä muuten en osaa juurikaan sanoa, ei mitään ihmeellistä. Sen verran. muuten mainitsen, että muksut katsoivat tämän kaksin kotimaisella kielellä ja siinä jälleen vain 5.1 äänet, mutta koska itse katselin tämän sen jälkeen yksin, tuli leffa tietysti katsottua Atmoksena. Sen suhteen leffa oli kyllä onneksi upea 9.1.6 täyden Atmoksen miksaus, mutta muuten leffasta ei mitään erityistä oikein jäänyt mieleen, äänet olivat vaan yksinkertaisesti kohdillaan.
Voisko, tai pitäiskö tämä sitten katsoa jossain vaiheessa uudelleen, ehkä voisi ja ehkä pitäisi. En kuitenkaan saa millään tästä sellaista klassikkoa, jota olisin ehkä toivonut, toisaalta pelännyt. Ei tästä klassikkoa tule, ainakaan ensimmäisellä katsomisella, mutta ehkä tähän tulee vielä palattua, jotenkin sen verran jäi kuitenkin mietityttämään. Kannattaa ehdottomasti kuitenkin katsoa ja ennen kaikkea jos mahdollista, niin tuo upea steelbook kuuluu kyllä jokaisen leffoja keräävän hyllyyn.
leffafriikki.com 