DC, Marvel ja muut vastaavat tuotannot eivät ole hirveästi minua viimeaikoina vakuuttaneet, joten kovin suurin odotuksin en tähän leffaan nyt kyllä lähtenyt. Olen ollut Blue Beetlestä toki tietoinen koko ajan, mutta ei sen hankkiminen kotiin ole kyllä varsinaisesti missään vaiheessa ollut mielessä. Ja selvennettäköön nyt vielä, että en siis ole kyseistä leffaa aikaisemmin myöskään leffassa halunnut mennä katsomaan. Nyt se kuitenkin sitten saapui arviointikappaleena postilaatikkoon, joten ei auta kuin lähteä tutustumaan. Äänet nyt kai ainakin pitäisi olla kohdillaan jos ei muuta.

No mutta mutta.. Kuinkas väärässä tällä kertaa ennakkoluulojeni kanssa sitten taas olinkaan. Vaikka en ole koskaan hirveän suuri sci-fi ja örkkifani ollut, nyt osui ja upposi. En oikein usko miten edes voin sanoa, näin, mutta tästä leffasta nyt kyllä tykkäsin ja todella paljon. Sikäli jännä, että kun tuossa sitten leffan jälkeen nopeasti katsoin muutamia tietoja leffasta, niin kovinkaan suuri kassamagneetti tämä ei ainakaan ole ollut, mutta sehän nyt ei aina tarkoita yhtään mitään. Minulle tämä kuitenkin upposi, eikä syynä edes ole vain äänet, jotka nekin kyllä olivat aika kohdillaan. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Leffan juoni ja kerronta toimi tällä kertaa erittäin uskottavasti. Jotenkin oli todella kiehtovaa, että hyvällä tavalla leffan juonta ja tarkoitusta ei juurikaan avattu, vaan tarinalle annettiin rauhassa aikaa kasvaa. Tietysti perhe oli tässä suuressa roolissa, mutta mukaan mahtui silti myös juonenkäänteitä tuimasta bisnesnaisesta tappamassa kaikkea jolla ei ole arvoa (tätäkään ei korostettu vaan oli todella sopivassa roolissa), oli rakkautta, oli taistelua tunteiden ja moraalin kanssa, ja mikä parasta, myös huumoria joka ihan oikeasti osui ja upposi. Mummin rooli oli aivan älyttömän hyvä ja hauska, myöskin leffan myötä hurjasti kehittyvä. Tykkäsin myös näistä tekstityskohdista, jossa espanjaa puhuttiin väliin, toi todella kivan vivahteen koko leffaan. Näyttelijöistä muutenkin pitää todeta, että roolitukset tälläisen leffaan olivat harvinaisen hyvin kohdillaan, eikä vanhoja kuluneita naamoja näkynyt pahemmin lainkaan, sekin varmasti antoi aika fressin fiiliksen tästä leffasta.

Sitten kun leffaan vielä lisätään se, että visuaalisesti kaikki oli enemmän kuin kohdillaan, niin paketti on kasassa. Väreistä tuli jotenkin mieleen Tron-leffat, mutta ylipäätään väriä ja effektejä riitti ruudun täydeltä. Leffa ei kuitenkaan ollut pelkästään sitä, vaan tasapaino räjähdyksien ja välähdyksien välillä oli hyvin balanssissa, leffan rytmitys muistutti paljolti Fast-leffoja. Ja jos asiaa tarkemmin miettii, olihan tässä paljon muutakin yhtymäkohtia, ehkä siksikin pidin. Vaikka tuota ruutua jatkuvasti miettii, niin kyllähän tuo kuva taas tänään näytti parhaita puoliaan vaikka kyseessä siis vain Bluray-tason leffa, niin kuvassa ei tälläkään kertaa pienintäkään vikaa.

Äänien osalta leffa oli Atmosta ja vaikka tosiaan kyseessä Bluray, niin äänet todellakin oli kohdillaan. Jotain silti edelleen nytkin pielessä, kun piti jälleen käydä lähtöpisteen kautta, jotta Trinnov tunnistaa Atmoksen. Sen jälkeen kuitenkin asia heti kunnossa ja nyt koko leffan sai katsoa parhailla äänillä. Ainoa syy minkä tähän nyt keksin, oli se, että tälläkin kertaa soitin oli päällä ennen Trinnovia (laitoin levyn sisään), joten olisikohan tästä johtuen joku hand-shake ongelma sitten vai mikä? Seuraavaksi laitteet päälle normaalissa järjestyksessä, saa nähdä auttaako se asiaa. Toinen asia jota tuli taas leffan aikana hieman testailtua oli tuo bassojen kohdistaminen tiettyihin subbareihin. Tuo kyllä antaa todella paljon lisää ulottuvuutta ääniin ja tavallaan leventää äänenkuvaa ja bassojen tarkkuutta. Toisaalta, bassojen yleinen taso hieman laskee (voimakkuus), mutta tuo on varmasti säädettävissä oleva asia. Tuo asia tuli mieleen taas etenkin siinä vaiheessa kun räjähdyksiä tapahtui ruudun eri kulmissa, tähän leffaan tuo ominaisuus oli erittäin hyvä, vaikka en sitä koko aikaa silti päällä pitänytkään vaan vaihtelin päälle ja pois.

No, mutta oli asetukset sitten niin tai näin, loistavat äänet kyllä kruunasivat tämän loistavan leffan illan. Nautin ihan todenteolla leffasta, josta en olisi koskaan voinut uskoa näin paljon pitäväni. Tässä nyt vaan kaikki oli kohdillaan ja kun niin usein näiden leffojen kanssa kännykkä on saanut enemmän huomiota, tänään kyllä keskittyminen on täysin leffassa, ja katsojalla oli kyllä hauskaa. Loistava leffa, katsokaa ihmeessä etenkin jos kunnon laitteet käytössä tai sitten teatteriin nopeasti jos tämä vielä jostain löytyy! Ei muuten jää itsellä yhteen kertaan tämän katsominen!

Viime viikolla tosiaan postilaatikkoon saapui jälleen paljon uutta katsottavaa, kun tällä kertaa saapui peräti kolme leffaa arvosteltavaksi. Järjestin Instassa kyselyn minkä te katsoisitte näistä ensimmäiseksi ja voittajaksi päätyi selkeällä erolla leffa nimeltä Duel. Itselleni leffa ei etukäteen kauheasti kertonut, mutta pelkästään jo tieto siitä, että kyseessä on Steven Spielbergin ensimmäinen leffa herätti mielenkiinnon. Eli erittäin avoimin mielin tämän leffan pariin.

Monta kertaa leffoja katsellessa on rehellisesti tullut hieman ikävä menneitä vuosia. Tässä leffassa eletään vuotta 1971, eli siis leffa on vuodelta 1971 ja päällimmäinen fiilis joka leffasta jäi oli, että yksikertainenkin voi olla kaunista. Leffa on hyvin simppeli, niin äänien, maisemien, juonen kuin näyttelijöidenkin osalta. Leffassa on käytännössä yksi näyttelijä, Dennis Weaver, joka näyttää 1971 luvulta, mutta on roolissaan aivan jäätävän hyvä. Vihollinen on käytännössä näkymätön, mutta miten ihmeessä näin yksinkertaisesta asiasta kun yhdestä hullusta maanteiden ritarista tankkiautollaan jahtaamassa tavallista bisbemiestä läpi aavikon voidaan saada näin jäätävän mielenkiintoinen leffa aikaiseksi. Tässä leffassa ei hetkeksikään tehnyt mieli selata kännykkää ja jännitys oli käsinkosketeltava jokaisena sellaisenakin hetkenä kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Ei ole ihan sattumaan, että Spielberg on tämänkin jälkeen muutaman leffan saanut tehdä.

Kuvanlaatu oli leffassa jälleen saatu restoroitua aivan älyttömän upealle tasolla. Näissä vanhoissa leffoissa mikään muu ei erota kuvaa vuoden 2023 leffoista kuin maisemat ja vanhoilta näyttävät ihmiset. Niitä on aika vaikea alkaa muuttamaan mihinkään, mutta kuvanlaatu on kivaa katseltavaa läpi leffan. Vielä kun tässä oli äänienkin osalta nähny sen verran vaivaa, että raidaksi oli tehty uutta Atmosta, joten nyt oli palikat vanhassa leffassa aika kohdillaan. Äänien osalta jotain kuitenkin oli pahasti pielessä ja meni todella paljon aikaa löytää ratkaisu. Mietin pitkän aikaa miksi Trinnov näyttää vain Dolby Digital raitaa, vaikka kaikki tulopuolen kanavat ovat aktiivisia ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Lopulta vasta Panasonicin palauttaminen menu sivulle palautti Atmoksen ruutuun. En oikein tiedä mitä tuossa tapahtui aikaisemmin, kaikki kuulosti kyllä hyvältä, mutta jotain kuitenkin puuttui. Soittimenkin info kuitenkin kertoi raidan olevan Atmosta, joten en nyt oikein ymmärrä mistä tuo johtui.

Sen jälkeen kun äänet oli saatu Trinnovissa näkymään Atmoksena, parani kyllä leffan äänet huomattavasti. Leffan äänet olivat kokonaisuutena erittäin tarkat ja hienot, mutta nekin kuitenkin tavallaan hyvinkin simppelit. Auton ääniä ruudussa pyöriteltiin repeatilla, en tiedä rehellisesti kuinka paljon siinä oli edes käytetty ns. uusia raitoja vai oliko samat äänet todellisuudessa useassa kohtauksessa. Yksinkertainen oli kuitenkin tässäkin kaunista, eli äänet kyllä toimivat loistavasti ja tukivat leffan jatkuvaa jännitystä koko matkan ajan. Myöskään loppuratkaisu ei sinällään ole mikään yllätys, tässäkin yksinkertainen oli todella kaunista. Räjähdykset kuitenkin kuulostavat hienolta ja uskottavalta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eli jälleen yksi uusi loistava leffakokemus listaan, tätäkään en ehkä olisi tullut muuten näkemään, joka olisi ollut todella sääli. Loistava leffa ja osa elokuvahistoriaa, joten taas sitä voi pitää itseään asteen viisaampana. Tässä taas ehdottomasti yksi hyvä leffa jota voin lämpimästi suositella!

Lauantaina oli vaihteeksi taas mahdollisuus saada leffaa mitä parasta seuraa ja sehän tietää sitä, että leffatkin ovat vähän normaalista poikkeavia. Ihan ilman kommelluksia ei tästäkään illasta selvitty, sillä alunperin leffaan piti mennä puoli kahden maissa, mutta kassalta sitten kysyttiin, että olinko tarkoituksella menossa katsomaan ruotsinkielistä näytöstä ja pienen harkinnan jälkeen pikkuneidin kanssa kuitenkin päätettiin odottaa parituntia seuraavaa näytöstä. Eli leffana uusi Ryhmä-hau, ja vaikka kyse tavallaan lasten leffasta, niin olikin kyllä ihan täysillä menossa tätä katsomaan itsekin. Traileri näytti hauskalta, ja lisäksi kun odotettavissa oli hyvät äänet Prime salissa, niin voisihan sitä lauantai-iltaa huonomminkin viettää.

Harvoin sitä leffassa saa kahta leffaa yhden hinnalla, mutta tällä kertaa niin kävi, mikä oli kyllä kieltämättä hieman hämmentävää. Odotimme nimittäin kaikki leffan alkamista, kun ruudulle lävähti jotain aivan muuta. Itselläni oli pitkään sellainen olo, että nyt on kyllä outo alku leffalle, jos kuitenkin tultiin ryhmä-hauta katsomaan. Jotenkin se kuitenkin vaan jatkui ja jatkui, joten ajattelin, ettei siinä voinut mainoksestakaan enää olla kyse. Tässä vaiheessa moni teistäkin varmasti ajattelee, että oli laitettu väärä leffa lautaselle, mutta ei, leffa nimittäin loppui hetken päästä ihan normaaleihin lopputeksteihin. Kyseessä siis oli jonkilainen lyhytelokuva, josta en nyt saanut sen paremmin kiinni miksi se siinä oli, mistä se kertoi tai mistään. Lapsikin oli ihmeissään ja sponttaanisti huudahti, että joko se loppui, mikä tää oli? Leffa ilmeiseti kuitenkin oli ihan suomalainen ja mielenkiintoisen siitä teki se, että päähenkilö tavallaan yritti katsomossa olevia lapsia saada reagoimaan siihen, odotin jopa, että näin kävisi, mutta ei käynyt. Lapsetkin taisi olla vähän hämmentyneitä.

Siitä se itse leffakin sitten lopulta pääsi alkamaan ja lopputulemana varmasti yksi parhaista ennen kaikkea lapsille suunnatuista leffoista, joita viime aikoina olen nähnyt. Tykkäsin tästä leffasta oikeasti ihan täysilla. Leffalla oli erittäin hyvä juoni, vaikka lapsi tosin leffan jälkeen totesikin, että hänen mielestä nämä leffat ovat menettäneet vähän mielenkiintoa kuin näiden supervoimien johdosta mikään ei enää yllätä vaan voittajan tietää jo etukäteen kun ei noille supervoimille kukaan voi mitään. Tottahan tuo alakoululainen tuossa juttelee, samaahan tässä on tullut aikuisten leffojen suhteen mietittyä jo pitkään, mutta jotenkin tässä en sitä kokenut niin vahvasti, ehkä siksi, että on juuri jo vähän liikaakin tottunut näihin supervoimiin ja toisaalta, ei kai niitä lasten leffoissa ole ihan niin paljon vielä ollut.

Leffa siis oli suomeksi, mutta siitäkin huolimatta leffan äänet olivat erittäin hyvät nekin. Joo, toki mentiin 7.1 äänillä, mutta mikäli tämän englanninkieliseen raitaan tulee aikanaan Atmos-raita, niin tämä saattaa mennä ihan hankintalistalle sen vuoksi. Leffassa oli pommeja, räjähdyksiä, salamoita ja vaikka mitä kivaa.. Välillä tuntui kuin ääniä olisi tullut myös katosta, tarkoittaa että aika hyvä raita silloin kyseessä. Lisäksi kun vielä kuvakin oli todella kirkasta ja värikästä, ei ollut kauhean vaikea tästä tykätä. Tuli itse asiassa mieleen, että tältä sen Mario leffankin piti kotona näyttää, että ehkä sekin otetaan vielä jossain vaiheessa uusiksi, ihan vaikka muksujen kanssa.

Eli menkäähän katsomaan ja viekää ne muksutkin mukana, tästä nauttii kyllä kaikki!

Olipahan taas varsinainen viikko, eipä sitä todellakaan kerennyt yhtään leffaa katsomaan minään iltana. Onneksi perjantaisin kuitenkin alkaa aina viikonloppu ja silloin sitten viimeistään pitää päästä leffojen pariin. Se tosin tarkoittaa usein ”yöleffaa”, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa vielä muksuilla yövieraita, joten piti sitten kaivella katseltavaksi jotain hieman rauhallisempaa. Netflix on usein tähän paras vastaus ja tällä kertaa tuo palvelu tarjosin sellaista leffaa kuin Vanhat Parrat. No, tätä se on yrittänyt tarjota jo pitkään ja tällä kertaa oikein saatteella, että tätä kaikki katsovat. Itsellä nykyään kynnys käyttää omaa aikaa komediohin on aika korkea, mutta pakko välillä näiden kanssa on kokeilla kepillä jäätä.

Tässä ajassa on aika kova veto lähteä tekemään huumoria vanhoista kaljajutuista ja miehisistä bileistä, mutta tässä sitä sitten mennään. Jutut ovat aika ronskeja välillä, tai ei ne ehkä ollut niin ronskeja vielä kaksikymmentä vuotta sitten, ja sitä tässä kai sitten koitetaankin nostaa esiin. Vaikka itse en olekaan missään tapauksessa mikään kukkahattutäti, niin jotenkin oli leffan jutut kuitenkin sellaista väkisin vääntämistä. Useimmiten huonossa leffassa tulee lähinnä myötähäpeää, ihan ehkä se fiilis ei tästä tullut, enemmänkin vain tylsistyin. Ei tämä leffa oikein napannut ja jotenkin loppukin oli niin kliseinen ja odotettu kuin vain voi odottaa.

Eli eipä se komedia tälläkään kertaa kovinkaan paljoa tarjonnut. Kun edes äänistä ei tässä tapauksessa ollut pelastusta niin hieman oli kyllä hukkaan heitettyä aikaa taas tämä. Onneksi perjantai-iltaa ei kuitenkaan tarvinnut muuten viettää kovinkaan tylsissä merkeissä, uutta katsottavaa nimittäin napsahti postiluukusta oikein kolmin kappalein. Eli kolme uutta arvostelukappaletta saapui katsottavaksi ja ennen kaikkea vielä kolme erittäin mielenkiintoista sellaista. Ensimmäisenä on Steven Spielbergin ensimmäinen leffa Duel, josta en ole ennen kuullut, mutta vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, etenkin kun kyseessä 4K-muotoon restoroitu Atmos-versio. Ai että! Duelin lisäksi kirjeestä löytyi myös toinen 1970-luvun leffa, eli American Graffiti. Jälleen toinen leffa joka on kai jonkinsortin klassikko, joka itselle jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi. Sekin 4K-restoroituna versiona, joten aivan mahtavia hetkiä senkin kanssa saa varmasti vielä elää. Kolmas leffa olikin sitten Bluray, mutta sitäkin mielenkiintoisempi sellainen. Äänet ovat Atmosta ja kuva tunnetusti myös Blurayllä todella hyvää tasoa, joten, tästäkin tulee varmasti loistava juttu. Ja leffana on siis Blue Beetle, joka etenkin äänien mutta myös kuvan osalta antaa luvan odottaa aikamoista spektaakkelia. Sellaisia tässä on nyt odoteltukin, joo, onhan niitä hyllyssä, mutta nyt ne pitää myös saada ruudulle. Tästä olin tietoinen etukäteen, mutta ihan ostoslistalla se ei ollut, joten katsotaan olisiko pitänyt! Nyt se joka tapauksessa löytyy ja kerron siitä myös sulle lisää!