Pitkästä aikaa taas tuli lähdettyä sarjan pariin ja edelleen samasta syystä harvoin. Jos nimittäin tietää, että kyseessä on vähääkään koukuttava sarja, niin se tulee sitten joka ikinen kerta katsottua kerralla putkeen. Niin kävi tietysti siis tälläkin kertaa, eli Petät vain kerran niminen sarja Netflixistä tuli nautittua yhdellä puraisulla. Sarjaa oli moni kehunut ja sattumalta se löytyi myös Netflixin sarjojen ykköspaikalta, niin päätin nyt sitten tarttua syöttiin ja aloittaa sarjan katselu. Ensimmäisenä iltata meni kolme tuntia heittämällä ja seuraavana aamuna sitten heti seuraavat viis tuntia. Kahdeksan osaa tässä siis oli ja kaikki sen vajaan tunnin mittaisia. Sarjan nimi suomeksi on Petät vain kerran, joka huijaa kyllä katsojaansa heti kättelyssä, ei tässä nyt niinkään ollut kyllä pettämisestä kyse, vaan enemmänkin huijaamisesta, johon brittisarjan alkuperäinenkin nimi Fool Me Once paremmin viittaa.
Mutta eipä ollut pelkoa missään vaiheessa, että tämä sarja jäisi kesken, oli nimittäin ensimmäisestä hetkestä lähtien hyvin koukuttava ja kaikki roolit ja juonen käänteet sopivat loistavasti yhteen. Olihan tämä tarina ns. pienen piirin stoori eikä siihen uusia hahmoja hirveästi matkan varrella tuotu lisää, silti, missään vaiheessa lopputulema ei missään mielessä ollut selvä, vaan tarinaa rakennettiin todella huolellisesti, liikaa edes vihjailematta, mutta koko ajan kuitenkin hyvin kiinnostavasti. Michelle Keegan on loistava, ei pienintäkään moitteen sijaa hänen roolistaan. Sarjan aikana Adeel Akhtarin rooli poliisi-Samina kasvaa kaikista eniten, ja tuokin roolihenkilö on mahtava. Mainitaan vielä, että Marcus Garvey ruutuaika kasvaa jatkuvasti sarjan edetessä ja upeasti herra Eddien roolia viekin eteenpäin.
Edes sarjan loppu ei jätä varmasti ketään kylmäksi. Tuollaista loppua en ainakaan itse millään tavalla odottanut, mutta kyllähän se tähän sarjaan sopii loistavasti. Tuotakaan en tietysti paljasta tässä sen paremmin, mutta suosittelen tätä sarjaa kyllä ihan ehdottomasti katsomaan. Niin ja vielä sitten äänistä, nekin olisi varmasti ollut sarjassa aivan kohdillaan, mutta kovin vähän pääsin niitä nyt valitettavasti testaamaan, sillä alku tuli katsottua jo muksujen mentyä nukkumaan ja jotenkin sitten ei niitä jaksanut aamullakaan lisätä, vaikka paljon vinkkejä hyvistä äänistä matkalla tulikin. No, viimeisen jakson sitten katsoin kunnon äänillä ja olihan sekin puoli ihan kunnossa, vaikka en nyt mitään erityistä ollutkaan tai tarvinnutkaan olla. Parasta tässä jutussa kuitenkin ehdottomasti oli että myöhäisillan ohjelmaa sai katsella lämpimässä huoneessa.
leffafriikki.com 