No niin, kuten sanoin niin kiirettä on viikon aikana pitänyt, ja sen vuoksi vaikka blogiin tekstiä ei olekaan tullut, niin leffoja on sattumoisin tullut nähtyä. Ensin tuli käytyä koko koulun kanssa Suomeen Juurtuneissa, ja sitten loppuviikosta tuli vielä päädyttyä yhden luokan kanssa katsomaan Fall Guy uudelleen. Koska tästä leffasta on juuri kirjoiteltu ja siitä ei tullut nyt ihan hirveästi uutta kerrottavaa, niin tämä juttu saattaa jäädä hieman lyhyemmäksi.

Eli toisen kerran tuli nyt Fall Guy nähtyä, viimeksi Primessä ja nyt hieman pienemmässä kakkossalissa. Leffa ei sinällään mitään uutta tuonut, mutta edelleen pitää olla tyytyväinen siitä, että leffa tosiaan on hieman jotain uutta ja erilaista. Leffa toimi erittäin hyvin myös toisen kerran katsottuna, ja oppilaatkin katsoivat leffaa varsin rauhallisesti, joka se aina rauhoittaa kun on vähemmän porukkaa paikalla ja toki oppilaat olivat tämän leffan myös itse valinneet. Uskon kuitenkin, että Fall Guyistä löytyi kaikille jotakin, siitähän tämä leffa juuri on hyvä. Äänet eivät ehkä olleet ihan niin hyvät kuin viimeksi, mutta toisaalta myös ehkä alleviivaavat sitä, että ehkä ne eivät ylipäätään tässä leffassa ihan parasta olleet, vaikka tehosteleffasta tavallaan kyse onkin. Ihan kiva oli kuitenkin katsoa uudelleenkin.

Viikkoon mahtui myös muuta mielenkiintoista, nimittäin perjantaina leffahuoneessa kävi taas varsin arvovaltaisia vieraita. Huoneeseen nimittäin kävi tällä kertaa tutustumassa Hifimaailma-lehden toimittaja ja jonkinlaista jutuntynkää taitaa kyseiseen lehteen siis olla tulossa jossain vaiheessa. Vierailija oli kuitenkin joka tapauksessa varsin tyytyväinen kuulemaansa ja näkemäänsä, mikä aina on todella mukavaa kuultavaa. Jäädään siis odottamaan mitä siltä suunnalta kuuluu. Nyt alkaa kuitenkin loma, ja tunnetusti opettajilla ne on aika kivat, joten leffoja kerkeää taas hieman eri tavalla katsomaan, etenkin kun jopa hieman poikkeuksellisesti mitään remontteja huoneessa ei ole tiedossa tai suunnitteilla. Nyt siin on vain aika nauttia, ja sen nauttimisen voisi heti maanantaina aloittaa vaikka Itiksen Imaxista. Mitä siellä on nähtävillä, selviää sitten ehkä myöhemmin.

Olen viimeisen vuoden aikana käynyt katsomassa etenkin leffassa aika paljon kotimaisia leffoja ja vaikka kaikista leffoista en aina olekaan tykännyt niin ihan mielelläni kuitenkin kotimaista leffaa haluaan kannattaa ja nostaa esiin. Yksi sellainen leffa, joka kuitenkin on vielä jäänyt kiinnostuksesta huolimatta katsomatta on ollut Suomeen Juurtuneet, mutta onneksi siihen tuli nyt hyvä mahdollisuus kun päätimme koulumme kanssa viedä kaikki meidän yläkoulun oppilaat tätä leffaa katsomaan. Kun oppilaita viedään leffaan, siihen liittyy paljon asioita, joita pitää ottaa huomioon. Koko koulun vieminen leffaan ei ole koskaan kovinkaan halpaa puuhaa, joten leffaan menoon tarvitaan rahoitusta, ja silloin usein leffoilla joita mennään katsomaan pitää olla sisällään jonkinlainen opetus, jota halutaan oppilaille tuoda esiin. Tähän taas liittyy sellainen ongelma, että kun oppilaita viedään leffaan, heillä ensimmäinen käsitys leffaan pääsystä on usein sellainen, että nyt on tulossa oma suosikkileffa ja sinne mennään viihtymään. Jos leffassa on jotain opetusta, se koetaan usein tylsäksi, eikä siihen jaksa sitten oikein enää keskittyä.

Itselleni leffa oli myös hyvin mielenkiintoinen sikäli, että kuten blogia pidempään seuranneet jo hyvin tietävät, oma tausta liittyy hyvinkin vahvasti koripalloon ja sitä kautta ruudulla näkyvät kasvot ovat kaikki hyvinkin tuttuja. Shawn Huffin kanssa olemme olleet samaan aikaan useamman vuoden Maajoukkueessa, unohtamatta useita vuosia samoja junnupelejä. Tausta muutenkin monin paikoin samanlainen, eli neljä vuotta jenkkiyliopistossa, Korisliigaa jne. Muista leffan hamoista esimerkiksi Dettman ja Benkku Harris ovat minua valmentaneet, ja Latimerinkin puolelta samoja pelikenttiä on nähty. Silti, itselleni siis Huffin tarina ei hirveästi tuonut mukanaan uutta, mutta Latimerin sitäkin enemmän. Itselleni leffa oli varsin mielenkiintoinen, oppilaille leffa varmasti myös antoi paljon, mutta leffana se oli ehkä aavistuksen liian pitkä ja tavallaan asia alkoi hieman toistaa itseään, jolloin etenkin oppilaiden keskittyminen loppua kohden hieman alkoi herpaantua. Hyvin nuo oppilaatkin jaksoivat leffan loppuun asti katsoa, vaikka pientä levottomuutta alkoikin loppuakohden enemmän nousta.

Arto Halosen leffa oli kuitenkin erittäin hyvin tehty ja siinä päästiin hyvin kurkistamaan myös kulisseihin. Tärkeimpänä asiana tässä näytöksessä oli kuitenkin soittaa nuorille, että elämä ei ole koskaan helppoa, mutta siitä on silti mahdollista selvitä ja ennen kaikkea se, että vaikka on vaikeaa, niin aina voi nousta kovalla työllä ylöspäin. Meilläkin koulussa on todella paljon eri taustoilla tulevia oppilaita ja kaikkien lähtökohdat vaan eivät voi olla samat. Silti, me voimme yhteisössä auttaa toisiamme jaksamaan, oppimaan ja voittamaan vastoinkäymisiä. Hyvässä yhteisössä on paljon voimaa ja se, että me hyväksymme erilaisuutta on suuri voimavara. Uskon, että vaikka oppilailta on tälläisissä näytöksissä ehkä vaikeaa saada suoraa positivista palautetta, niin monelle leffa varmasti kuitenkin herätti paljon positiivisia ajatuksia ja mikä tärkeintä, sai ajattelemaan, se tämän leffan suurin tarkoitus oli.

Jos sulla on vielä Suomeen Juurtuneet katsomatta niin suosittelen lämpimästi tämän leffan kaivamaan esiin.En tiedä pyöriikö se varsinaisesti enää teattereissa, mutta varmasti sen sitten jostain sriimauspalveluista voi saada käsiinsä. Leffa on dokkari, mutta kaikki ruudulla olevat ihmiset ovat erittäin luontevia kameran edessä ja tarinaa kerrotaan erittäin sujuvasti niin että sisältö ei puuduta. En tiedä onko leffa tarkoituskaan olla mitään varsinaista kliimaksia tai loppuhuipennusta, tämä on tarina elämästä, ja hyvä sellainen. Elämä kuitenkin jatkuu kaikilla, joten tämä on vain pieni raapaisu siitä.

Eipä tässä kai mitään syytä tai tarvetta kai mitään selitellä, mutta toteanpa vaan, että onpas ollut aikamoinen viikko takana ja sen vuoksi kirjoittelu tänne on antanut odottaa. Leffojakin on tullut viikolla katsottua, mutta niistä leffoista lisää myöhemmin, sillä nyt on vielä kirjoittamatta leffasta nimeltä True Lies, joka tuli hankittua Future Movie Shopista. Kyseessähän siis vuoden 1994 toimintakomedia, jolla on aika mielenkiintoinen historia noin ylipäätään. Itse olen leffan toki aikanaan nähnyt ja kun tuossa asiaa tarkemmin mietin, niin olen itse asiassa tainnut leffan omistaa ihan aitona VHS-kopiona. Leffa on kuitenkin jäänyt hyvin mieleen ja monen mielestä kyseessä onkin ihan oikeasti yksi klassikko leffoista, joita onkin 4K-levylle odotettu aikas pitkään.

No mutta nyt leffa on sitten vihdoin saatu myös korkeamman resoluution näytöille eikä sekään ole sitten ihan kaikille kelvannut. Leffastahan ei ole koskaan tehty edes Bluray-versiota, eli leffan faneille on ollut tarjolla parhaimmillaan vain DVD-laatua, jota ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hyväksi jos leffoja tykkää katsella yhtään paremmilla laitteilla tai ylipäätään isommalla ruudulla. Leffa on osa James Cameronin odotettujen 4K-restorointien sarjaa ja leffaa on haukuttu kovasti vahamaiseksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Lähinnä kai kyse on ollut siitä, että kritiikissä ollaan keskitytty siihen, että leffaa olisi tuotu liikaa tähän päivään, ei niinkään että alkuperäisestä olisi vaan korjattu heikkoja kohtia ja jätetty leffaan tietty rosoisuus ja film grain. Itse en kyllä kaikkea tuota kritiikkiä niele. Mielestäni leffa näytti todella upealta, vaikkakin siinä muutamia kohtia oli, joista en oikein tykännyt. Tälläisenä esimerkkinä heti alussa kohtaus, jossa Harry Trasker eli Arnold  Schwarzenegger lähtee tuolta juhlista lumipöllyten ulos. Nuo kohtaukset näyttävät jostain syystä todella heikoilta. Mitä taas tulee ihmisten kasvoinhin ja muuhun, niin ei se minua kyllä mitenkään haittaa. Onko leffa sitten liian puhdas ja kliininen, niin ei kai se olisi haitannut vaikka vanhaa rosoisuutta olisi ollut enemmän, ei kuitenkaan itselleni mikään ongelma.

Äänien osalta leffaan on saatu myös uusi Atmos-raita, ja vaikka se näyttääkin olevan ihan 9.1.6 miksaus, niin katossa kyllä aika vähänlaisesti materiaalia riittää kaikkiin kuuteen kaiuttimeen, aktiivisena on suurimmaksi osaksi vain pari kanavaa. Front Wideilla on hieman sama ongelma, eipä niitä leffassa juuri lainkaan käytetä, juuri sen verran että voidaan sanoa niiden olevan siellä. Muuten leffan ääniraita toimii kyllä ihan kivasti. Äänet ovat luonnollisesti aivan omaa luokkaansa verrattuna vanhaan DVD-aikaan, mutta ihan ehkä nyt ei kuitenkaan niin loistavaan luokkaan nähnyt mitä oli odotuksissa. Aktiivisia objekteja leffassa oli jonkin verran, eli ihan staattisesta leffasta ei sentään ollut kyse. Leffassa on kuitenkin paljon oikeasti sellaisia kohtia jossa hyvät äänet tuovat leffaan selkeästi lisää, esimerkiksi tuo kuulustelukohtaus on varsin hienosti totetuettu. Niin, ja täytyy kuitenkin myös muistaa, että kyseessähän ei kuitenkaan oli mikään puhdas toimintaleffa, jossa ammutaan jatkuvasti joka suuntaan ja kaahataan järeillä autoilla, vaan enemmänkin oikeasti sellainen 90-luvun loistava leffa, jossa on juoni, ja lisänä jäätävää huumoria. Tässä nimittäin kaahataan esimerkiksi hotellin aulassa hevosella, ja siitähän nyt ei ihan niin räjähtäviä ääniä saada aikaan, mutta loistavaa ja omalaatuista viihdettä sitäkin enemmän.

Juoni tässä on tosiaan loistava, niin kuin niin monissa muissakin tämän aikakauden leffoissa, siis aikakauden, jolloin itse rakastuin leffoihin. Voidaan muuten myös miettiä kun tällä hetkellä paljon puhutaan leffateatterien katsojamääristä, että oliko ennen leffoihin vaan helpompi rakastua, kun leffoissa juonella oli paljon enemmän annettavaa, kun taas tänä päivänä puhutaan enemmänkin vain Marveleista ja muista, joissa nuorille tarjotaan tehosteyliannostusta hyvän juonen sijaan. Montako kertaa ihmiset jaksavat mennä katsomaan saman leffan tai saman leffasarjan jatko-osan jatko-osaa sen sijaan, että tulisi ihan uusia ideoita valkokankaalle. Anteeksi nyt vaan, mutta näin se vähän on.

No, mutta leffa tosiaan löytyy nyt omasta hyllystä ja sinäkin voit sen hankkia itsellesi vaikka Future Movie Shopista, ja koodilla LEFFAFRIIKKI saat vielä muutaman päivän ajan lisäksi pienen alennuksen. Ja koska näin hyvä leffa löytyy omasta hyllystä niin voin sanoa, että leffa ei varmasti jää kertakatselun varaan, vaan tämä tulee ihan ehdottomasti vielä katsottua uudelleen, yksin tai seurassa, mutta kyllä tämäkin leffa kestää katselua, ja silloin voin sitten pureutua enemmän itse leffan sisältöön.