Kuukauden elokuvana on tällä kertaa uutta tuotantoa, kaksi edellistähän ovat olleet restauroituja versiota vanhoista leffoista. Hyviä nekin, mutta nyt on kiva vaihteeksi taas katsoa jotain ihan uutta ja vuoden 2024 tuotantoa. Kuukauden leffat tehdään yhteistyössä Future Movie Shopin ja AV-Plus lehden kanssa ja vuorossa on nyt jo neljäs kuukauden leffa. Tällä kertaa kuukauden leffa käytiin jälleen Mechelininkadun myymälästä nappaamassa mukaan ja juurikaan tuoreempaa leffaa sieltä ei olisi taas voinut mukaan tarttuakaan. Furiosa nimittäin ilmestyi aivan juuri myymälän hyllyyn ja itselleni sieltä nappasin mukaan vielä Steelbook version kyseisestä leffasta, joka on muuten taas erittäin tyylikkään näköinen.

Furiosa on talvella elokuvateattereissa erittäin nihkeän vastaanoton saanut neljäs osa George Millerin Madmax sarjaan. Furiosa ei kuitenkaan ole varsinainen jatko-osa, vaan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen super-suosikiksi noussutta Fury Roadia, joka varmasti on kaikille tuttu. Fury Roadista moni toki tykkää ihan leffanakin, mutta onhan se harrastajille aika ikoninen tekele myös Atmos-ääniraidan vuoksi, joka on toiminut todennäköisesti jokaisessa Atmos-aikakauden demossa aikanaan. Muista myös itse tätä kyseistä leffaa ja nimenomaan sen legendaarista alkukohtausta katsonut uudelleen ja uudelleen ja pitkään se olikin referenssinä, jolla ääniä tuli joka paikassa testattua. Mareksound myi myöskin aikanaan Atmoksen minulle nimenomaan tällä pätkällä, ja kyllähän se oli ihan uskomaton kokemus kun Atmosta ensimmäisen kerran pääsi Pitäjänmäessä kuulemaan.

Liekö kyse sitten Fury Roadin menestyksestä tai jostain muusta, niin olihan tämä leffa silti ihan älyttömän odotettu Mad Max fanien keskuudessa. Moni varmasti odotti, toisaalta pelkäsi pahinta, sillä eihän näin ikoniseen sarjaan ole koskaan helppoa lähteä vuosia myöhemmin uusia osia tekemään. Ensimmäiset trailerit olivat jo vakuuttavia ja monelle tulikin muistot Fury Roadista heti mieleen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan ja leffa floppasi aika pahasti lippuluukulla.Todellisia syitä tähän voidaan toki vain arvailla, mutta käsittääkseni tämä on johtanut ainakin siihen, että jatko-osan haaveet ovat ilmeisesti nyt lopullisesti haudattu. Toisaalta mietin myös sitä, että mistä tähän nyt sitten jatko-osaa olisi taas pitänyt edes vääntää, juurihan tämä oli ennakko-osa ja Fury Road jatkaa tästä. Vai olisko seuraava osa sitten taas jatko-osaa Fury Roadille, sekavaksi menee.

Mitä itse sitten tästä tykkäsin. Olin siis tämän jo nähnyt leffateatterissa ja siitä voi lukea tästä. Useasti jos leffan katsoo uudelleen niin siitä löytää aina uusia puolia ja näkee asioita, joita ei ekalla kerralla nähnyt. Furiosa ei valitettavasti kuitenkaan tälläkään kertaa paljon uutta antanut. Voisin jopa sanoa, että en ole täysin leffan oikeaa kohderyhmää, mutta kun ei sekään täysin pidä paikkaansa. Leffan pitäisi olla jatkuvaa tehosteiden ilotulitusta, mutta kun ei sekään oikein nosta pisteitä leffassa, joka ei vaan pysty tarpeeksi antamaan sisällöltään. Onhan tässä leffassa toki ihan juonikin ja sitä kyllä ihan asiallisesti kuljetetaan eteenpäin, mutta lieko syynä sitten tämä ajatus esiosasta vai mistä, niin jotenkin silti jää edelleen sellainen tyhjä olo, että mikä tässä nyt sitten kuitenkaan oli se juonellinen anti? Vai onko tämä vain liikaa Fury Road olematta kuitenkaan sitä, eihän tuollaista kulttileffaa kuitenkaan voi ihan vain kopioda siinä ajatuksessa, että kaikki sen ostaa kuitenkin. Chris Hemsford saattaa tässä ärsyttää monia, mutta siltä osin tuo rooli ei mielestäni kuitenkaan mene niin sanotusti yli, vaan tämä humoristinen jenginjohtaja vetää kyllä ihan hyvän roolin, ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kotona kuin leffassa.

Kuvan osalta leffa on taas aivan priimaa. Leffa on tarkka ja hyvin 2024 lukua, eli sitä rakeisuutta ja vanhan elokuvan karheutta mitä kahdessa edellisessä kuukauden leffassa oli tässä ei ole, vaan selkeästi tarkka ja kirkas kuva. Puhdas, ehkä voisi jollain tapaa kuvata kuvaa. Mitään vanhan elokuvan rakeisuutta en tässä myöskään kaivannut, vaan leffa toimii loistavasti juuri 2024 vuoden leffana, jossa kuvanlaatu on järisyttävän hyvää laatua. Äänien osalta toivoin oikein kunnon testiä Waveformingille, ja sellainen tämä toki olikin. Ääniraita täysi 9.1.6, joka tälläisessä leffa luonnollisesti kuuluukin olla. Atmos objekteja leffassa liikkuu oikein kivasti ainakin leffaan alussa. Tuosta muuten löytyy videota myös Instagramin puolelta, kannattaa ottaa seurantaan. Sen jälkeen objekteja ei ehkä ihan niin paljon enää liikuteltu, mutta olihan tässä silti hyvin paljon kivaa kuunneltavaa puhtaasti äänien osalta. Ei ehkä ihan hirveästi sellaisia mieleen jääviä yksityiskohtia, eikä ehkä kuitenkaan ihan sitä Fury Roadin kaltaista ilotulitusta, mutta ehdottomasti hyvä raita, jota voi ainakin kuunnella vielä uudelleenkin, vaikka leffa ei sitten uutta enää toisikaan.

Sitten vielä loppuun osa kaksi Geneleceistä. Eli Genelecit tulivat olohuoneeseen ja ensimmäisenä olikin sitten niiden asentamisen aika. Jokaiseen kaiuttimeenhan tarvitaan siis virtajohto, verkkopiuha ja jollain johdolla toki myös ääni sisään. Yleensähän näitä kai aika paljon asennetaan niin, että ääni tulee digitaalisena sisään ja Genelecien oma dacci sitten hoitaan D/A muunnoksen. Matrixissa ei kuitenkaan ollut lainkaan digitaalista lähtöä, joten Matrix sai hoitaa muunnokset ja ääni tuli sitten Geneleceihin analogisena. Ei tämäkään mikään huono ratkaisu varmasti ole, mutta ei ehkä optimaalisin. Toinen suuri syy mitä erityisesti toivoin ja odotin Geneleceiltä oli tietysti GLM-kalibrointi softa. Ne joilla termi on uusi, niin kyseessä siis Genelecin oma automaattinen huonekorjain, vastaava kuin Audysseit, Diracit ja Optimzer Trinnovissa. Matrixissa ei ollut minkäänlaista huoneenkorjainta, ja se toki hieman harmitti. Etenkin kun kyseessä on suhteellisen vaativa tila, jossa toinen sivu on täysin avoin, niin ihan täysin ei nuo passiivi kaiuttimet päässeet parhaaseensa, vaikka hyvältähän nuo Quadralitkin tuossa kuulostivat.

GLM:ää on kehuttu todella paljon ja suurella mielenkiinnolla sen käyttöönottoa odotinkin. Itselläni kokemukset GLM:stä ovat todella ohuet, mutta tuolla Ison Omenan tilaisuudessa sain jo todella hyvän kuvan aiheesta ja sai ihan oikeasti myös vahvistamaan sitä ajatusta, että vain SAM-sarjan kaiuttimet ovat ne jotka itse haluan. GLM:ään oli pakko päästä vihdoin tutustumaan. GLM on todella yksinkertainen, mutta erittäin tehokas laite myös sellaisille, joilla aiheesta ole juurikaan kokemusta tai tietoa. Itselläni perus kalibroinnin opiskeluun ei mennyt kuin muutama minuutti, ja itse kalibrointihan sitten kestää sen minuutin kahdelle kanavalle. Uskalla silti väittää, että jos joku ihan tavallinen tallaaja ostaa The Ones-sarjan kaiuttimet, niin kalibrointi GLM:n kanssa onnistuu aivan jokaiselta ilman ongelmia. Toki kuten mainitsin, niin Genelec on todella kehittynyt ja voimakas työkalu, eli kyllä sieltä sitten löytyy myös työkaluja ammattilaisille ihan riittämiin. Niin, ja olihan tuossa kesällä juuri diilikin, jossa SAM-sarjan kaiuttimille sai ammattilaisen Geneleciltä kalibroimaan huoneen kuntoon kerralla, ja taitaa muuten kamppis jatkua edelleen. Joka tapauksessa itselleni oli erittäin tärkeää saada oma laite ja mikrofoni, jotta voisin GLM:n käyttöä opetella ja tarvittaessa muokkailla aina kun huvittaa. Niin, olenhan nyt tämänkin olkkarin jo kalibroinut kymmenisen kertaa uudelleen, ihan vaan milloin mistäkin syystä.

GLM kuitenkin toimii loistavasti tässäkin haastavassa tilassa ja äänestä kuulee aivan selkeän eron. Muutenkin kaiuttimet ovat juuri sitä mitä olen etsinyt ja toivonut olkkariini saavani. Ääni on Genelecmäisen tarkka ja tunnistettava, mutta ehdottomasti nautittava jokaiselle musiikkityylille. Omassa setissä olen alapäätä aavistuksen korostanut, ja samoin korkeinta päätä hieman laskenut. Olen aina sanonut, että tykkään hieman sellaisesta halvasta bassosta, eli bassoa pitää olla, vaikka se ei aivan lineaarinen tai puhdas olisikaan, normaalissa kaksikanavakuuntelussa siis. 8361 kaiuttimet todellakin tekevät sen mitä lupaavat, eli basso menee musiikkiin enemmän kuin tarpeeksi alas, ja dynaamisuutta todellakin löytyy. Ainoa pieni miinuspuoli mitä tässä vähän etukäteen mietinkin oli se, että riittääkö tuota halpaa ja huonoa bassoa myös hiljaiseen kuunteluun. Kun voluumi on kovemmalla, Genelecit eivät pahemmin subbaria kaipaa, mutta kyllä se subbarin hankinta on edelleen harkinnassa, lähinnä tuota hiljaista taustamusiikkia parantamaan. Mitä muuta sitten GLM:ältä tai Geneleceiltä kaipaisin, niin tuohon Kalibrointi boxiin pitäisi aivan ehdottomasti saada myös Wifi-käyttöliittymä. Nythän siihen saa jo laitettua virrat seinästä ja johdonkin kiinni, mutta laitetta pitäisi ihan ehdottomasti päästä säätämään myös etänä koneelta ilman johtoja. Tämä ennen kaikkea esimerkiksi sen vuoksi, jos haluaa tehdä sinne softaan vaikka kaksi eri sävyistä kalibrointia, niin niitä olisi kiva päästä vaihtamaan lennosta vaikka kännykällä. Ymmärrän toki, että The Onessit ovat studiokäyttöön tarkoitettu, eikä sitä siellä varmaan kukaan kaipaa, mutta en myöskään näe mitään syytä miksi näitä ei joku haluaisi omaan olohuoneeseensa.

Blogia pidempään seuranneet ovat varmasti lukeneet useampaankin otteeseen erilaisista natseihin ja Auschwitziin sijoittuvista leffoista ja ne ovat kovasti aina kiinnostaneet. MAX-palveluun on jo kauan aikaa sitten tullut sellainen leffa kuin Zone of Interest. Muistaakseni joku suositteli tätä Instagramissa katsomaankin jossain vaiheessa, mutta silti sen aika ei ole ollut vielä aikaisemmin. Leffa on kyllä kovasti kiinnostanut, mutta silti sitä on jostain syystä aina siirtänyt. Outo juttu sikäli, että mitään varsinaista syytä kuten kesto ei sille ole ollut. No, nyt se kuitenkin tuli sitten katsottua.

En ole leffaan kovinkaan paljon ennakkoon tutustunut, mutta jotenkin on kuitenkin ollut sellainen fiilis, että leffan arviot ovat olleet suhteellisen hyviä. Onhan tämä esimerkiksi Rotten Tomotoesissakin saanut niinkin kovan arvion kuin 93%. Verrattuna kuitenkin moneen muuhun vastaavaan, joita olen useita nähnyt viimeisen parin vuoden aikana, tämä ei pääse millään sinne kärkeen. Ymmärrän hyvin leffan idean ja leffa varmaan siinä omassa genressään on mestarillinen teos, mutta itselle tämä jäi aika vaisuksi. Leffan ideahan perustuu periaatteessa siis siihen, että Hossin perhe elää aivan normaalia elämää, välissä vain muuri siihen maailmaan, jonka tapahtumista jokainen tätä leffaa katsova tietää, mutta mitään siitä ei suoraan leffassa näytetä. Leffassa kaikki Auschwitzin karmeudet kuvaillaan vihjeinä, kun savuna muurin takana, järkyttävin käskyinä jotka kaikuvat muurien takaa ja sitten palavereissa annetaan rivien välistä ymmärtää mitä on tapahtumassa. Kontrasti kahden maailman välillä on suuri, mutta ymmärtääkseen leffasta oikeastaan juurikaan mitään, pitää itse olla hyvin tietoinen mitä kaikkea muurien toisella puolella on todellisuudessa tapahtunut. Ei sikäli etteikö sitä suuren osa katsojista tietäisi, mutta silti jotenkin leffa jäi itselle ehkä vähän liian taiteelliseksi.

Yksi virhe jonka tämän leffan suhteen tosin itse taisin tehdä, oli se, että valitsin leffan myöhäisillan hiljaiseksi leffaksi, kun leffa olisi ehkä nimenomaan vaatinut ne kovemmat äänet, jotta tunnelmaan olisi kunnolla päässyt. Ei tässä leffassa siis mitään sinällään ihmeellistä äänien suhteen ollut, mutta ehkäpä juuri se taiteellinen tunnelma ja nuo audio-vinkit olisi auenneet vielä paremmin kovemmilla äänillä. Leffassa ei kuitenkaan Atmosta ollut, eli sikäli leffaan sai keskittyä kyllä ihan kunnolla, eikä ääniä tarvinnut sen kummemmin tällä kertaa siis seurailla, ihan kiva sekin. Eli kaiken kaikkiaan tämä leffa ei nyt kyllä oikein silti vakuuttanut. Ihan katsomisen arvoinen leffa, mutta tätä ei kannata katsoa ensimmäisenä aiheeseen liittyvänä elokuvana.

Tämä leffa ei kuitenkaan ollut tämän kirjoituksen ainoa aihe. Olen nimittäin pitkään jo vihjaillut jostain todella hienosta mahdollisuudesta, joka tuossa jokin aikaa sitten tuli eteen. Kaikki lähti varmaankin liikkeelle erityisesti vuonna 2018 jolloin Mareksound ja Genelec esittelivät yhden varmasti mieleenpainuvimmista kokemuksista musiikin ja leffojen parissa, joita olen koskaan kokenut. Helsingin messukeskuksessa esiteltiin tuolloin uuden SAM-sarjan 360 kaiuttimet ja siihen liittyvä subbari mallia 7382. En muista koskaan ennen tai sen jälkeen nähneeni missään noin vakuuttavaa messuosastoa ylipäätään, mutta tuo Habitaren ”huone” on jäänyt ikuisesti mieleen. Olen varmasti kuullut ja jollain tapaa haaveillut omista Genelecin kaiuttimista ennen tuotakin, mutta tuo viimeistään oli sellainen kokemus, jonka jälkeen päätin, että vielä jonain päivänä omat Genelecin kaiuttimet on itsellekin saatava. Tuon huoneen hinta muistaakseni taisi silloin olla pelkkien kaiuttimien osalta jotain luokkaa 40000 euroa, joten sinällään on aina ollut aivan yhtä selvää, että kokonaista leffahuonetta tuskin minulla on koskaan varaa täysin Geneleceillä rakentaa, mutta jotain silti olisi kiva saada. Tämän jälkeen Genelec on vuosittain yleensä ollut yhteistyökumppanina Asuntomessuilla, ja siellä tuo unelma on aina noussut uudelleen esiin. Se miten Genelec pystyy hyvinkin pienillä kaiuttimilla luomaan aivan uskomattoman äänen tilaan kuin tilaan on itselläni aina saanut valtavan hymyn huulille. Genelecin soundi on aina miellyttänyt, ja nuo messut ovat sen pitkäaikaisen unelman pitäneet hengissä.

Seuraavan tarinan vuodelta 2022 kaikki blogia seuranneet jo tietävätkin, eli olin Mareksoundin ja Genelecin vieraana Isossa Omenassa, jossa Mareksound ja Genelec esittelivät kotiteatteriasioita ja uusia tuulia ja sen jälkeen katselimme yhdessä Elvis-elokuvan Ison Omenan Genelec salissa. Jos et siis tiennyt, niin Isosta Omenasta löytyy täysin Genelec-tekniikalla varustettu elokuvasali, ja jos haaveilet kotiin omaan Genelec teatteria, niin tuolla pääsee hyvin fiilikseen mitä se voisi parhaimmillaan olla. Tuolta tapahtumasta alkoi matka, joka lopulta johti siihen, että suurin unelma kohti omaa Trinnovin prossua alkoi ja samalla luotiin pohjaa omalle parille Genelecin kaiuttimia. Haaveilin jokin aikaa sitten Instagramin puolella omista Genelecin One-sarjan kaiuttimista, jotka mielestäni ovat hienoimmat kaiuttimet, joita voisin koskaan kuvitella sijoittavani olohuoneeseen ja joku heitti ilmaan idean, että ehkä voisin kysellä, jos Genelec olisi kiinnostunut jonkinlaisesta yhteistyöstä aiheen tiimoilta ja päätin sitten laittaa heille viestiä.

Kerrataanpa muuten tähän väliin vielä sellainen seikka, että musiikin kuuntelu olohuoneessa ei ole koskaan ollut mun juttu, enkä olisi koskaan voinut edes kuvitella, että muutaman euron kalliimpia kaiuttimia olisin edes olkkariin ostanut. Leffahuoneessakaan en ole hirveästi jaksanut ihan musiikkia kuunnella, vaikka toki konsertteja ja muuta monikanava musiikkia sitten sitäkin enemmän. Kun tämä talo aikanaan ostettiin, on siitä lähtien olkkarissa ollut parin sadan 5.1 setti muistaakseni Boselta, eli sellaiset maitolasin kokoiset pienet kaiuttimet katossa ja vahvarina joku todella vanha viritin vahvistin vuodelta kivi ja sakset. Asiat alkoivat varsinaisesti muuttua muutama vuosi sitten kun voitin Facebookin arvonnasta nuo Quadral Signumin 20 pienet, mutta käsittämättömän laadukkaan äänen luovat pienet ihmeet, jotka muuten nyt myynnissä jos joku kaipaa hyvää ääntä pienessä koossa. Sen jälkeen musiikki on alkanut soida myös olohuoneessa enemmän kuin koskaan. Edelleen pääasiassa taustalla muun hengailun ohessa, mutta ihan myös musiikin kuuntelussa. Kun vastaavasti taas leffahuoneen vanha loistava Arcamin prossu ei mennyt kaupaksi, päätin tarttua mielenkiintoiseen vaihtotarjoukseen, jossa minulle tuli loistava Matrix Audion Element X2 striimeri ja Topping LA90 pääte, astuin jälleen uuteen maailmaan, jonka olemassa oloa en ollut koskaan edes tajunnut tai osannut kaivata. Totesin itselleni, että voinhan minä tuon striimerin ottaa ja laittaa sen tuohon olkkariin, vaikka tuskin sellaista mihinkään tarvitsenkaan. No, kuinka väärässä taas olinkaan, ja vaikka nuokin laitteet on nyt myyty, niin striimeri olohuoneessa on tullut tullut jäädäkseen. Striimeri ja Quadralit nostivat musiikin kuuntelun aivan uudelle tasolle, tasolle, jota oikeasti tuntuu kaipaavan joka päivä. Joskus katselin aamulla aamuteeveetä, nyt laitan joka aamu musiikin soimaan. Oli tullut aika täyttää unelmia.

Tämä kaikki sai kuitenkin sen pitkää sisällä palaneen liekin syttymään täyteen roihuun, olkkariin oli saatava sellaiset kaiuttimet, joilla pärjätään vaikka loppu elämä. Kriteereinä loistava ääni, sellaiset kaiuttimet, jotka sopivat sisustukseen ja mikä vielä olisi kaikista parasta, jos sellaiset vielä saa kotimaiselta valmistajalta, merkiltä, jota olen aina unelmoinut. Iisalmessa valmistettavat Genelecit ovat kaikkea tätä. Päivän selvää oli, että itselleni kelpaa vain parhaat, niin ääneltään kuin ulkonäöltään, enkä tiedä yhtään niin kaunista kaiutinta kuin Genelecin The Ones sarjan kaiuttimet. Puolisolla sisustuksessa on käytössä lähinnä vain yksi väri, ja itsellenikin oli alusta lähtien selvää, että valkoiset niiden pitää olla. Kyllä Genelecit näyttävät hyvältä värissä kuin värissä, mutta eihän valkoisia The Ones sarjan kaiuttimia silti voita mikään maailmassa.

Teimme Genelecin kanssa pienen yhteistyödiilin, jonka tuotoksia saatte ihailla tässä aivan lähi päivinä. Vastineeksi sain mahdollisuuden valita mitkä tahansa Genelecin kaiuttimet pienellä alennuksella. Mutta miten sitten valita oikeat kaiuttimet. Itselleni yksi asia oli jo tässä vaiheessa siis selvää, kaiuttimet ovat The Ones sarjaa, mutta kun niitäkin on useampaa kokoa, mikä sitten olisi itselleni se oikea? Tähän onneksi Mareksoundin uudesta myymälästä löytyy täydellinen paikka näitä testata ja oikeasti tehdä hyvä valinta, vaikka ainahan se oma kuuntelupaikka sen lopullisen äänen sitten muodostaakin. Mareksoundin uudesta myymälästä Munkkiniemestä nimittäin löytyy myös valtava Genelec-seinä, jossa samalta seinältä löytyy käytännössä jokainen Genelecin kaiutin ja subbarimalli. Se mikä tästä seinästä sen lisäksi tekee täysin uniikin on se, että jos haluat oikeasti testata ja verrata eri kaiuttimia, vaatii se yleensä johtojen vaihtelua, ja kun korva ei kuule sitä vaihtoa sekunnin murto-osissa, niin vertailua on mahdotonta oikeasti tehdä. Tämä seinä kuitenkin mahdollistaa sen, että voin suoraan lennosta nappia painamalla valita mitä kaiutinta tai yhdistelmää haluat kuunnella. Äänessä ei ole vaihdon aikaan mitään viivettä ja voit vapaasti valita ruudulta myös oman suosikkimusiikkisi. Istuin itse tuossa tuolissa toista tuntia ja vain fiilistelin ja fiilistelin, lähinnä siis sitä, että mikä koko soundaa itselle parhaalta. Apua sai aina tarvittaessa jos oli kysyttävää, mutta musiikin kuunteluun ja testailuun sai täysin oman rauhan, ja musiikin ja kaiuttimien vaihtaminen oli helppoa kuin omalla sohvalla. Suurin pohdinta liittyi myös siihen, että onko valintani pienemmät subbarilla vai isommat ilman. Päädyin lopulta valitsemaan valkoiset 8361 mallit, joissa riittää potkua myös ilman subbaria, mutta subbarin voi toki lisätä mukaan myös myöhemmin.

Jotta tästä ei nyt tule aivan mahdottoman pitkä kirjoitus, niin jatketaan aiheesta lisää myöhemmin. Genelecit ovat joka tapauksessa nyt olohuoneen pöydän päällä, ja yhtään enempää en voisi niistä tyytyväisempi olla. Vielä on setin kanssa hieman säätöä tuon Matrixin myynnin jälkeen, mutta siitäkin vielä lisää myöhemmin. Muutama tarkkasilmäinen on muuten myös ehkä huomannut, että tässä välissä vaihtui myös olohuoneessa seinä, ja kyllähän tuo punatiiliiseinä vaan näyttää ihan uskomattoman hienolta noiden Genelecien taustalla.

Viikkoon kuului myös jotain hieman vauhdikkaampaa menoa. Sain joskus tuossa arviointikappaleen leffasta Blue Beetle ja vastoin kaikkia odotuksia jopa tykkäsin siitä yllättävän paljon. Jopa niin paljon, että tuo Bluray-versio jonka silloin sain piti nyt päivittää 4K levyyn, jonka itse asiassa päätin jo silloin kun tämän ekan kerran näin, mutta jäin vaan odottamaan oikeaa aikaa ja sopivaa hintaa. Nyt se löytyi Future Movie Shopista, josta muuten löytyy paljon muutakin hyvillä hinnoilla olevaa leffaa, joten kannattaa käydä hieman tsekkailemassa. No, mutta koska sellainen tuli hankittua, niin pitihän se sitten heti katsoakin.

Mutta oliko leffa sitten enää toisella kerralla ihan niin hyvä kuin ekalla kerralla? No ei kyllä ihan ollut. Onhan tämä edelleen ihan hyvä leffa ja varmasti tykkäisin edelleen paljon enemmän, jos olisi ollut ensimäinen katselu. No, mutta eihän tämä nyt ehkä ole ihan sellainen leffa, joka kestää katselua kerrasta toiseen, vaikka audiovisuaalisesti hieno leffa onkin kyseessä. Leffassa väriä piisaa, ja hyvältähän tämä todellakin kaikkien kalibrointien jälkeen todellakin näyttää. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että kun tämän leffan on kerran nähnyt, niin juoni nyt vaan ei jaksa kantaa enää niin hyvin. ”Haimee” (Jaime) huudot kaikuvat nyt kuuroille korville juurikaan naurattamatta, ja eihän nämä mummuviestit ja muut nyt vaan olleet niin hyviä kuin ekalla kerralla.

Äänten puolesta leffa toki on hyvä ja nyt uusilla Waveformin päivityksillä tietysti vieläkin parempaa oli tiedossa. Siltä osin leffa edelleen toimii erittäin hyvin, onhan tässäkin kuitenkin erittäin hyvä 9.1.6 Atmos-raita, joka toimi ihan kivasti. Sellaiset parhaat mahdolliset highlightit nyt kuitenkin jäivät tällä kertaa uupumaan. Eli ihan kiva, että leffa on nyt hyllyssä, mutta ei ehkä ihan heti kuitenkaan uudestaan. Mutta jos et ole leffaa kertaakaan vielä nähnyt, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tämä!

Todella pitkästä aikaa oli aika taas perjantai-illan hiljaiselle katselulle, ja sehän yleensä tietää jotain vähän rauhallisempaa ja ehkä romanttisempaa leffaa. Tälle illalle leffaksi valikoitui aika nopeasti Netflixistä sellainen leffa kuin Players ja kyseessä siis jonkin sortin romanttinen komedia. Gina Rodriguez Mackin roolissa on playeri, joka pyörittää miehiä naapureista kadunmiehiin, mutta nyt olisi vihdoin aika aikuistua ja löytää jotain pysyvämpää. Apunaan tietysti hillitön kaveriporukka, joka tekee kaikkensa auttaakseen. Tästä sitten alkaa hyvin hauska kommellusten sarja, joka kylläkin tekee tällä kertaa leffasta enemmän draamaa kuin komediaa, mikä tässä tapauksessa toimii hyvin juuri näin.

Leffa on aikas hyvä, ja tämän illan tarpeeseen loistava. Leffa ei missään vaiheessa vedä mitenkään yli vaan koko homma pysyy hyvin käsissä, mikä on tietysti loistavaa. Sen lisäksi leffa vaikuttaa muutenkin erittäin laadukkaalta ja hyvin tehdyltä, joka tietysti on aina pelkää plussaa. Muutenkin juonen osalta on sanottava, että vihdoin taas jotain hieman erinäköistä ja uutta. Juoni ei ollut mitenkään ennalta-arvattava tai kliseisiin nojaava, vaan ihan aidoisti yritettiin tehdä vaihteeksi jotain ihan uutta, joka oli tässä leffassa ihan sitä parasta. Kun vielä otetaan huomioon, että castin oli myös varsin hyvää, eikä ainakaan omalta kohdaltani edes yritetty ratsastaa niin kovimmilla nimillä, niin lopputulos oli erittäin onnistunut.

Leffa oli itse asiassa niin hyvä, että en näemmä edes muistanut ottaa yhtään kuvaa koko leffasta. No, ihan niin hyvin en kuitenkaan jaksanut leffaa keskittyä, ettenkö olisi puuhannut hieman jotain muutakin samalla, ja tällä kertaa se oli äänien optimointia ja ennen kaikkea Waveformingin osalta. Koittelin erilaisia asetuksia ja miten ne vaikuttavat lopputulokseen, ja kyllähän ne vaan taas vaikuttivat. Nyt oli hyvin aikaa kokeilla kaikenlaisia juttuja ja tulosta syntyi. Waveforming jaksaa päivä päivältä ällistyttää enemmän ja enemmän, vai miltä kuulostaa seat to seat vaihtelu bassojen osalta tuolilta toiselle, joka nyt on parhaimmillaan ollut ihan käsittämätön 0.8db. Eli tässä huoneessa ei sitä anopin paikkaa enää ole lainkaan, vaan kaikilla kolmella paikalla voin ihan aidoisti sanoa olevan täysin identtiset äänet, ainakin 10hz – 120hz. Loppu sitten onkin enemmän kiinni siitä kuinka monelle paikalle kalibroinnin haluaa tehdä, itsellä se on vahvasti yhdelle paikalle, koska siinä se ainoa katsoja kuitenkin istuu suurimaksi osaksi.

No, mutta ihan älyttömän mielenkiintoinen viikko on taas edessä, enkä kerro nyt vielä yhtään sen enempää, katsotaan meneekö asiat maaliin ja mitä se sitten tuo tullessaan. Syksy on kuitenkin jo pitkällä, ja se tietää pimeneviä iltoja ja paljon hyvää musiikkia myös olohuoneen puolella. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Vuoden aivan ehdottomasti yksi odotetuimmista leffoista saapui kotiin vihdoinkin katsottavaksi. Tätä leffaa olen odottanut kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa, ja vihdoin se nyt saatiin myös levylle. Yksi syy varmasti miksi leffan saamisessa levylle meni niin kauan johtuu siitä ihan käsittämättömästä määrästä ihmisiä, jotka halusivat nähdä tämän ensin elokuvissa. Itselläni oli alunperin vielä haaveissa, että tämä leffa olisi tullut myyntiin vielä ihan 4K-versiona, mutta kyllähän tämä ehdottomasti kelpaa katsoa myös Bluraynä, kerron siitä kohta paljon lisää. Mutta sitä ennen vielä pari sanaa yleisesti 4K:sta ja ylipäätään fyysisestä media. Mielestäni pahin on nyt jo ohi ja fyysinen media ei todellakaan voi tällä hetkellä niin huonosti kuin pitkään uskottiin käyvän. Ennen kaikkea vanhojen leffojen restauroinnit ovat nostaneet kovaa buumia fyysisten leffojen suhteen. Sain tämän leffan arvioitavaksi Nordic Filmssiltä, ja tätä kysellessä viesteilimme myös heidän kanssa muutamalla sanalla aiheesta. Ymmärrän hyvin, että etenkin kotimaisissa leffoissa ei ihan hirveä menekki ole enää fyysisen median suhteen, mutta toisaalta mietin myös, että kuinka paljon leffan painaminen myyntiin 4K-versiona toisi studioille lisää kustannuksia, jos leffa kuitenkin on sillä laadulla kuvattu. Se, että kuinka moni niitä sitten Suomessa ostaisi on toinen asia, mutta itse mietin, että voisiko tälläinen suur-leffa kuten Myrskyluodon Maija myydä enemmän ulkomaille, jos siitä olisi alue-vapaa 4K levy. Omasta mielestäni vastaavia leffoja on nimittäin tehty vain yksi, Tuntematon Sotilas. Näiden kahden leffan tasolle ei mikään muu suomalainen leffa mielestäni pääse lähellekään, vaikkakin Sisu pidänkin edelleen kansainvälisille markkinoille parhaana suomalaisena leffana koskaan.

Mutta mikä tästä leffasta sitten tekee niin loistavan. Onhan leffa kotimainen klassikko, televisio sarja, jonka varmasti kaikki tietävät vähintäänkin nimeltä. Leffa ei välttämättä ole mitenkään kovinkaan positiivinen, mutta eihän elämäkään aina sellaista ole. Maijan ja Janne toki kokevat paljon ilon ja onnen hetkiä elämässään, mutta ei elämä tuohon aikaan ollut kenelläkään ruusuilla tanssimista. Se mikä tästä kuitenkin tekee niin uskomattoman hyvän leffan on aitous. Tiina Lymi on tehnyt käsittämättömän hyvää työtä siinä kuinka kaikki tunnelmat ja tunteet tuodaan leffassa suoraan katsojan sydämeen. Itkettään, naurattaa, pelottaa, jännittää, Lymi ei jätä tässä leffassa yhtäkään tunnetilaa koskemattomaksi. Sen lisäksi kuin näitä tunteita on esittämässä ihan käsittämättömän hyvää työtä tekevät Amanda Jansson ja Linus Troedsson. En tiedä voisiko kukaan tätä leffaa näytellä paremmin, etenkin Amanda Janssonille voisi leffasta antaa Oscarin, niin ylivertaista hänen työnsä tässä on.

Mutta palataanpa takaisin siihen fyysiseen mediaan. Onneksi itselläni on leffahuoneessa sellaiset laitteet, että todellisuudessa ei ole kuvan suhteen hirveästi merkitystä sillä onko leffa nyt sitten 4K vai Bluray muodosssa. Mutta onhan tämä leffa vaan niin älyttömän kaunis ja laadukas, että sen vuoksi toivoisin sille vain parasta. Tässä leffassa Ahvenanmaasta tuodaan todellakin esiin sen parhaan puolet, ja kuvan laatu tässä leffassa korostaa luonnon jokaista yksityiskohtaa. Leffan kuvan laatu on häikäisen hyvää ja esimerkiksi kaikki värit antavat luonnosta juuri sellaisen kuvan, kuin sitä katsoisi luonnossa. Lisäksi kuvakulmat ja etenkin muutamat kamera-ajot ovat leffassa tehty niin hienosti, että en usko, että leffaa tehdessä mitään on tehty sattumalta. Leffa on muutenkin aikakauteensa erittäin uskottava, kaikki puvustuksesta lähtien on täysin uskottavaa. Tässä ensimmäinen syy miksi jokainen itseään leffafaniksi tai harrastajaksi tulisi tämä leffa omistaa juuri fyysisenä kappaleena. On suorastaan rikos olla laittamatta tätä leffaa hyllyyn.

Vaikka ylisanat kohta loppuvatkin, niin silti ollaan vasta pääsemässä tämän levyn ja leffan suurimpaan kohokohtaan. KYLLÄ, tässä leffassa on Atmos-raitaa, ja mikä parasta, se on vielä hyvin aktiivinen 9.1.6 miksaus, eli leffan äänistä todellakin otetaan kaikki irti ja annetaan katsojalle parasta mahdollista vastinetta odotuksille! Upeaa! Objekteja leffassa on, mutta ne eivät ole kovin dynaamisia, joskin ei ole leffan tapahtumat huomioiden tarvekaan! Näitä ei todellakaan edelleen monestakaan suomalaisesta leffasta löydy, mutta kahdesta parhaasta koskaan tehdystä kotimaisesta se tietysti löytyy. Toivon todella, että tämä osoittaa tietä myös tuleville kotimaisille leffoille. Leffa antaa heti ensimmäiseen introon merkkejä siitä mitä on tulossa, myrsky on todella vaikuttava, ja vaikka leffassa ei paljon effektejä tarvita, niin kyllähän leffassa äänetkin on viimeisen päälle kohdillaan. Jos jotain pientä negatiivista koko leffasta on väkisin etsittävä, oli äänimaailma aavistuksen etupainoitteinen, olisin ehkä hieman enemmän toivonut esimerkiksi tuulien ja muiden tuivertavan hieman enemmän myös takana, mutta vastaavasti sitten kattokaiuttimia käytettiin sitäkin enemmän ja paremmin. lintujen lentely katossa oli uskottavampaa kuin koskaan ennen ja nosti leffan tunnelman, aivan kuin kuvakin, fiilikseen, että oikeasti olisi ulkona. Musiikkihan tässä leffassa on toki äänien kanssa isoimmassa osassa, ja onhan tuo lopun tunnussävelmä sellainen, joka lyö jokainen takaisin penkkiin, jos siinä vaiheessa oli jo leffasta lähtemässä. Harvoin lopputekstit on pakko istua paikallaan, tässä tuota musiikkia olisi voinut kuunnella vielä vaikka tunteja.

Leffaa tuli katsottua tällä kertaa puolison kanssa, ja tämä leffa itse asiassa oli hänenkin kovasti toivoma ja vaikka hän harvoin kyselee koska joku leffa saapuu, tätä hänkin on odottanut. Mielipiteet leffan jälkeen olivat lähinnä että leffa oli aika melankolinen, ja hieman pitkä. Mutta eihän hyvää kotimaista yleensä voi kuvailla muullakaan sanalla kuin melankolinen, sellaisenahan Suomalainen elämä on aina kuvattu. Voin myös jollain tapaa samaistua hänen kommenttiinsa leffan pituudesta. Leffa on pitkä, lähes kolme tuntia, mutta tavallaan sen tämä tarina vaatii. Olisin kuitenkin voinut itse nähdä myös asian niin, että tämä versio olisi voinut olla ns. ohjaajan versio, ja leffasta olisi saanut todella hyvän myös hieman lyhyempänä. Vaikka leffa olisi saanut onnellisen lopun Jannen saavuttua taas perheensä luokse ja päättynyt siihen, olisi tämä silti minun papereissa aivan varmasti ollut yhtä loistava.

Jos tässä ei nyt ole tarpeeksi syitä siihen miksi tämä leffa jokaisen leffafanin tulisi hankkia omaan kokoelmaansa, niin sitten en itse ymmärrä. Myrskyluodon Maija ja Tuntematon Sotilas (uusin versio) ovat kaksi parasta ja suurinta leffaa jota Suomessa on koskaan tehty, ja upeaa, että ne sentään vielä ainakin saadaan nauttia myös kodeissa ihan fyysisinä versiona, sen ne ja me olemme ansainneet. Seuraava suurta kotimaista odotellessa tulen aivan varmasti katsomaan tämän vielä uudelleenkin, ehkä jopa aika nopeastikin.

Noniin, tämän ilmestymisestähän on vierähtänyt jo hetken aikaa, mutta kun itsellä ei tuota Apple TV+ tilausta ole aikoihin enää ollut, niin sehän on sitten jäänyt vielä katsomatta. Ei sikäli, että kaksi ensimmäistä kautta olivat jo niin huikeita, että tiedossa oli, että tämäkin joskus aivan varmasti tulee kyllä katsottua. Mutta kun nyt sitten sain sen puhelimen oston yhteydessä sen kolmen kuukauden ilmaisen Apple TV+ tilauksen, niin pitihän tämä nopeasti katsoa. Eikä kyllä pettänyt tälläkään kertaa, jos nimittäin etsit jotain aivan huikeaa sarjaa, niin tässä sitä on tarjolla kolmen kauden verran.

Se mikä tässä on vielä aika ihmeellistä on se, että vaikka tavallaan koko sarjan idea tulee käytyä jo ekassa kaudessa läpi, niin silti sarja pystyy kaudesta toiseen uudistumaan ja löytämään uusia mielenkiintoisia juonenkäänteitä, putoamatta silti tippaakaan siitä alkuperäisestä ideasta sivuun. Sarjan näyttelijät myös pysyvät muuttumattomina kaudesta toiseen, mikä tietysti antaa myös paljon lisäarvoa katsojille. Se mikä tässä on itselleni ainakin kuitenkin sitä kaikista hienointa antia on se, että sarjassa ihan oikeasti annetaan ihan järjetön määrä hyviä ajatuksia valmentamiseen, siitäkin huolimatta että sarjassa on kyse komediasta. Totuuden siemen piilee niin monessa asiassa, että tämä sarja vaan on silkkaa nerokkuutta.

Neljättä kautta tästä ei ole vielä ainakaan käsittääkseni julkaistu, mutta kyllähän viimeinen jakso ihan hyvät eväät siihenkin jätti. Itse voisin varsin hyvin katsoa tätä vielä vaikka kuinka monta kautta, mutta saapa nähdä miten tekijöillä vielä intoa ja ideoita riittää. Viimeinen kausi oli kuitenkin ollut tekijöille ilmeisesti aika rankka, sillä kolmatta kautta viivästytti vahvasti mm. korona sun muut esteet ja haasteet. Hyvää kuitenkin kannattaa odottaa ja minä ainakin odotan tähän jatkoa erittäin innolla.

Kotikulmilta löytyi sattumalta Torista tälläinen 4K leffa kuin Dark Tower. Leffan olen nähnyt ennenkin ja se löytyy hyllystä myös bluraynä. Tämä on ollut sikäli hyvin erityinen leffa, että levy on yksi niistä harvoista, joista löytyy Auro 3D raita. Nyt sitten kun kävin tämän noutamassa, niin totesin, että paketista löytyy sekä Auro 3D että Atmos-raidat, joten todella loistava leffa demoja varten. No, tässähän sitten lopulta kävikin niin, että 4K-levyltä kyllä löytyy Atmos, mutta se Auro 3D sitten löytyykin vain Blurayltä. Onko tuolla sitten jotain merkitystä, niin eipä kai hirveästi, toki kiva saada tästä nyt päivitetty versio myös 4K-hyllyyn, vaikka en kyllä muistele kovinkaan paljon tästä tykänneeni.

Enkä kyllä ollut sikäli väärässä, että ei tästä puolentoistatunnin sci-fi leffasta nyt tälläkään kertaan mikään suosikkileffa tullut. Leffan kuva oli kauttaaltaan aika tumma ja rakeinen, joten restaurointimielessä tuskin paljon parempaa kuin Blurayllä. Pitäisi toki katsoa sitäkin hieman niin voisi tuosta varmistua. Muutenkaan leffa ei kovinkaan ihmeitä tarjonnut, toki olen aina Idris Elbasta tykännyt, mutta edes hän ei tässä nyt kyllä hirveästi vakuuttanut. Niin ja onhan tässä leffa mukana myös Matthew McCoonaughe, mutta eipä sekään saa leffan tasoa juurikaan tästä nostettua. Hieman ehkä sanoisin tylsä, ja sellainen vähän Marvelin maailmaan mukaileva turhuus oli tämä leffa.

En silti oikein osaa sanoa myöskään mikä tästä leffasta olisi sitten tehnyt paremman, kuin ei se oikein sitten lopulta ollut edes äänet. Ihan kivaa joo, mutta ei mitään mikä olisi edes jäänyt jälkikäteen mieleen. Toki leffassa oli onhan tässä siis ihan asiallinen 9.1.6 ääniraita ja vielä suht aktiivinen sellainen, mutta ei silti mitään kovinkaan ihmeellistä. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa koko leffa alkoi hieman jopa kyllätyttämään, vaikka kyseessä ei edes ollut kuin puolitoista tuntia.

Mutta se siitä, loppuun vielä pari sanaa aiheesta MadVR. Netissä nimittäin on pitkään pyörinyt kuvia ja videoita Harry Potter pätkästä, jossa demotaan miten hyvin tuo laite toimii. En ole koskaan vielä saanut selville mikä tuo kohtaus on tai mistä leffasta, mutta nyt sen vihdoin sain selville ja pitihän sekin sitten kaivaa esiin. Ja kyllä, pitää edelleen vain ihmetellä, kuin upean kuvan saa aikaan yli viisi vuotta vanhalla 4k-tykillä, joka silloin oli halvin natiivi 4k tykki jota myytiin. Ei todellakaan mennyt rahat tuossa hankinnassa silloin hukkaan. On oikeasti aika kiva kun näkee leffassa jotain sellaisia asioita, joita ei tiennyt siinä edes olevan. Esimerkiksi nuo kaikki kasvot näissä Potter-leffan kohdissa on aika mageita! Niin, ja jos muuten MadVR kiinnostaa, niin kohtahan sellaisen saa varmasti suht edullisesti myös Suomesta kun Mareksoundiin tuo uusin Core malli saapuu. Jos nyt olisin itse tykkiä miettimässä, miettisin hyvin tarkkaan laittaisinko tykkiin esim. 5000 ja siihen MadVR 5000 vai kymppitonnin pelkkään tykkin.

Tällä viikolla paluu arkeen ja työpaikalle, samalla ollut myös illat aika moisen kiireisiä monestakin syystä. On ollut muksujen kuskailua, pihahommia, valmennuksia ja paljon muuta päälle. Viikko on siis ollut todella hektinen, eikä mitään mahdollista leffojen katseluun ole ollut. Onneksi kuitenkin raskaankin viikon jälkeen tulee aina viikonloppu, ja silloin viimeistään pääsee kyllä yleensä aina myös leffan makuun. Tällä kertaa pieni tsekkaus striimauspalveluiden sisältöön, ja nopeastihan sieltä sitten pienen tauon jälkeen löytyi katsottavaa, ja olisi oli ollut monta muutakin, mutta valinnaksi koitui hyvin nimekkäällä kaartilla varustettu The Instigators Apple TV plussalta.

Leffa onkin hyvin ehkä tätä päivää kuvaava, hankintaan todella kova näyttelijäkaarti ja sitten toivotaan parasta. Tässäkin leffassa on sellaisia nimiä kuin Matt Damon, Casey Affleck ja yllätysnimi Ving Rhames jota ei ole viimeaikoina totuttu paljon muualla näkemään kuin Mission Impossible leffoissa, mutta silti leffa on aikamoinen lässähdys. Jotenkin tuntuu, että studioiden resepti nyky leffoissa on se, että kunhan vaan saadaan riittävän kovia nimiä leffan markkinointiin, niin kaikki muu hoituu itsestään. Mutta kun ei vaan hoidu. Tässäkin leffassa Matt Damon vetää sellaisen samantyyppisen roolin kuin mitä on totuttu uusimmissa leffoissa näkemään mm. Prat Pittillä, eli yritetään olla joten hauska, vaikka rooli ei naurata sitten yhtään. Leffan oli varmaankin tarkoitus ylipäätään olla jonkinlainen toimintakomedia, mutta itseäni nauratti tasan yhdessä kohdassa, jossa puhuttiin auton menemisestä lunastukseen, muuten ei kyllä tästä iloa irronnut.

Ihan täydellinen floppi leffa ei kuitenkaan ollut, ja siitä piti huolen suhteellisen hyvä ääniraita. Leffassa oli kaikki 9.1.6 kanavaa kyllä käytössä, mutta kovinkaan paljoa olleet samaan aikaan käytössä. Se ei kuitenkaan aina tarkoita huonoa, nimittäin tässä leffa silti tilaa ja ääniä hyödynnettiin erittäin hyvin ja etenkin juuri taka ja sivusurroundeja käytettiin todella upeasti. Atmoksista oli suurimmaksi osaksi käytössä aina vain kaksi kerrallaan, ja jostain syystä etenkin taka-atmokset olivat todella vähän käytössä. Silti kuitenkin myös objekteja leffassa oli ihan kivasti myös aktiivisesti liikkeellä. Tältä leffalta kuitenkin kaikista eniten odottelin waveformining testaamista erityisesti dynamiikan osalta, mutta siltä osin leffa jäi kyllä todella vaisuksi. Ei ollut ihan paras leffa ylipäätään dynamiikan testaamiseen, mutta varmasti osittain srtiimistä johtuen ei kyllä päässyt silti lähellekään sitä mitä ehkä toivoin.

Waveformingista muuten puheenollen, beta-testauksessa päästiin niin nopeasti eteenpäin, että nyt myös julkinen versio on vihdoin julkaistu. Sitä on todellakin Trinnov-piireissä odotettu todella paljon, ja nyt vihdoin sitten loppukäyttäjät pääsevät uuden päivityksen myötä tuota testaamaan. Päivityksen, tai oikeastaan enemmänkin kalibroinnin kanssa joutuu nyt tekemään hieman enemmän töitä kuin aikaisemmin, mutta tuohonkin löytyy erittäin paljon hyviä apuvälineitä Trinnovin sivuilta. Ensimmäisenä työkaluna kannattaa käyttää subwoofer-opasta, jonka perustella on helppoa määritellä montako subbaria tulisi Waveformingin kanssa käyttää. Waveforming toimii kyllä varsin hyvin oli kokoonpano tai sijoittelu mikä tahansa, mutta vähintään kaksi subbaria eteen ja kaksi taakse on minimi vaatimus. Sen jälkeen tärkeää olisi asentaa ne mahdollisimman symmetrisesti keskelle seinää, ehdottomasti ylös maasta.

Tämän jälkeen seuraava tärkeänä työkaluna on kalibrointi kartta. Eli kun aikaisemmin Trinnovin sai jopa yhdellä kalibroinnilla kohdilleen, nyt niitä tarvitaan Waveformingiin useita, itselläni käytössä on ollut 8-9-11 kohtaa kuuntelupaikan lisäksi. Kalibrointikartta-työkalulla saa kuitenkin selkeät ohjeet mistä kohdista huonetta tulisi mittaukset ottaa. Sen jälkeen kun mittaukset on otettu, loppu on sitten säätämistä ja ennen kaikkea kokeilua. Eli vaikka Waveformingissa on paljon graafeja mittaustuloksia, jonka perusteella päätelmiä voi tehdä, silti erittäin tärkeässä roolissa on kuunnella miltä mikäkin asetus omassa huoneessa kuulostaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kun kalibrointi on huolella tehty, on tulokset hämmästyttävän hyviä.

Nyt kuitenkin Olympiakoriksen finaalin pariin ja leffajutut jatkuu taas huomenna.

Päätin istua vielä hetkeksi tähän koneelle illan päätteeksi, vaikka aika alkaakin olla jo lopussa. Aika nimittäin siihen, että pitää mennä nukkumaan, sillä huomenna se on ohi, nimittäin loma, ja arki taas koittaa. Se tietää hieman vähemmän aikaa tälle harrastukselle, mutta mikä kesä se onkaan taas ollut! Paljon uusia juttuja, vaikka koko kesän aikana varsinaisesti huoneessa tai laitteistossa ei muutoksia olekaan tapahtunut, niin oppia ja kokemuksia on taas tullut sitäkin enemmän. Toki kesää on vienyt eteenpäin ennen kaikki tuo Trinnovin beta-homma, mutta paljon on muutakin tapahtunut, ei niistä nyt kuitenkaan tässä sen enempää.

Mennään nyt kuitenkin yhteen hienoon hetkeen tässä loppukesässä, olin nimittäin poikkeamassa tässä viime viikolla Helsingissä. Matkan tärkeimpänä juttuna oli vierailla taas vaihteeksi Future Movie Shopin myymälässä ja käydä sieltä hakemassa hieman lisää katseltavaa. Niin, ja kyllähän sieltä taas tarttuikin mukaan aika moisia leffoja, Taxi Driverista jo kirjoittelinkin kuukauden leffaa, mutta mukaan tarttui myös mm. koko Ocean’s kolmen leffan boxi Steelbookkina, se pitkään odotettu Aliens sekä contagion ja Blue Beetle, joista ensimmäinen ainakin trailerin perusteella näyttää todella mielenkiintoiselta. Yksi asia kuitenkin johtaa usein toiseen ja tässä hommassa koko ajan verkostoituu enemmän ja enemmän, mikä on muuten ihan parasta. Tuolla Future Movie Shopissa sain nimittäin tietää ensinnäkin sellaisesta käsittämättömästä jutusta kuin että Mymovies.fi ei ole vain verkkokauppa, vaan heillä on myymälä avain ydin keskustassa.

Jep, eli monta kertaa olen Helsingissä käynyt leffoja metsästämässä, jopa kolmessa paikassa samalla kertaa, mutta joka kerta kävellyt muutaman metrin tämän liikkeen oven ohi, tietämättä, että seuraavan kadun kulmassa olisi tälläinenkin ollut. Ihan uskomatonta, mutta kaiken aikaa sitä oppii. No. firman nettisivuthan ovat kyllä tutut, siellä on tullut vierailtua useastikin, ostokset ovat vielä jääneet tekemättä. Nyt kuitenkin kun liikkeeseen kävelin sisään, tajusin, että nyt ei muuten puhuta mistään ihan pikku puuhastelusta, vaan tässä liikkeessä oikeasti on valinnanvaraa enemmän kuin olen koskaan eläessäni nähnyt. Jos satut olemaan vielä DVD tai Bluray fani, niin tässä liikkeessä voisi viettää vaikka koko päivän. Mikä kuitenkin parasta, niin täältä löytyy myös iso hylly sekä uutta että vanhaa 4K:ta. Itselleni tarttui mukaan yksi, josta kerron pian lisää.

Jos et ole koskaan käynyt mymovies.fi sivustolla, niin sinne suosittelen suuntaamaan heti ensimmäisenä. Sivuilla on tällä hetkellä tarjolla ihan uskomattomat 25000 nimikettä! Sivuilla on myös Suomessa täysin ainutlaatuinen työkalu, jolla voit etsiä omia suosikkeleffojasi lähes millä kriteerillä tahansa. Voisin melkein väittää, että jos täältä ei etsimääsi leffaa löydy, niin ei sitten löydy suomesta lainkaan. Tähän kaikkeen kun lisätään päälle vielä kaksi todella asiansa tuntevaa ja ystävällistä työntekijää, niin on lähinnä sääli, että en ole liikettä aikaisemmin löytänyt, on se tuossa samassa paikassa jo toista kymmentä vuotta kuulemma sijainnut. Vähän jopa nolottaa sanoa. Voin kuitenkin varmasti sanoa, että ei jää viimeiseksi kerraksi ja katsotaan, jos vaikka saataisiin tästä myös jonkinlaista yhteistyötä aikaiseksi. Käyppä siis tsekkaamassa sivut ja ennen kaikkea liike Kansakoulukadulla ihan ydinkeskustassa.

Täältäkään ei siis kuitenkaan lähdetty ihan tyhjin käsin, nimittäin mukaan tarttui päivän päätteeksi vielä yksi levy lisää, ja mikäs olisikaan sen parempi kruunu päivälle kuin Ferrari 4K painos. Luulin itse asiassa, että tästä ei edes löydy fyysistä painosta, tuli nimittäin ylipäätään vasta nyt ensimmäistä kertaa vastaan. Tästä kuitenkin löytyy käsittääkseni kuitenkin useita painoksia, mutta tämä sattui tällä kertaa olevan versio Italiasta. Heti alkuun täytyy sanoa, että Italiaset ovat hieman erikoista leffakansaa. Nimittäin, jos jokin leffa on tehty esimerkiksi englanniksi ja se käännetään suomeksi, voit olla aivan varma, että kyseisen leffan Atmos-raita ei ole enää Atmos-raita. Toki näistä löytyy usein se alkuperäinenkin raita Atmoksena, mutta italiaanothan päättivät sitten vetää ässän hihasta, ja leffasta löytyy vain italialainen versio Atmoksena, mutta alkuperäinen vain 5.1. muodossa. Tästä muuten tekee vielä mielenkiintoisemman se, että tätä leffaa on jonkin verran kritisoitu juuri siitä, että miksi näyttelijät puhuvat englantia, eikä sitä alkuperäistä Italiaa, mistä leffa kuitenkin kertoo. No, tässä on teille se Italiaksi, valitettavasti kuitenkin vain dubattuna, eli Adam Driver ei valitettavasti tässäkään Italiaa puhu. No, mutta tästä ei itselle pitäisi koitua mitään ongelmia koska, A saan tämän leffan syötettyä nassille ja sitä kautta saan siihen suomenkielisen tekstityksen, ja B, leffa on ihan hyvä ilman Atmostakin. Itse kuitenkin tässä tapauksessa valitsen Atmos-raidan ja suomitekstit, tämä tuskin ketään yllättää.

Tästä kuitenkin sitten alkaakin sellainen show, että aika hankalaksi meni leffan katsominen tällä kertaa. Nimittäin, päätin sitten taas alkaa opetella hieman lisää uutta. Muistatte varmaan, että jokin aikaa sitten tuli hankittua jostain poistomyynnistä sellainen laite kuin Spider X elite, eli kuvan kalibrointilaite, jolle en oikein sitten lopulta keksinyt käyttöä. Nyt kuitenkin jostain tuli yllättäen vinkkejä vastaan että mitä kaikkea sen kanssa oikein voisikaan tehdä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensinnäkin sain tietää sellaiseesti ilmaisesta softasta kuin DisplayCal, eli vähän niin kuin REW ja MadVR jne, kehittäjä softa, jolla tavallinenkin tallaaja voi saada ihan sairaan laadukkaita ja monipuolisia ominaisuuksia kalibrointiin, tässä tapauksessa kuvan. Eli ei muuta kuin YouTube pyörimään ja sieltä kaikkea mahdollista oppia taas imemään.

Ja sitähän sitten myös löytyy. Ensimmäisenä aiheena tietysti tutkia mikä on lähtötilanne, ja sehän oli tiedossa, että se on aika hyvä tuon tykin kanssa, joka Mareksoundin Mika on aikanaan kalibroinut todeten, että olipa helppo tapaus. Sen jälkeen olikin sitten tavoitteena saada aivan uusia ulottuvuuksia MadVR:ään, eli tarkoituksena oli käyttää kuvan käsittelyyn arvailun sijaan oikeita 3D LUT arvoja. Jos et tiedä mitä ne tarkoittaa, Youtube kertoo. Eli ohjelman opettelua ja hetken päästä LUTit onkin jo hallussa ja ladattuna, kuulostaako helpolta. No, sitä se ei nyt todellakaan ollut ja vieläkin ollaan kaukana valmiista. Aikaisemmin olen tainnut kertoa, että itselläni ei ole juurikaan ollut ongelmia MadVR:n äänen viiveen kanssa, vaan koneessa on ilmeisesti riittänyt tehot sen pyörittämiseen. Tai, no sitten se ei vaan ole vielä joutunut tekemään töitä lainkaan, nimittäin nyt kierrokset kuvan käsittelyssä nousivat aivan uudelle levelille ja viivettä sitten ääneen ihan kunnolla. Tämä oli hieman ongelma Arcamin kanssa, koska siinä viive asetukset oli aika rajallisia, mutta onneksi Trinnovissa riittää viivettä ihan riittämiin. Tällä hetkellä kuvan kanssa puhutaan noin 350ms viiveestä, mutta edelleenkään se ei aivan ole kohdillaan, voit arvata että ihan ei nyt mennyt Ferrarin katselut nappiin.

Tähän sitten lisätään vielä toinenkin ongelma, eli se tekstitys. Joka siis periaatteessa toimii R_volutionissa erittäin hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Eli aika usein jos tekstityksen joutuu hakemaan tietokannasta (levyllä ei ole suomenkielisiä tekstityksiä) niin ne eivät välttämättä ole aivan kohdillaan ja niidenkin viivettä joutuu säätämään. Tässä siis säädettiin koko leffan ajan sekä äänen viivettä, että tekstien viivettä. Ei muuten ollut nyt kovinkaan nautinnollinen leffailta.

Leffa on kuitenkin edelleen sellainen, että tämän voin hyvin vielä katsoa kolmannenkin tai neljännen kerran. Hieman edelleen samoja fiiliksiä kuin edellisenkin kerran, että tässä ehkä hieman hämää se, että kun näitä on nyt tullut useampia ja päähenkilöt vaihtuu, niin hämmentää kyllä vähän soppaa. Muutenkin jos leffan nimi on kerran Ferrari, niin olisihan tässä voinut hieman konaisvaltaisemmin sitä aihetta käsitellä, nyt tämä oli enemmänkin ihmissuhde draama, joka kaiken lisäksi tapahtui hyvin lyhyellä aikavälillä. Tällä katselulla omassa mielessä etenkin Penelope Cruz Shailene Woodly nousivat parhaiten esiin, vaikka Driverinkaan roolissa sinällään ei mitään vikaa ollut, jotenkin vaan Enzo oli jotenkin vakuuttavamman näköinen leffassa Ford vs Ferrari, tai joidenkin paremmin tuntemalla nimellä Le Mans.

Äänien ja kuvan osalta tällä kertaa ei pysty leffan laadusta hirveästi kertomaan, sen verran nyt meni säätämiseksi asetusten kanssa. Mutta sen verran voin kyllä sanoa, että äänien osalta leffassa on todella paljon hyvää ja etenkin hienoja pannauksia, mutta mikään sellainen leffa tämä ei kyllä ole, joka pitäisi vain ja ainoastaan Atmoksena katsoa, 5.1 toimii myös erittäin hyvin, ja tuolla alkuperäisellä raidalla leffa tulikin katsottua sitten lopulta loppuun. Kuvasta voisi sanoa ihan samaa, eli pontentiaalia on vaikka ja kuinka, kunhan nyt vaan saadaan viimeiset säädöt vielä kohdilleen. Onhan tässä nimittäin paljon hienoja maisemia ja kyllähän Ferrarin punainen auto aina kivalta näyttää kun HDR väriä kivasti vahvistaa.

OLD-leffa ei ole enää mikään ihan uutuus, nimittäin se ilmeistyi vuonna 2021, ja se onkin pyörinyt jo myynnissäkin pitkän aikaa. Sen olisi varmasti moneen kertaan saanut jostain hyvinkin edullisesti, mutta siitä huolimatta, en ole sitä koskaan itse napannut mukaan tai edes katsonut. Oleellisimpana syynä tähän on ehkä ollut se, että en ole oikein missään vaiheessa ollut edes sen vertaa kiinnostunut leffasta, että olisin vaivautunut katsomaan traileria tai selvittämään mistä leffassa on kyse. On muuten yllättävän usein aika tärkeää, että leffan trailer, artwork tai ihan vaan kansi kuva on myyvä. Tässä leffassa ei niin varsinaisesti kyllä ole. Ehkä se on tuo harmaa hiekka, tai sitten nuo kalpeat jalat, mutta jotenkin leffa ei vaan koskaan ole näyttänyt houkuttelevalta. Nyt tämä leffa kuitenkin steelbook-versiona löytyi Filmihullun alelaarista, joten nappasin sen sieltä mukaan. Se nosti kiinnostusta leffaa kohtaan sen verran, että aika nopeasti se sitten pääsi myös ruudulle.

Tai no ollaan rehellisiä, mielenkiinto tähän leffaan nousi välittömästi kun jossain kehuttiin kuinka tämä leffa on demotason materiaalia surroundien aktiivisuudessa. Sehän sitten riitti itselle siihen, että pitihän tämä heti tarkistaa, vaikka leffa muuten ei olisikaan niin paljon vieläkään kiinnostanut. Leffasta ilmoitetaan siis, että siitä löytyy 7.1.4 ääniraita, mutta Trinnovin Atmos-viewer löytytää siihen hienosti 9.1.6 kanavaa ja muutenkin pitää kehua tätä toteutusta. Leffahan ei äänille ole sitä otollisinta maastoa, sillä leffassa ei ammuta, ei ukkosta, ei ajeta autoilla, eikä oikein tapahdu mitään muutakaan äänien osalta merkillistä. Leffan tapahtumat sijoittuvat pääsosin vain yhden saaren nurkkaan, eikä sielläkään oikein tapahdu mitään. Näin ollen katossa ei ihan hirveitä määrää tapahdu, mutta surroundien osalta todellakin leffa on todella aktiivinen. Ja sitten sellainen toinen hyvin poikkeuksellinen juttu, eli vaikka leffassa ei tavallaan tapahdu mitään, niin äänien osalta leffa on todella todella aktiivinen miksaus. Etenkin poikkeuksellisen tästä leffasta tekee se miten paljon tässä käytetään objekteja, leffassa objektit nimittäin ovat koko ajan läsnä, ja leffa on ikäänkuin kokonaan miksattu niiden varaan. Aika siistiä. Niin ja vaikka siis sanon, ettei leffassa äänien osalta tapahdu mitään, niin kyllähän sitä luontoon ääniä mahtuu, niitä vaan harvoin näin hyvin halutaan leffaan tuoda mukaan.

Mitä sitten tulee itse leffaan, niin aavistuksen jäi ristiriitaiset fiiliksi. Ehkä lopulta kuitenkin positiiviset sen vuoksi, että leffan viimeinen vartti oli aika hyvä päätös leffalle, mutta sitä ennen alkoi hieman kyllä kyllästyttää. Leffa oli erikoinen, hyvässä ja pahassa. Toivon aina leffoilta jotain hieman erilaista, sitä tässä oli, mutta sitten taas toivoin salaa jotain perinteisempää. Ongelmana tässä oli ehkä se, että idea oli tosi hyvä, mutta muutamia asioita olisin silti itse ehkä tehnyt toisin. Idea tuosta ikääntymisestä oli toki hyvin mielenkiintoinen, mutta toisaalta se osa leffaa kesti todella pitkään ilman, että annettiin ihan hirveästi kuitenkaan vinkkejä siitä mitä tuleman pitää, tai mistä kaikessa oikein on kyse. Tarinaa olisi ehkä voinut hieman enemmän rakentaa jo antaen aikasemmin vinkkejä siitä mistä tässä on kyse, sillä olisi myös ehkä saatu hieman enemmän jännitystä aikaan. Nyt se jännitys vähän lässähti.

Useinhan tälläisissä leffoissa tavalla tai toisella juostaan aikaa vastaan ja sillä tavalla luodaan jännitystä. Tässä sitä ei oikeastaan ollut lainkaan, kukaan ei ollut jäämässä kiinni, kyse oli vain siitä kauanko kestää ennen kuin kuolee. Lopputulema oli jollain tavalla arvattavissa, mutta silti yllätti. Kyllähän tästä varmasti joku kriitikko saa taiteellisesti klassikon, mutta silti jotenkin itse toivoisin, että edes hienosti tehdyissä leffoissa ei silti kyllästyisi välillä odottamaan. Se mikä kuitenkin yllätti ehkä itseni eniten, oli se, että leffasta jäi kuitenkin kokonaisuutena ihan positiivinen fiilis. Leffa on hyllyssä, mutta tuleeko sitä enää katsottua uudelleen, siihen en pysty tällä hetkellä vastaamaan. Outo, mielenkiintoinen, tylsä, harva leffa kuitenkaan näitä adjektiiveja saa samaan leffaan mahtumaan, kannattaa tsekata, jos et ole vielä nähnyt.