Sitten päästäänkin tämän hyvin mielenkiintoisen tapauksen pariin. Eli kerroin jo edellisessä postauksessa hieman taustaa tästä leffasta. Olen ihan ehdottomasti tykännyt kahdesta ensimmäisestä, vaikkakin toinen ei ollut leffana lähellekään ensimmäisen tasoa. Aavistuksen väkisin väännettyä, liian paljon pelkkää tappamista, vaikkakin äänien puolesta erinomaista settiä. Ehkäpä juuri tuosta johtuen tämä leffa ei ollut ostoslistalla kovinkaan korkealla, enkä sitä siis leffassakaan käynyt katsomassa. Silti joku leffan suhteen jäi kuitenkin mietityttämään ja Future Movie Shopista tämä piti sitten kuitenkin ostaa katseluun.
Leffa tuli itse asiassa avattua jo Mareksoundilla ja ajattelin, että tässä leffassa on varmasti heti alkuun jotain kivaa toimintaa, jolla heidän uutta huonetta vois testailla. No, eipä kyllä hirveästi ollut. Kuitenkin jo siellä joku sellainen outo fiilis tästä leffasta tuli, että jotain aika mielenkiintoista tässä nyt kyllä on meneillään. Kun sitten vielä kotona katselin tuota alkua toisen kerran, mietin, että kun tämän leffan katsoo kokonaan, on se pakko aloittaa ihan alusta vielä uudelleen ja oikeasti katsoa mistä tässä on kyse. Ja se todellakin kannatti. Equalizer kolme on heittämällä parempi kuin kakkonen, ja voisin melkein jopa sanoa, että paras kaikista kolmesta. Leffa on Equalizer sarjaan aika rauhallinen, ja tällä kertaa juonta rakennetaan todella rauahallisesti, mutta viimeisen päälle mielenkiintoisesti ja koukuttavasti. Denzel Washingtonille annetaan aikaa oikeasti rakentaa tilannetta, ja kun kyseessä on näin huikea näyttelijä ja yksi omista suosikeista, niin leffa vaan iskee.
Dakota Fanning tekee myös leffassa loistavan roolin, ja nimenomaan tuo rooli on todella loistava. Edelleen palataan siihen juoneen, tämä on todellakin yksi parhaista jatko-osista, ja nyt ei mielestäni ratsasteta kyllä nimellä, vaan leffa on ihan oikeasti tehty huolella ja ajatuksella. Jälleen kerran en halua paljastaa juonesta liikoja, mutta ylipäätään koko tämän leffan loppu, jossa myös Acteurin historia paljastuu, on hienosti kirjoitettu ja näytelty kaikilta osapuolilta. Leffasta jää todella hyvä fiilis, ja vaikka leffassa on paljon ns. viittauksia menneisiin, niin tämä leffa ei missään tapauksessa ole niin synkkä ja raaka kuin edelliset. Itse asiassa tämä oli yksi syy miksi leffa ei niin paljon ensin kiinnostanut, olin jotenkin saanut jostain sellaisen käsityksen, että leffassa vain mennään ruumista toiseen ja veri lentää. Tämä kuitenkin oli paljon muutakin kuin verta ja suolenpätkiä.
Juonen lisäksi äänet toki tässäkin leffassa ovat kohdillaan, mutta samoin kuin juonen kanssa, äänimaailma rakentuu pikku hiljaa. Alku on aika idyllistä Italialaista maalais tunnelmaa, jossa muutamat laukaukset kyllä kuuluvat hienosti, mutta eivät varasta showta. Sitten pikku hiljaa kun jännitys leffassa nousee, nousee myös äänien tuoma noste. Lopulta aletaankin taas puhua leffasta, joka kuulostaa todella suurelta ja teatterimaiselta. Ei tästä nyt mitään demolevyä olla tekemässä siltikään, mutta kyllä näissä kaikissa kolmessa leffassa myös äänet ovat olleet hyvinkin kohdillaan. Leffa, joka ainakin minun papereissa menee todella korkealle, suosittelen lämpimästi katsomaan!
leffafriikki.com 