Tiistaista tuli hyvinkin leffantäytteinen päivä. Ohjelmassa nimittäin oli parikin lehdistön ennakkonäytöstä ja hieman myös muuta leffa-aiheista. Ensimmäisenä aamulla piti kuitenkin suunnata Redi-kauppakeskukseen ja siellä Biorexin teatteriin. Tuolla en ollutkaan koskaan vielä käynyt, joten kiva käydä jälleen jossain uudessa paikassa. Kohtuullisen pieni, mutta hyvin viihtyisä sali, jossa muuten näytti olevan kaareva valkokangas. Näitä käsittääkseni ei enää kovinkaan paljon tehdä eikä suosita, mutta kai siitä sitten jotain hyötyä jossain tapauksessa on kun niitä vieläkin uusiin teattereihin tehdään. Tälläinen on muuten ollut itsellä aina nuorempana myös unelmana, mutta se on kyllä tullut hyvin unohdettua. Toki, tälläkin hetkellä oma kangas on ihan aavistuksen kaareva, mutta siihen on ihan käytännön syyt, eikä se liity mitenkään tavoitteeseen saavuttaa kuvalla jotain.
Leffana tänään oli Fly me to Moon, joka kertoo jälleen yhden tarinan Apollo 11:sta lennosta kuuhun. Näitä leffojahan on vaikka ja kuinka paljon, mutta tällä kertaa mennään täysin fiktion merkeissä, tai ainakin melkein. On ilmeisesti nimittäin olemassa salaliittoteorioita, joiden mukaan tälläinen valmistuminen valelaskeutumiseen olisi ollut totta, tai että jopa koko laskeutuminen olisi lavastettu. Tästä on tämä leffa saanut ilmeisesti alkunsa, romanttinen tarina Kellyn (Scarlet Johansson) ja Colen (Channing Tatum) välille on sitten rakennettu siihen päälle. Leffan juoni ja käsikirjoitus ovat kuitenkin tässä erittäin hyviä, ja hetkeäkään ei tarvinnut tämän leffan aikana kelloa täyhyillä. Leffa etenee kuin juna, jatkuvasti mielenkiintoisena tiedostaen kuitenkin, milloin leffa tulee päättymään. Leffassa sekä tuo historiallisesti merkittävän tapauksen kerronta että romanssi kietoutuvat todella upeasti yhteen ja leffa on hyvin uskottava alusta loppuun. Kysyn vain, että eikö tämä muka olisi voinut olla kokonaisuudessaan totta, tälläisiä upeita tarinoitahan nämä tositarinathan yleensä ovat.
Leffassa toimii kaikki. Johansson ja Tatum ovat kuin luodut toisilleen, ja lisäksi enemmän koomisista rooleistaan tunnettu Woody Harrelson on presidentin oikeana kätenä ihan mahtava. Eikä tässä kyllä petä kukaan muukaan. Leffa on muutenkin todella hyvin ja huolella tehty, ainakin itselläni jäi tästä jotenkin todella hyvä fiilis pois lähtiessä. Tiedän, että tästä ei ehkä mikään hillitön hitti ole tulossa, mutta kaikille romantiikannälkäisille tästä kyllä ehdottomasti on ainesta. Tätä voisi hyvin suositella vaikka treffileffaksi.
Loppuun vielä äänistä pari sanaa. Mitään ihmeellistä leffassa ei ollut, eikä toisaalta pitänytkään. Toisaalta tämä on sitten niitä leffoja, että kun ääniä tarvitaan niin sitten niitä kyllä löytyy. Leffassa raketti ottaa pariin otteeseen tulta alleen, ja silloin myös teatteri herää eloon. Ei ehkä kovin yllättäen, mutta mitään ei kuitenkaan jätetä silläkään saralla sattuman varaan. Veikkaan, että tämä tulee vielä joskus kotona katsottua uudelleen, ja silloin subbarit saa kyllä aikamoisen harjoituksen näissä kohdissa.
leffafriikki.com 