Tällä kertaa kuukauden leffa tuleekin ulkomailta ja kyseessä onkin sitten sitäkin mielenkiintoisempi elokuva nimittäin Twister vuodelta 1996. Twister on sen aikakauden suurimpia hittejä kun minusta tuli Leffafriikki. Nyt nyt siis viellä tuohon aikaan ollut mitään tietoa blogeista ja muista, mutta tuo leffa on aivan varmasti sellainen leffa, joka on jättänyt pysyvimmän muistijäljen omista nuoruuden leffoista. Leffa tuli aikanaan omistettua VHS-muodossa, ja tiedän, että tuota leffan alku-introa on katsottu todella moneen kertaan. Eipä ollut tuolloin vielä kuin haaveissa ylipäätään nykyisen kaltaiset leffalaitteet ja huoneet, mutta kyllä tuolla leffalla jo silloin äänentoistojärjestelmää testailtiin ja mietittiin kuinka upea voikaan tuollainen 5.1 äänetoistojärjestelmä olla. Pitkä matka 0n noista ajoista kuljettu, mutta yksi on ja pysyy, nimittäin Twisteristä ollaan juuri saatu myös 4K-restauroitu versio myös nuorempien katsojien ihmeteltäväksi. Niin, ja onhan siellä leffassa jo toinenkin osa tästä nähty, itse sen katsomista odottelen edelleen saapuvaksi kotiin.
Levyltä löytyy luonnollisesti Dolby Atmos äänet, mitään vähempää ei olisi toki tältä leffalta voinut odottaakaan. Mutta tämäpä ei ole ensimmäinen kerta kun kyseisestä leffasta on saataville uusi restauroitu Atmos versio. Leffa nimittäin sai vuonna 2022 Turbain Shopin Special Edition Bluray version, jonka erikoisuutena on sekä Dolby Atmos että Auro 3D äänet. Ylipäätään sellaisia leffoja ei maailmassa ole kovinkaan montaa, jotka sisältävät kaksi kolmesta pää-ääniformaatista, joten ihan jo sen vuoksi tämäkin leffa oli silloin pakko hankkia, ja kyllähän tuo leffa oli huikea nähdä uudelleen, ja vaikka kuvanlaatu ei tuolla levyllä ollutkaan mitenkään erityinen, niin äänet sen sijaan olivat kyllä todella mahtavat. Tästäkin julkaisusta löytyy juttua blogista.
Mutta nyt katselemassani levyssä ei kuitenkaan ollut kyse tuosta versiosta, vaan uusimasta 4K-formaatissa olevasta remasteroinnista joka ilmestyi tänä keväänä. Tästä leffasta tuli myös samalla ensimmäinen kokonainen täydellä 4K-laadulla katsottu leffa uudella laser-tykillä. Ja kyllähän Twister näyttää todella hyvältä. Kuva on erittäin selkeä ja kirkas, kuitenkaan viemättä mitään siitä leffasta joka aikanaan on tehty. Twister kestää elokuvana hyvin aikaa, eikä sitä faktaa ole restauroinnissa millään tavalla pilattu. Leffa ei näytä vanhan rakeiselta, mutta ei myöskään kiiltokuvamaisen uudelta, sanoisin, että tässä on kunnioitettu vanhaa erittäin hienosti. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon eräässä kohtauksessa erittäin rajusti korostettu vihreä taivas. Tästä on paljon puhuttu, että onko se ollut virhe, mutta Twisterin ohjannut Jan de Bont kertoi myöhemmin haastattelussa, että restauroinnissa haluttiin nimenomaan korostaa tuota vihreää taivasta merkkinä myrskyn saapumisesta. Mielestäni tuo vihreä taivas on todella tyylikkäästi toteutettu, eikä ole yhtään liioiteltu. Tuskin olisin asiaan erityisesti kiinnittänyt edes huomiota jos en olisi siitä tiennyt.
Äänien puolesta Twister on juuri sitä mitä odottaa sopii. Ei varmastikaan maailman monipuolisin miksaus, sillä leffa koostuu pitkälti dialogista ja pyörremyrskyistä. Kaikki myrskyihin liittyvä tuuli, sade ja lentelevät esineet ovat kuitenkin tehty juuri niin vakuuttavasti kuin se vaan nykytekniikalla on mahdollista. Twisterissä pääasiassa käytetään vain kahta kattokaiutinta, mutta silti kaikki kuulostaa juuri siltä kuin voisi kuvitella itse ollessaan myrskyn silmässä. Äänet ovat tarkat ja kunnioittavat kuvan tapahtumia hienosti. Onko tässä äänet sitten paremmat kuin siinä vuoden 2022 versiossa, sitä en tällä hetkellä pysty sanomaan, sillä sen katsomisesta on jo sen verran aikaa. Molemmat kuitenkin kuulostavat todella hyvältä, ja vertailuakin voisi jossain vaiheessa kyllä tehdä. Tämä kuitenkin on leffa, jonka voi katsella uudelleen ja uudelleen.
Eikä tässä leffassa ole tosiaankaan kyse vain hienoista äänistä tai effekteistä. Helen Hunt ja Bill Paxton ovat leffassa todella hyviä, kaikki muutkin roolit on selvästi mietitty tarkkaan. Mainittakoon vielä erikseen, että onhan tässä leffassa mukana myös sellainen nimi kuin Philip Saymor Hoffman, joka biografia on tämänkin jälkeen aika vakuuttavaa luettavaa. Leffan juoni on simppeli, mutta usein se simppeli on nimenomaan se mikä toimii. Leffassa ei ole väkisin tuotu mitään ihmeellistä vaan juonessa pysyy kaiken aikaa hyvin mukana, menettämättä kuitenkaan mielenkiintoaan missään vaiheessa. Hahmoja on riittävästi ja sopivasti, eikä pari tuntia tämän viihteen parissa tunnu missään. Vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Twister on edelleen yksi suosikkileffoistani!
leffafriikki.com 