Olipahan taas varsinainen viikko, eipä sitä todellakaan kerennyt yhtään leffaa katsomaan minään iltana. Onneksi perjantaisin kuitenkin alkaa aina viikonloppu ja silloin sitten viimeistään pitää päästä leffojen pariin. Se tosin tarkoittaa usein ”yöleffaa”, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa vielä muksuilla yövieraita, joten piti sitten kaivella katseltavaksi jotain hieman rauhallisempaa. Netflix on usein tähän paras vastaus ja tällä kertaa tuo palvelu tarjosin sellaista leffaa kuin Vanhat Parrat. No, tätä se on yrittänyt tarjota jo pitkään ja tällä kertaa oikein saatteella, että tätä kaikki katsovat. Itsellä nykyään kynnys käyttää omaa aikaa komediohin on aika korkea, mutta pakko välillä näiden kanssa on kokeilla kepillä jäätä.
Tässä ajassa on aika kova veto lähteä tekemään huumoria vanhoista kaljajutuista ja miehisistä bileistä, mutta tässä sitä sitten mennään. Jutut ovat aika ronskeja välillä, tai ei ne ehkä ollut niin ronskeja vielä kaksikymmentä vuotta sitten, ja sitä tässä kai sitten koitetaankin nostaa esiin. Vaikka itse en olekaan missään tapauksessa mikään kukkahattutäti, niin jotenkin oli leffan jutut kuitenkin sellaista väkisin vääntämistä. Useimmiten huonossa leffassa tulee lähinnä myötähäpeää, ihan ehkä se fiilis ei tästä tullut, enemmänkin vain tylsistyin. Ei tämä leffa oikein napannut ja jotenkin loppukin oli niin kliseinen ja odotettu kuin vain voi odottaa.
Eli eipä se komedia tälläkään kertaa kovinkaan paljoa tarjonnut. Kun edes äänistä ei tässä tapauksessa ollut pelastusta niin hieman oli kyllä hukkaan heitettyä aikaa taas tämä. Onneksi perjantai-iltaa ei kuitenkaan tarvinnut muuten viettää kovinkaan tylsissä merkeissä, uutta katsottavaa nimittäin napsahti postiluukusta oikein kolmin kappalein. Eli kolme uutta arvostelukappaletta saapui katsottavaksi ja ennen kaikkea vielä kolme erittäin mielenkiintoista sellaista. Ensimmäisenä on Steven Spielbergin ensimmäinen leffa Duel, josta en ole ennen kuullut, mutta vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, etenkin kun kyseessä 4K-muotoon restoroitu Atmos-versio. Ai että! Duelin lisäksi kirjeestä löytyi myös toinen 1970-luvun leffa, eli American Graffiti. Jälleen toinen leffa joka on kai jonkinsortin klassikko, joka itselle jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi. Sekin 4K-restoroituna versiona, joten aivan mahtavia hetkiä senkin kanssa saa varmasti vielä elää. Kolmas leffa olikin sitten Bluray, mutta sitäkin mielenkiintoisempi sellainen. Äänet ovat Atmosta ja kuva tunnetusti myös Blurayllä todella hyvää tasoa, joten, tästäkin tulee varmasti loistava juttu. Ja leffana on siis Blue Beetle, joka etenkin äänien mutta myös kuvan osalta antaa luvan odottaa aikamoista spektaakkelia. Sellaisia tässä on nyt odoteltukin, joo, onhan niitä hyllyssä, mutta nyt ne pitää myös saada ruudulle. Tästä olin tietoinen etukäteen, mutta ihan ostoslistalla se ei ollut, joten katsotaan olisiko pitänyt! Nyt se joka tapauksessa löytyy ja kerron siitä myös sulle lisää!
leffafriikki.com 