Eipä sitä sitten malttanut olla tänäänkään katsomatta leffaa ja kuten aikaisemmin kerroin niin jonossa on useampikin leffa odottamassa. Olisihan tässä voinut nyt tietysti katsoa heti Fast X:nkin mutta ajattelin nyt antaa sen hieman vielä odottaa ja katsoa jotain Netflixin puolelta. Siellä etenkin pari leffaa oli tiedossa, muita en jaksanut nyt edes katsoa, eli Nowhere tulille. Mitä sitten oli odotettavissa, no varmasti aika raju leffa, mutta toisaalta hyvää ääntä ja kuitenkin kohtuullinen alle parintunnin paketti. Tämän tyyppisissä leffoissa on kuitenkin aina omat vaaransa, eli miten pitää leffan mielenkiinto yllä kun leffa käytännössä keskittyy neljän seinän (tässä tapauksessa kontin) sisään ja näyttelijöitä ei juurikaan muuten näy. Ihan hyvin leffa kuitenkin selvisi tästä haasteesta ja leffa soljui varsin mukavasti alusta loppuun.

Leffan juoni oli hyvä ja hyvin omaperäinen, empä muista vastaavaa nähneeni. Tarina oli ajoittain varsin raskasta katsottavaa, leffakatsojan silmin siis hyvässä mielessä, eli tuskaa ja epätoivoa kuvattiin aika vakuuttavasti. Toisaalta, tuollaisessa tilanteessa ja noilla päivillä olisi voinut henkisten oireiden olleen pahempiakin kuin kuvissa nähtiin. Oli muuten myös hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettu se, että mitä tuolta kontista löytyi ja miten niitä käytettiin. Ei oikeastaan mitään oletettua, mutta toisaalta kaikelle löytyi merkittävää käyttöä. Hienosti kirjoitettu leffa. Anna Castillo onnistuu roolissaan loistavasti ja kantaa toki iso taakkaa harteillaan. Leffan loppu on myös hyvin mielenkiintoinen ja jättää ilmaan paljon kysymyksiä.

Vaikka tarina on uskomaton, niin kertoo se kuitenkin omaa tarinaansa. Ihminen on herkkä ja kuolema saattaa odottaa jokaisen kulman takana, mutta kun siitä joutuu taistelemaan, ihmiseltä löytyy yllättäen todella paljon voimia, joita ihminen ei koskaan tiennyt olevan. Halu elää, on yksi suurimpia ihmisen ominaisuuksia, harmi että kaikki eivät sitä pysty loppuun asti ylläpitämään. Ne, joille se ei esimerkiksi jonkin sairauden tai onnettomuuden vuoksi enää ole itsestäänselvyys, osaavat nähdä asioita eri tavalla ja sen yhden ainutkertaisen elämän eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. Voisin hyvin kuvitella että tarina voisi myös olla tosi, vaikka sitä se ei tainnut tällä kertaa olla. Jälleen yksi hieno espanjalainen leffa joka tapauksessa.

Suuri mielenkiinto tässä varmasti kiinnittyy tietysti myös ääniin. Kyseessä oli Atmos leffa, joka toki Netflixin ääninä ei sitä parasta mahdollista kuitenkaan ole. Siitäkin huolimatta ensimmäisestä hetkestä lähtien oli päivän selvää, että myös striimatun materiaalin osalta parannus on huima. Ei näissä Netflixin Atmos-striimeissä muutenkaan mitään suurta vikaa ole ollut, mutta kyllä tämänkin leffa kuulosti taas aivan joltain muulta kuin aikaisemmin. Äänet ovat tarkemmat, yksityöskohdat erottaa huomattavasti paremmin ja kaikki se miten äänet huoneessa liikkuvat ovat ällistyttävää. Tämä kaikki siis saavutettu täysin samoilla kaiuttimilla kuin aikaisemmin, eli prossu todellakin voi parantaa myös kaiuttimien laatua. Arcam oli loistava, mutta kyllä Trinnov vie pelin aivan toiselle levelille. Nyt alkaa oikeasti tietämään miltä hyvä ääni kuulostaa ja mikä parasta, siitä saa nauttia vaikka joka päivä. Tähän kun vielä lisätään, että bassot ovat nyt sillä tasolla kuin neljällä Martyllä voi odottaa, on nautinto täydellinen.

Tämä teksti oli unohtunut julkaista viime viikonloppuna:

Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan Suomessa tuli lauantaina katsottua kaksi leffaa aivan peräjälkeen leffateatterissa. Tätähän tuli aikanaan tehtyä paljonkin jenkeissä, mutta Suomessa tälläiseen ei ole koskaan oikein ollut aikaa, tarvetta tai ylipäätään riittävän isoa teatteria, jossa kaksi sellaista leffaa, jota oikeasti haluaisi katsoa peräkkäin sopisi näin hyvin aikatauluihin. Nyt kuitenkin huomasin, että paikallisessa Biorexissä olisi mahdollista katsoa molemmat sekä Spede että The Creator peräkkäin, ja itse asiassa vielä niin, että toisesta salista sai kävellä suoraan toiseen saliin ja leffa oli juuri alkamassa. Sinällään muuten myös aika mielenkiintoinen tilaisuus, että nyt oikeasti kahta salia pääsi tunnustelemaan oikeasti peräjälkeen, vaikka leffoilla ei mitään tekemistä asian kanssa ollutkaan, toisen ollessa pienessä salissa pelkkää dialogia ja toinen isossa Prime salissa viimeistä huutoa olevaa Sci-Fiä. Ensi fiilis kuitenkin ole juuri sellainen kuin toivoinkin, Prime sali on Prime sali, ja ero pieneen saliin on aika vakuuttava. Salin suuruus, vaikka pienestä salista vielä onkin kyse verrattuna esim Tennispalatsin Isenseen oli jotenkin kyllä pysäyttävä kokemus, tunsi kyllä heti että nyt ollaan sellaisessa salissa, jossa leffoja pitääkin katsoa. Toki scriini on isompi ja pelkästään ja tieto siitä, että salissa on Atmos järjestelmä loi hienon kuvan, mutta Prime on kyllä upea sali.

Mitä sitten tulee siihen itse leffaan niin tämä leffa tuli nyt kyllä täysin puskista. En ollut seurannut lainkaan, että tälläinen leffa oli tulossa, oma tietämys leffasta oli ihan puhtaasti pari lyhyttä pätkää, jossain näin lapsen ja suosikkinäyttelijäni John David Washington lyhyen keskustelun bussissa. Eka fiilis tietysti se, että aivan loistavaa, Washingonin uusi leffa, tuo pitää nähdä, mutta mitään muuta hajua siitä ei ollut. En itse asiassa tiennyt edes leffan nimeä ennen kuin aloin katsella Biorexin viikonlopun tarjontaa, eikä siinäkään vaiheessa vielä ollut mitään sellaista fiilistä, että tämä leffa pitää nähdä. Jostain kuitenkin huomasin, että joku somessa kehui leffaa parhaaksi koko vuonna, jopa paremmaksi kuin Oppenheimer, silloin joku lamppu syttyi, tämä pitää ehkä sitten käydä heti tsekkaamassa.

Ja kyllä muuten kannatti käydä tsekkaamassa. Luonnollisesti muutos salista toiseen ja Spedestä Sci-fiin oli aika valtava, etenkin kun heti leffan alussa ruutuun lyötiin ydinpommi. Näitä muuten ole leffassa useampiakin ja jokainen räjähdys oli aika hienosti toteutettu, ensin jysähti oikein kunnolla ja matalalta sen jälkeen ääni hiljeni kuin seinään ja katsoja sai itse kuvitella loput. En voi mitenkään olla miettimättä, että miltäköhän tälläinen mahtaa kuulostaa waveformingin kanssa?

Eikä muuten ollut muutenkaan äänissä valittamista, tämä itse asiassa oli varmasti yksi parhaista leffoista joita olen teatterissa koskaan kuullut, ja nimenomaan äänien osalta. Leffassa oli upeasti toteutettuja räjähdyksiä, lentokoneita, ukkosta ja myrskyä, sekä tietystä kun puhutaan Sci-fi leffasta, niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista ääntä. Leffan äänet olivat todella selkeitä, ja esimerkiksi luodit viuhuivat aika upeasti. Tuli eteen myös pari aika hienoa kohtausta, jossa ensin ääniä kuului edessä oikealla, sitten vasemmalla takana ja taas edessä oikealla. Ja nyt en siis puhu etu- ja takakaiuttimista, vaan jossain niiden välillä. Voin vain kuvitella miten hienolta tämä tulee kuulostamaan aikanaan omassa huoneessa, tämä leffa kun nyt sattuu vaan menevän kategoriaan aivan pakko hankkia myös kotiin. Leffassa tuli monessa kohdassa mieleen Tenet, ehkä Washingtoninkin vuoksi, mutta myös äänissä oli paljon samaa, vaikka ihan siihen ei kyllä tässä päästy. Edelleen harmi, että Tenet tuli nähnyt leffassa etummaisessa rivissä, lue lisää aikaisemmista postauksista jos mietit miksi.

No mutta mitenkäs sitten itse koko leffa? No ihan viittä tähteä en tälle anna, mutta ehdottomasti neljä. Leffa oli todella upeasti toteutettu, ja kun leffan jälkeen sitten oikeasti vähän tutustuin asiaan niin tässähän ei ollut kyseessä ihan normaali leffa. Leffa aivan käsittämättömän upealta teokselta alusta loppuun, mutta todellisuudessa leffan tekemiseen oli käytetty vain murto-osa hinnasta, jolla Hollywoodissa näitä normaalisti tehdään. Olikohan nyt niin, että normaalisti tälläiset saattavat olla jopa 300 miljoonan tuotantoja, tähän oli käytetty uskomattomat 8o miljoonaa. Tästä löytyy muuten aika mielenkiintoisia videoita Youtubesta, kannattaa tsekata. Sitä ei kuitenkaan leffasta huomannut mitenkään, todella vakuuttava tuotos.

Kaikki blogia pidempään seuranneet varmasti hyvin tietävät, että John David Washington on yksi suurimmista suosikkinäyttelijöistäni tällä hetkellä, siksi ei ole vaikea pitää hänen leffoistaan. Tässäkin leffassa herra onnistuu loistavasti, vaikka millään ei kyllä silti yllä Tenetin tasolle, siitä kun nyt puhuttiin jo kerran aikaisemminkin. Washington on hyvä, rooli hyvin samanhenkinen, mutta johtuisiko sitten siitä, että kuitenkin loppupeleissä ihan pienen aavistuksen kylmäksi jäi esitys tässä. Leffan muutkin roolit onnistuvat hyvin, ja ennen kaikkea ensimmäistä kertaa isossa tuotannossa ruudulla esiintyvä Madeleine Yuna Voyles ei olisi voinut näyttelijän uraansa paremmin aloittaa. Ja tuo ura muuten ei varmasti jää tähän, sen verran hyvin hän tässä pärjäsi. Leffassa on paljon muitakin onnistuneita suorituksia, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Myös leffa juoni on paljon parempi kuin voisi Sci-fi leffasta vuonna 2023 odottaa. Leffassa on paljon ajatusta ja se on hienosti rakennettu lähitulevaisuuteen aikana, jona tekoäly oikeasti nostaa päätään yhteiskunnassamme. On oikeasti paljon ajatuksia herättävää miettiä, mitä kaikkea ongelmia teköäly voi sen hyvien puolien lisäksi maailmaamme tuoda. Tässä leffassa muuten hyvin merkittävää on se, että tavallaan teköäly on hyvällä asialla, kun tähän mennessä yleensä näissä leffoissa on aina mennyt jotain pieleen ja robotit ovat ottaneet negatiivisessa mielessä vallan itselleen. Tässä leffassa tavallaan tuntuu välillä että vastakkain ovat vain hyvikset, heillä vain hyvin erilaiset huolenaiheet yhteiskunnasta. Leffa toki tuo Washintonin kautta myös paljon inhimillistä puolta ajateltavaksi, mutta se ei ainakaan haittaa asiaa yhtään. On hieman harmi, että juuri Washingtonin rooli leffassa on kirjoitettu hieman ennalta arvattavaksi ja ennenkin nähdyksi, mutta se ei leffaa kyllä yhtään himmennä.

Tämä leffa siis nousee ehdottomasti tämän vuoden suosikkileffojen joukkoon ja aivan saletisti tulee hommattua aikanaan myös kotiin. Tämä leffa todellakin pitää nähdä 4k-levyltä kotona. Leffassa on sitä kaikkea mitä hyvältä toiminnalta tänäpäivänä odottaa, lisäksi kun koko komeus on saatu purkitettua reilun parin tunnin pakettiin, tulee tästäkin ehkä sellainen leffa jota voi katsoa useammankin kerran. Ehdottomasti parempi kuin 65-leffa, mutta ihan ei yllä Tenetin tasolle. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan tämän leffan tuotantoon ja sen jälkeen suunnata leffaan!

Tänään yksi matka sai päätöksensä, ja ainahan kun yksi matka päättyy niin se tarkoittaa jonkin uuden ajan alkua. Tämä viimeinen noin viisi kuukautta on pitänyt sisällään aivan uskomattomia tapahtumia, sattumuksia, tunteita aivan laidasta laitaan, mutta sitähän tämän harrastuksen pitääkin tuoda, eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan. Perjantaina kuitenkin starttasin auton heti työpäivän päätteeksi kohti Turkua, Trinnovin 3D mikrofoni oli viimein saapunut Suomeen, ja tällä kertaa en sen saapumista jaksanut enää yhtään pidempään odottaa. Ei vain siksi, että ensi viikolla on taas työviikko, mutta viikonloppuna muutenkin hyvää aikaa kalibrointi hommiin. Nyt sen voi kuitenkin sanoa ääneen, huoneen kolmas päivitys on vihdoin valmis.

Perjantaina tosiaan tuli mikrofoni noudettua. Valitettavasti saapuminen kotiin meni sen verran myöhään, että testailuja sillä ei enää perjantain puolella ehtinyt tehdä, sillä muksut olivat jo menossa nukkumaan ja toisaalta, maahantuojan piti vielä aktivoida mikki laitteeseen ennen sen käyttämistä. No mutta aamulla mikki sitten saatiin kuntoon ja sen jälkeen välittömästi kalibrointien kimppuun. Vaikka tilanteeseen oli kuinka etukäteen valmistautunut, silti pääsi taas yllätyksiäkin tulemaan eteen. Olen moneen kertaan testaillut millä saan tuon Plus 4 ominaisuuden toimimaan, vaihdellut Däkkejä, ostellut kaapeleita jne jne. Nyt kaiken piti vihdoin olla kohdillaan, sainhan kaikista subbarikanavista kuitenkin äänen jo ulos. Jostain kumman syystä kalibroinnin yhteydessä kun tein aivan saman mappingin, ääntä ei kuitenkaan tullut subbareista yhdestäkään, vaikka aivan kaiken mahdollisen koitin etsiä ja tutkia, vaihtaa johtoja, vaihtaa asetuksia jne. Koitin kysellä apua Marekilta, kaverilta Filippiineiltä joka asentaa näitä työkseen, sekä Trinnovin Facebookryhmästä, josta viimeistään on aina kaikki apu löytynyt. No, eipä sitä vastausta vaan mistään koko päivänä meinannut löytää, jonka jälkeen kun tarpeeksi on epätoivoisessa tilanteessa niin silloin tulee koitettua ihan kaikkea mahdollista. Ja sieltähän se hyvinkin looginen vastaus sitten lopulta löytyi, eikö se nyt ole päivän selvää, että Plus 4 ominaisuus alkaa toimimaan kun sen ottaa pois päältä. Kyllä, siis pois päältä, ei käynnistää uudestaan, vaan täppä pois, ja sen jälkeen kaikki lähti toimimaan. Nyt siis kaikki valmiina kalibrointiin.

Trinnovin kalibrointi itsessään ei ole kovinkaan vaikeaa, kaikki miljoonat mahdollisuudet hienosäätöön sitten vastaavasti vie taas juuri niin paljon aikaa kuin niinhin haluaa käyttää. Mutta se, että peruskalibroinnin saa tehtyä ja koneen tulille ei hirveästi vaadi, itse asiassa paljon helpompi juttu kuin Diracin kanssa. Siihen missä Diracin kanssa tarvitaan useita kalibrointipisteit, Trinnov hoitaa kaiken klohdilleen yhdellä. Jos siis puhutaan yhdestä kuuntelupisteestä. Vastaavasti taas minun Arcamissa oli muistipaikkoja vain yksi, joka kieltämättä hieman harmitti, mutta tässähän niitä on sitten senkin edestä, eli yhteensä peräti 29 presettiä. Tällä kertaa käytin siitä kaksi, toiseen tein itselleni täydellisen paikan keskelle huonetta, toisen kalibroinnin tein kolmella paikalla, niin että kaikilla kolmella tuolilla on nyt arvoa saman verran. Siitä on sitten helppoa valita katseleeko leffaa yksin vai isommalla porukalla.

Luulin kaiken olevan kunnossa jo lauantain puolella, mutta jälleen sitä oppi taas jotain uutta ja kaiken joutui vielä tekemään sunnuntainkin puolella uudelleen. Nyt kyseessä nimittäin pieni ongelma Däkkien kanssa. Näissä Dacmagic Plus Däkeissä nimittäin on rulla, josta säädetään äänenvoimakkuutta. Minulla Däkit toimivat niin, että niistä lähteen aina johdosta virta kun niitä ei tarvita, sillä muuten vaihtoehtoina olisi vain pitää ne päällä tai painaa napista päälle. Olin jo jostain lukenut aikaisemmin, että Däkit kuitenkin palauttavat äänevoimakkuuden aina samalle tasolle riippumatta mihin ne on säädetty. Ajattelin, että tuo taso olisi joku kiva keskitaso, mutta todellisuudessa se oli niin pieni, että saadakseni edes jonkin verran ääntä Martyille, piti Behringerien äänet vääntää täysille. Tämähän ei koskaan oli kovinkaan hyvä asia, koska silloin ei voi tietää, että onko prossulla tarvetta vääntää sitä lisää vai ei. Tästäkään huolimatta en niistä saanut tarpeeksi ääntä, eli kalibrointi oli erittäin haastavaa kun subbarien äänen kovuus ei riittänyt. Tuloksena bassojen osalta aika huono tulos.

Tässä vaiheessa alkoi taas hieman tuskahiki nousta pintaa, taasko sitten sitten ostetaan lisää laitteita ja uusia Däkkejä. Yksihän on jo varastossa ja muuten nämä olisivat kyllä loistavat, balansoituine tuloineen jne. Onneksi tällä kertaa kuitenkin Google pelasti jälleen, eli äänenvoimakkuuden säädön saa kuin saakin pois päältä, tähän toimi sellainen kikka, että virrat pois, nappipohjaan ja takaisin päälle. Nyt äänevoimakkuuden säätö ei toimi lainkaan, ja sitähän ei tarvita, eli hyvä näin. Nyt äänentaso on riittävä, Behringereitä ei tarvitse säätää täysille ja kalbrointiin saa saman 80db tasoin kuin muillekin kaiuttimille. Mahtavaa, ja ennen kaikkea, yhtään uutta laitetta tai johtoa ei tarvita. Valitettavasti itse kalibrointi meni taas seuraavaan päivää, sillä lapset nukkumaan ja itse hiljaisempiin puuhiin. Mietin vaan, että jos mikki olisi tullut vasta ensi viikolla niin aikaa kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseen ei olisi viikolla ollut., tämän vuoksi halusin päästä koko viikonlopun testailemaan. Mutta lopulta kaikki hyvin, kalibroinnit tehty ja eikun testailemaan.

Muutamia pätkiä tuli tietysti alkuun koitettua ja todettua, että kaikki toimii, mutta sitten itse main featuren pariin. Kaksi vaihtoehtoa, Fast X tai John Wick 4, tällä kertaa voiton vei jälkimmäinen. Miksi, ei oikeastaan sen kummempaa syytä, ehkä siksi että odottanut hyllyssä kauemmin. Itse leffan olen leffassa nähnyt ja siitä jäi ihan hyvät muistot. Eniten kuitenkin odotin alkukohtausta, jota on käytetty kesän mittaan lähes kaikissa demoissa, mistä maailmalta olen lukenut. Eikä muuten ole turhaan tuota kohtausta hehkutettu, aivan sairaan hyvät basson ja hetkeäkään sen jälkeen ei ollut epäselvää miksi uusi prossu on tullut taloon. Nyt Martyt on vihdoin täysin kohdillaan, basso on äärimmäisen hyvin balanssissa ja mikä parasta, osuu ja kovaa. Silti on mainittava, että vaikka bassot ja prossu olisivat kuinka hyviä, niin kyllä tuo muuten Buttkickerit edelleen jotain käsittämättömän kivaa lisää kokemukseen. Nyt sitäpaitsi tuntuu, että nekin ovat sen kun vain parantuneet, tuntuvat jotenkin pehmeämmiltä, silti tarkoilta ja ennen kaikkea tuovat leffaan ihan uuden ulottuvuuden. En ymmärrä miksi kukaan katselee leffoja ilman, niin pieni ja halpa päivitys, jonka tuotto kohtuuttoman korkea. Ainiin, ja miten nuo nyt sitten sain asennettua, niin laitoin ne Mareksoundilta löytyneellä XLR-haaroituksella yhdestä subbarin linjasta, kiinni, ja hyvin toimii.

Ja kyllähän se nyt vaan niin on, että Trinnov on tasan juuri niin hyvä kun sen on annettu ymmärtää. Äänet ovat aivan jäätävän tarkat, muutamia kohtia, jossa yksittäisen linnun kuuli lentävän taivaalla, voisin melkein varmasti väittää, että monella muulla laitteella sitä lintua ei olisi tullut kuultua. Bassot toimivat todella hyvin, jokainen laukaus, kolahdus ja isku osuu napakasti. Sikäli kuitenkin mikä uskomatonta sanoa, en edes usko, että loppupeleissä tämä neljäs John Wick on edes demo-leffana paras, vaikka paljon hyvää siinä tietysti on. Äänet kuitenkin leffassa John Wick-maiseen tapaan lähinnä ampumista ja muutama car-crash. Toki kyllähän tässä myös luodit lentelee paremmin kuin koskaan, mutta silti, enemmän suoraan sanottuna odotan esim tuota Fast X-leffaa.

Vaikka tänään äänet olivatkin tietysti pääseurannassa, niin unohtaa ei voi myöskään kuvaa. Muistan jo leffasta, että tässä neljännessä osassa liikuttiin hyvin punertavassa tunnelmassa, ja jos en olisi leffassa tätä nähnyt niin olisin voinut jopa epäillä laitteiden kalibroinnin olevan pahasti pielessä. Kalbrointi kuitenkin tuntui olevan varsin hyvin kohdillaan, ja punaisuudesta huolimatta Dolby Visionilla väritetty kuva näyttä aivan jäätävän hyvältä. Vaikka kesällä paljon asioita muuttui Trinnov edellä, niin kyllähän tässä kesän aikana on tullut myös kuvaan panostettua aika paljon ja se todella näkyy. Nyt koko huone on tasan niin hyvässä kunnossa kuin se vain voi olla, tällä hetkellä ei mitään muita tarpeita tai toiveita kun paljon leffoja. Pitkä matka taas tultu, nyt saa nauttia lopputuloksesta.

Itse sitten leffana John Wick oli aika pitkälti sitä mitä sen muistelinkin olevan. Leffa oli todella pitkä ja välillä oikeasti tuli jo fiilis, että aivan liian pitkä. Olihan tämä taas parempaa Wickiä parin laskusuuntaisen jälkeen, mutta olisi tämän voinut hieman lyhyempäänkin pakettiin saada, ja etenkin tuota jatkuvaa tappamista voisi oikeasti vähän tiivistää vaikka kuinka onkin leffan pointti. Edelleen samoja fiiliksiä kuin muuten, paras hahmo ammuttiin heti kärkeen, onniksi sentään hotellinjohtaja sai jatkuvasti isompaa roolia, mikä oli loistava juttu. Eikä tuossa pahiksessakaan mitään vikaa ollut, Keanu nyt oli mitä on totuttu näkemään. Hyvää viihdettä ja ennen kaikkea siis audiovisuaalisesti loistava leffa, mutta vähän pienempikin pituus olisi riittänyt.

Loppuun vielä valtavat kiitokset Mareksoundille kaiken tämän mahdollistamisesta ja asiantuntijuudesta. On kiva tehdä kauppaa kun tietää, että homma laitetaan aina lopulta toimimaan, vaatii se mitä vaan. Ja vaikka yhteistyö on kestänyt jo kohta 20-vuotta, niin matkahan on vasta alussa. Seuraavaksi odottelen Mareksoundin uuden myymälän leffahuoneen valmistumista, pääsee sitten taas vertailemaan missä oman huoneen kanssa mennään. Pikaisesti tuolla taas vierailin perjantaina kun ohi ajelin, ihan vielä ei ollut valmista, mutta kohta on ja sinne kannattaa muuten muidenkin sitten suunnata, on muuten aika makea huone tulossa.

Leffojen täyteinen viikonloppu sai jatkoa eilen kun yksi varmasti syksyn odotetuimmista ensi-illoista oli päässyt teattereihin. Yleensä en hirveästi lue leffoista arvioita etukäteen tai ainakaan ne eivät yleensä hirveästi vaikuta omaan haluun mennä leffaan tai katsoa jotain. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että itsekin tuli tuo hieman meteliä aikaan saanut Spede-arvio Helsingin Sanomista. Siinä leffa ei paljon kehuja saanut ja taisi tähtiäkin tulla vain pari. Ensimmäistä kertaa sellainen leffa, jonka ehdottomasti halusin nähdä sai hieman sellaisen varjon, että haluanko sittenkään mennä tätä katsomaan kun tarjolla on paljon muutakin. Laitoin siis aamulla pienen äänestyksen Instagramin puolella ja siellä kuitenkin todella moni suositteli leffan katsomista, leffaan siis muodostamaan omat mielipiteet.

Spede hahmona oli todella kiistelty tyyppi. Spedestä joko tykättiin tai ei tykätty, mutta lopulta kovalla työllä herra meni läpi kaikki kriitikoiden yhdeksi Suomen historia suurimmista viihdetaiteilijoista. Ehkä tämä leffa sitten tekee kunniaan maestrolle tällä tapaa, sillä itse leffa sitä ei valitettavasti tee. Niin paljon kuin olisin leffasta halunnut tykätä, niin iso pettymys tästä valitettavasti myös itselle tuli. Olen puhunut blogissani paljon leffojen pituuksista ja siitä kuinka niin monet leffat tänä päivänä alkavat olla lähellä kolmea tuntia ja osassa sille ei ole mitään perusteluita. Speden vuosikymmenien työlle oli nyt kuitenkin päätetty antaa aikaa ruudulla naurettavat tunti kaksikymmentä minuuttia, joka on lähinnä vain loukkaus Spedeä kohtaan. Ymmärrän, että kyseessä oli vain pieni palanen miehen elämää ja uraa, mutta valitettavasti hyvin tyhjäksi se fiiliksen jätti. En oikein edes osaa sanoa kuinka paljon elokuva perustui todellisuuteen, mutta ilmeisesti aika paljon. Siitäkin huolimatta leffa ei tuonut mitään sellaista esiin mitä haluan Spedestä tietää. Tässä pääosaan nousi vain ja ainoastaan työryhmän ja median vastakkainasettelu, Spedellä oli ideoita, kriitikot eivät tykänneet, mitä tässä oli uutta kenellekään?

Riku Niemistäkään ei voi tästä syyttää, mies selviää roolistaan ihan hyvin. Sanon ihan hyvin sen vuoksi, että leffan alku on todella hapuilevaa, eikä roolista oikein saa kiinni sellaista Spedeä, jonka itse television kautta opin tuntemaan. Loppua kohden meno kuitenkin parantuu selkeästi ja Niemisen Spede alkaa ihan todenteolla muistuttamaan esikuvaansa. Speden piirteitä on näkyvissä toki pitkin leffaa, mutta jotenkin nuotit alkavat loppua kohden loksahdella paikalleen. Mitähän kaikkea Nieminen olisi seuraavan tunnin aikana Spedestä saanutkaan irti. Yksi jännä yksityiskohta muuten leffasta, käsitin, että Spede oli saanut Spede-nimen Speedy Gonzales mukaan, mutta leffassa annettiin ensin vähän ymmärtää, että nimi olisi tullut tuosta tappelusta, ja nimeä käytettiin pitkin matkaa siellä ja täällä. Olisihan se ollut kiva leffassa oikeasti saada tietää mistä tuo nimi tulee. Niin paljon jäi leffassa kertomatta, että oikein harmittaa.

Aku Sippola sen sijaan tekee aivan loistavaa työtä Veskuna. On todella upeaa huomata, kun itselle tutumpaa on tietysti kaikki Veskun tuoreempi tuotanto tai sanotaanko ennemminkin niin, että Veskun oppi mediassa tuntemaan paremmin vasta miehen viimeisinä vuosina, ja Sippola vetää niin vakuuttavasti nuorta Veskua, että kaikki eleet ja ilmeet viittaavat aivan suoraan elämän loppupuolella olleeseen Veskuun. Tuntematta Veskua sen enempää nuoruudessa, niin koko ajan oli sellainen fiilis, että Vesku on ollut tasan tarkkaan juuri tuollainen ja ruudulla pyörii vain vanhoja aitoja videoita. Simo ja Ere jäivät leffassa sivuosaan, mutta sekin oli heidän roolinsa koko elämän ajan. Eren ja Speden kipuilua leffassa kuvattiin paljonkin, Joonas Nordman oli ihan hyvä, mutta ihan täysin en vakuuttavaa kuvaa kyllä saanut siitä Erestä joka omissa mielikuvissa oli. Mikko Töyssy on edelleen yksi Suomen parhaita näyttelijöitä roolista riippumatta. Minka Kuustonen oli varmaan ihan ok, hänen roolinsa oli lähinnä taulu seinällä, ehkä se oli sitä oikeassakin elämässä, mutta jotenkin ohueksi rooli jäi, johtuen varmasti osittain siitä, että oikean elämän Pirjo Pasasesta ei itsellä ole minkäänlaista kuvaa.

Kun puhutaan Spedestä niin kukaan ei voi olla puhumatta Uunosta. Uunosta ja Veskustakin on varmasti omat elokuvansa vielä joskus tulossa, mutta kylmäksi jätti leffa senkin osalta. Tuntui kuin lopussa olisi tullut jotenkin kova kiire lyödä piste elokuvalle ilman minkäänlaista ajatusta lopusta. Uunon tarina tuli aivan puskista, miksi edes sitä ei voinut avata kunnolla. Miten idea uunosta syntyi, miten se kehittyi, miten se päätyi elokuvaan. Joo kyllähän elokuvan oli varmasti tavallaan tarkoitus päättyä siihen kun uuno syntyy (toinen osa tulossa?), mutta eipä tästäkään saanut oikein mitään uskottavaa kuvaa. Iso pettymys oli kyllä tämä elokuva, pontentiaalia esikuvassa olisi varmasti ollut paljon enemmän. Kuten viikko sitten veikkasin, ihmisiä oli elokuviin löytänyt aika kivasti, joten ehkä tämä leffa onkin vain puhdasta Spedemäistä nerokkuutta saada ihmiset leffasaliin vaikka kriitikot eivät ymmärrä.