Vuoden aivan ehdottomasti yksi odotetuimmista leffoista saapui kotiin vihdoinkin katsottavaksi. Tätä leffaa olen odottanut kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa, ja vihdoin se nyt saatiin myös levylle. Yksi syy varmasti miksi leffan saamisessa levylle meni niin kauan johtuu siitä ihan käsittämättömästä määrästä ihmisiä, jotka halusivat nähdä tämän ensin elokuvissa. Itselläni oli alunperin vielä haaveissa, että tämä leffa olisi tullut myyntiin vielä ihan 4K-versiona, mutta kyllähän tämä ehdottomasti kelpaa katsoa myös Bluraynä, kerron siitä kohta paljon lisää. Mutta sitä ennen vielä pari sanaa yleisesti 4K:sta ja ylipäätään fyysisestä media. Mielestäni pahin on nyt jo ohi ja fyysinen media ei todellakaan voi tällä hetkellä niin huonosti kuin pitkään uskottiin käyvän. Ennen kaikkea vanhojen leffojen restauroinnit ovat nostaneet kovaa buumia fyysisten leffojen suhteen. Sain tämän leffan arvioitavaksi Nordic Filmssiltä, ja tätä kysellessä viesteilimme myös heidän kanssa muutamalla sanalla aiheesta. Ymmärrän hyvin, että etenkin kotimaisissa leffoissa ei ihan hirveä menekki ole enää fyysisen median suhteen, mutta toisaalta mietin myös, että kuinka paljon leffan painaminen myyntiin 4K-versiona toisi studioille lisää kustannuksia, jos leffa kuitenkin on sillä laadulla kuvattu. Se, että kuinka moni niitä sitten Suomessa ostaisi on toinen asia, mutta itse mietin, että voisiko tälläinen suur-leffa kuten Myrskyluodon Maija myydä enemmän ulkomaille, jos siitä olisi alue-vapaa 4K levy. Omasta mielestäni vastaavia leffoja on nimittäin tehty vain yksi, Tuntematon Sotilas. Näiden kahden leffan tasolle ei mikään muu suomalainen leffa mielestäni pääse lähellekään, vaikkakin Sisu pidänkin edelleen kansainvälisille markkinoille parhaana suomalaisena leffana koskaan.
Mutta mikä tästä leffasta sitten tekee niin loistavan. Onhan leffa kotimainen klassikko, televisio sarja, jonka varmasti kaikki tietävät vähintäänkin nimeltä. Leffa ei välttämättä ole mitenkään kovinkaan positiivinen, mutta eihän elämäkään aina sellaista ole. Maijan ja Janne toki kokevat paljon ilon ja onnen hetkiä elämässään, mutta ei elämä tuohon aikaan ollut kenelläkään ruusuilla tanssimista. Se mikä tästä kuitenkin tekee niin uskomattoman hyvän leffan on aitous. Tiina Lymi on tehnyt käsittämättömän hyvää työtä siinä kuinka kaikki tunnelmat ja tunteet tuodaan leffassa suoraan katsojan sydämeen. Itkettään, naurattaa, pelottaa, jännittää, Lymi ei jätä tässä leffassa yhtäkään tunnetilaa koskemattomaksi. Sen lisäksi kuin näitä tunteita on esittämässä ihan käsittämättömän hyvää työtä tekevät Amanda Jansson ja Linus Troedsson. En tiedä voisiko kukaan tätä leffaa näytellä paremmin, etenkin Amanda Janssonille voisi leffasta antaa Oscarin, niin ylivertaista hänen työnsä tässä on.
Mutta palataanpa takaisin siihen fyysiseen mediaan. Onneksi itselläni on leffahuoneessa sellaiset laitteet, että todellisuudessa ei ole kuvan suhteen hirveästi merkitystä sillä onko leffa nyt sitten 4K vai Bluray muodosssa. Mutta onhan tämä leffa vaan niin älyttömän kaunis ja laadukas, että sen vuoksi toivoisin sille vain parasta. Tässä leffassa Ahvenanmaasta tuodaan todellakin esiin sen parhaan puolet, ja kuvan laatu tässä leffassa korostaa luonnon jokaista yksityiskohtaa. Leffan kuvan laatu on häikäisen hyvää ja esimerkiksi kaikki värit antavat luonnosta juuri sellaisen kuvan, kuin sitä katsoisi luonnossa. Lisäksi kuvakulmat ja etenkin muutamat kamera-ajot ovat leffassa tehty niin hienosti, että en usko, että leffaa tehdessä mitään on tehty sattumalta. Leffa on muutenkin aikakauteensa erittäin uskottava, kaikki puvustuksesta lähtien on täysin uskottavaa. Tässä ensimmäinen syy miksi jokainen itseään leffafaniksi tai harrastajaksi tulisi tämä leffa omistaa juuri fyysisenä kappaleena. On suorastaan rikos olla laittamatta tätä leffaa hyllyyn.
Vaikka ylisanat kohta loppuvatkin, niin silti ollaan vasta pääsemässä tämän levyn ja leffan suurimpaan kohokohtaan. KYLLÄ, tässä leffassa on Atmos-raitaa, ja mikä parasta, se on vielä hyvin aktiivinen 9.1.6 miksaus, eli leffan äänistä todellakin otetaan kaikki irti ja annetaan katsojalle parasta mahdollista vastinetta odotuksille! Upeaa! Objekteja leffassa on, mutta ne eivät ole kovin dynaamisia, joskin ei ole leffan tapahtumat huomioiden tarvekaan! Näitä ei todellakaan edelleen monestakaan suomalaisesta leffasta löydy, mutta kahdesta parhaasta koskaan tehdystä kotimaisesta se tietysti löytyy. Toivon todella, että tämä osoittaa tietä myös tuleville kotimaisille leffoille. Leffa antaa heti ensimmäiseen introon merkkejä siitä mitä on tulossa, myrsky on todella vaikuttava, ja vaikka leffassa ei paljon effektejä tarvita, niin kyllähän leffassa äänetkin on viimeisen päälle kohdillaan. Jos jotain pientä negatiivista koko leffasta on väkisin etsittävä, oli äänimaailma aavistuksen etupainoitteinen, olisin ehkä hieman enemmän toivonut esimerkiksi tuulien ja muiden tuivertavan hieman enemmän myös takana, mutta vastaavasti sitten kattokaiuttimia käytettiin sitäkin enemmän ja paremmin. lintujen lentely katossa oli uskottavampaa kuin koskaan ennen ja nosti leffan tunnelman, aivan kuin kuvakin, fiilikseen, että oikeasti olisi ulkona. Musiikkihan tässä leffassa on toki äänien kanssa isoimmassa osassa, ja onhan tuo lopun tunnussävelmä sellainen, joka lyö jokainen takaisin penkkiin, jos siinä vaiheessa oli jo leffasta lähtemässä. Harvoin lopputekstit on pakko istua paikallaan, tässä tuota musiikkia olisi voinut kuunnella vielä vaikka tunteja.
Leffaa tuli katsottua tällä kertaa puolison kanssa, ja tämä leffa itse asiassa oli hänenkin kovasti toivoma ja vaikka hän harvoin kyselee koska joku leffa saapuu, tätä hänkin on odottanut. Mielipiteet leffan jälkeen olivat lähinnä että leffa oli aika melankolinen, ja hieman pitkä. Mutta eihän hyvää kotimaista yleensä voi kuvailla muullakaan sanalla kuin melankolinen, sellaisenahan Suomalainen elämä on aina kuvattu. Voin myös jollain tapaa samaistua hänen kommenttiinsa leffan pituudesta. Leffa on pitkä, lähes kolme tuntia, mutta tavallaan sen tämä tarina vaatii. Olisin kuitenkin voinut itse nähdä myös asian niin, että tämä versio olisi voinut olla ns. ohjaajan versio, ja leffasta olisi saanut todella hyvän myös hieman lyhyempänä. Vaikka leffa olisi saanut onnellisen lopun Jannen saavuttua taas perheensä luokse ja päättynyt siihen, olisi tämä silti minun papereissa aivan varmasti ollut yhtä loistava.
Jos tässä ei nyt ole tarpeeksi syitä siihen miksi tämä leffa jokaisen leffafanin tulisi hankkia omaan kokoelmaansa, niin sitten en itse ymmärrä. Myrskyluodon Maija ja Tuntematon Sotilas (uusin versio) ovat kaksi parasta ja suurinta leffaa jota Suomessa on koskaan tehty, ja upeaa, että ne sentään vielä ainakin saadaan nauttia myös kodeissa ihan fyysisinä versiona, sen ne ja me olemme ansainneet. Seuraava suurta kotimaista odotellessa tulen aivan varmasti katsomaan tämän vielä uudelleenkin, ehkä jopa aika nopeastikin.
leffafriikki.com 