Tiistaina toisena lehdöstönäytöksenä olikin sitten vierailu uuteen Kulttuurikasarmin Biorexiin. Tuollakaan en ole vielä ehtinyt käymään, mutta suunnitelmissa se on jo pitkään ollut. Sanon nyt ihan suoraan, keskustassa voisi käydä leffassa enemmänkin, mutta niin kauan kuin parkkimaksut ovat luokkaa helsingin keskusta, niin saa olla. Tällä kertaa jätin auton Redin parkkihalliin, siellä sai autoa pitää koko päivän yhdeksällä eurolla, joka sekin on paljon, mutta paljon vähemmän kuin viisi euroa puolituntia keskustassa. No, onneksi oli hyvä sää ja Redistä helppoa muutama kilometri kävellä keskustaan, joten se sujui huvin. Tarvittaessa metrollakin toki olisi helposti päässyt molempiin suuntiin, mutta tällä kertaa ei tarvinnut.

Mutta sitten mennään itse asiaan. Nimittäin, vaikka Bikerides ei ehkä ääniltään ollutkaan mikään todellinen toimintaleffa, niin tänään sain kokea äänien puolesta jotain uskomattoman hienoa. Tämä oli ehdottomasti hienoin leffakokemus, jonka olen koskaan kokenut leffateatterissa. Paikkani ei ollut tänään aivan salin keskellä, joten vasemman puolen äänet hieman korostuivat, samoin vasemman puolen atmos-rivi, jonka jopa hieman vasemmalla puolella istuin. Silti, ensimmäisestä hetkestä lähtien tiesin, että nyt on jotain aika erityistä tulossa. Leffateatterissa ongelmana on erityisesti se, että surroundeista ja atmoksista ei juurikaan mitään kuule, koska istut aina väärässä paikassa jollain tavalla. Tilat ovat niin isoja, että jos istut vasemmalla et kuule mitään oikealta, ja vaikka istuisit aivan keskellä, on silloin kaiuttimet jo niin kaukana, että tarkkuus kärsiin pahasti. Nyt koko tila tuntui todella avaralta ja äänellisesti isolta. Kaiuttimien äänet kautta linjan tuntuivat tarkemmilta kuin olen koskaan leffateatterissa kuullut. Samoin dynamiikka, tässä leffassa pärisytettiin toki harrikoita, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut edes mikään bassodemoleffa, dynamiikkaa tässä salissa oli silti aivan älyttömästi, ja se mikä parasta, tuo basso tuli erittäin laadukkaana. Kun nämä asiat olivat hyvässä kunnossa, oli tilassa mahdollisuus myös kuulla erittäin tarkkoja ykstyiskohtia, jonka lisäksi pannus toimi loistavasti. Oli todella upeaa kuulla kun moottoripyörä oikeasti ajoi takaa eteen tai edestä taakse. Ääni liikkui tässä salissa niin saumattomasti ja tarkasti. Jotain tässä salissa on nyt pakko olla tehty paremmin tai eri lailla kuin vanhemmissa saleissa. Tässä salissa pitäisi ehdottomasti päästä nyt katsomaan jotain agressiivisempaa, esimerkiksi uusi Twisters voisi olla aika mielenkiintoinen ja voisi oikeasti mennä varmistamaan, että oliko sali nyt oikeasti näin hyvä, vai oliko leffan äänissä vaan jotain poikkeuksellisen hyvää?

Sen lisäksi, että salissa on loistavat äänet, on sali muutenkin loistava. Salissa on mukavat penkit ja aivan varmasti riittävästi jalkatilaa. Sen lisäksi erikoisuutena on pienet pyödät joka toisen penkin välissä. Tämä ei sinällään ole vielä mitään ihmeellistä, mutta nuo pöydät ovat erityisen tyylikkään ja lisäksi niissä on erikoisuutena valot. Kun leffa alkoi, olin hieman ihmeissäni, että onko tosiaan niin, että näitä valoja ei sammuteta lainkaan leffan ajaksi. Yleensä jokainen hajavalo häiritsee leffassa todella paljon, mutta jostain syystä nämä valot eivät leffan aikana enää muistuttaneet itsestään lainkaan. Onhan tuo tavallaan kivaa, että näkee missä juoma on ja minkä karkin valitsee seuraavaksi, mutta yllättävä ratkaisu kuitenkin.

Mutta mennäänpä sitten vielä itse leffaan, jossa siis kerrotaan tarinaa moottoripyöräjengien synnystä. Tarina itsessään ilmeisesti fiktiivinen, vaikka perustuu johonkin vanhaan leikekirjaan. Alku leffalle on aika hämmentävä kun tarinaa alkaa kertomaan pääosassa oleva Jodie Comer. Comer tekee leffassa kyllä ihan hyvän roolin, mutta tuo hieman nariseva ääni keskilännen aksentilla hieman kyllä itseäni ärsyttää pitkin koko leffaa. Tiedän, että se on aivan varmasti tarkoituksen mukaista, mutta silti, vielä kyllä itsellä vähän huomiota itse tarinasta. Muutenkin on tavallaan virkistävää, mutta tavallaan myös ehkä hieman outoa miten leffa on toteutettu, eli koko tarina perustuu Kathy Crossin tarinaan, jota hän toimittajalle kertoo. En oikein osaa kertoa mikä tässä niin paljon häiritsee, mutta ehkä se selkenee jos tämän katsoo vaikka kotona vielä uudelleen.

Kathy muuten tässä toisessa roolissa tapahtumien keskellä toimii paljon paremmin ja sen lisäksi Austin Butler ja Tom Hardy ovat todella loistavia. Etenkin Hardy joka esittää jengin perustajaa ja johtajaa Johnnyä on aivan äärimmäisen hyvä. Jotenkin voisin juuri tuollaiseksi kyseisen hahmon todellisuudessa kuvitella. Austin Butler ei jää yhtään sen huonommaksi. Muista näyttelijöistä tyydyn vain toteamaan, että voisin hyvin uskoa heidänkin vetäneen roolinsa varsin hyvin. Tuollasta jengiä olisin voinut jotenkin voinut kuvitella näiden alku-aikoijen jengien tyyppien olleen tietämättä asiasta enempää. Itse tarinakin etenee varsin kivasti, vaikka ihan nyt kyllä mikään suosikkielokuva tästä ei itselle muodostunut, ja rehellisyyden nimissä, siihen traileriin suhteutettuna, jonka aikanaan leffateatterissa näin, oli leffa jopa hienoinen pettymys. Erittäin hyvä leffa, mutta ehkä vaan odotin enemmän. Äånet olivat leffassa kuitenkin hyvin kohdillaan, ja kyllä tämä täytyy vielä kotona tsekata uudelleen.

Loppuun vielä pari sanaa muusta päivästä, eli nyt kun kerran maisemissa oltiin, niin samalla tuli toki taas poikettua myös Filmihullussa ja Pienessä Leffakaupassa. Molemmista tarttui myös muutama kotiinvieminen, joten kotona alkaa tällä hetkellä olla jo aika paljon katsottavaa odottamassa. Hyvä kuitenkin niinpäin.

Tiistaista tuli hyvinkin leffantäytteinen päivä. Ohjelmassa nimittäin oli parikin lehdistön ennakkonäytöstä ja hieman myös muuta leffa-aiheista. Ensimmäisenä aamulla piti kuitenkin suunnata Redi-kauppakeskukseen ja siellä Biorexin teatteriin. Tuolla en ollutkaan koskaan vielä käynyt, joten kiva käydä jälleen jossain uudessa paikassa. Kohtuullisen pieni, mutta hyvin viihtyisä sali, jossa muuten näytti olevan kaareva valkokangas. Näitä käsittääkseni ei enää kovinkaan paljon tehdä eikä suosita, mutta kai siitä sitten jotain hyötyä jossain tapauksessa on kun niitä vieläkin uusiin teattereihin tehdään. Tälläinen on muuten ollut itsellä aina nuorempana myös unelmana, mutta se on kyllä tullut hyvin unohdettua. Toki, tälläkin hetkellä oma kangas on ihan aavistuksen kaareva, mutta siihen on ihan käytännön syyt, eikä se liity mitenkään tavoitteeseen saavuttaa kuvalla jotain.

Leffana tänään oli Fly me to Moon, joka kertoo jälleen yhden tarinan Apollo 11:sta lennosta kuuhun. Näitä leffojahan on vaikka ja kuinka paljon, mutta tällä kertaa mennään täysin fiktion merkeissä, tai ainakin melkein. On ilmeisesti nimittäin olemassa salaliittoteorioita, joiden mukaan tälläinen valmistuminen valelaskeutumiseen olisi ollut totta, tai että jopa koko laskeutuminen olisi lavastettu. Tästä on tämä leffa saanut ilmeisesti alkunsa, romanttinen tarina Kellyn (Scarlet Johansson) ja Colen (Channing Tatum) välille on sitten rakennettu siihen päälle. Leffan juoni ja käsikirjoitus ovat kuitenkin tässä erittäin hyviä, ja hetkeäkään ei tarvinnut tämän leffan aikana kelloa täyhyillä. Leffa etenee kuin juna, jatkuvasti mielenkiintoisena tiedostaen kuitenkin, milloin leffa tulee päättymään. Leffassa sekä tuo historiallisesti merkittävän tapauksen kerronta että romanssi kietoutuvat todella upeasti yhteen ja leffa on hyvin uskottava alusta loppuun. Kysyn vain, että eikö tämä muka olisi voinut olla kokonaisuudessaan totta, tälläisiä upeita tarinoitahan nämä tositarinathan yleensä ovat.

Leffassa toimii kaikki. Johansson ja Tatum ovat kuin luodut toisilleen, ja lisäksi enemmän koomisista rooleistaan tunnettu Woody Harrelson on presidentin oikeana kätenä ihan mahtava. Eikä tässä kyllä petä kukaan muukaan. Leffa on muutenkin todella hyvin ja huolella tehty, ainakin itselläni jäi tästä jotenkin todella hyvä fiilis pois lähtiessä. Tiedän, että tästä ei ehkä mikään hillitön hitti ole tulossa, mutta kaikille romantiikannälkäisille tästä kyllä ehdottomasti on ainesta. Tätä voisi hyvin suositella vaikka treffileffaksi.

Loppuun vielä äänistä pari sanaa. Mitään ihmeellistä leffassa ei ollut, eikä toisaalta pitänytkään. Toisaalta tämä on sitten niitä leffoja, että kun ääniä tarvitaan niin sitten niitä kyllä löytyy. Leffassa raketti ottaa pariin otteeseen tulta alleen, ja silloin myös teatteri herää eloon. Ei ehkä kovin yllättäen, mutta mitään ei kuitenkaan jätetä silläkään saralla sattuman varaan. Veikkaan, että tämä tulee vielä joskus kotona katsottua uudelleen, ja silloin subbarit saa kyllä aikamoisen harjoituksen näissä kohdissa.

Ensimmäinen fiilis katsottuani tämän leffan on että olipahan joku taas keksinyt aikamoisen julman tarinan, kunnes herään jälleen todellisuuteen. Tarina on kuitenkin tosi ja Roman Polanski on tuonut tämän surullisen selvitymistarinan valkokankaalle vuonna 2003. Leffassa seurataan puolanjuutalaisen radiopianistin tarinaa läpi natsisaksan miehityksen ja kaikkien sodan julmuuksien. Leffa on varmasti aika merkittävä klassikko elokuva, mutta jostain syystä se on silti jäänyt itseltäni katsomatta. Paljon on tullut näitä toisen maailman sodan leffoja katsottua, mutta jostain syystä tämä on vaan aina mennyt ohi. Eikä niin että en olisi leffasta tiennyt, mutta kuitenkin jotenkin se on aina jäänyt ilman ajatusta, että se pitäisi katsoa. Nyt kuitenkin leffa tuli Furure Movie Shopista napattua mukaan ja hyvä niin.

Adrien Brody esittää puolalaista Pianistia Wladyslav Szpilmania, ja ehkä vähemmän yllättäen herra on tästä leffan pääosasta käynyt myös pokkaamassa Oscarin, edelleen historian nuorimpana pääosan Oscarin saaneena. Sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta muuten, että kun kävin tuota palkintogaalaa hieman katsomassa niin vähintään yhtä hyvin palkinnon lisäksi taidetaan tuosta tilaisuudesta muistaa Brody intohimoinen suudelma vastaanottajana Hally Berry, joka tänä päivänä saattaisi merkitä vielä paljon enemmän asioita, ehkä jopa uran loppua siihen paikkaan. Toinen mielenkiintoinen juttu tässä on se, että tuota voittajan puhetta ei enää löydy YouTubesta lainkaan vaan se on sieltä poistettu. Löysin tuon puheen kuitenkin Facebookista, enkä kyllä oikein tiedä miksi se on YouTubesta poistettu. No, niin tai näin niin Brody tekee tässä leffassa ihan uskomattoman hienon roolityön ja on varmasti Osacarinsa ansainnut, ja saihan niitä leffa pari muutakin, mm. Polanski itse ohjauksesta.

Leffaa voisi hyvin vertailla moneenkin leffaan, mutta en nyt lähde sitä suota sen enempää rämpimään. Sen verran nyt kuitenkin vertailen, että vaikka tämä leffa ei nyt ihan älyttömän pitkä ollut, niin olihan tämä nyt hieman ehkä tavallaan sisällöltään köyhähkö tai hitaasti etenevä verrattuna Shinldlerin listaan. Onhan tämäkin leffa erittäin hyvin tehty, julmuutta ja raakuutta kuvataan varmaankin hyvin toden mukaisesti, mutta jotenkin tämä leffa silti vaan tuntuu jotenkin liian ehkä brutaalilta ja kun tarina kuitenkin keskittyy vain yhteen henkilöön niin leffa on jotenkin, ei pitkästyttävä, mutta ei ehkä kuitenkaan niin viihdyttävä, jos tälläinen leffa nyt voi olla viihdyttävä ylipäätään. Jotenkin tuntuu nyt todella vaikealta tätä pureskella, loistava leffa, mutta ei ihan kyllä Shindlerin lista tasoinen.

Muuten leffassa on kyllä taas nähty aika paljon vaivaa. On leffoja, joissa näyttelijöitä saattaa olla vaikkapa vain viisi, ja sitten tälläisiä tuotantoja jossa niitä on sitten aivan toinen ääripää. Puvustukset ja muutenkin miljööt ovat tässä erittäin hyvin kunnossa, ja ylipäätään restaurointi näyttää erittäin hyvältä ja laadukkaalta. Äänet leffassa ovat 5.1:stä, mutta eipä tässä millekään muulle ollut tarvettakaan. Äänet olivat juuri sitä mitä leffassa tarvittiin ja ennen kaikkea tuo lopun pianokohtaus on todella kaunista kuunneltavaa. Eli loistava historiallinen leffa, joka jokaisen tulisi jossain vaiheessa katsoa, saattaa itse asiassa olla, että tämän voisi jopa jossain vaiheessa itsekin katsoa vielä uudelleen kun leffa nyt löytyy omasta hyllystä. Pistäppä sinäkin tilaukseen vaikka tuolta Future Movies Shopista, josta minäkin omani hankin.

Kun menin katsomaan Netflixistä Bevery Hillssin kyttää, tämä leffa tuli vastaan ja vaikutti heti sellaiselta elokuvalta, että se pitää ehdottomasti ottaa seuraavaksi katseluun. Dolby Atmos ja Dolby Vision leffa eikä kestokaan näyttänyt pahalta, tämä leffa oli nimittäin painettu juuri sopivaan tunnin ja neljänkymmennenviiden minuutin pakettiin. Leffan juoni on tavallaan aika tuttu, eli eliittisotilas palaa rintamalta kotiin ja sen jälkeen alkaa tapahtua. Tässä tapauksessa sotilas on palannut selvittämään isänsä kuolemaa, tai sanotaanko näin, että hautaamaan isäänsä, kunnes epäilykset alkavat herätä. Sen jälkeen sitten alkaakin yhden naisen sota näitä mahdollisia tekijöitä vastaan.

Jotain siis hyvin tuttua, mutta ei leffa silti ihan niin helpolla päästä. Kyllä tämän leffan juoni on kuitenkin hieman pidemmälle mietitty, eikä mikään suora kopio mistään toisesta leffasta. Leffassa on ihan hyviä käänteitä ja siinä kuitenkin kaiken aikaa tapahtuu. Leffaa ei voi missään mielessä haukkua tylsäksi, mutta jostain syystä sellainen aavistuksen halpisleffa-fiilis tästä silti kyllä jää. Näytteleminen on vähän kevyttä, eikä roolit, edes Jessica Alba Parkerin roolissa ihan täysin vakuuta. Muutenkin jotenkin koko leffa on niin tumma, ja ehkä striimaukselle ja Netflixille taas tyypillisesti aika rakeinen ja välillä on tosia vaikea edes saada kuvasta selvää.

Äänien osalta leffa oli toki tälläkin kertaa 9.1.6 materiaalia, mutta muuten aika rauhallinen miksaus. Eipä tässä ainakaan sinä aikana kun itse katsoin juurikaan objektit liikkuneet ja muutenkaan leffasta ei oikein mitään ihmeellistä jäänyt käteen. Edelleen ehkä omat asetukset kärsii vähän basson puutteesta kun huonekäyrää ei ole lainkaan käytössä, mutta ei sekään silti kaikkea selitä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin selkeältä tuntuu uusikin beta-versio Trinnovista, vaikka tämä leffa ei nyt kyllä demoleffaksi millään mittarilla pääse. Ihan ok tason leffa siis, mutta vähän jätti kuitenkin vaisuksi fiiliksen..

Piti tulla kirjoittamaan tämä arvio heti katsomisen jälkeen, koska odotan innolla, että pääsen lukemaan ja kuuntelemaan muiden arvioita tästä. Esimerkiksi Leffahullu on omassa podcastissaan katsonut kiireellä aikaisempia leffoja ja nyt sitten arvioinut jo uusimmankin. Odotan innolla että pääsen kuuntelemaan hänen arvionsa tästä. Itse en näitä aikaisempia ole nyt katsonut, jossain vaiheessa kyllä varmaankin ne nähnyt, mutta siitä on kyllä aika paljon aikaa. Sinälläänhän jokainen aivan varmasti tuntee ja tietää Beverly Hillssin Axel Foley, ja jos ei tunne, niin leffan tunnarin ainakin tunnistaa kyllä aivan jokainen. Näin leffan katsomisen jälkeen voisin ajatella, että ehkä itsellenikin olisi voinut olla kannattavaa katsoa nuo aikaisemmat ennen tätä, mutta voihan ne katsoa vielä myöhemminkin, ja pala sen jälkeen vaikka uudelleen tähänkin. Joka tapauksessa tämä arvio nyt tehty täysin lukematta muiden arvioita ja mielipiteitä.

Vanhojen leffojen kierrätys on ollut jo pitkään muodissa ja niin siis tässäkin. Ensimmäinen Beverly Hilssin kyttä saapui neljäkymmentä vuotta sitten vuonna 1984 ja aikamoinen legenda siitä on sen jälkeen tullutkin. Leffa on yhden suurista suosikkituottajistani eli Jerry Bruckenheimerin käsialaa, mutta mukana tuottamassa on myös itse pääroolissa loistava Eddie Murphy. Tämä muuten sikäli mielenkiintoista, että enpä ole herraa aikoihin missään leffoissa nähnyt. Ei silti ole aika tähden ohi ajanut, tässä leffassa vanhakin herra jaksaa edelleen hienosti, eikä ikä näy edes päällepäin yhtään. Kaksi muutakin leffaa on tämän jälkeen tehty, mutta edellisestä onkin sitten jo aikaa kolmekymmentä vuotta, kun kolmas leffa sarjasta on vuodelta 1994. Todelliset Beverly Hills fanit ovatkin siis saaneet aika pitkään tätä uusinta odotella.

Mutta nyt se on sitten ulkona, ja hieman yllättäen se löytyykin sitten tällä kertaa Netflixistä. Aika monelta kantilta voisin verrata tätä leffaa toiseen ikoniseen leffasarjaan, joka pyörii tällä hetkellä vielä teattereissa. Kyseessä tietysti toinen poliisitoimintakomedia eli Bad Boys. Puhutaan aika samoista aikakausista, hyvin samantyyppisestä leffasta ja siinäkin edellisestä osasta meni aika pitkään. Näistä kahdesta ehkä tykkäsin kuitenkin hieman enemmän Bad Boyssista. Ei sinällään, että kummassakaan olisi ollut yhtään mitään vikaa, mutta pieni vivahde ero näissä kuitenkin on. Siinä missä Bad Boys on oikeasti tuotu tähän päivään kaikkine tehosteineen ja kirkkaana kuvana, tuntuu, että Bevery Hills on jätetty tarkoituksella hieman vanhaan aikaan. Näin ainakin olettaisin, tai sitten kuva vaan ei netflissä näytä ihan niin hyvältä kuin tämä ehkä näyttäisi levyltä tai leffassa. Kuva on hyvin tavallaan rakeista, ei huonoa, mutta vanhahtavaa. Muutenkin kaikki kuvassa näyttää aavistuksen siltä kuin leffa tosiaan olisi kolmekymmentä vuotta vanha. Tämä voi varmasti olla ihan tarkoituksen mukaista, eikä tätä fiilistä vähennä yhtään esimerkiksi poliisipäällikkö John Taggart, jota näyttelee tässäkin John Ashton niin kuin kaikissa muissakin sarjan leffoissa. Taggart on juuri niin stereotyyppinen huonossa kunnossa oleva eläkettä odottava lihava poliisi päällikkö, joita näissä 90-luvun leffoissa on totuttu näkemään. Eikä tästä fiiliksestä eroon pääsemistä auta kyllä yhtään myöskään Kevin Baconin esittämän kapteeni Grantin tapporyhmä. Niin ja pakko siis edelleen korostaa, että tätä kuvaa varmasti vahvistaa juuri se, että nuoren ja kauniin Taylour Paigen rinnalla koheltava Murphy ei näytä leffassa vanhentuneen lainkaan.

Muuten leffa kyllä toimii hyvin ja muutamissa kohdissa kyllä naurattaa ihan oikeasti. Leffa on aika nostalginen pläjäys vaikka itse en aikaisemmista osista mitään muistakaan. Kyllähän tämä ihan jo leffatyyppinä on itselle hyvin toimivaa. Huumoria, toimintaa, ja juonikin ihan hyvä. Kaikenlisäksi näiden vanhojen leffojen musiikit olivat jotain ihan omaa luokkaansa, ja kun sitä osataan upeasti arvostaa myös näissä uusissa versiossa. Enkä puhu nyt vain loistavasta tunnarista, vaan kaikesta leffan musiikista. Musiikista joka on hyvää, mukaansa tempaavaa ja mikä parasta, hienosti leffaa tukevaa. Niin, ja siihen kirsikkana kakun päälle tässäkin se kaikista tunnetuin osa leffaa eli se Axel F tunnari, joka on tässäkin otettu niin älyttömän tyylikkäästi leffaan mukaan.

Sitten vielä lopuksi leffan ääniin, mutta kerrotaanpa ennen sitä jotain taustaa. Eli Trinnovin beta-testaus ottaa jälleen uusia kierroksia ja nyt ollaan ihan toden teolla laittamassa Waveformin-softaa valmiiksi. Sainkin tällä viikolla uusimman version testattavaksi ja paljon on kaikkea uutta ominaisuutta taas tullut ihan bugien korjaamisen lisäksi mukaan. Kerron näistä sitten varmasti joskus lisää, mutta nyt ei saa asiasta sen enempää puhua. Joka tapauksessa ihan älyttömän upeaa olla mukana tälläisessä projektissa mukana ja samalla oppia taas paljon mutta. Vaikka Trinnovia edelleen maksellaan vielä jonkin aikaa pois, niin onhan tämä hankinta ollut ehdottomasti paras investointi mitä olen koskaan tehnyt. Mutta seikkailut jatkuu sillä saralla ja nyt kun kalibroinnit saatiin tällä erää maaliin, oli aika Axel Foylen testata missä mennään. Mitään huonekäyriä ei tällä kertaa ollut vielä mukana, joten aavistuksen ehkä jäi bassot tässä leffassa omaan makuun vaisuiksi. Huoneen avaruus kuitenkin toimii hyvin ja tämäkin upea 9.1.6 miksaus kuulosti järjettömän hienolta. Leffassa liikkuvia objekteja oli paljon ja ääniin oli jo Netflixille tuttuun tapaan nähty paljon vaivaa. Leffassa oli monta hienoa kohtaa, jossa ääni oikeasti kuului sieltä mistä piti. Oli hienoja laukauksia ja muutenkin ääntä liikuteltiin poikkeuksellisen hyvin. Leffassa ei sinällään ollut äänille mitään ihan älytöntä tarjolla, mutta kyllä leffan äänet muuten tukivat leffaa ihan kympin arvoisesti. Eli kyllä tämä ehdottomasti kannattaa katsoa. Ja sitten niiden muiden arvioiden pariin..

Tällä viikolla saapui postista jälleen iloinen kirjekuori, jonka sisällöstä en ollut taas lainkaan tietoinen. Enkä oikeastaan oikein osannut edes arvata mitä sieltä olisi tulossa, mutta kyseessä siis seuraava leffa arvioitavaksi. Tälläkin kertaa postista kuitenkin tuli taas hyvinkin mieluisaa katsottavaa, nimittäin tällä kertaa arvosteltavaksi leffaksi paljastui uusi Godzilla x Kong, ja mikä parasta, formaattina vielä parasta mahdollista, eli 4K UHD-levy. Joo, eikä tälläistä leffaa nyt kai oikein muulla formaatilla olisi järkevää edes katsoa, puhutaan kuitenkin varmasti yhdestä tämän vuoden merkittävimmistä audio-visuaalisista näytöksistä.

Ensimmäisen mielenkiintoisen havainnon tein leffasta heti kuoret avattuani, nimittäin kuorien sisällä oli aika poikkeuksellisesti vain yksi levy. Tämän sanon sen vuoksi, että nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että nämä 4K-levyt sisältävät sekä 4k-levyn, että Bluray-levyn. Olen tästä aiheesta puhunut monta kertaa ennenkin ja puhun siitä taas. Itseäni on pitkään ärsyttänyt se, että kun näiden 4K-levyjen hinnat ovat edelleen aika kovia ja sitä kautta myyntivolyymit eivät myöskään tunnu millään kasvavan, niin itse pitäisin kaikista järkevimpänä lähteä karsimaan paketeista aivan kaikki ylimääräinen pois. Jos puhutaan siitä, että yksittäin ostettuna Bluray leffat maksavat sellaisen 15-16 euroa, niin tuo 4K-levyn mukaan laitettava ekstra levy itsessään ei voi kuitenkaan ihan ilmainen olla. Toinen merkittävä juttu on se, että jos ostaja on oikeasti valmis ostamaan 4K-version leffasta, ei hän varmasti halua silloin katsoa leffaa missään muussa formaatissa. 4K-leffasta hyödyn saaminen kuitenkin vaatii jo laitteistoltakin jonkin verran enemmän kuin perus Bluray. Jotkut ovat taas perustelleet asiaa sillä, että yleensä Blurayt sisältää extrat, mutta tässä esimerkiksi on loistava esimerkki 4K-levystä, joka jo itsessään pitää sisällään erittäin kattavan määrän extroja. Eli tämäkin on mahdollista järjestää ilman ylimääräisen levyn lisäämistä koteloon. Oma ehdotus siis on, että ne jotka tarvitseva molemmat versiot voivat maksaa niistä erikseen, lasketaan 4K-leffajen hintaa mahdollisimman alas jättämällä kaikki ylimääräinen pois, ja sitä kautta saadaan 4K-levyjen suosio vihdoin nousuun.

Mutta mennäänpä sitten itse leffaan. Godzillat tai Kongit eivät ole koskaan olleet itselle niitä suurimpia suosikkeja, paitsi tietysti äänet ovat näissä aina olleen aika hyviä. Toki äänienkin osalta on monenlaista hyvää, näissä lähinnä siis bassot ovat aina olleet se suurin ”hyvyys”, ei nämä muuten ole mitään niin äärimmäisen hienoja leffoja äänien osalta olleet. Toisaalta myös jotenkin tuntuu, että samaa tahtia kun tehosteet leffoissa ovat kasvaneet, ovat leffat muuten menneet alaspäin ja oleellisena osana nimenomaan on ollut se, että tehosteet ja tappelut ovat määrältään kasvaneet samaa vauhtia kun juonet ovat heikentyneet. Tästä uusimasta leffasta en leffassa ollut kovinkaan innoissani, vaikka sen siis kävin siellä katsomassa. Jotenkin leffasta jäi sellainen fiilis, että leffassa ei ollut oikein mitään muuta kuin hirvittävä määrä korvia huumaavaa meteliä. Mutta tällä kertaa tästä leffasta tuli siinä mielessä hyvin harvinainen leffa, että tykkäsin leffasta itse asiassa kotona paljon enemmän kuin mitä leffassa.

Tähän ehkä suurimpana syynä on varmasti muuan Waveforming. Waformingin suuri voima on siinä, että vaikka leffa on vieläkin dynaamisempi ja basso voimakkaampi, niin kaikki se korvia huimaava ylimääräinen meteli huoneessa jää täysin pois. Eihän ne puhtaat ja siistit äänet ole se mikä rasittaa korvia, vaan nimenomaan se kaikki muu, mikä jää huoneeseen pyörimään. Kun vielä otetaan huomioon, että esim tässä huoneessa niitä kaiuttimia on huoneessa sellaiset pari kymmentä, niin huonolla akustiikalla ääni hajoaa aivan täysin. Wavefromin poistaa huoneesta kaiken tuon aina sinne 80-100hz tasoon asti, sitä ylempänä se ei tietenkään edes niin paljon haittaa. Tässäkään leffassa ei todellakaan bassoa puutu ja nyt waveformingin kanssa se kuulostaan paremmalta kuin koskaan.

Tähän väliin muuten pieni välikappale tähän liittyen, nimittäin viimeisen viikon aikana leffahuoneen bassot eivät todellakaan ole kuulostaneet ihan niin hyvältä. Tuossa vajaa viikko sitten nimittäin Butkickerit lopettivat toimintansa ja olen koittanut siitä lähtien asiaa pohtia. Olen mm. laittanut uuden vahvistimen valmistajalle viestiä, ja saanut muutamia vinkkejä mitä voisin yrittää. No ei auttanut. Ei auttanut myöskään vanhan vahvistimen tuominen takaisin, edelleen ei signaalia. Lopulta sain kuitenkin paikallistettua ongelman, ja se johti konehuoneeseen ja tarkemmin sanottuna Trinnovin plus 4 ominasuuden käyttämiseen tarvittavaan ulkoiseen Dacciin, joiden roolia minulla hoitaa kaksi Cambridge Audion DacMagic Plus boxia. Molemmat näistä on tullut jonkin aikaa sitten hankittua Torista. En tiedä oliko sitten jotain kohtalon ivaa, mutta toinen niistä on ollut musta ja toinen hopea, ja jos yhtään blogistia tunnette, niin tuohon ei räkissä todellakaan näyttänyt hyvältä. Nyt kuitekin joku puuttui peliin, ja hopeinen Dacci oli sanonut itsensä irti, ja sinne ei enää mitään ääntä ilmeisesti mennyt sisään ja sitä kautta siis myöskään tullut ulos. Syytä en tiedä, laite itsessään toimii, mutta ääni vaan ei kulje laitteen läpi. Tätä pitää selvitellä myöhemmin vielä lisää. Ongelma tuli kuitenkin ratkaistua, ja onneksi näitä mustia boxeja oli Torissa jopa kolme kappaletta heti tarjolla tilalle. Valitsin niistä lopulta yhden, perusteena sijainti ja hinta. Nyt sitten järjestelmä taas toimii, ja mikä siis parasta, myös räkki näyttää paremmalta.

Ikävintä tässä keississä kuitenkin oli taas ajankohta milloin kaikki tapahtui. Nimittäin viikolla oli leffahuoneessa vieraana erittäin arvovaltaisia vieraita, kun pari herraa Mareksoundilta tulivat kuvaamaan erästä videoita, (josta saatte kuulla lisää myöhemmin), ja samalla toki käytiin tutustumassa myös alakerran leffahuoneessa. Huone toki kuulosti aika kivalta nytkin, mutta onhan se hieman eri kun kaksi subbareista ja butkickerit ovat pimeinä. Itse luulin kaiken aikaa vian olevan butkickerien vahvistimessa, ja oletin huoneen muuten toimivan normaalisti, enkä siis edes kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota kun leffahuonetta kuitenkin testattiin ihan vaan nopeasti. Muutenkaan en ole nyt hetkeen katsellut mitään, missä subbarien puute olisi tullut esille. Noloa silti koko homma, mutta ehkäpä tämänkin on sitä kuuluisaa Murphyn-lakia. että mikään ei silloin mene nappiin kuin pitäisi. Seuraavalla kerralla sitten toivottavasti paremmin. Niin, ja tuo mitä muuta täällä puuhailtiin olikin sitten pikkaisen siisti juttu, mutta kerron siitä vasta hieman myöhemmin!

Ja sitten takaisin vielä siihen itse leffaan. Tykkäsin tosiaan leffasta enemmän kuin leffateatterissa ja juonikin oli kotona mielestäni hieman parempi kuin mitä se jäi leffassa mieleen. Taisin muutenkin olla silloin leffassa aika väsyneenä, sen verran jotenkin vaisu fiilis jäi siitä kerrasta itselle mieleen. Godzilla ja Kong toki pääosissa ja murjovat kyllä toisiaan kovempaa kuin koskaan, mutta ihan hyvin tässä pärjäsivät myös oikeat ihmiset. Näin toisella kertaa yllättäen tykkäsin erityisesti Rebecca Hallin suorituksesta vaikka ei Kaylee Hottlenkaan suorituksessa mitään moitittavaa ollut. Brien Tyree Henry varmasti tekee juuri sellaisen roolin kuin on tarkoituskin, mutta kyllä tuo hieman maneereihin nojaava rooli alkaa jossain vaiheessa hieman jo ärsyttämään. Leffan ehdoton suosikkikohta kuitenkin Tommi Mäkisen ”up in the ass”- laini!:) Kyllä tätä silti paljon mielummin kotona katsoi kuin leffassa.

Audiovisuaalisesti leffa oli juuri sellaista iloittelua kuin oli ennakkoon odotettavissakin. Äänet olivat 9.1.6 kanavaista Atmosta, mikä tälläiseen leffaan on ihan ehdottomasti oltavakin. Kaikki kanavat olivat suhteellisen aktiivisia ja aika usein esimerkiksi Atmoksia käytettiin hetkittäin, eikä ns. meteli ollut näin jatkuvaa puskemista kaikista kanavista. Sanoisin, että äänet olivat tässä paljon paremmin tasapainossa kuin minkä fiiliksen leffa jätti elokuvateatterin jälkeen. Monet näitä vertailevat aikaisempiin leffoihin, itse en nyt siitä osaa sanoa mitään, eli että oliko tämä nyt sitten parempi vain huonompi kuin joku aikaisempi leffasarjan leffoista. Objekteja tässä käytettiin jonkun verran ja muutamassa kohdassa olikin varsin kivaa ja aktiivista toimintaa niiden osalta. Niistä muuten löytyy yleensä kuvaa Instagramin fiidistä, kannattaa ottaa sekin aktiiviseen seurantaan niin saa paljon paremman kuvan mistä täällä aina puhun.

Lopputulemana siis olikin kyllä vielä parempi yllätys kuin mitä odotinkaan. Leffasta jäi nyt paljon parempi fiilis kuin leffassa ja ehdottomasti leffa johon voi vielä palata uudelleenkin ja sen vuoksi tämän leffan hankintaan voin kyllä hyvinkin suositella. Sen saa helposti hankittua vaikka Future Movie Shopin kautta ja sieltä muuten taitaa löytyä myös leffan steelbook versio, joka näyttää myös aika kivalta.