Eipä ehtinyt mikki perille asti vielä tällä viikolla, joten perjantai-iltaan sopi loistavasti sellainen leffa, jossa ääniä ei pahemmin tarvittu, vaikkakin Atmos leffasta oli kyse. Sinällään kyllä kiva, että alkaa olla Netflixissäkin vähän leffa kuin leffa niin Atmos löytyy. Muutenkin siis ollut aika kiireinen viikko eikä leffoja ole pahemmin ehtinyt katselemaan, joten nyt sitä aikaa piti löytää siirtämällä nukkumaan menoa hieman myöhäisemmäksi, tiedossa siis matalan volyymin leffailta muutenkin. Ja vaikka mikkiä ei ole vielä näkynyt, niin kaikenlaista tässä on silti tullut taas puuhailtua, eikä vähiten tutustuttua Trinnovin asetuksiin, joka sitten kun mikki tulee, auttaa taas lopputuloksessa huomattavasti. Eilen illalla esimerkiksi tuli löydettyä asetus, jolla saan HTPC:n kautta tuleville äänille säädettyä oikeat viiveet, asia joka Arcamin kanssa tuli vähän ongelmaksi, mutta onneksi Trinnovissa säätövaraa riittää hieman eri malliin. Muutenkin Trinnovin kanssa nyt kaikkiin kaiuttimiin tulee äänet ja kaiken lisäksi vielä Butkickeritkin tuntuu toimivan jotenkin, joten valmiina ollaan kun mikki saapuu.
Toinen juttu mitä tässä sitten on odotellessa tullut puuhailtua viikon aikana oli valkokangas, josta tuli lopulta harmaakangas. Eli huoneessa on aina ollut puhtaan valkoinen scriini, eikä siinä sinällään ole mitään vikaa koskaan ollut, koska huone lähtökohtaisesti on aina täysin pimeä ja suljettu etenkin ulkopuoliselta valolta. Nyt kuitenkin osittain ehkä Cedia jälkimainingeissa tuo harmaan scriinin vaihtoehto on noussut esiin. Eli jos tosiaan olet blogia seuraillut niin kankaanahan siis viimeisen päivityksen jälkeen on ollut Eurokankaan neljänkymmenen euron Ice Fun 6 niminen kangas. Silloin kuin tuota ostin ei harmaa käynyt sen kummemmin edes mielessä, mutta kun asiaa jälkikäteen alkoi miettimään niin yritin tuota vastaavaa hyväksi todettua kangasta löytää myös harmaan tai hopean väreissä, mutta nettikaupan mukaan sellaista ei ole olemassa. Tai siis ei ainakaan saatavilla tai loppu. Kävin kuitenkin aika kuluksi kivijalkaliikkeessä katselemassa olisiko mitään vastaavaa ja kun sanoin myyjälle kankaan nimen jota olin aikaisemmin ostanut, hän totesi heti että kyllä sitä löytyy ihan hyllystä myös harmaana. No, pakkohan sitä oli sitten palanen ostaa kokeiluun.
Mitä tästä testistä sitten jäi käteen. Laitoin ensimmäiseksi kankaan puolittain kiinni ja koitin vertailla miten kuva sitten muuttuu eri tilanteissa. Tein selkeästi kaksi havaintoa. Valkoisella kankaalla värit näyttävät hieman kirkkaammilta, samoin valkoinen näyttää todellakin valkoiselta. Tummalla taustalla vastaavasti taas musta näyttää oikeasti mustalta, ei harmaalta kuten valkoisella taustalla. Tämä näkyi erityisesti sellaisissa yksityiskohdissa, jossa jokin värikäs kuvio on mustalla taustalla, se nostaa kuvion esiin todella hyvin. Vastaavasti sitten harmaan kankaan ongelmaksi taas muodostui se, että valkoinen näytti harmaalta, ei valkoiselta. No hetken tätä sitten testailtua lähdin kokeilemaan hieman koneen ja tykin säätöjä ja sain valkoiset ja värit aika hyvin kohdilleen myös harmaalla kankaalla. Tämän jälkeen ei ollut enää epäselvää kumpi kangas tulee jäämään ja vaihdoin koko kankaan paikoilleen. Onhan tästä sekin etu, että nyt valot päällä näkee kuvan aivan uudella tavalla, mutta kyllä se pimeässäkin huoneessa parantaa tykin mustaa ihan hirveästi, joka tykeillä siis yleensä on se suurin haaste. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa erot huomaa aika selkeästi.
Viikon jälkeen siis kova halu päästä jo katsomaan jotain ja katsottavaksi siis päätyi netflixistä Kotijoukkue-niminen leffa, joka perustuu myös tositarinaan. Tarinahan oli aika mielenkiintoinen ja sisältää muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka olisi kiva tarkistaa myös historiasta jos vaikka tuosta oksentelusta löytyisi Youtubesta jotain materiaalia. En halua paljastaa taas enempää, mutta onkohan kukaan koskaan voittanut urheilukisaa aseenaan oksennus?:) Itse tarinahan ei sinällään ollut urheiluihmiselle mikään kovinkaan ihmeellinen, potkuja on kaikki valmentajat saaneet, eronneet, valmentaneet omaa poikaansa ja niin edelleen. Oikeastaan kun miettii niin eihän tässä leffassa oikein mitään ihmeellistä ollut, mutta ehkäpä juuri se tästä tekikin niin leppoisan ja hyvän myöhäisillan leffan. Oikeastaan pitkästä aikaa kotona oli aika levollinen fiilis katsoa leffaa ja tähän leffaan pystyi keskittymään todella rennosti miettimättä mitään muita arjen kiireitä. Hyvä nollaus siis rankkaan työviikkoon.
leffafriikki.com 