Viikkoon kuului myös jotain hieman vauhdikkaampaa menoa. Sain joskus tuossa arviointikappaleen leffasta Blue Beetle ja vastoin kaikkia odotuksia jopa tykkäsin siitä yllättävän paljon. Jopa niin paljon, että tuo Bluray-versio jonka silloin sain piti nyt päivittää 4K levyyn, jonka itse asiassa päätin jo silloin kun tämän ekan kerran näin, mutta jäin vaan odottamaan oikeaa aikaa ja sopivaa hintaa. Nyt se löytyi Future Movie Shopista, josta muuten löytyy paljon muutakin hyvillä hinnoilla olevaa leffaa, joten kannattaa käydä hieman tsekkailemassa. No, mutta koska sellainen tuli hankittua, niin pitihän se sitten heti katsoakin.
Mutta oliko leffa sitten enää toisella kerralla ihan niin hyvä kuin ekalla kerralla? No ei kyllä ihan ollut. Onhan tämä edelleen ihan hyvä leffa ja varmasti tykkäisin edelleen paljon enemmän, jos olisi ollut ensimäinen katselu. No, mutta eihän tämä nyt ehkä ole ihan sellainen leffa, joka kestää katselua kerrasta toiseen, vaikka audiovisuaalisesti hieno leffa onkin kyseessä. Leffassa väriä piisaa, ja hyvältähän tämä todellakin kaikkien kalibrointien jälkeen todellakin näyttää. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että kun tämän leffan on kerran nähnyt, niin juoni nyt vaan ei jaksa kantaa enää niin hyvin. ”Haimee” (Jaime) huudot kaikuvat nyt kuuroille korville juurikaan naurattamatta, ja eihän nämä mummuviestit ja muut nyt vaan olleet niin hyviä kuin ekalla kerralla.
Äänten puolesta leffa toki on hyvä ja nyt uusilla Waveformin päivityksillä tietysti vieläkin parempaa oli tiedossa. Siltä osin leffa edelleen toimii erittäin hyvin, onhan tässäkin kuitenkin erittäin hyvä 9.1.6 Atmos-raita, joka toimi ihan kivasti. Sellaiset parhaat mahdolliset highlightit nyt kuitenkin jäivät tällä kertaa uupumaan. Eli ihan kiva, että leffa on nyt hyllyssä, mutta ei ehkä ihan heti kuitenkaan uudestaan. Mutta jos et ole leffaa kertaakaan vielä nähnyt, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tämä!
leffafriikki.com 