Sen verran alkoi sitten tuo Bevery Hilssin kyttä kiinnostamaan, että piti heti sitten katsoa myös se ensimmäinen. Olen varmaankin sen jossain vaiheessa nähnyt, mutta sen verran kauan on aikaa siitä vierähtänyt, että en kyllä muistanut leffasta mitään. Sanoin tuossa uusinta kyttää käsittelevässä tekstissä, että eipä ole Eddie Murphy yhtään vuosien myötä vanhentunut, mutta nyt pitää ottaa sen verran sanoja takaisin, että mielestäni herra on itse asiassa nuorentunut. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta minun mielestä Murphy näyttää tässä vanhemmalta kuin nykyään. Leffa itsessään ei sitten sitä kyllä tee, eli kyllä tämä rehellisesti kaikessa hyvässä ja pahassa näyttää ihan 40-vuotta vanhalta tekeleeltä.
Tästä muuten sen verran taustatietoa, jota jostain luin, että ilmeisesti tämä ensimmäinen tehtiin aika pienellä budjetilla, eikä odotuksetkaan olleet sen vuoksi ihan hirveän korkealla. Myös pääosaa tässä leffassa oli tarjottu ennen Murphy aika monelle hieman suuremmalle nimelle kuten Stallone, Richard Pryor, Al Pacino, ja Harrison Ford. Mm. Stallone oli ilmeisesti toivonut leffasta vakavampaa, ja sen vuoksi kieltäytynyt pääroolista, johon sitten lopulta valittiin nuori Saturday Night Livessä kannuksia kerännyt Murphy. Aina jälkikäteen asioita on helppoa pohtia, mutta eipä taida tekijöitä tämä valinta olla sen jälkeen pahemmin harmittanut, sen verran kova hitti tästä lopulta syntyi.
Eka osa on hyvää toimintaa ja paljon hyvää huumoria. Leffasta näkee että se on vanha, eikä tässä Netflixin versiossa ainakaan ole kyse mistään restoraatiosta. Mutta hienoa, että nämä sieltä löytyy, ei ehkä kuitenkaan sellainen leffa, jonka olisin muuten itse ostanut 4K:na, ellei sitten joku edullinen setti jostain olisi tullut vastaan. Kiva kuitenkin verestää muistoa, nimittäin nämä kuuluvat edelleen siihen kategoriaan leffoja, joissa kaikki lähtökohtaisesti toimii ja mikä parasta, musiikit näissä on aina aivan viimeisen päälle. Eli ei muuta kuin seuraavaan.
leffafriikki.com 