Sunnuntaina vaihteeksi leffassa lasten kanssa ja varmaan ensimmäistä kertaa koskaan lasten kanssa ns. aikuisten elokuvassa, tai tarkoitan siis elokuvaa, joka ei ole animaatio tai suoraan lapsille suunnattu. Aika kiva, lapset kasvaa ja sen myötä vaihtoehdot leffoillekin leffateattereissa kasvaa. Leffana siis todella valtavan kohun aikaan saanut Barbie, johon nimenomaan vanhempi tyttäreni halusi mennä. Koska leffa oli alkuperäiskielellä ja tekstityksellä, oli se nuoremmalle vielä hieman vaikea seurattava, mutta hyvin hänkin siellä silti tuntui viihtyvän. Itselleni leffa oli todella hämmentävä kokemus monellakin tapaa, eikä välttämättä yhtään negatiivisessa mielessä.
Mutta ennen kuin mennään siihen, niin vielä pari sanaa yleisesti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näen leffasaliin mennessäni jonoa. Olin todella todella yllättynyt kuinka paljon teatteriin oli menossa porukkaa ja kuinka paljon sitä siellä lopulta oli. Sali ei ole valtava, mutta jos nyt otetaan ihan reunimmaiset penkin pois luvusta niin salihan oli aika täynnä. Ja muuten, harkittiin leffaan menoa jo lauantainakin, silloin sali oli jo niin täynnä, että ihan reunimmaiset paikat ei napannut. Nytkin istuttiin aika sivussa ja itse vielä istuin kaikista reunimmaisessa penkissä, ja kyllä se valitettavasti vaikuttaa kokemukseen aika paljon, oikean puolen äänet korostuivat todella merkittävästi, ja vaikka leffa ei mitään Atmos-iloittelua ollutkaan, niin kyllä se aina vähän vaikuttaa kokemukseen. Toinen mitä edelleen ihmettelen, on se, että scriiniä ei täytetä kuvalla kokonaan, mutta se on toinen asia.
Hieman hämmennystä aiheutti leffaan mennessä tällä kertaa myös se, että leffaan oli oikeasti pukeuduttu. Kyllä, jopa pienessä Porvoon kokoisessa kaupungissa Barbi-ilmiö oli iskenyt siinä määrin, että osa oli ihan sitä varten pukeutunut Barbimaiseen outfittiin, aika siistiä vai mitä? Miehiä leffassa ei hirveästi näkynyt, olikohan osa mukana maksajana vai pakotettuna, mutta kyllähän tämä leffa myös miehille sopii vallan mainiosti.
Mutta mennäänpä sitten itse leffaa, joka sekin sai aikaan aika paljon hyvää hämmennystä. Ensi fiilikset leffasta olivat aika sanotaanko epäileväiset, jotenkin alkoi tuntua siltä, että nyt on kyllä väännetty jotain hieman väkisin, eikä tämä nyt oikein kyllä vakuuta. Mietin jo ihan rehellisesti, että miten täällä jaksaa viettää kaksi tuntia. Mutta onneksi introsta päästää nopeasti eteenpäin ja seuraava fiilis on lähinnä, että tämähän on nerokasta. Olen itsekin joskus lapsena omistanut barbien, olihan se pakko olla kun siskollakin oli. Ja turha väittää vastaan, en todellakaan ole ainoa poika joka on barbeilla lapsena leikkinyt. Leikit on ehkä olleet hieman erilaisia, joten leffakaan ei todellakaan jätä ketään kylmäksi, kyllä, minä olen yksi niitä jotka ovat leikanneet barbielta hiukset!! Hitto että tuli hienot fiilikset, samalla kuin monet aikuiset tuntuivat tasaisin väliajoin naureskelevan omille muistoilleen, minäkin sain selkeästi jotain.
Barbiet vuosikymmenten ilmiönä ovat ehkä juuri tätä, ne ovat kaikkea kaikille. Mikään ilmiö ei kestä ikuisesti, jos sillä ei ole yhteiskunnallista vaikutusta ja yhteyttä, Barbeilla sitä todellakin on ollut. Barbie on edustanut tietynlaista naiskuvaa, jota jokainen on sitten saanut muokata omaan elämänkuvaansa sopivaksi. Barbie on on ollut ihmisille elämän peili, jolla on voinut olla juuri sitä mitä haluaa, aidosti tai unelmissa. Leffakaan ei jätä ketään kylmäksi eikä huomioimatta. Leffa ottaa todella vahvasti kantaa yhteiskuntaan ja sen luomiin ilmiöihin ja kaavoihin. Leffa hämmentää ja tekee sitä aivan tarkoituksella. On oikeasti aika rankkaa myöntää, että tajutakseen kaiken viestin tämän leffan taustalla, on tämä leffa pakko vielä katsoa joskus uudestaan. Ensimmäiseksi kerraksi kuitenkin suosittelen leffaan menemistä, vaikka leffa ei olekaan itselle sellaista normaalia leffateatteri materiaalia, niin monelle se varmasti on. Tämä leffa kannattaa katsoa.
leffafriikki.com 