Tässä on vierähtänyt hetki edellisestä kirjoituksesta ja syykin on hyvin yksinkertainen. Nyt vaan ei ole yksikertaisesti ehtinyt mitään katsomaan, on ollut aika intensiivinen viikko niin töissä kuin kotonakin. Tälläistä se elämä vaan välillä on, mutta onneksi sentään jotain on ehtinyt katsomaan, eli Bruce Springsteenin kauan odotettu Road Diary dokkari saapui vihdoin Disney plussaan, ja vaikka ei siihenkään oikein olisi ollut aikaa, piti se tietysti katsoa välittömästi. Musiikkiin liittyy muutenkin nyt tämä päivitys oleellisesti, mutta siitä lisää kirjoituksen loppupuolella.
Eikä se nyt pelkästään ole vain kiireestä johtuvaa ollut, vaan huone on myös ollut enemmän ja vähemmän käyttökelvoton tässä, johtuen siitä, että huoneessa on ollut se taas tuhannennen kerran tapahtuva viimeinen päivitys tällä erää. Eli kun tuli uusi tykki, alkoi olla päivän selvää, että tuolla 30 euron Eurokankaan kankalla ei voi enää kauaa jatkaa, vaan se uusi kangas on nyt vihdoin pakko vielä saada. Olen selvitellyt jo asiaa pitkään, eikä tämä todellakaan nyt ollut mikään helppo ja yksinkertainen valinta. Jos kyseessä olisi ollut ihan normaali kangas, ei hinta olisi ollut kovinkaan kova, ja valinnan varaa vaikka kuinka paljon, mutta kun puhutaan akustisesti läpinäkyvistä kankaista, hinta nousee samaan tahtiin kun valinnanvara vähenee radikaalisti. Vaihtoehtoja oli kuitenkin tarjolla muutamia, ja tässä lyhyesti mitä mietin ja mihin päädyin.
Ensimmäisenä vaihtoehtona oli tietysti Stewardin Studiotek 130 G4, joka nyt varmaan aika kiistatta on parasta mitä rahalla saa, niin siis rahalla. Tässä kuitenkin puhutaan useiden tuhansien kankaasta. Toisena sitten oli kaksikin erilaista Seymouren kangasta, jota varmasti olisivat olleet molemmat hyviä, mutta edelleen jos puhtaan parhaista kankaista, niin puhutaan samalla neljänumeroisista kankaista. Näiden lisäksi tarjolla oli sitten pari edullisempaa vaihtoehtoa, nimittäin saksalainen Hollywood screens kangas, joka olisi tullut kotiin jo kolmella numerolla, mutta valmistajan ilmoittama gain ei täysin itseäni vakuuttanut. Näistä gaineista muuten sen verran, että on valmistajan ilmoittamia gaineja, ja sitten on oikeita arvoja, osa valmistajista ilmoittaa ensimmäisiä, osa jälkimmäisiä. Oma valintani tällä kertaa kuitenkin perustui hyvin vahvasti avsforumsilta löytyvään testiin, jossa pari vuotta sitten oli testattu peräti 31 erilaista ääntäläpäisevää kangasta sekä äänenläpäisyn, että kuvan osalta. Siellä toimituksen valinnan sai kiinalaisen XY-Screenssin Sound Max 4k kangas, tästä tuli myös minun valintani. Mutta tästä jutusta sitten lisää myöhemmin.
Eli mennäänpä takaisin aiheeseen, nimittäin siihen Bruceen. Dokumentti oli todella odotettu, mutta ei kyllä tällä kertaa lainkaan sitä mitä oikeastaan odotin. En aijo tässä nyt mitenkään määritellä oliko tämä dokkari sitten parempi vai huonompi mitä odotin, mutta hyvin erilainen se oli. Oma käsitykseni siis oli, että nyt mennään kunnolla takahuoneisiin, lentokoneisiin, ja ihan oikeasti kyseessä olisi dokumentti, missä päästään ihan oikeasti kurkistamaan tämän mystisen miehen kiertuelämään pintaa syvemmälle. Ei päästy. Ei päästy oikein edes kiertueelle lainkaan, sillä koko dokkari pyöri täysin kertoen kiertueen musiikillisesta valmistautumisesta ja sen jälkeen dokkari pysähtyi hyvinkin tiiviisti yhteen kaupunkiin, Barceloonaan.
Eli dokkari ei nyt kyllä vastannut lainkaan sitä mitä odotin ja halusin nähdä, mutta toisaalta sitten tässäkin dokkarissa hyvin tyypillisesti Brucelle, musiikki otti vallan kaikesta, ja Bruce antoi musiikin puhua puolestaan. Vajaan parin tunnin dokumentti sisältää todella paljon musiikkia ja loistavia musiikillisia muistoja omista keikoista, samalla avaten Bruce musiikillisia valintoja taas paljon lisää. Olihan tämä sellainen hieman kuin manuaali näille uusimman kiertueen keikoille, mutta ei tämä kyllä mikään varsinainen Road Diary kyllä ollut. Lyhyesti siis ihan loistava dokkari, mutta ei sellainen kuin itse toivoin.
Hyvinkin toisenlainen musiikkikokemus sitten vastaavasti tuli todistettu viime viikonloppuna Tampereen Nokia Areenassa, jossa pääsin todistamaan Apulannan ja Lahden Sinfonia-orkesterin yhteisesiintymistä, tai sanoisi enemmänkin spektaakkelia. Tämä keikka menee ehdottomasti yhdeksi koko elämäni parhaista keikoista koskaan. Klassinen musiikki ei ehkä ole itselleni elämää suurempi juttu, mutta ai että kun tuollainen orkesteri valjastetaan soittamaan elokuvamusiikkia, tai vaikka Apulantaa, niin eihän sitä musiikillisesti paljon parempaa voi olla. Tämäkin konsertti olisi voinut olla ihan suoraan elokuvamusiikkia, sen verran elokuvamaiselta Apulanta kuulostaa parhaimmillaan. Niin, ja olihan tämä visuaalisesti ja kaiken muunkin osalta ihan käsittämättömän upea esitys.
Pitää muuten vielä sen verran tästä nostaa, että olin nyt ensimmäistä kertaa konsertissa Nokia Areenassa, ja akustiikka toimi aivan täydellisesti. Musiikki oli todella kovalla ja ääni ”tuntui” koko kehossa, silti korvissa ei mitään ikävää tunnetta, ja tätä olisi voinut kuunnella vielä paljon pidempään. Äänet oli miksattu todella hyvin ja tila toimi konsertissa kuin unelma. Tälläisen shown menisin katsomaan koska vaan uudestaan, sen verran vakuuttavaa tämä oli. Menkään ihmeessa katsomaan, jos tämä koskaan saa jatkoa.
Mutta nyt taas nukkumaan ja seuraavaa kiirettä kohden. Uudesta skriinistä kuitenkin tulossa paljon lisää juttua, ja toki instagramista saa jatkuvasti sneak peakkejä, kannattaa siis suunnata sinne, jos täällä ei tarpeeksi paljon tapahdu omaan mieleen. Niin, ja on muuten todella kovia leffoja tulossa myös teattereihin, eli sinnekin pitäisi tässä taas suunnata. Ai niin, ja siis yksi Behmin konserttisalikeikka tulossa myös, joten onhan tässä tapahtumia taas kerrakseen.
leffafriikki.com 