Pahan Värit: Punainen – Netflix

Tässä kun on viimeisen viikon aikana tullut viihdyttyä enemmän kuin tarpeeksi leffateattereissa niin vaihteeksi oli kiva taas istahtaa myös omaan huoneeseen ja katsella hieman mitä uutta tarjontaa tähän mennessä oli ehtinyt kertyä eri striimauspalveluihin. Netflixiin olikin jonkin verran mielenkiintoista katsottavaa ilmestynyt, mutta jostain syystä nyt jotenkin tuntui, että kaikki mielenkiintoinen katsottava siellä näytti olevan 5.1 äänillä varustettua. En oikein tiedä mistä tämä johtui, mutta eipä sillä nyt niin merkitystä ollut, hyviä leffoja näytti kuitenkin olevan tarjolla. Näistä päätin nyt tarttua sellaiseen Puolalaiseen elokuvaan kuin Pahan Värit: Punainen. Liekö nimellä sitten jotain kauemmaksikin kantavaa merkistystä, ainakin värejä löytyy maailmasta vielä muutama punaisenkin jälkeen.

No mutta vaikka leffassa ei ollutkaan Atmos ääniä ja tällä kertaa äänien arvioiminen jää vain korvakuulolle niin sillä ei tämän leffan kanssa ole paljon merkitystä. Leffan äänet ovat leffan sisältöön aivan riittävät, eikä tässä leffassa nyt ihan hirveästi äänien osalta ole annettavaa muutenkaan, aika dialogipainotteinen dekkarileffa tässä kuitenkin on kyseessä. Äänistä kuitenkin sen verran, että kyllähän tässä muutama aika kiva kohta kuitenkin löytyy ja ne liittyvät bassoon, sillä muutamassa kohdassa käydään aika matalalla ja sehän muuten kuulostaa enemmän kuin hyvältä, vastaavanlaisia leffoja ei hirveästi nimittäin ole tullutkaan vielä Waveformingin kanssa testattua, eli kyllä se vaan antaa aika paljon lisää ihan perusleffaankin.

Muutenkin leffa pääsi tällä kertaa hieman yllättämään. Leffa vaikutti ennakkoon ihan mielenkiintoiselta, mutta osoittautui sitten lopulta vielä paljon paremmaksi. Tämähän itse asiassa oli erittäin hyvä leffa ja ennen kaikkea sen loistavan juonen vuoksi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että hyvällä tapaa en kyllä pysynyt tässä leffassa lainkaan kärryillä, vaan kaiken aikaa juoni pystyi yllättämään katsojansa, ja loppuratkaisu ja murhaaja tulee aivan puskista. Leffa on ylipäätään todella hienosti tehty, nykypäivän kerronta on loistavaa ja sujuvaa, samalla kun historia avataan koko ajan saumattomasti siihen päälle. Pääosassa Jacub Grieszal on jotenkin tosi nuoren ja ummikon näköinen, silti niin vakuuttava ja oman roolinsa todella hienosti maaliin vetävä. Eikä sinänsä, tässä kyllä onnistuu hyvin kaikki muutkin. Monta kertaa näissä pienempien maiden leffoissa saattaa osa näyttelijöistä olla vähän niin ja näin, mutta tässäkin kaikki kyllä toimii loistavasti.

Tämä leffa on vähän niin ja näin, että pitäisikö se laittaa ihan jopa Top-listalle asti, sen verran hyvä kokonaisuus oli, vaikka äänistähän tämä nyt ei toki omalle listalleen mene missään tapauksessa. Joka tapauksessa sellainen leffa, jota voin ihan hyvillä mielin suositella kaikille katsottavaksi. Toki leffa on aika raaka, joten ei nyt ehkä kuitenkaan ihan herkimpien silmille suotava. Katso siis varoen.