Perjantai-illan myöhäisillassa jostain syystä fiiliksenä oli vain, että nyt pitää katsoa jotain kotimaista. En oikein osaa sanoa mistä tuo fiilis tuli, mutta osittain varmaan sen vuoksi, että suomalaisia leffoja voi yleensä hyvin katsoa hiljaisilla äänillä leffan kärsimättä. Jos taas suomalaisia leffoja haluaa katsoa, striimattuna oikeastaan ainoa paikka itselle se on sitten AppleTV. Sieltä niitä löytyy jonkin verran, vuokra on sen kolmesta viiteen euroa ja kuvan laatu yleensä erittäin hyvä. Apple TV:ssä on itse asiassa pitkää ollut ihan ryhmä etusivulla, josta ne löytyy, mutta jostain syystä ei enää nykyään ole, joten etsimiseksi meni. Niin, ja mainitsen vielä, että AppleTV plussa tilausta itsellä ei enää ole pitkään aikaan korkean hinnan vuoksi ollut ja muutenkin ne harvat Applen leffat on tullut katsottua Shieldin Apin kautta, Apple TV:tä en ole käyttänyt enää aikoihin, enkä käytä, ennen kuin lossless audio on myös leffoissa mahdollista. Tosin, vaikka tulisi, olen jo aika tottunut Shilediin ja sehän toimii ihan loistavasti, mukaan lukien Kodi, josta sitten saa ”fyysiset” leffa samalla laitteella.
Tiedä sitten johtuiko Myrskyluodon Maijasta vai mistä, mutta leffavalinnaksi tuli tänään Rakkaani Merikapteeni. Kotimainen leffa, joka itseltä on vielä jäänyt katsomatta, vaikka leffaa pari vuotta sitten sen ilmestyessä todella paljon kehuttiinkin. Klaus Härön elokuva, jossa pääosissa James Cosmo, Catherine Walker ja Bríd Brennan. Näistä etenkin Cosmo ja Brennan ovat rooleissa todella todella hyviä. Walkerkin varmasti tekee näyttelijänä hienon roolityön, mutta itselle tästä roolista jää todella vastenmielinen fiilis. Joo, ymmärrän tuon roolin hyvin ja siitähän tässä leffassa paljon on juuri kyse, vanhojen haavojen käsittelystä ja uuden elämän mahdollisuuksista. Silti, tuo rooli ei itselle maistu. Suurin syy tähän varmasti on se, että mielestäni Grace ei ole vain menneisyyden vanki, vaan ihmisenä erittäin itsekäs ja tyyppinä epämiellyttävä. En osaa sanoa oliko tämä varsinaisesti Härön tarkoituksena, mutta itselleni tulee vain elämää vihaava ihminen vailla kunnioitusta muita kohtaan. Vastaavasti sitten taas Annie ja Howard ovat niin positiivisia ja elämänmyönteisiä. Joo, onhan Howard alussa hyvin masentunut erakoitunut, mutta pienikin valo elämässä saa herran syttymään täyteen liekkiin, joka kertoo siitä, että halua ja positiivisuutta elämää kohtaan on, toisin kuin Gracella.
En sitten tiedä onko Myrskyluodon Maijalla osuutta asiaan mutta viiden tähden leffaa tästä ei nyt tullut kyllä lähellekään. Ehkä Maija vaan laittaa nyt riman ihan liian korkealle, vaikka tämäkin leffa on monista palkinnoista kisannut ja niitä myös saanut. Leffa on ehdottomasti hyvä, mutta jotenkin kokonaisuus ei pysy nyt tarpeeksi kasassa. Leffa olisi voinut ehkä olla hieman pidempi, ehkä sillä olisi leffasta saatu vielä enemmän irti. Toisaalta myös loppu tulee (kirjaimellisesti) hieman liian aikaisin. Olisin halunnut katsoa leffaa vielä pidempään ja halunnut nähdä miten tarina jatkuu. Olisinko ehkä jopa halunnut nähdä vielä onnellisemman lopun? Eihän kuolema tarkoita sitä, että loppu ei voi olla onnellinen, mutta nyt siitäkin jäi jotenkin sellainen kylmä olo, ei niinkään lämmin mitä tästä leffasta ehkä olisin toivonut.
Eli ei ollut Merikapteenista nyt ihan kilpailemaan Maijan kanssa, mutta hyvä leffa silti ehdottomasti ja hyvä että tuli vihdoin katsottua tämäkin leffa. Maijasta muuten pitää kertoa vielä sen verran, että kerroin aikaisemmin että pitäisi tosiaan tuo sarjakin vielä katsoa uudelleen kun se kerran areenasta löytyy. No, nyt se on sitten katsottu, ja täytyy todeta, että sen verran oudolta kyllä kaikki vaikuttaa, että enpä kyllä muista että olisin sitä sitten kuitenkaan koskaan ennen nähnyt. Eikä muuten ollut ilmeisesti myöskään Tiina Lymi, joka jossain haastattelussa kertoi ainoastaan lukeneensa kirjan, eikä katsoneensa TV-sarjaa lainkaan. En osaa tarkemmin sanoa mikä oli elokuvan itse tarkoitus, eli oliko tarkoitus tuoda vanha ajatus tähän päivään vai olla uskollinen alkuperäiselle tarinalle, mutta kovinkaan uskollinen leffa ei tällä sarjalle kyllä ainakaan ole, ja hyvä niin. Leffa on ihan ehdottomasti paljon parempi kuin sarja, ja myös kolmen tunnin kesto on aivan sata prosenttisesti perusteltavissa. Leffa on paljon suoraviivaisempia ja selkeämpi, siinä missä sarja tavallaan jatkuu ja jatkuu, leffa on selkeästi paremmin kokonaisuus ja tarina. Kyllä tuo leffa vaan edelleen herättää paljon tunteita ja on enemmän kuin loistava, voittaa kyllä tämän sarjan ihan selvästi.
leffafriikki.com 