Tulipa tuossa pidetty päivä taukoa leffahuoneesta koska taloudessa on pörssisähkö. ja jokainen varmasti tietää mitä se on viime perjantaina tarkoittanut. Muutenkaan leffoja ei ole nyt katsottu normaaliin tahtiin, syitä on sähkön hinnan lisäksi toki muitakin, mm. tuo rikkoontunut kaiutin, jonka vuoksi kattoa koristaa tällä hetkellä vain tyhjä aukko. Saapa nähdä miten sen kanssa asia ensi viikolla etenee. Toki ihan ilman huoneessa puuhastelua ei ole viimeisiä lomapäiviä tarvinnut viettää, sillä päätin sitten aikani kuluksi hieman askarrella etuseinän, tai paremminkin ehkä sivuseinien etuosien kanssa. Kun tässä on nyt tullut taas tuota kuvaa ihmeteltyä, niin tulipahan sellainenkin sitten mietteeksi, että nuo sivuseinät tosiaan heijastavat aika paljon valoa, samoin kuin etuakustiikkapanelit. Akustiikkapanelit ovat ihan tarkoituksella hieman vaaleampaa harmaata, jotta huone ei olisi aivan täysin musta, mutta toisaalta se on sitten myös johtanut tuohon valo-ongelmaan.

Onneksi varastossa kuitenkin oli vielä tuota mustaa akustiikkakangasta juuri sen verran, että päätin sitten ensimmäisenä verhoilla nuo paneelit uudelleen. Suht simppeli ja nopea homma, ja lopputuloskin miellytti kyllä paljon silmää. Siitä kuitenkin seurasi edelleen ajatus siitä, että seinät silti ympärillä heijastavat valoa häiritsevästi. Kävin sitten ihan huvikseni katselemassa olisko paikallisessa Eurokankaassa tarjolla mitään mustaan samettiin viittaavaa, ja kyllähän sieltä yksi löytyi. Tuollaisen kankaan ostaminen on vaan ollut aina todella haastavaa, pitäisi vaan aina testata, joten suoraan rullasta mitään kallista ei viitsi ostaa turhaan. No, tämäkin pala sitten tuli maksamaan sellaiset alle viisikymppiä, ja sillä sai oikein hienosti lopulta molemmat puolet verhoiltua tuollaisen alle metrin matkalta. Ja voin sanoa, että pienellä asialla saatiin taas aika iso muutos aikaan, ei heijasta kuva enää seinistä yhtään. Ainahan voi miettiä että pitäisikö sitten koko seinät vetää samalla, mutta ei, näin on nyt hyvä.

Niin muuten, tämäkin asennus tuli tehtyä Mareksoundista lähes kymmenen vuotta sitten hankituilla Fabricmate-kangaslistoilla. Aivan älyttömän hyvä systeemi, jolla silloin tein koko seinät, ja sen jälkeen käyttänyt niitä aina uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä niillä on tehty ainaki koko etuseinä, ja nyt nuo pätkät sivua. Ne on helppoa ihan perus sahalla leikata, kangas upotetaan rautakaupan pakkelistalla ja pizzaleikkurilla, ja mikä parasta, lopputulos on aina siis ja hyvännäköinen. Instasta voit käydä katsomassa hieman lisää juttua ja videoita aiheesta.

Sunnuntai-iltapäivänä pääsi sitten kuitenkin jo taas leffankin pariin, ja tällä kertaa edes puuttuva etuatmos ei haitannut mitään. Leffana nimittäin Netflixiin juuri tullut Lumen Yhdistämät, joka kertoo tositarinan vuonna 1972 tapahtuneesta lento-onnettomuudesta Andeilla. Leffasta on muuten tehty painos ennenkin, nimittäin vuonna 1993 tehty leffa Elossa, sitä en kyllä ainakaan muista nähneeni. Sinälläänhän tämä leffa on hyvinkin perinteinen lentokone-tippuu erämaahan tapaus, eikä aiheeseen sinällään anna kauheasti mitään uutta. Se missä tämä leffa mielestäni kuitenkin onnistuu varsin hyvin, on tämä hyvin tyypillinen ”missä vaiheessa syödään toisia ihmisiä hengissä pysyäkseen”-aiheen käsittely. Mikään ei ole tässä itsestään selvää, ja vaikka kyse on vielä kaiken lisäksi jo kuolleista tovereista, niin tässä asiaa pistetään ihan oikeasti miettimään.

Onhan tuo oikeasti sellainen aihe, johon on täysin vastenmielistä ja turhaa lähteä omaa mielipidettä edes miettimään. Siinä vaiheessa kun oikeasti ollaan kuoleman partaalla, ei asioita mietitä enää samalla tavalla kuin tässä kotisohvalla. Se taas mistä olen ennenkin puhunut ja puhun nyt uudelleen, on se uskomaton ihmisen tahto selvitä tälläisissä tilanteissa. Tälläkin hetkellä ihmisiä kuolee sodissa tuhansia ja taas tuhansia täysin turhaan, mutta sitten kun yksi ihminen joutuu tälläiseen tilanteeseen, se yhden ihmisen henki muuttuu yhtä äkkiä aika arvokkaaksi, sekä itselle, että ainakin muille samassa tilanteessa olevalle. Ihmisen tahto pysyä hengissä on kuitenkin aika suuri, tai sanotaan, että jos ihminen itse päättää haluata olla hengissä, niin sen eteen on valmis tekemään aika hurjiakin juttuja.

Kaiken kaikkiaan todella raju ja koskettava leffa, hienosti tehty ja kaikinpuolin hyvä kokonaisuus. Se mistä alussa mainitsin että ei tarvittu etu-atmoksia, johtui siis siitä, että leffan muuten upea Atmosraita oli jostain syystä jätetty vain 7.1.2 muotoon, vaikka etenkin juuri näitä kahta Atmos-kaiutinta käytettiin leffassa todella todella aktiivisesti ja hienosti. Tämä oli kokonaisuutena todella upea miksaus, vakuuttava, uskottava ja tavallaan tämän leffan ääniksi lähellä napakymppiä. Sen vuoksi harmittaakin, että tuo napakymppi olisi ollut helposti otettavissa, jos kaikki potentiaali olisi vielä otettu käyttöön. Tonewinner kuitenkin antaa jatkuvasti uusia vinkkejä potentiaalistaan, ja kunhan kaikki saadaan taas kalibroiduksi, uskon, että aika kivoja yllätyksiä on vielä kulman takana.

Onpahan taas ollut erikoinen viikko ja tännekään ei ole oikein kerennyt tullut kirjoittelemaan. Toisaalta eipä sitä ole hirveästi nyt ehtinyt leffojakaan katsomaan, että sikäli ei sitä kirjoitettavaakaan ei liiemmilti ole ollut, leffan punainenlankahan kun edelleen on, kirjoitan kun katson leffan. No, siitäkin huolimatta, yksi leffa sitä tuli viime viikon lopussa katsottua ja se oli sitten sitäkin mielenkiintoisempi, nimittäin ruudulle pääsi joku aikaa sitten 4K-levynä hankittu Training Day. Leffaa on kehuttu paljon, siis toki onhan tämä aikanaan ollut kova leffa, mutta yhtä lailla leffaa on kehuttu myös sen restoroinnin vuoksi. No, tällä kertaa leffasta ei ihan niin hyvää fiilistä jäänyt käteen kuin mitä olisin toivonut.

Eli huoneen kanssa on ollut tässä hieman tekemistä. Ensin tuli Tonewinner, ja sen jälkeen piti kalibroida taas kaikki kuntoon. No, kaikki ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, nimittäin toinen edessä olevista Bowers and Wilkings atmoskajareista oli sitten ilmeisesti hajonnut. Trinnovin optimizer näytti että yhdestä kanavasta kaikki korkeammat äänet 2k ylöspäin puuttuu kokonaan, ja tämä piti varmuuden vuoksi vielä varmistaa Omnimicilläkin. Mutta ei siitä nyt vaan päässyt yli eikä ympäri, yksi on rikki ja se pitää viedä takaisin kauppaan. No, ei siis ollut Training Dayhin kaikkia kaiuttimia, ja sitä kautta sitten vielä tietysti kalibroinnit niin ja näin. Sinällään Training Day toki kuulosti ihan ok:lta, mutta jotain muutakin oli pielessä. Jostain syystä, syytä en tiedä, käytössä oli vain takasubbarit. Ihmettelin koko leffan ajan miksi jotain edestä puuttuu tai sitten Tonewinner vain tekee äänen niin erilaiseksi, mutta en sitten kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, koska tosiaan monta muutakin asiaa oli sekaisin huoneessa. Silti, katselin leffan uudelleen, ja tulen muuten varmasti katsomaan vielä uudelleenkin kun saan kaiken kuntoon.

Kyseessä kuitenkin loistava leffa, sitä oikeaa toimintaa kultaiselta 2000-luvun alulta, tai varmaankin se kulta-aika oli juuri loppumaisillaan, mutta kuitenkin. Leffa on simppeli tarina, mutta se on nimenomaan tarina, ajalta, jolloin leffojen annettiin vielä kasvaa ja rakentaa juonta rauhassa. Hahmoja oppii oikeasti tuntemaan ja juoni tuntuu alusta loppuun kiinnostavalta. Tässä ei tarvinnut taas kännykkään pidellä kädessä, leffa piti huolen mielenkiinnosta. Denzel on aivan sairaan nuoren näköinen, mutta onhan herra tässä jo aivan älyttömän hyvä. Tosin, Ethan Hawke vetää tässä kyllä vielä selkeästi paremman ja osuvamman roolin. No, eipä ollut yllättävää, että molemmat leffasta olivat Oscareissa ehdolla, Denzel tosin voitti ja Hawke sivuosista jäi nuolemaan näppejään.

Vaikka tämä ei nyt ollut toki eka kerta kun tämän näin, niin hyvin voi katsoa vielä uudelleenkin ja silloin sitten ehkä hieman enemmän asiaa äänistä. Äänistä kuitenkin päästään siihen vuoden vaihteen mielenkiintoisimpaan aiheeseen, oli siihen Tonewinneriin. Vielä on testailut aika vaiheissa, joten äänien puolesta en osaa hirveästi mitään varmaa sanoa, sen verran kuitenkin, että tuntuu äänet taas ottaneen askeleen parempaan suuntaan. Äänet ovat selkeästi tarkemmat ja terävemmät, voisi jopa kutsua hieman kirkkaammiksi. Dynamiikkaa on ihan riittämiin, jos vielä miettii että tehoja tuli etenkin eteen aivan uudella tavalla, niin ei tämä hankinta tässä vaiheessa nyt ainakaan varmasti hukkaan mennyt. Olen siis ollut parilla sanalla erittäin tyytyväinen tähän mennessä. Ai niin, ja se tärkein syy miksi ylipäätään uutta vahvistinta edes haaveilin, tuotti täydellisen onnistumisen, eli kaikki humina kaiuttimista hävisi kerta heitolla. Eli, Trinnov siis tuntuu tykkäävän balansoiduista liittimistä, ja vaikka usein sanotaan, että etenkin lyhyillä vedoilla sillä ei ole mitään merkitystä, niin tässä yksittäisessä tapauksessa jopa puolen metrin matkalla ero on kuin yö ja päivä, rca:t humisi ja kovaa, XLR ei mitään ääntä. Harmi, että vaikka tuohon räkkiin jääneeseen Roteliin piti myös saada balansoidut liittimet tuon DB25 liittimen kautta, niin se ei kyllä onnistunut vieläkään. Trinnovissa on Tascam pinnityksellä DB25, joten siihen päähän johto on varmasti nyt oikea, mutta jostain syystä Roteliin en saa kuin kolme kanavaa kuulumaan, yritän sitten mitä vaan. Vaihtoehtoja on nyt kaksi, joko Rotelin DB25 on rikki, tai se ei ole Tascam pinnityksellä ja vaatisi johdon modaamista oikeaksi.

Muutenkin tuo Tonwinner hankinta meni hyvin, Ranskasta saapuminen kesti sen kolme arkipäivää mitä luvattiin, ilman uudenvuodenpäivää olisi tullut vielä päivää nopeammin. Toimitus eteni hyvin, vaikka edelleen pitää ihmetellä, että paketti ehti puolessa vuorokaudessa Ranskan läpi ja Suomeen, mutta siitä eteenpäin posti sitten tarvitsee vielä pari päivää saada se perille. Ei kuitenkaan mikään yllätys. Paremmin pakattua laatikkoa en ole koskaan tavannut, usein puhutaan tuplalaatikoista, tässä oli kolme laatikkoa päällekkäin,eli sen puolesta aika turvallinen toimitus. Muutenkin paketti oli harvinaisen hyvin varusteltu, eli itse vahvistimen ja virtajohdon lisäksi paketissa oli myös räkkikahvat ja jopa trickker johto. Toistaiseksi laite on hyllyssä, en tiedä laitanko rakkikahvoihin ollenkaan, mutta aika näyttää, mitään varsinaista tarvetta tai hyötyä siitä ei kai tällä hetkellä olisi. No, säästäisi sillä pari senttiä hyllytilaa, jos sellaiselle joskus tarvetta tulisi, nyt ei ole, lähtihän hyllystä kaksi laitetta ja vain yksi tuli tilalle. Eli toistaiseksi kaikki hyvin, tyylikäs laite, vaikuttaa laadukkaalta ja turvallisesti vielä perillä.

Näitä loistavia leffoja alkaa olla jo hyllyt niin täynnä, että aina kun tekee jotain muutoksia huoneeseen tekisi mieli katsoa aina kaikki leffat uudelleen läpi. Uusi Top Gunkin on tullut nähtyä jo leffassa ja kertaalleen sen jälkeen kotonakin, mutta kyllä tähän silti on aina kiva palata, on kuitenkin edelleen yksi parhaista viime aikoina tehdyistä leffoista. Top Gun kuulosti tälläkin kertaa ihan älyttömän hyvältä, mikä sinällään ei ole mikään yllätys, sen verran monta kertaa tuota ensimmäistä kymmentä minuuttia on kuitenkin tullut katseltua sekä Arcamilla että Trinnovilla. En oikeastaan edes tiedä onko tässä sen suuremmin tästä leffasta nyt muuta sitten sanottavaa, joten mennäänpä suoraan tämän menneen viikonlopun ja vuoden viimeisen viikon hieman jopa yllättäviin tapahtumiin.

Kuten kaikki varmasti tietävät, Arcam on nyt viime keväästä asti ollut siis myynnissä. Arcam on laitteena niin älyttömän hyvä, että sen vuoksi on ole sen myynnissä halunnut kiirehtiä tai alkaa pilkka hinnalla laittamaan kiertoon. Monenlaista myyntiä olen kuitenkin kyllä tässä jo yrittänyt ja monessa paikassa tuo laite olikin jo ehtinyt olla myynnissä. Mikään sinällään ei ole yllättänyt, noin arvokkaan ja laadukkaan laitteen myyminen ei näinä aikoina todellakaan ole helppoa, onneksi Trinnovin hankintaa ei tehty suoranaisesti tuon varaan, vaan tiedossa oli, että myyntiaika saattaa venyä. Monia muitakin arvokkaita laitteita on ollut Toreissa ja palstoilla pitkään myynnissä, ja hyvin kuvaavaa tilanteelle on ollut, että Arcamillakin on ollut todella paljon kysyntää, mutta kaikilla viesti on ollut, että laitan oman laitteen myyntiin ja jos se menee niin sitten. No, eipä ole nekään sen helpommin liikkuneet, joten Arcam on edelleen pysynyt varastossa.

Vaikka etenkin monikanavaisen päätteen myyminen Suomessa ei olekaan helppoa, niin niitäkin ihmisiä, joilla sellaiselle olisi käyttöä onneksi löytyy. Ja onneksi maailmassa on monta muutakin tapaa tehdä kauppaa kuin raha. Kun intressit kohtaavat, ja vaikka eivät aina kohtaisikaan, niin aina on vaihtoehtona tietysti myös vaihtokaupat. Sinällään etenkin tänä päivänä fiksua, sillä silloin molemmat saavat saman arvoista tavaraa kiertoon ja itselle sopivaa tilalle, ilman vaikeita myyntejä. Joten, vaihtokauppoihin Arcamin kanssa päädyttiin. Tilalle tuli tällä kertaa laitteita kaksi verroin, tosin molemmat tarpeeseen, tai sanotaanko näin, että kummallakaan en olisi tehnyt yhtään mitään yksin, mutta yhdessä niitä pääsee edes testamaan.

Kaksi vuotta sitten voitin Hifiplussan jouluarvonnassa yllättäen Quatral Signum 20 nimiset hyllykaiuttimet, jotka ovat olleet olkkarissa kohtuu vähällä käytöllä. Niitä on käytetty lähinnä kun telkkarista on tullut katseltua musiikkiohjelmia, ei juurikaan muuten, vaikka toki esim Apple TV:n kautta niihin on saanutkin musiikkia striimattua. Loistaviksi pikkukaiuttimiksi ne on kuitenkin jo tullut moneen kertaa todettua, miksi ei siis kokeilisi saisiko niistä vieläkin enemmän irti, jos niihin laittaisi kiinni kunnon striimerin ja vahvistimen. Eli tein vaihtokaupat lopulta Matrix Audion X2 striimeriin ja Topping LA90 DAC/vahvistimeen. En tiedä kuinka paljon näitä nyt tulee käytettyä, mutta tulivat kuitenkin suoraan käyttöön, eli varmasti enemmän kuin Arcamia. Alkuperäisenä tarkoituksena oli näitä jonkin aikaa testailla ja laittaa sitten myyntiin, no katsotaan miten käy.

Koska osaa lukijoita varmasti kiinnostaa myös nuo, niin kirjoitellaanpa muutama sana niistäkin. Matrix Audio ei varmasti ole kaikille tuttu merkki, Topping ehkä sitäkin enemmän. Molemmat ovat kuitenkin saaneet loistavia arvioita maailmalla, ja nyt voin itsekin todeta, että ei turhaan. Kyllähän noilla laitteilla äänentaso paranee huimasti verrattuna tuohon vanhaan Yamahaan, joka tuossa nyt on olkkarissa vahvistimen virkaa hoitanut. En ole varsinaisesti siihen mitään korkeampilaatuisempaa ääntä vielä edes syöttänyt, silti eron huomaan helposti. Tulenko sitten syöttämään, ehkä kokeeksi, mutta kyllä nuo Tidalit ja muut näyttää olevan aika hinnoissaan, joten Youtube-musiikki, joka tällä hetkellä aktiivisena saa kelvata. Yksi suurimmissa jutuista tuossa on kuitenkin ollut helppous. Laite käynnistyy ja sammuu automaattisesti kun kännykästä avaa musiikin. Ei tarvita kaukosäätimiä, ei säätöjä eikä mitään, musiikki päälle ja yhdistys AirPlayn kautta. Kaikki materiaalit mitä kännykästä siis löytyy, suoraan kaiuttimiin. Asennukseen meni hetki aikaa ja asetuksia piti hieman hakea, mutta lopulta kun kaikki oli valmiina, kaikki toimii kuin se kuuluisa. Ensimmäisenä fiiliksenä tällä hetkellä yllättävää kyllä on se, että tämä systeemi saattaa jopa jäädä taloon, sen verran helpoksi kaikki on tehty, ja mikä parasta, Quadralit kuulostaa jos mahdollista vieläkin huikeammilta näiden kanssa.

No, kun kerran kaupoista oli sovittu niin kyllähän toinen osapuoli halusi sitten samalla tulla katsomaan huonetta. Eikä ole ensimmäinen eikä viimeinen tämän lajin harrastaja, jolla nälkä kasvaa syödessä. Pitihän sitä sitten uudelle prossulle saada myös uusia vahvistimia, joten kaveri alkoi kysellä olisiko yhtään ylimääräistä. No, eipä ole ollut ylimääräisiä, mutta jo jonkin aikaa olen haaveillut yhden vahvistimen vaihtamisesta, syynä oikeastaan vain se, että Trinnovin kanssa eteen ollut tullut sellainen ”ongelma”, että Trinnov ei ole oikein tykännyt balansoimattomista liitännöissä vahvistimien kanssa, joka on johtanut aika ärsyttävään huminaan. Olen tätä koittanut ratkoa kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin, ilman tulosta. Ainoa päätelmä siis oli, että tarvitsen päätteen, jossa on balansoidut XLR-tulot. Tälläisethän puuttui todellisuudessa kaikista kolmesta, mutta Roteleihin sentään piti saada sellaiset DB25 kautta. No, ei ilmeisesti onnistu jostain syystä sekään, DB25 kautta saan nimittäin vain kolme kanavaa toimimaan syytä en ole keksinyt.

No mutta markkinoita pitkään katselleena en sitten ole kuitenkaan mistään liikkeestä, Torista tai Facebookista löytänyt sopivaa laitetta tilalle. Ei viisi kanavaista mikä oli vähimmäisvaatimus, eikä myöskään vähintään kymmenkanavaista, jolla olisi sitten korvannut kaksi kolmesta. Sattumalta kuitenkin juuri sopivasti kovasti arvostamani Steven Smith teki videon Youtubeen, jossa kehui hyvin edullisen pään Tonewinner-nimistä 11-kavavaista päätettä, josta olin toki kuullut jo ennenkin, ja itseasiassa Ebayssä kerran jo koittanut käydä kauppaakin. Tonewinnerin hankintaan tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa oli kuitenkin kaksi aivan ehdotonta ehtoa. Kaksi päätettä räkistä pitäisi olla etukäteen myytynä, ja niistä saada sopivasti rahaa, jotta uuden hankkiminen taloudellisesti olisi mitenkään mahdollista. No, kun tämän kerroin Arcamin ostajalle, molemmat ehdot saatiin täytettyä, joten ei muuta kuin Tonewinner Ranskasta tilaukseen. Mainittakoon vielä tähän, että vaihtoehtoja oli muitakin pari erittäin hyvää, mutta tällä kertaa valinnan teki aivan yksiselitteisesti raha. Uusi oli pakko saada tilalle nopeasti kun huoneesta puuttui kymmenen kanavaa, ja rahaa tähän hankintaa ei ollut yhtään. Ja vielä kurisiotettinä, kun kyselin Instassa kuinka moni olisi tehnyt itse saman valinnan, yksikään seuraajistani ei olisi vaihtoehdoistani valinnut Tonewinneriä. Sinällään ymmärrettävää, ”uusi merkki”, ei löydy Suomesta, halpa, jne.

Leffafriikille kuitenkin kaikki halpa, demo, uudet merkit ym. kelpaavat, näin tätä koko huonetta on vuosia rakennettu, pala kerrallaan parempaan. Tämäkin viimeiset hankinnat ja vaihtokaupat osoittavat, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan tehdyt kaupat vievät asioita aina hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Askel kerrallaan, se on kaiken ydin. Itse en kyseisestä laitteesta muutenkaan ole kovinkaan huolissani, joka paikassa arvioit ovat olleet sen verran hyviä. Laadukas laite, laadukkaat osat, loistava ääni ja niin edelleen. Halvallakin voi saada hyvää, siihen ainakin itse uskon. Olisiko joku muu ollut parempi, ehkä, ehkä ei, mutta nyt mennään tällä.

Seuraavaksi sitten laitteen asentelua, johtojen vetämistä, kalibrointia, testailua ja sitten vihdoin myös taas itse leffojen pariin. Paketti saapui tänään ja siitä lisää sitten seuraavassa kirjoituksessa. Tämän lisäksi ajankuluksi vahvistinta odotellessa pyhien yli, tuli vietettyä jonkin verran aikaa taas kerran näytön ja Kodin kanssa. Valkokankaan kanssa kaivoin taas uudelleen valkoisen kankaan esiin, josko se sittenkin olisi parempi. No, ei edelleenkään ollut. Kirkkaammat värit vai tummempi musta on se käytännön valinta, edelleen, omaan silmään mustempi musta vaan vie edelleen voiton. Samalla tuli myös opittua tykistäkin aivan uusia juttuja, uskomatonta kyllä, vielä monen vuoden jälkeenkin voi uusia ominaisuuksia oppia ja oppi käyttämään. Nyt nimittäin tiedän huomattavasti paremmin mitä pitäisi tehdä Sonyn ja Anamorphisen linssin kanssa, nyt kuvasuhteetkin alkaa olla kohdillaan, ja mikä parasta, saan oikeasti kaikesta materiaalista täyden skriinin kokoista kuvaa yhdellä napin painalluksella. Niin sitä vaan kaiken aikaa oppii uutta kun on vaan aikaa opetella. Kodista myös latasin uusimman version, siinä pitäis toimia myös Dolby Vision, sitä tosin en vielä saanut ainakaan omalla materiaalillani toimimaan. Eli opettelu jatkukoon!