Blogia pidempään seuranneet ovat varmasti lukeneet useampaankin otteeseen erilaisista natseihin ja Auschwitziin sijoittuvista leffoista ja ne ovat kovasti aina kiinnostaneet. MAX-palveluun on jo kauan aikaa sitten tullut sellainen leffa kuin Zone of Interest. Muistaakseni joku suositteli tätä Instagramissa katsomaankin jossain vaiheessa, mutta silti sen aika ei ole ollut vielä aikaisemmin. Leffa on kyllä kovasti kiinnostanut, mutta silti sitä on jostain syystä aina siirtänyt. Outo juttu sikäli, että mitään varsinaista syytä kuten kesto ei sille ole ollut. No, nyt se kuitenkin tuli sitten katsottua.
En ole leffaan kovinkaan paljon ennakkoon tutustunut, mutta jotenkin on kuitenkin ollut sellainen fiilis, että leffan arviot ovat olleet suhteellisen hyviä. Onhan tämä esimerkiksi Rotten Tomotoesissakin saanut niinkin kovan arvion kuin 93%. Verrattuna kuitenkin moneen muuhun vastaavaan, joita olen useita nähnyt viimeisen parin vuoden aikana, tämä ei pääse millään sinne kärkeen. Ymmärrän hyvin leffan idean ja leffa varmaan siinä omassa genressään on mestarillinen teos, mutta itselle tämä jäi aika vaisuksi. Leffan ideahan perustuu periaatteessa siis siihen, että Hossin perhe elää aivan normaalia elämää, välissä vain muuri siihen maailmaan, jonka tapahtumista jokainen tätä leffaa katsova tietää, mutta mitään siitä ei suoraan leffassa näytetä. Leffassa kaikki Auschwitzin karmeudet kuvaillaan vihjeinä, kun savuna muurin takana, järkyttävin käskyinä jotka kaikuvat muurien takaa ja sitten palavereissa annetaan rivien välistä ymmärtää mitä on tapahtumassa. Kontrasti kahden maailman välillä on suuri, mutta ymmärtääkseen leffasta oikeastaan juurikaan mitään, pitää itse olla hyvin tietoinen mitä kaikkea muurien toisella puolella on todellisuudessa tapahtunut. Ei sikäli etteikö sitä suuren osa katsojista tietäisi, mutta silti jotenkin leffa jäi itselle ehkä vähän liian taiteelliseksi.
Yksi virhe jonka tämän leffan suhteen tosin itse taisin tehdä, oli se, että valitsin leffan myöhäisillan hiljaiseksi leffaksi, kun leffa olisi ehkä nimenomaan vaatinut ne kovemmat äänet, jotta tunnelmaan olisi kunnolla päässyt. Ei tässä leffassa siis mitään sinällään ihmeellistä äänien suhteen ollut, mutta ehkäpä juuri se taiteellinen tunnelma ja nuo audio-vinkit olisi auenneet vielä paremmin kovemmilla äänillä. Leffassa ei kuitenkaan Atmosta ollut, eli sikäli leffaan sai keskittyä kyllä ihan kunnolla, eikä ääniä tarvinnut sen kummemmin tällä kertaa siis seurailla, ihan kiva sekin. Eli kaiken kaikkiaan tämä leffa ei nyt kyllä oikein silti vakuuttanut. Ihan katsomisen arvoinen leffa, mutta tätä ei kannata katsoa ensimmäisenä aiheeseen liittyvänä elokuvana.
Tämä leffa ei kuitenkaan ollut tämän kirjoituksen ainoa aihe. Olen nimittäin pitkään jo vihjaillut jostain todella hienosta mahdollisuudesta, joka tuossa jokin aikaa sitten tuli eteen. Kaikki lähti varmaankin liikkeelle erityisesti vuonna 2018 jolloin Mareksound ja Genelec esittelivät yhden varmasti mieleenpainuvimmista kokemuksista musiikin ja leffojen parissa, joita olen koskaan kokenut. Helsingin messukeskuksessa esiteltiin tuolloin uuden SAM-sarjan 360 kaiuttimet ja siihen liittyvä subbari mallia 7382. En muista koskaan ennen tai sen jälkeen nähneeni missään noin vakuuttavaa messuosastoa ylipäätään, mutta tuo Habitaren ”huone” on jäänyt ikuisesti mieleen. Olen varmasti kuullut ja jollain tapaa haaveillut omista Genelecin kaiuttimista ennen tuotakin, mutta tuo viimeistään oli sellainen kokemus, jonka jälkeen päätin, että vielä jonain päivänä omat Genelecin kaiuttimet on itsellekin saatava. Tuon huoneen hinta muistaakseni taisi silloin olla pelkkien kaiuttimien osalta jotain luokkaa 40000 euroa, joten sinällään on aina ollut aivan yhtä selvää, että kokonaista leffahuonetta tuskin minulla on koskaan varaa täysin Geneleceillä rakentaa, mutta jotain silti olisi kiva saada. Tämän jälkeen Genelec on vuosittain yleensä ollut yhteistyökumppanina Asuntomessuilla, ja siellä tuo unelma on aina noussut uudelleen esiin. Se miten Genelec pystyy hyvinkin pienillä kaiuttimilla luomaan aivan uskomattoman äänen tilaan kuin tilaan on itselläni aina saanut valtavan hymyn huulille. Genelecin soundi on aina miellyttänyt, ja nuo messut ovat sen pitkäaikaisen unelman pitäneet hengissä.
Seuraavan tarinan vuodelta 2022 kaikki blogia seuranneet jo tietävätkin, eli olin Mareksoundin ja Genelecin vieraana Isossa Omenassa, jossa Mareksound ja Genelec esittelivät kotiteatteriasioita ja uusia tuulia ja sen jälkeen katselimme yhdessä Elvis-elokuvan Ison Omenan Genelec salissa. Jos et siis tiennyt, niin Isosta Omenasta löytyy täysin Genelec-tekniikalla varustettu elokuvasali, ja jos haaveilet kotiin omaan Genelec teatteria, niin tuolla pääsee hyvin fiilikseen mitä se voisi parhaimmillaan olla. Tuolta tapahtumasta alkoi matka, joka lopulta johti siihen, että suurin unelma kohti omaa Trinnovin prossua alkoi ja samalla luotiin pohjaa omalle parille Genelecin kaiuttimia. Haaveilin jokin aikaa sitten Instagramin puolella omista Genelecin One-sarjan kaiuttimista, jotka mielestäni ovat hienoimmat kaiuttimet, joita voisin koskaan kuvitella sijoittavani olohuoneeseen ja joku heitti ilmaan idean, että ehkä voisin kysellä, jos Genelec olisi kiinnostunut jonkinlaisesta yhteistyöstä aiheen tiimoilta ja päätin sitten laittaa heille viestiä.
Kerrataanpa muuten tähän väliin vielä sellainen seikka, että musiikin kuuntelu olohuoneessa ei ole koskaan ollut mun juttu, enkä olisi koskaan voinut edes kuvitella, että muutaman euron kalliimpia kaiuttimia olisin edes olkkariin ostanut. Leffahuoneessakaan en ole hirveästi jaksanut ihan musiikkia kuunnella, vaikka toki konsertteja ja muuta monikanava musiikkia sitten sitäkin enemmän. Kun tämä talo aikanaan ostettiin, on siitä lähtien olkkarissa ollut parin sadan 5.1 setti muistaakseni Boselta, eli sellaiset maitolasin kokoiset pienet kaiuttimet katossa ja vahvarina joku todella vanha viritin vahvistin vuodelta kivi ja sakset. Asiat alkoivat varsinaisesti muuttua muutama vuosi sitten kun voitin Facebookin arvonnasta nuo Quadral Signumin 20 pienet, mutta käsittämättömän laadukkaan äänen luovat pienet ihmeet, jotka muuten nyt myynnissä jos joku kaipaa hyvää ääntä pienessä koossa. Sen jälkeen musiikki on alkanut soida myös olohuoneessa enemmän kuin koskaan. Edelleen pääasiassa taustalla muun hengailun ohessa, mutta ihan myös musiikin kuuntelussa. Kun vastaavasti taas leffahuoneen vanha loistava Arcamin prossu ei mennyt kaupaksi, päätin tarttua mielenkiintoiseen vaihtotarjoukseen, jossa minulle tuli loistava Matrix Audion Element X2 striimeri ja Topping LA90 pääte, astuin jälleen uuteen maailmaan, jonka olemassa oloa en ollut koskaan edes tajunnut tai osannut kaivata. Totesin itselleni, että voinhan minä tuon striimerin ottaa ja laittaa sen tuohon olkkariin, vaikka tuskin sellaista mihinkään tarvitsenkaan. No, kuinka väärässä taas olinkaan, ja vaikka nuokin laitteet on nyt myyty, niin striimeri olohuoneessa on tullut tullut jäädäkseen. Striimeri ja Quadralit nostivat musiikin kuuntelun aivan uudelle tasolle, tasolle, jota oikeasti tuntuu kaipaavan joka päivä. Joskus katselin aamulla aamuteeveetä, nyt laitan joka aamu musiikin soimaan. Oli tullut aika täyttää unelmia.
Tämä kaikki sai kuitenkin sen pitkää sisällä palaneen liekin syttymään täyteen roihuun, olkkariin oli saatava sellaiset kaiuttimet, joilla pärjätään vaikka loppu elämä. Kriteereinä loistava ääni, sellaiset kaiuttimet, jotka sopivat sisustukseen ja mikä vielä olisi kaikista parasta, jos sellaiset vielä saa kotimaiselta valmistajalta, merkiltä, jota olen aina unelmoinut. Iisalmessa valmistettavat Genelecit ovat kaikkea tätä. Päivän selvää oli, että itselleni kelpaa vain parhaat, niin ääneltään kuin ulkonäöltään, enkä tiedä yhtään niin kaunista kaiutinta kuin Genelecin The Ones sarjan kaiuttimet. Puolisolla sisustuksessa on käytössä lähinnä vain yksi väri, ja itsellenikin oli alusta lähtien selvää, että valkoiset niiden pitää olla. Kyllä Genelecit näyttävät hyvältä värissä kuin värissä, mutta eihän valkoisia The Ones sarjan kaiuttimia silti voita mikään maailmassa.
Teimme Genelecin kanssa pienen yhteistyödiilin, jonka tuotoksia saatte ihailla tässä aivan lähi päivinä. Vastineeksi sain mahdollisuuden valita mitkä tahansa Genelecin kaiuttimet pienellä alennuksella. Mutta miten sitten valita oikeat kaiuttimet. Itselleni yksi asia oli jo tässä vaiheessa siis selvää, kaiuttimet ovat The Ones sarjaa, mutta kun niitäkin on useampaa kokoa, mikä sitten olisi itselleni se oikea? Tähän onneksi Mareksoundin uudesta myymälästä löytyy täydellinen paikka näitä testata ja oikeasti tehdä hyvä valinta, vaikka ainahan se oma kuuntelupaikka sen lopullisen äänen sitten muodostaakin. Mareksoundin uudesta myymälästä Munkkiniemestä nimittäin löytyy myös valtava Genelec-seinä, jossa samalta seinältä löytyy käytännössä jokainen Genelecin kaiutin ja subbarimalli. Se mikä tästä seinästä sen lisäksi tekee täysin uniikin on se, että jos haluat oikeasti testata ja verrata eri kaiuttimia, vaatii se yleensä johtojen vaihtelua, ja kun korva ei kuule sitä vaihtoa sekunnin murto-osissa, niin vertailua on mahdotonta oikeasti tehdä. Tämä seinä kuitenkin mahdollistaa sen, että voin suoraan lennosta nappia painamalla valita mitä kaiutinta tai yhdistelmää haluat kuunnella. Äänessä ei ole vaihdon aikaan mitään viivettä ja voit vapaasti valita ruudulta myös oman suosikkimusiikkisi. Istuin itse tuossa tuolissa toista tuntia ja vain fiilistelin ja fiilistelin, lähinnä siis sitä, että mikä koko soundaa itselle parhaalta. Apua sai aina tarvittaessa jos oli kysyttävää, mutta musiikin kuunteluun ja testailuun sai täysin oman rauhan, ja musiikin ja kaiuttimien vaihtaminen oli helppoa kuin omalla sohvalla. Suurin pohdinta liittyi myös siihen, että onko valintani pienemmät subbarilla vai isommat ilman. Päädyin lopulta valitsemaan valkoiset 8361 mallit, joissa riittää potkua myös ilman subbaria, mutta subbarin voi toki lisätä mukaan myös myöhemmin.
Jotta tästä ei nyt tule aivan mahdottoman pitkä kirjoitus, niin jatketaan aiheesta lisää myöhemmin. Genelecit ovat joka tapauksessa nyt olohuoneen pöydän päällä, ja yhtään enempää en voisi niistä tyytyväisempi olla. Vielä on setin kanssa hieman säätöä tuon Matrixin myynnin jälkeen, mutta siitäkin vielä lisää myöhemmin. Muutama tarkkasilmäinen on muuten myös ehkä huomannut, että tässä välissä vaihtui myös olohuoneessa seinä, ja kyllähän tuo punatiiliiseinä vaan näyttää ihan uskomattoman hienolta noiden Genelecien taustalla.
leffafriikki.com 