Kovinkaan usein ei tule samoja leffoja leffateattereissa käytyä useampaan kertaan katsomassa, mutta toki aina välillä siihen tulee tarvetta tai mielenkiintoa, ja täytyy myöntää, että ainoa syy tähän kyllä yleensä taitaa sitten olla tämä Itiksen Imax. Tai sitten toisin päin, että on tullut Imaxissa katsottua jotain ja haluaa sitten käydä leffan vielä uudelleen katsomassa myös Atmos äänillä. Tällä kertaa kuitenkin piti saada jotenkin muutama tunti kulumaan itäisessä Helsingissä, ja kun Dyyni näytti Imaxissa pyörivät juuri sopivaan aikaan, niin miksikäs ei.
Jonkin verran on blogissa tullut kirjoiteltua siitä, miten eri leffahuoneet voivat kuulostaa hyvinkin erilaisilta, mutta silti niin hyviltä. Sama pätee tietysti myös leffateattereihin. On erilaisia teattereita, on erilaisia ääniformaatteja, ja vaikka lähtökohtaisesti mikään 7.1 tai 5.1 ei Atmosta voitakaan, niin moni leffa saattaa toimia hyvinkin pienemmässäkin salissa, kuten juuri näkemäni One Life. Mutta sitten on nämä isommat leffat, kuten Dyyni, jota en oikein voisi kuvittellakaan meneväni minnekään 5.1 saliin ikinä edes katsomaan. Ehkä kokemuksena senkin voisi joskus tehdä, mutta ei kyllä kovinkaan paljon itseäni kiinnosta. Imax, on sitten täysin toinen tarina.
Imaxia moni hehkuttaa todella paljon, mutta kerron nyt jo heti tähänkin alkuun, että oletuksena itselle uppoaa huomattavasti paljon paremmin Finnkinon Isense- ja Biorexin Prime-Salit. Mikä tähän sitten on syynä niin ehkäpä tämä blogiteksti kokonaisuudessaan avaa sitä taas paljon paremmin kun kerran pääsi hyvin lyhyellä välillä molemmissa saman leffan katsomaan. Imaxissa ruutu on todella valtava, ja se on todella lähellä, riippumatta missä istuu. Eli Imaxin katsomo on todella jyrkkä, ja tuo katsojan lähelle ruutua, samalla kun ruutu itsessäänkin on todella valtava. Tässä on etunsa ja toisaalta myös, ei nyt haittansa, mutta erilaisuutensa. Nyt esimerkiksi Dyyniä katsoessa fiilis oli juurikin tämä. Ihmisten kasvot tulivat todella lähelle, ja fiilis oli hieman kuin leffaa olisi katsonut suurennuslasin läpi. Ja tämä ei siis mitenkään negatiivisena asiana, vaan ihan vaan kuvauksena miten nämä kaksi kokemusta eroaa toisistaan. Tavallaan kuvan suhteen Imaxissa pääsee paljon paremmin leffaan sisään ja tavallaan uppoutuu siihen mitä tapahtuu, kun ihmiset puhuvat sinulle aivan kasvojen edessä. Kasvot ovat todellakin lähikuvissa valtavat, joka tuo aika ison eron normaaliin saliin. Tässä ei sinällään kuvan suhteen ole mitään kumpi on parempi asetelmaa, ehkä enemmänkin kummasta nyt sitten tykkään. Kuvan puolesta voisin ehkä tässä leffassa antaa pisteet Imaxille, ja muistutuksena, myös Oppenheimerista tykkäsin todella paljon ja sen olin juuri Imaxissa katsomassa leffateatterissa.
Mutta sitten ne äänet. Äänien puolesta Biorexin Prime sali oli uskomattoman hieno kokemus kun tätä Dyyniä olin siellä katsomassa. Bassot toimivat paremmin kuin koskaan ja kirjoitinkin siitä, että kuulin leffassa aivan uusia ääniä, tehosteita, joita ennen en ollut kuullut. Ja muuten, en tiennyt asiaa kirjoittaessani, mutta oikeassa ilmeisesti olin, sillä Zimmer oli tähän leffaan oikeasti tuonutkin joitain aivan uusia juttuja, ja ne tosiaan kuulosti Primessä aika kivalta. Tästä muuten tuohon ensimmäisen katselun arvioon. Imaxissa kokemus olikin sitten hyvin erilainen. Palaan taas siihen, mistä aloitin, eli kaksi eri paikkaa katsoa leffaa saattavat olla hyvin erilaiset, mutta silti niin hyvät. Imax oli hieno kokemus, mutta hyvin hyvin erilainen verrattuna Atmos-saliin. Imax salissa äänet painottuvat todella rankasti eteen ja etusivuihin, siihen missä Atmoksessa yleensä on front wide-kaiuttimet. Niin, ja Imaxissa vielä ainakin tässä salissa aika korkealle. Äänet eivät kuulosta sillä tavalla kuplalta kuin Atmoksessa, eli takaa ei oikeastaan Imax salissa tunnu kuuluvan juuri mitään. Samoin ehkä ne perinteiset surroundit tuntuu puuttuvan kokonaan, ääni tulee edestä.
Toinen jännä juttu ainankin tässä Itiksen Imaxissa (en ole muissa käynyt), tuntuu olevan, on se, että vaikka kuinka nytkin istuin aika keskellä, niin pienikin liike sivulle saa äänet painottumaan hyvinkin paljon sille laidalle. Nyt tuntui siis siltä, että leffan kaikki äänet tuli joko edestä, tai sitten tuosta oikeasta etukulmasta. Imaxissa äänenpainetta riittää, eli bassot kyllä tulee hyvin, tosin hieman tällä kertaa tuntui että subbarien piti hieman lämmitä, siinä missä Primessä meno oli hurja alusta lähtien, tuntui, että Imaxissa äänet alkoivat oikeasti jyristä kunnolla vasta leffan puolivälisssä. Ei siinä, meno oli kyllä silti koko ajan aika korvia huumaavaa, ja immersiivistä. Tässä ehkä kuitenkin se suurin ero, Atmoksena äänissä on enemmän tilaa ja tarkkuutta, Imax runnoo enemmänkin voimalla. Molempi parempi, kaksi todella erilaista kokemusta, joissa molemmissa viihdyin enemmän kuin hyvin, silti itse valitsen edelleen mielummin Prime/Isense salin. Mitä mieltä sä olet?
Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin puhutaampa vielä hetki lisää erilaisista kokemuksista. Omaan huoneeseen voi hyvinkin nopeasti sokeutua, jos ei koskaan kuule mitään muuta. Niinpä yhtenä hienona osana tätä harrastusta on päästä vierailemaan toisten huoneissa. Näitä kokemuksia ei vielä ihan hirveästi ole tullut vastaan, mutta alku viikosta pääsin taas yhteen uuteen tilaan tutustumaan. Kyseessä normaali suomalainen olohuone, johon on rakennettu viimeisen päälle kaksikanava setti ja siihen päälle vielä varsin pätevä leffasetti 7.1.4 äänillä ja isolla sadantuuman scriinillä. Se mikä tässä oli kaikista hienointa oli se, että omista on hyvinkin samanhenkinen tyyppi, jolle ennen kaikkea DIY on myös se juttu. Pääkaiuttimina oli itse tehdyt todella upeat iso kaapit. Rehellisesti voin sanoa, että näin hyvää musiikkia en ole koskaan ennen kuullut. Stereokuva on oli uskomattoman tarkka ja ulottuva, edelleen sitä aina kaksikanavasta vähemmän välittävänä tulee ihmeteltyä, miten hienosti kahdella kanavalla saa tilan täytettyä. Eihän tämä kaapit mitkään halvat olleet, mutta antaa taas hienosti kuvan siitä, että myös itse tekemällä on mahdollista saada ääntä, jolla voi helposti kilpailla kaupallisten ratkaisujen kanssa. Toki, se vaatii taitoa, aikaa ja helppo tie se ei ole. Messuilla on useasti tullut kuunneltua monenkertaisesti kalliimpiakin settejä, mutta eihän se koskaan ole sama kuunnella hotellihuoneessa vs akustoidussa ja kalibroidussa huoneessa. Niin, enkä minä siellä messuilla yleensä siinä parhailla paikoilla kuuntele muutenkaan.
Tuossa tilassa varmasti tärkeämpänä juttuna on tuo kaksikanava ja osittain varmaankin sen takia myös leffa puolella on paljon kompromissejä. Leffakäytössä on vain yksi, mutta sitäkin laadukkampi subbari, joka täyttää tilan kyllä hienosti, mutta toki aiheuttaa rajoitteita tasaiselle vasteelle useammalla paikalla. No, jos tilassa on useimmiten vain yksi kuuntelija, saa yhdenkin subbarin helposti kalibroitua loistavaksi siihen paikkaan, ja siinä sain nyt itse istuakin. Katossa kaiuttimia on neljä, ne ovat hyvässä paikassa ja toimivat erittäin hyvin. Tässäkin tilassa sen suurimman haasteen kuitenkin asettaa itse tila, eli kun ei ole mahdollisuutta laittaa akustisesti läpinäkyvää kangasta, niin keskikaiuttimen kanssa joudutaan aina tekemään jonkinlaisia kompromissejä. Tämä toki vain minun mielipide, mutta minulle keskikaiuttimen ainoa oikea paikka on keskellä skriinin takana. Takakaiuttimia tässä tilassa oli neljä ja ne olivat hieman poikkeuksellisesti etu ja takaviistossa. Hienosti tämä kuitenkin toimi. Yleensähän surroundit ovat kuuntelupaikan sivuilla tai hieman takana, nyt etummaiset olivat suurin piirtein front wide paikassa ja taka takasurroundit normaalien surroundien paikalla.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin katseltiin useita demoja, ja kyllähän tämäkin kotiteatteri kuulosti loistavalta. Marekin kanssa tästäkin ollaan paljon juteltu, että tulevaisuutta ei ehkä ole niinkään dedikoidut leffahuoneet, vaan suuntaus on enemmänkin juuri siihen, että olohuoneeseen yritetään saada paras mahdollinen ääni ja kuva. Se tarkoittaa yleensä enemmän tai vähemmän kompromissejä, mikä ei missään tapauksessa kuitenkaan tarkoita sitä, että kokemuksesta tarvisi yhtään tinkiä. Niin ja mitä vielä tästä jäi käteen oli se, että Matrix taitaa nyt kuitenkin jäädä omaan olohuonesettiin, ja siihen sitten ostetaan ajan kanssa sopivat Genelecit kun rahat on kasassa. Niin, ja vastavierailua on myös tiedossa, katsotaan sitten mitä mieltä hän on minun seteistä..
Ai niin, ja loppuun vielä pari sanaa leffahankinnoista. UHD-levyjä ei tosiaan ole tullut koko vuonna hankittua vielä yhtäkään, johtuen ennen kaikkea rahapulasta, mutta myös siitä, että mitään pakollisia hankintoja ei nyt ole ollut. Nyt tuli samalla reissulla käytyä myös Pienessä Leffakaupassa toivioretkellä. Rahaa ei nytkään ollut oikein käyttää, mutta muutama hyvin edullinen importti sieltä kuitenkin matkaan tarttui, ja lisäksi sitten vielä pari mielestäni aika helmeä, eli Eppu Normaali Ratinassa konsertti ja U2:sen Rose-Bowl 360 keikka. Molemmille aika kovat odotukset. Yksi helmi muuten on arviointikappaleena tulossa postilaatikkoon myös ensi viikolla, arvaatko muuten mikä? Sen verran voin auttaa, että kyseessä aika mainio kotimainen!
Leffafriikki 