Koska tämän blogin punaisena lankana on alusta lähtien ollut että kun katson leffan, niin kirjoitan, niin päätin sitten eilen katsoa sellaisen leffan, josta ei nyt itsessään niin paljon ole sanottavaa. Tämä sen vuoksi, että tämän tekstin pääasiallinen sisältö tulee olemaan vierailusta Helsingin Messukeskuksessa ja tarkemmin sanoen Habitare ja Hifi-Messuilla 2024. Eikä siis leffa itsessään missään tapauksessa ollut millään tapaa vähäpätöinen tai syy siinä, etteikö siitä olisi kirjoitettavaa ihan kunnon tekstiksi, vaan kyse vaan enemmänkin siitä, että tuskin pystyn leffasta Oceans Eleven nyt lukijoille ihan hirveästi mitään uutta kertomaan. Jos nimittäin olet millään tapaa leffaharrastaja ja sinulle Oceans Eleven leffa ei sano mitään, on sivistyksessäsi kyllä iso aukko. Leffa jonkin näyttelijäkaarti on ehkä laadukkain ja laajin mitä yksikään leffa on koskaan nähnyt, tuon ajan isompia nimiä on leffassa käytännössä jokaisessa roolissa. Kuten viimeaikoina ollaan paljon puhuttu, sehän ei itsessään vielä takaa mitään, mutta tässä leffassa kaikki palaset ovat enemmän kuin kohdillaan.
Sitä mitä ehkä et kuitenkaan tiennyt, niin itsellenihän tämä tuli nyt siis myös 4K-muodossa ja hankintapaikkana tietysti Future Movie Shopin myymälä Mechelinin kadulla. Päätin hankkia leffa-saagasta kolmen leffan boxin, sen sijaan, että olisin kaikki kolme leffaa hankkinut yksitellen. Tämä paketti tuli kuitenkin jonkin verran halvemmaksi, ja ompahan kaikki kolme leffaa sitten siististi samassa paketissa. Yleensä en juurikaan panosta 4K-muodossa leffoihin, joissa äänet eivät ole suuressa osassa, tässä kuitenkin tein poikkeuksen, sen verran merkittävästä leffasta kuitenkin on kyse. Leffan olen nähnyt varmasti aikaisemmin niin DVD kuin Bluray muodossakin, mutta kivahan se on löytyä nyt myös 4K:na.
Antoiko se kuitenkaan nyt sitten mitään uutta, niin eipä juuri. Kuvanlaatu on lähellä sitä samaa mitä esimerkiksi Blurayna olisin skaalaamalla saanut, mielestäni mitään varsinaista parannusta kuvanlaatuun ei ole tullut, mikä toisaalta ymmärrettävää, koska leffa ei nyt ihan niin vanha kuitenkaan ole, yli kaksi kymmentä vuotta kuitenkin tästäkin jo vierähtänyt. Äänienkään osalta ei ole päivitetty ääniraitaa, vaan sama 7.1 ääniraita tästä edelleen löytyy, mutta eipä tosiaan leffassa sen kummemmin mitään ääniä tarvitakkaan, leffa on 95 prosenttisesti pelkää normaalia dialogia. Mutta leffana tämä on edelleen timantti ja täyden kympin leffa, etenkin siis jos leffaa katsoo ensimmäistä kertaa eikä muista ulkoa kaikkia tapahtumia. Muutenkin tuntuu, että tämä oli leffa, joka aikanaan aloitti aivan uuden genren leffoissa, joita sen jälkeen vastaavia on tullut todella paljon.
Mutta sitten siihen tämän kirjoituksen tärkeimpään asiaan eli Habitare ja Hifi-messut 2024. Nämä ovat sellaiset syksyiset tapahtumat, joissa on jo vuosien ajan tullut vierailtua ja vaikka anti ei aina kovinkaan hyvä ole ollut, niin selvää on aina ollut että käydä täytyy. Tällä kertaa messut olivat hieman erilaiset omalta osaltani, nimittäin mukana oli myös nuorempi tyttäristäni. Messujen hinnasta täytyy sen verran antaa palautetta, että vaikka aikuisten hinnat varmasti ovat jollain tavalla kohdillaan kun samalla lipulla kuitenkin pääsee useille meissuille ja aikaa saa kulumaan vaikka koko päivän, niin kyllä 17 euroa alle kymmenvuotiaalta kävijältä tälläisille messuille on vaan aika paljon. Ei tänne varmaan paljon lapsia kaivatakkaan, mutta silti.
Muuten sitten Habitaren anti itselleni olikin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jotenkin tuntuu, että Habitaren merkitys itselleni on vuosi vuodelta laskenut jatkuvasti, eikä siellä oikein mitään nähtävää ole aikoihin ollut, nyt kuitekin messujen anti oli paljon parempi. Tähän kuitenkin löytyy erityisesti yksi selitys, eli messuilla oli vaihteeksi todella paljon kivaa nähtävää nimenomaan akustiikan ja musiikin osalta, eikä vähiten kolmikon Mareksound, Genelec ja Konto Acoustic vuoksi. Nämä nimet ovat toki tuttuja Habitaresta aikaisemmiltakin vuosilta, mutta samoin kuin Habitare ylipäätään, tuntui että nyt asioihin ollaan panostettu aivan uudella sykkeellä. Voisin jopa sanoa, että tänä vuonna Genelec valloitti koko messut. Genelecin, Mareksoundin ja Konton oma osasto heti näyttelytilan alkupäässä oli todella vakuuttava ja upeasti rakennettu. Marekilta jo itsessään oli paikalla puoli henkilökuntaa ja lisäksi pääsin tapaamaan kasvotusten Genelecin Markku Syrjäpalon kanssa, jonka kanssa olemme tähän asti keskustelleet vain sähköpostien välityksellä. On aina hienoa kun nimet sähköpostissa saavat kasvot ja hyvin mielenkiintoisia keskustelua päästiinkin käymään. Tosin, nyt en viitsinyt itse ihan hirveästi aikaa tuolla pisteellä viettää, nimittäin asiakkaita oli osastolla sellaiseen malliin, että kaikki saivat olla jatkuvasti auttamassa tulevia Genelec asiakkaita.
Genelecin näkyvyys ei messuilla kuitenkaan jäänyt tämän osaston ja upeiden 8361 varaan vaan Genelec näkyi messuilla muutenkin. Tai ainakin kuului. Oli nimittäin todella siististi aseteltu useita Genelecin katosta roikkuvia 4436 kaiuttimia reitin varrella olevan loungen ympärille. En tiedä kuinka moni tavallinen tallaaja noita oikeasti edes huomasi tai ymmärsi mistä on kyse, mutta osa Genelecin äänentoistoa on juuri se tyylikäs huomaamattomuus, tuo hyvä soundi tuskin keltään kuitenkaan jäi tuossa hetkessä huomaamatta ja moni joka kotiinsa hyvää musiikki kaipaa varmasti tuossa kohdassa alkoi vähintäänkin miettimään, että mitenköhän omaan kotiin saisi näin huomaamattoman mutta laadukkaan äänen. Äänentoisto ei kuitenkaan ole pelkkää ääntä, se on isolta osalta myös sisustuskysymys, aivan kuten itsellänikin nuo 8351:set. Toki sitten Genelecillä oli näkyvää äänetoistoa myös omassa Genelec kahvilassa, jossa kaiuttimet todella näkyvät ja kuuluvat. Siellä oli messujen aikana jotain artistiesityksiäkin ollut, omaan aikatauluun ne eivät tällä kertaa osuneet.
Vaikka messuilla Genelec olikin todella vahvasti esillä niin oli isonhallin puolelle tänä vuonna löytänyt toinenkin kiinnostava toimija, nimittäin Ideaali oli myöskin laittanut osaston pystyyn rauahalliselle sijainnille kodinkoneliikkeiden kulmille. Siellä ennen kaikkea kiinnostusta herätti seinään puhallettava akustiikkamateriaali. Lumir materiaali voidaan asentaa käytännössä minkä tahansa materiaalin pintaan ja läpivärjätty materiaalia pitää värinsä ja tyylikkyytensä vaikka pinta saisikin osumaa. Materiaalin ominaisuuksia ei messuilla sen paremmin päässyt testaamaan, mutta aika mielenkiintoiselta tuo ideana kyllä näytti. Puhuttiin Martin kanssa myös hieman tykeistä ja kankaista, heillähän on pitkään ollut myynnissä akustisesti läpinäkyvää valkokangasta. Mietin tosin tässä, että jos nyt tuo tykki tulee tästä vaihtumaan, niin ehkä olisi myös kiva tuota eurokankaan kangasta testata ensi sillä ja vasta sen jälkeen sitten miettiä mahdollisesti parempaa tilalle. Muuten sitten Habitaresta ei ainakaan mitään ostettavaa tai sellasta jäänyt käteen, mutta väkeä oli kyllä paljon liikkeellä.
Joten seuraavaksi sitten Hifi-messujen puolelle. Myös näiden messujen osalta kävijät olivat todellakin löytäneet tänä vuonna paikalle, ja valitettavasti positiivisena ongelmana oli, että jokainen huone tuntui olevan kaiken aikaa täpöten täynnä. Yleensä osa huoneista vetää enemmän väkeä kuin toiset, nyt tuntui, että jokaisessa huoneessa oli paljon väkeä. Osittain varmasti tämän vuoksi myös oma oleskelu huoneissa jäi tällä kertaa aika vähäiseksi, mutta toisaalta eipä tuo asia koskaan itselle ole ollut se tärkein juttu. Messuilla kuitenkin oli tänä vuonna näkemistä enemmän kuin muistan koskaan ennen olleen.
Ensimmäisenä päädyin Audiokaupan huoneeseen, joka oli heittämällä suurin osasto jota olen Suomessa ennen nähnyt. Audiokauppa oli todellakin panostanut tämän vuoden messuihin. Se lisäksi, että sisällä oli kaksi soivaa settiä, oli paikalla myös ulkomaalaista edustajaa tuotteita esittelemässä, laitteita esillä enemmän kuin tarpeeksi, ja olihan siellä esillä jo muun muassa itseäni kiinnostavia Nodeja, vaikkakin ainoa Node johon voisin tällä hetkellä ajatella päätyväni on tuo tuleva Icon. Tuo muuten ylipäätään oli ainakin itselleni mielestäni uutta, että paikalla oli muitakin ulkomaalaisia edustajia, mm. Audioguestin edustajat, eli aika kansainvälistä meininkiä tällä kertaa.
Alue oli tällä kertaa rakennuttu eri tavalla kuin aikaisemmin, ja vaikka nytkin kaksi osaa olivat aivan eri puolilla hotellia, niin sanoisin kuitenkin, että ratkaisu oli paljon toimivampi kuin ennen. Huoneet olivat isompia ja samalla yleinen fiilis tänä vuonna oli, että esittelijät kautta linjan olivat myös panostaneet paljon enemmän akustointiin, jonkinlaista levyä oli huoneessa kuin huoneessa. Tämä on hieno suunta, vaikka parasta mahdollista ääntä tuollaisissa ympäristöissä on joka tapauksessa vaikea saada. Toinen mielenkiintoinen juttu oli se, että viime vuonna messuilla oli useita todella massiivisia ja kalliita kaiuttimia, tietämättä sen tarkemmin, tänä vuonna sellaisia ei juurikaan ollut, puhun siis sellaisista 2ook yksilöistä.
Itselle parhaan kokemuksen kuitenkin näilläkin messuilla antoi jälleen pienemmän pään aivan uskomattoman äänen antaneet pienet ihmeet. Ei niin pienet, mutta Mr. Hifin osastolla olleet valkoiset PMC Twent 5.23i kuulostivat erityisen hyviltä ja mielenkiintoisilta. Tuollaiset voisi hyvin sijoittaa mihin tahansa pienehköön olohuoneeseen ja kuulostasi varmasti upealta. Hintaakaan noilla ei ollut mahdottomasti. Koko messujen ehkä kovimmasta suorituksesta kuitenkin tällä kertaa vastasi ehkä Fischer&Fisherin kenkälaatikkoon mahtuvat liuskekivestä tehdyt käsittämättömän äänen suht isoon tilaan luoneet jalastakaiuttimet. Ei olisi varmasti kukaan huoneeseen astunut pystynyt arvaamaan mistä ääni tuossa tilassa tulee ja sitä moni ihmetellen kysyikin! Myös kotelon resonoimattomutta esitellyt soittorasiademo, oli parasta mitä messuilla nähnyt.
Muuten sitten messuilla oli aika sama meno kuin ennenkin, esittelijoitä oli hyvin laidasta laitaan ja esillä oli niin kuulokkeet kuin lp-levyt. Testaaminen ja kuuntelu edelleen keskittyy pää asiassa erilaisten kaiutinten vertailuun, vaikka laitteita taustalla on tuhansien ja taas tuhansien eurojen arvosta. Tällä kertaa mitään kotiteatteriin liittyvää en edes odottanut näkeväni, eikä siellä siihen liittyen yhtään mitään ollutkaan. Se mistä tosin tykkäsin, oli se, että todella moni oli kuitenkin tänä vuonna asentanut jonkinlaisen ruudun huoneen eteen, jotta katselusta tulee edes jollain tapaa hieman viihtyisämpää, ainakin itselleni. On siinä sitten pyörimässä musiikkivideo, mainosta tai vain maisemia, tuntuu se silti aina kodikkaammalta kuin pelkkä tyhjä ja tylsä seinä.
Se mitä itse ehkä toivoisin, että messujen nimi voisi jatkossa olla AV-messut, jolloin messuilla voisi olla esillä myös televisiota, tykkejä, videoprosessoreita ja ennen kaikkea monikanava ääntä. Vaikka messut ovat varmasti nyt täynnä tosi hifistejä, jotka eivät tule ikinä vaihtamaan kahta kanavaa useampaan, niin kyllähän monikanava musiikki ilman leffaakin on jo niin iso juttu maailmalla, että kyllä se soisi näkyvän myös täällä. Habitaren puolella juteltiin siitä, miten ns. tavallinen tallaaja löytäisi paremmin myös Hifi-messujen puolelle, mutta onko sillä edes tarvetta kun messut tuntuivat ainakin tänä vuonna olevan aivan tupaten täynnä muutenkin. Toisaalta, onhan noissa potentiaalia lisätä tilaa vielä vaikka kuinka, jos vaan aihepiirikin laajenisi. Joka tapauksessa jo itsessään sana Hifi rajaa kansaa paljon ja moni potentiaalinen musiikinystävä Habitaresta jättää messut väliin, vaikka samalla lipulla pääseekin sisään.
leffafriikki.com 