Jotenkin sellainen fiilis, että tämän nimisestä leffasta ole kuullut joskus ennenkin, mutta tästä leffasta ei kyllä ollut tässä kyse, tätä nimittäin en ollut aikaisemmin nähnyt. Kyseessä on nimittäin vuoden 2022 romanttinen musikaali, jossa kaksi toistensa avusta hyötyvää nuorta päättävät mennä naimisiin parin päivän tuntemisen jälkeen. Haluaisin kertoa tästä leffasta niin paljon, mutta yritän tehdä sen niin paljon avaamatta tarinaa kuin mahdollista. Sen verran kuitenkin paljastan jo tässä vaiheessa, että tässä on kyseessä vuoden paras leffa tähän mennessä.
Juonesta siis lyhyesti sen verran, että Cassie Salazar on nuori muusikonalku, joka tekee useaa työtä samaan aikaan kun yrittää selvitä elämässä eteenpäin. Hän työskentelee baarissa, jonne paikalliset sotilaat tulevat juomaan ja etsimään seuraa. Luke Morrow saapuu tähän baariin kavereidensa kanssa juuri ennen komennukselle lähtöä, ja sattumoisin seurueessa on myös Cassien nuoruuden tuttu Frankie. Luke yrittää suostutella Cassieta juttelemaan, mielestäni kuitenkin aika leppoisti, ja leffassa annetaankin ymmärtää, että näiden kahden välillä ei mitään tunteita ole, eikä tule olemaan. No, tämähän on koko leffan idea, mutta itse en sitä täysin kyllä osta, mielestäni tämä on rakkautta ensi silmäyksellä, loistavaa näyttelemistä siis kun tietää mitä tuleman pitää.
Kaksikko päätyy kuitenkin pikaisesti avioliittoon, johtuen molempien taloudellista tarpeista, ei rakkaudesta. Kuten niin usein, niinhän näissä aina käy, että sen jälkeen alkaa kaunis rakkaustarina, jossa kaksi joiden ei pitänyt toisille kuulua, alkavatkin rakastua. Tässä leffassa on kuitenkin jotain niin mielettömän rehellistä, kaunista ja aitoa. Leffa ei todellakaan mene niinkuin aina elokuvissa, vaan tämä menee enemmänkin juuri niin kuin elämässä. Leffaan on viritetty aivan järjetön määrä tunnelmaa ja en muista, koska itse olisi kyynelehtinyt näin voimakkaasti missään leffassa. Tarina on kaunis, uskottava, herkkä, liikuttava ihan kaikin tavoin. Tästä leffasta toisin kuin näistä vastaavista harvemmin, tästä toivoisin näkeväni myös jatko-osan, tätä voisi nimittäin katsoa vielä pitkään. (Wikipedia vihjaa jo jatkosta)
Pari tuntia kuitenkin menee nyt kuin siivillä, eikä vähiten näiden näyttelijöiden vuoksi. Sofia Carson olisi ansainnut tästä leffasta kaikki mahdolliset palkinnot, harvoin näkee mitään vastaavaa. Lauluääni ja kappaleet leffassa ovat sellaisia, että niitä voisi kuunnella vaikka viikko tolkulla uudelleen. Vielä kun ne kuuluvat niin täydellisesti elokuvaan, niin tätä leffaakin voisi katsella uudelleen ja uudelleen. Myös Nicholas Galitzine on erinomainen, ei tosin aivan Carssonin tasoa, mutta loistava pari, vaikka todelliseen elämään, niin uskottavaa tämä esitys oli. Kun kuvaan vielä lisätään isä Jacob Morrown käsittämättömän hieno sivurooli, josta Linden Ashby tekee taidetta, on kaikki enemmän kuin kohdillaan. Niin, ja tähän ei siis tarvittu yhtään ennakkoon eturivin näyttelijää, mikä teki leffasta vieläkin hienomman.
Ja jos nyt jotenkin vielä yritän tätä avata järkevästi, niin leffoissa on usein niin sanottuja Match made in heaven pareja, joiden kohtalon tietää heti. Tässä kuitenkin kehittyvää rakkautta kuvataan maagisen hyvin, juuri tältä rakastuminen kai näyttää, jos sen annetaan kehittyä, eikä mennä suoraan syväänpäähän. Silti, ei mitään liian siirappista, vaan hyvin hyvin tarkasti ja ajatuksella kuvattua elämää, jossa elämän, juonen ja roolien annetaan rauhassa kehittyä ja hautua kohti loppua.
Äänien osalta tämä oli kaunista ja kaikki perustui musiikkiin, mutta se oli sitten sitäkin kauniinpaa. Leffassa ei kaikkia kanavia käytetty ja Atmos Vieweriä en jaksanut edes avata. Leffassa kuva oli hyvin tummaa, eikä missään tapauksessa kirkasta tai kiiltokuvaa, aitoa. Kaikki mikä tässä kuitenkin visuaalisesti annettiin, annettiin isolla kauhalla. Upea upea kokonaisuus, joka ehdottomasti kannattaa nähdä. Ps. Esim Rottentomatoes jota itsekin paljon seuraan ja josta haen vahvistusta haluanko leffaa katsoa, antoi tällä erittäin huonon arvion. Onneksi en katsonut tällä kertaa, sillä olen täysin eri mieltä!
Leffafriikki 