Kerrataanpa alkuun muutamalla sanalla mitä siis on tapahtunut. Eli sain muutamia päiviä sitten postilaatikkoon arviointikappaleen leffasta Guardians of the Galazy vol 3 ja totesin silloin, että mullahan on muuten tästä sarjasta myös kaksi ensimmäistä osaa hyllyssä ja molemmat katsomatta. Ei ne siellä kovin kauaa ole olleet, mutta ihan kuitenkin tietoisesti jääneet katsomatta sikäli, että ei tämä nyt mikään kovinkaan itselle odotettu saaga ole ollut enkä siitä ole koskaan edes niin tiennyt. Onhan tuo todella suosittu leffasarja, että nimenä tietysti täytyy kaikille olla tuttu, mutta en sitä tosiaan ole koskaan katsonut. Niistä lähtökohdista siis lähdin miettimään Instassa, että pitäisikö tämä nyt katsoa heti pois, vai olisiko parempia katsoa kaksi ensimmäistä osaa ensin. Tein siis instaan kyselyn että onko tämä ns. ihan oma leffansa jonka voi katsoa koska vaan, vai olisiko hyvä olla kärryillä kahden ensimmäisen osan tapahtumista. No, äänestys osoitti lähes yksimielisesti, että kaksi ensimmäistä pitää katsoa ensin pois alta ja sitten vasta tämän kimppuun. Tein siis työtä käskettyä ja aikaisemmat arviot löytyvät jo blogista.

Kahdesta ensimmäisestä en hirveästi tykännyt, eikä tämä kolmaskaan kyllä valitettavasti siihen muutosta tuonut. Se kaikista oleellisin kysymys mikä edelleen tämänkin osan kanssa mielessä pyörii on se, että mikä ihme tämän leffan tarina, juoni, tarkoitus on? Olen ehkä tyhmä, mutta kun en vaan saa millään mistään mitään otetta. Eikä tämä kolmas osa mielestäni kyllä vaatinut kahden ensimmäisen osan katsomista, olisi mennyt ihan hyvin omana leffanaan, vaikka hyvä toki että katsoin ne pari alle. Tässä kuitenkin positiivisena juttuna oli se, että leffan sisällä oli jonkinlainen juoni, vaikka sikäli oli aika kova kun puhunut aikaisemmin, että ainoa hyvä rooli tässä on pesukarhulla ja nyt pesukarhu melkein tapettiin heti kättelyssä.

Muuten kahteen ensimmäiseen osaan ei hirveästi ihmeempää muutosta tapahtunut. Nuo ns. ärsyttävät musiikit olivat läsnä tässäkin leffassa, mutta se pitää myöntää, että tässä leffassa ne olivat huomattavasti paremmissa kohdissa ja musiikkikin parempaa. Eivät siis häirinneet, vaan toivat ehkä jopa jotain lisää. Muuten äänet oli aika perus Atmos-tasoa, ihan kivaa, mutta ei todellakaan parasta mitä on nähty. Jotenkin äänet tuntuivat koko ajan olevan kovin edessä, ei ollut sellaista kuplafiilistä kuin ajoittain. Muutamia kivoja pannauksia ja toki laukaukset viuhuivat joka suuntaan, mutta muuten sanoisin, että toinen osa kolmesta oli ääniltään paras. Kuvan laatu oli hyvää ja olihan tämä visuaalisesti todella näyttävä leffa kuten odottaa sopii.

Taisi siinä aika selkeä viittaus olla lopussa myös siihen, että saaga jatkuu, ja samoin jatkuu myös tämän blogin tarina. Tämä on nyt blogin historia 699 päivitys, joten seuraavan kerran lue tätä blogia, on toivottavasti jotain todella merkittävää kerrottavaa tuon itse seitsemän sadannen kirjoituksen lisäksi.

Tulipahan taas lähdettyä hieman soitellen sotaan. Tai siis leffaan, tuota sota sanaa ei ehkä nyt nykymaailmassa pitäisi turhaan liikaa käyttää. Ehdotin lapsille, että lähdettäisiin katsomaan iltapäiväleffaan Turtleseita, ei niinkään tällä kertaa vain muksujen viihteeksi, vaan halusin mennä katsomaan tämän itsekin. Itseltä löytyy hyllystä pari Turtles leffaa, jotka etenkin ääniltään ovat aivan sairaan hyviä leffoja. Tästä leffasta en sen paremmin tiennyt etukäteen mitään, en siis oikein tiennyt oliko tämä nyt jatko-osa, uusi juttu vai mikä. Ainoa juttu mitä tiesin ole pieni pätkä traileria, jonka näytin muksuille juuri ennen kuin lähdettiin, ja heti jo siitä tuli hieman sellainen fiilis, että onko tämä nyt ihan sitä mitä odottelin olevan.

Niin, mikä tässä leffassa siis mietitytti? No lähtötilannehan on hieman sama kuin uusissa Spidermaneissa, eli en oikein tykkää tuosta uudesta tyylistä tehdä animaatioita, jossa hahmot ja kuva on vähän niin kuin suoraan sarjakuvasta. Eli kuva näyttää piirretyltä kaikkine ”virheineen” ja karkeuksineen. Näinhän sen siis on tarkoituskin olla, mutta jotenkin itselleni tämä tyyli ei oikein uppoa. Kuva näyttää minun mielestä huolta, epäselvältä ja jotenkin tosi halvan oloiselta, vaikka yrityksenä on varmasti jotain ihan muuta. Piti oikein katsoa tuossa, että miltä ne vanhat oikein näyttivät, ja vaikka aikaa katsomisesta on todella kauan, niin sen verran muistin, että ne ei ollut kyllä lainkaan tämän näköisiä. Ja kun tarina tuntui muutenkin olevan ikäänkuin aivan alusta, niin ei sekään odotus oikein täyttynyt, että tässä olisi ollut jonkinlainen jatko-osa tai tarina.

Mutta jos jätetään odotukset sikseen ja mietitään vain itse leffaa, niin olihan tämä kyllä aika fressi ja kiva ilmestys muuten. Leffan juoni oli tosi hyvä ja sellainen leppoisan positiivinen. Rooleja ei hirveästi ollut mutta ne kaikki toimivat varsin mukavasti, ainoa tosiaan mitä kaipasin, oli ihmiset, mutta niitä oli tällä kertaa vain muutama kerta ”telkkarissa”. Seurassa ei ainakaan ollut mitään valittamista, oltiin nimittäin isoimmassa salissa kolmisin, ei siis ketään muuta koko salissa. Taas voisi hyvin miettiä, onko 18 euroa lauantain kello kolmen esityksestä ihan oikea hinta, etenkin kun kyseessä on leffa, joka juuri lapsiperheitä voisi kiinnostaa. Itse en tuota hintaa missään tapauksessa kahden lapsen kanssa maksaisi. Leffan esityksestä varmasti pitää jotain maksaa, kaikki oheistulot jäävät saamatta, onko tässä oikeasti mitään järkeä? Kuka tätä vaatiin, saako teatterit itse hinnoitella leffat vai onko kyse jostain kartellista levittäjien tai elokuvayhtiöiden osalta.

Muuten leffa oli tällä kertaa suomeksi, joten äänetkin olivat 7.1 luokkaa. Sellaista mietin leffan aikana, että mitä lopulta tarkoittaa leffassa 7.1? Montako surround kaiutinta oikeasti on käytössä? Jos kaikki, niin mitä niistä tulee, tuleeko useammasta samaa ääntä vai onko ne jotenkin kuitenkin jaettu? Jos on, niin onko äänet sitten 7.1 vai jotain muuta? Kaikkea sitä miettii. Mutta äänet muuten olivat ihan kohdillaan ja leffa kuulosti ihan kivalta. Ei ihan sellainen kokemus kuin tosiaan vanhojen perusteella odotin, mutta kiva iltapäivä joka tapauksessa.

Muuten sitten edelleen odotellaan prossua saapuvaksi, mutta se viimeinen pala prossun lisäksi saapui tällä viikolla ja on muuten hienot vai mitä tykkäätte? Tämä on nyt vähän sellaista decoration hifistelyä, mutta tätäkin on ihan kiva tehdä siinä vaiheessa kun kaikki muu on valmiina. Tuohan se pientä piristystä tilaan ja valehtelisin, jos en myöntäisi, että onhan nuo nyt todella tyylikkäät ja hienot. Eli jokahan siinä olisi kaikki tarvittava pieneen kuvaushetkeen. Eli tarkoituksena olisi kuvata pieni home theather tour, jossa esittelen koko valmiin huoneen. Se olisi tarkoitus syöttää uudella Youtube kanavalle, ja katsoa sitten lähteekö se miten liikkeelle, ja olisiko Youtube-puolella myös kysyntää Leffariikille.

Alkuun heti pahoittelut tähän niille kaikille jotka Instan puolella huomasivat pahan mokani, eli tässä leffassa tosiaan ei esiinny yhtään sutta, vaan pesukarhu, ja se on kyllä itselleni ollut näissä kahdessa ensimmäisessä osassa ehdottomasti näiden leffojen parasta antia. En oikein tiedä miksi nyt vaan en saa näistä leffoista lainkaan kiinni, ja ehkä se, ettei erota pesukarhua sudesta kertoo paljon siitä kuinka paljon nämä kaksi leffaa oikeasti on kiinnostanut.

Näissä varmasti on jonkinlainen juoni, mutta kun ei vaan jaksa keskittyä, tai leffa ei saa keskittymään niin hyvin, että siinä pysyisi kiinni tai että siitä saisi jotain syvempää aikaiseksi. Tällä kertaa katselin leffaa huomattavasti keskittyneemmin koska oikeasti halusin yrittää, mutta siltikään lähtenyt. Etenkin sellainen pieni yksityiskohta joka etenkin juuri näissä kahdessa leffassa on tullut esiin on itselleni aivan täysin epäonnistunut musiikki, joka tulee muutamissa toimintakohtauksissa. Ei se, että toimintakohtauksessa tulee musiikkia, sehän on ihan normaalia, mutta se, että se musiikki ei sovi siihen tilanteeseen tippaakaan, hieman kuin olisit kirkossa rukoilemassa ja joku täräyttää eetteriin yhtäkkiä käärijää. Siinä vaan tipahtaa täysin tunnelmasta ja palaa todellisuuteen, elokuva katkeaa ja fiilis häviää. Tämä on ollut molemmissa leffoissa todella häiritsevää. Sama juttu nämä tanssikohtaukset, kai niillä on jotain tekemistä leffan kanssa, en vaan tiedä mitä.

Mutta mitä sitten tulee muuten ääniin, niin tässä oli Atmos-raita ja huomattavasti paremmat äänet kuin ensimmäisessä. Tässä oli oikeasti jopa muutamia kohtia, jossa katsoin vahingossa ovelle kun luulin jonkun tulevan, aika vakuuttavia kohtia etenkin juuri surround ja atmos osastolla. Oli myös muutamia todella hienoja kohtia, joissa objektit liikkuivat katossa ihan älyttömän hienosti. Yleisesti ottaen siis todella hyvä raita kun asioita jäi mieleen ja toki subbareitakin tässä oli kyllä mukana sen verran paljon, että piti oikein kääntää buttkickereitä alussa hieman hiljaisemmalle.

Lampun päivityksen jälkeen myös kuvassa oli taas selvää parannusta, kuva oli kirkkaampi ja sitä kautta myös syvyysvaikutelma oli paljon parempi. Tässäkään ei ollut Dolby Visionia vielä, joten ihan parhaimpaan ei vielä kuitenkaan päästy, sitä jään edelleen odottamaan. En mä nyt voi väittää että kuvassa mitään aivan järkyttävää parannusta enää oli tai voiko edes olla, mutta oleellisin ehkä on tämä. Jos lamppu olisi maksanut 400, olisin sanonut että ei kannattanut, 90 hinnalla sanon, että oli todella hyvä päivitys. Sellaista muuten olen vielä miettinyt, että löytyisiköhän Eurokankaasta vielä hieman harmaanpaa versiota tuosta täysin samasta kankaasta, saisikohan sillä vielä aavistuksen ruuvattua kuvaa paremmaksi. Ei siis tarvitse, mutta taas sama juttu, jos parempi kuvanlaatu maksaa 30 euroa lisää, niin onhan se kokeilemisen arvoinen. Toisaalta, tykkään kyllä valkoisesta kankaasta kun siinä ei kuvaa ole, onhan kyseessä valkokangas.:)

Loppuun vielä ihan lyhyesti tässä vaiheessa muutama sana prossusta. Perjantaina oltiin todella lähellä sellaista tilannetta, joka olisi voinut olla tämän blogin historiassa suurin pettymys koskaan, ja joka olisi pahimmassa tapauksessa ehkä saattanut saada blogin jopa tauolle tai loppumaan kokonaan. Kuten tiedätte, olen tuota prossun saapumista nyt odottanut toukokuusta lähtien kuin kuuta nousevaa. Olen tehnyt valtavasti hankintoja, parannellut huonetta, ja valmistellut aivan kaiken valmiiksi. Laitteen toimittaja on Mareksound, ehkä korkeimman profiilin toimija mitä Suomesta löytyy. Olin Mareksoundiin jälleen yhteydessä perjantaina. Nyt matkan varrelle oli kuitenkin ilmaantunut paljon mustia pilviä, jotka nyt ei varsinaisesti johtunut kenestäkään, enemmänkin huonoa onnea, paljon väärinkäsityksiä, huonoa kommunikointia jne. Avaamatta nyt tässä vaiheessa tilannetta yhtään sen enempää, totean kuitenkin seuraavaa. Niin elämässä kuin bisneksessä tulee eteen päiviä, jolloin kaikki ei vaan mene putkeen. Joku kärähtää dopingista, toinen jää kiinni pettämisestä ja kolmas politiikassa kärähtää pahasti valheesta. Things happen niin sanotusti ja sillä mitä tapahtuu tai menee pieleen ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Vastaavasti se millä on kaikki merkitys on se mitä tapahtuu sen jälkeen. Joku lähtee selittelemään, toinen valehtelee lisää ja tilanne vaan eskaloituu pahemmaksi ja pahemmaksi.

Toinen tapa on ottaa luuri kauniiseen käteen, soittaa asianosaisille, kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut, myöntää virheet puolin ja toisin, keskustella asiat halki poikki ja pinoon jatkaa eteenpäin. En ole ehkä koskaan tavannut näin suoraselkäistä kaveria, kuin firman omistaja, joka soitti minulle henkilökohtaisesti, käytiin erittäin erittäin suorat ja syvälliset keskustelut monestakin asiasta, parannettiin maailmaa ja puhdistettiin ilmaa ihan huolella. Mareksound hoisi lopulta tämän asian niin tyylikkäästi kuin kukaan sitä voisi ikinä tehdä ja vuosien yhteistyö jatkuu toivottavasti parempana kuin koskaan. Näin ne asiat vaan kuuluu hoitaa, ja voin hyvin lämpimästi suositella Mareksoundia kaikille, jotka hankintoja ovat tekemässä, oli kyse sitten kotiteatterista, kaksikanavaisesta äänestä tai mihin tahansa aiheeseen liittyvästä. Ai niin, ja kohtahan heille on avautumassa myös uusi myymälä Helsingin Munkkiniemeen, ja huhujen mukaan siellä tulee olemaan aikamoinen referenssi kotiteatterihuone.

Prossu siis jatkaa matkaansa, ja pitäisi nyt vihdoin olla perillä ensi viikon aikana. Mistä Prossusta on sitten lopulta kyse selviää hieman myöhemmin, jos sitä ette nyt vielä Instan vihjailujen perusteella ole saanut selville. Olisikohan se 600. päivitys siis sittenkin uusi prossu ja ekana leffana John Wick 4?

Eletään kerrassaan jännittäviä ja odottavia aikoja. Mietin tuossa nimittäin jo jonkin aikaa sitten, että kuudessadas päivitys tähän blogiin lähestyy kovaa vauhtia ja olisihan se aika mageeta räväyttää tuossa päivityksessa oikein kunnolla ja esitellä uusi prossu jonkin vuoden kovimmista leffoista kanssa. Onhan tuossa esimerkiksi John Wick 4 vielä odottamassa ja varmaan se Fast X:kin sieltä kohta jo julkaistaan. No, aika monta päivitystä oli kuitenkin siihen vielä matkaa, joten en ajatellut sen olevan mitenkään mahdollista. Enhän mä nyt tietenkään niin voisi tehdä, että viivyttäisin uuden prossun asennusta yhtään pakollista pidempään ihan vaan sen vuoksi, että saisin uuden prossun juuri tiettyyn päivitykseen. Mutta mutta mutta.. Nyt onkin sitten vuorossa jo päivitys numero 597 ja prossusta ei edelleenkään mitään tietoa. Eli riippuen hieman viikonlopun suunnitelmista on mahdollista, että jos prossu ei tällä viikolla saavu, niin viikonloppuna päästään ainakin tuonne päivitykseen numero 599, ja sitten kysymys kuuluu, onko kuudessadas päivitys uusi prossu vai joku ihan muu. Oishan se hienoa, ja vielä kun ajatellaan, että prossu on kohta matkannut kolme viikkoa Ranskasta Suomeen, niin ehkä se on vielä jopa mahdollista, että sen vaikka viikonlopuksi saisi. Ai niin, ja Instan puolella päivityksiä on myös jo 588 kasassa, joten kovasti ollaan sielläkin lähellä tuota kuudensadan rajaa.

No, mutta odotellessa on kyllä kesän mittaan ollut aikaa uuden prossun tuloon valmistautua ihan huolella. On tullut neljä uutta kaiutinta, uusi vahvistin, räkki, Invidia Shield, ja vielä kuvaakin on paranneltu esimerkiksi HDFury Vertex kakkosen verran. Yksi pieni, jos sitä nyt voi pieneksi sanoa, päivitys kuitenkin tuli tähän vielä hieman ex-tempore tehtyä. Tuli tuossa taas jostain eteen Youthmanin jokin aikaa sitten julkaisema video, jossa hän vaihtoi vain noin 1500 tunnin kohdalla omaan tykkiinsä lampun ja kirkaus ja kuvanlaatu parani hyvinkin merkittävästi. Tämä on oikeastaan aina ollut itselleni enemmänkin sellainen pelonaihe, eli mitä jos lamppu joku päivä hajoaa, onko minulla varaa ostaa uusi ja kuinkahan paljon sellainen oikein mahtaa edes maksaa jne. Olen aina ajatellut, että uusi lamppu maksaa useita satoja, ja nyt kun ajattelin ihan uteliaisuuttani katsoa, niin ei sellaisen hinta kuitenkaan ole kuin sellaista 350-400 luokkaa, joka sekin on tietysti aika paljon.

No, mutta hinnan vieressä luki kuitenkin myös toinen hinta, joka sitten herätti enemmänkin mielenkiintoa. Nimittäin alkuperäinen polttimo hintaan 90 euroa. Siis alkuperäinen osa, pelkkä polttimo, kun yleensä siis projektoreihin vaihdetaan koko lamppuyksikkö ja se on noin viiden minuutin homma kun otetaan pari ruuvia auki, yksikkö ulos. toinen sisään ja ruuvit kiinni. Yksikön vaihto ei todellakaan ole vaikeaa ja on ihan jokaisen itse helposti vaihdettavissa. Mutta mitä sitten tarkoittaa polttimon vaihto? Löysin netistä juuri tuon Sonyn polttimon vaihtoon liittyvän ohjevideon, jonka kesto oli noin kolme minuuttia. Parin ruuvin sijasta neljä ruuvia auki, pikaliittimet polttimosta irti, uusi polttimo paikoilleen ja kyllä, ei siinä paljon sitä viittä minuuttia enempää mennyt.Eli todella helppo ja nopea homma, hintaa vain 90 euroa toimituksineen ja wolaa, tykissä tunteja 2660 sijasta nolla.

Tykin kuva siis oli ennenkin todella hyvä, mutta mietin, että jos kerran Youthman sai 1500 käytön jälkeen ison eron uudella lampulla, niin pakkohan sen on sitten puolet suuremmilla tunneilla jotain vaikuttaa myös minulla ja kun tuo hinta tosiaan ei ole satasia, niin kyllähän tuo oli ehdottomasti kokeiltava. Nyt osittain kiirestä ja osittain järjettömistä sähkön hinnoista johtuen katselu on tällä viikolla jäänyt vähemmälle, mutta tänään oli pakko päästä vähän tykkiä myös testaamaan. Aikaa ei taas ollut liikaa, joten piti katsoa jotain nopeaa. Leffaa etsin ja Guardian of the Galaksia piti katsoa, mutta aika ei sitten siihen riittänyt, joten nappasin Netflixistä jotain mielenkiintoista. Kesto vain tunnin, äänet Atmosta ja kuva Dolby Vision, ja aiheena vielä avaruus, niin mikä voisikaan mennä pieleen.

Eli pätkän nimi tänään Löytöjä ja läpimurtoja ja aiheena siis vuosi kymmeniä kehitellyn satelliitin matka suunnittelusta avaruuteen. On käsittämätöntä, miten tuollaiseen on laitettu vuosien saatossa aivan hillitön määrä rahaa, ja silti, yksi pieni vika ja vuosien työ ja kymmenet miljardit hetkessä taivaan tuuliin. Vähintään yhtä käsittämätöntä tosin on myös se, miten tuollainen prosessi voi pala palalta mennä täydellisesti maaliin, ilman käytännössä minkäänlaisia ongelmia, tai ainakin niin se tässä näytettiin. Itse en oikein saa koskaan kiinni mikä näiden koko avaruuden tutkimisen motiivit ovat ja mitä nuo löydökset sitten lopulta ketään kiinnostavat, mutta onhan se silti aika hienoa mitä tuolta on taas saatu meidän ihmeteltäväksi. Dokumentti oli tällä kertaa aika lyhyt ja suoraviivainen, mutta kuitenkin aika mielenkiintoinen ja mikä parata, todella näyttävää materiaalia.

Kuva on nyt selkeästi kirkkaampi ja värin näyttävät paremmilta. En malta odottaa, että pääsee testaamaan kunnon UHD materiaalilla, jos kerran jo Netflixkin näyttää näin hienolta. Seuraavaksi varmasti on vuorossa sitten Galaxit, mutta koska, aika näyttää. Pari muutakin kosmeettista päivitystä on saapunut, mitäs esim tykkäät tästä metallisesta kuvasta huoneen ovessa? Yksi juttu on vielä (prossun lisäksi) matkalla, ja sen jälkeen huone on tällä erää viimeistäkin palaa vaille valmis!

Guardians of the Galaxyn kolmas osa tosiaan putkahti tuossa postilaatikkoon arviointikappaleena ja järjestin sitten sen johdosta Instagramin puolella pienen kyselyn siitä, että pitäisikö kaksi ensimmäistä katsoa ennen kuin katsoo tämän uusimman tai että onko sillä ylipäätään mitään merkitystä. No, selkeästi 72 prosenttia oli sitä mieltä, että kaksi ensimmäistä tulisi katsoa ensimmäiseksi ja vasta sen jälkeen siirtyä kolmannen pariin. Teinpä sitten työtä käskettyä ja ajattelin katsoa ensimmäisenä nuo kaksi alta pois ja mennä vasta sen jälkeen viimeiseen. Osa syyhän siis tähän kyselyyn siis tietysti liittyi myös siihen, että nuo kaksi muuta löytyvät jo valmiiksi 4K versioina hyllystä, ne vaan on katsomatta.

Eli olihan se nyt ihan loogista nekin nyt sitten tähän väliin katsoa ja sen jälkeen on ehkä muutenkin paremmin mitä arvioida kolmannessa, etenkin kun ainakin nimen perusteella tuntuu, että kyse olisi selkeästi jatkuvasta sarjasta. Nuo kaksi ensimmäistä eivät nekään hirveän kauaa ole hyllyssä vielä olleet, mutta toisaalta eipä ole sellainen fiilis koskaan tullut että ne pitäisi sieltä heti katsoakaan. Sattumoisin kun kyse on taas Marvelista, niin odotukset itselläni eivät ihan pilvissä ole, mutta ihan kivahan sitä on tämäkin leffasarja kuitenkin nähdä ja etenkin taas tuon uusimman osalta äänistäkin voisi kyllä odottaa paljon. Toki, Atmosta on tässä ekassakin.

Ääniltään tämä leffa menee luokaan ihan kiva, ei nyt mitään niin kovin ihmeellistä tällä kertaa. Oli kuitenkin ihan kiitettävästi matalaa osastoa ja kyllähän tässä surroundejakin käytettiin ihan kivasti. Ei kuitenkaan niin, että mitään eritystä olisi jäänyt mieleen. Kuvan suhteen vastaavasti leffa on aika tumma, mutta sitten muutamia sitäkin näyttävämpiä kohtauksia mahtuu mukaan. Kyseessähän on kuitenkin jo vuoden 2014 leffa, joten sikäli kiva että siihen on kuitenkin saanut ihan Atmos-raita ja leffa muutenkin näyttää kyllä ihan tuoreelta.

Muuten leffa sitten kyllä meni itseltäni taas hieman selviytymistaistelun puolelle. Ei nyt suorastaan väsyttänyt vaikka aika myöhäiseen leffan aloitus tällä kertaa pienten teknisten vaikeuksien vuoksi meni, mutta mielenkiinnon kanssa oli taas aika paljon tekemistä. Mutta en lähde nyt taas toistamaan samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen.

Kaikenlaista kivaa on taas silti edessäpäin, pari kivaa huoneenkoristetta jo saapui, pari on matkalla. Ensimmäiset kaksi ovat ihan sairaan hienoja, mutta niitä en vielä paljasta. Tein myös vielä yhden pienen heräte ostoksen, nimittäin jotenkin aina kuvitellut, että projektorien lamput ovat aivan älyttömän kalliita, kunnes löysin netistä alkuperäisen polttimon alle sadan euron hinnalla. Niin, siis polttimon, eli koko yksikköä ei tule mikä normaalisti vaihdetaan, mutta YouTube-videoiden perusteella tuon pelkän polttimon vaihtaminen on sama kuin vaihtaisi elementin kaiuttimeen, joten ehkä siitä suoriutuu. Ikää vanhalla on sellaiset 2500 tuntia, onhan se edelleen todella hyvä ja kuvakin näyttää hyvältä, mutta ikää kieltämättä kyllä kertynyt aika paljon. On kuitenkin varmaa, että ero uuteen on silti aika iso ja tuolla hinnalla tekemisen väärtti. Ensi viikon alussa pitäisi sen saapua. Prosessori ottaa edelleen aikaa, ja siitä ei ole nyt kuulut mitään. Matka Ranskasta Suomeen on ollut pitkä, mutta ehkäpä se sieltä sitten joskus saapuu. Ai niin, ja John Wick 4 saapui Tampereelta myös eilen, joten kyllä sitä karkkia on taas paljon tiedossa.

Onneksi maanantain postissa ei tullut vain John Wick, vaan mukana oli myös erittäin mieluinen yllätys. Postissa nimittäin saapui myös pari arvostelukappaletta, ja jälleen kerran aivan jäätävän mielenkiintoisia sellaisia. Evil Dead Rise ei missään tapauksessa ole oman suosikki genren leffa, tai sanotaan suoraan, että en oikein edes tykkää katsoa mitään kauhuleffoja. En oikein osaa edes tarkasti sanoa miksi, sillä niitäkin on ihan hyviä, mutta ehkä jotenkin se järjettömyys ja raakuus mikä näihin yleensä liittyy on se mikä ei itseäni sytytä. Ja näkemättä leffaa voi tässä vaiheessa aika varmuudella sanoa että tässä leffassa taitaa kyse olla aikalailla juuri noista samoista asioista.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksikertainen, sillä useamman kerran olen törmännyt samaan asiaan, eli näissä leffoissa äänet yleensä ovat jotain avain eri luokkaa kuin missään muissa elokuvissa. On totta, että äänillä on helppo kauhistuttaa ihmisiä, ja tälläisiin leffoihin niitä ”Vinkkejä” on paljon helpompi rakentaa kun äänien ei tarvitse olla ns. todellisia. Eli monessa leffa äänet ovat todella autenttiset todellisuuden kanssa ja sitä kautta loistavat, mutta jos halutaan demota laitteita tai katsoa oikeasti jotain hauskaa äänien puolesta, ne ovat sitten usein näitä. Evil Dead Rise leffaa tuskin olisi koskaan tullut itselle hankittua ainakaan kovin kovalla summalla, mutta en voi kiistää, etteikö olisi käynyt mielessä, etenkin sen jälkeen kuin katsoin mm. Shane Leen arvioin tämän leffan äänistä. On muuten mielestäni Youtuben parhaat arvostelut ja ainakin itselläni ohjailee paljon ostoskäyttäytymistä.

Eikä olisi voinut herra taas paremmin oikeassa olla. Jos haluat oikeasti tietää miltä laitteesi parhaillaan kuulostaa, hanki tämä levy. Leffan äänet ovat jotain, mitä en ole taas hetkeen kuullut ja muistuttaa loistavasti siitä, että äänissä ei ole kyse vain siitä kuinka kovat ne ovat, vaan äänillä voi tehdä paljon muutakin. Jo leffan ensimmäisistä hetkistä, tai sanotaanko suoraan, että heti jo studion introsta lähtien leffan äänet ovat täyden kympin arvoiset. Ei näistä äänet oikein voi enää mitenkään parantua jos rehellisiä ollaan. Löytyy todella matalaa, ja vielä kertaakaan Martyt eivät ole kuulostaneet näin tiukoilta ja tarkoilta. Subbarilta tulevat äänet ovat todella todella vakuuttavia ja mikä parasta, mikään huoneessa ei resonoi, eli äänet todellakin kuulostaa kuin huone ympärillä liikkuisi. Bassoa tulee lisäksi ihan joka suunnasta, ovien narina, kolahdukset ja kaikki on todella kivaa kuunneltavaa.

Äänet on lisäksi pannattu todella upeasti, ääni liikkuu jatkuvasti jostain suunnasta jonnekin, ovia avaituu ihan kuin äänet hyökkäisivät päälle ja lisäksi taustalla liikkuvia ja kuuluvia ääniä tulee jatkuvasti. Välillä kävellään katossa, välillä puhuu päänsisäinen ääni ja leffa kokonaisuudessaan on kuin studion demo, jolla näytetään mikä kaikki on mahdollista. Silti, äänet kuuluvat leffaan, ei tässä mitään ylimääräistä kikkailua ole. Kuvalta leffa on todella todella tumma, itselläni näkyy todella hyvin kaikki, mutta jollakin heikommalla telkkarilla saattaa olla vaikeaa erottaa asioita. No, ehkä se vaan lisää vielä pelottavuutta niille jotka leffaa sen vuoksi katsovat.

Ja sitten kaikille lukijoille varoitus jo etukäteen, tämä seuraava kappale puhuu minusta, ei varsinaisesti leffasta. Tässä leffassa nimittäin ei ollut pienintäkään järkeä, ja itse asiassa jossain vaiheessa vaan suljin silmät ja keskityin upeisiin ääniin. Henkilökohtaisesti en vaan näitä leffoja ymmärrä yhtään, siltikään, vaikka äänet olisivat pelkkää timanttia. Ja tämä ei missään tapauksessa siis tarkoita että leffa oli huono, päin vastoin, luulen, että tämän genren fanit nauttivat tästä leffasta paljonkin. Leffahan ei missään nimessä näyttänyt halvalta tai sellaiselta heikkolaatuiselta tekeleeltä, vaan ihan oikeasti todelliselta laatuleffalta. Hieman harmi, että näitä leffoja ei voi kovinkaan nuorille näyttää eikä niitä televisiossa pahemmin näytetä. Leffat kyllä varmasti silti löytävät yleisönsä ja sitten tälläiset suuret äänien ystävät voivat sujuvasti vierailla faneina. Oikeasti, vaikka leffasta en tykännyt tippaakaan voisin tämän leffan katsoa vielä monta kertaa uudestaan, ehkä jopa heti uuden prossun kanssa. Onneksi levy nyt kuitenkin hyllyssä ja vaikka vain Bluray muodossa, niin Atmos-raita löytyy, ja sillä pärjää jo pitkälle.

Sitä alkaa kesä vaihtumaan syksyyn, ja se tarkoittaa ainakin paria asiaa tämän harrastuksen osalta. Rahaa on kulunut sen verran paljon taas kaikkeen enemmän ja vähemmän tarpeelliseen, joten on aika palata työmaalle, ensinnäkin sen vuoksi, että ei ole jatkuvasti liikaa aikaa selailla netistä kaikkea mahdollista ostettavaa ja toisaalta siksi, että sitä rahaa tulisi myös sisään, että voisi taas joskus jotain hankkiakin. Toisaalta töihin paluu tarkoittaa myös sitä, että ihan niin paljon ei ole aikaa leffojen katsomiseen ja sen johdosta päivityksiäkään ei ihan niin usein tule. Koko blogin ideahan on alusta lähtien ollut, kun katson, kirjoitan. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan tarkoita blogin tai harrastuksen kuolemaa vaan aivan päin vastoin, blogi ja harrastus voi paremmin kuin koskaan. Prossu on edelleen saapumatta, mutta sitä odotellaan hetkenä minä hyvänsä ja pari muutakin decoratiivista yksityiskohtaa on vielä matkalla. Sen jälkeen voikin taas keskittyä hetken leffoihin rakentamisen sijaan.

Tässä kun huone valmistuu, niin blogistilla on hieman myös muita suunnitelmia. Miltä teistä kuulostaisi Youtube? Olen sitä pitkään miettinyt ja nyt sen aika alkaa ehkä olemaan lähempänä kuin koskaan. Kaikki kuitenkin kulminoituu yhteen asiaan, eli kun saan huoneen nyt ”valmiiksi”, tulen tekemään mahdollisimman näyttävän Home Theather Tour tyyppisen esittelyvideon huoneesta, ja jos se lyö läpi, niin sen jälkeen alan päivittämään myös sinne. Youtubessa ajatusmaailma olisi ihan sama kuin tässä kirjoitetussa blogissa, ainoastaan sillä erolla, että sitä tekisin englanniksi suuremman yleisön toivossa. Katsotaan miten homma etenee ja lyökö se läpi.

Viikonloppuna tuli katsottua Netflixin puolelta uutuus-elokuva nimeltä Heart of Stone. Hyvin hyvin mielenkiintoisen näköinen leffa, siis ennakoissa. Siihen se näyttävyys sitten oikeastaan jääkin. Leffan kuvanlaatu oli alusta lähtien todella heikko, vaikka se olikin Dolby Vision laatua, itse asiassa ensimmäinen elokuva jonka olen Dolby Visionina katsonut. Luulinkin aluksi, että kuvanlaadun heikkous liittyy jotenkin siihen, mutta kun sitten lueskelin paria ketjua aiheeseen liittyen Facebookista, huomasin, että samoja ongelmia oli ollut muillakin. Olis varmasti kiva nähdä leffa levyltä, mutta ainakin striimattuna Netflixistä kuvanlaatu oli todella heikko.

Muuten leffa oli ihan mielenkiintoinen, hieman Mission Impossiblea ja James Bondia miksattuina. Olihan tässäkin Stone vedetty hieman yli, eli yhden naisen armeija, joka tekoälyn avulla päihittää kaikki mahdolliset vastustajat silmän räpäyksessä. Juoni, näyttävyys, äänet kaikki ihan luokkaa ok, mutta ei nyt missään tapauksessa ainakaan tällä laadulla ihan mitään top-lista materiaalia. Kivaa viihdettä kuitenkin.

Kivasta viihteestä loppuun vielä pari sanaa. Eli pari leffaa on ollut pitkään matkalla, ja nyt vihdoin eilen puolentoista kuukauden matkalta italiasta saapui paketti, joka sisälsi todella todella kauan odotetun John Wick 4 elokuvan. Voitteko uskoa kuinka valtava oli se pettymys kun otin tuon levyn paketista vain todetakseni, että kyseessä oli Blueray-versio, HD-laadulla puhumattakaan ääniraidasta joka ei todellakaan ollut atmosta. Kyllä muuten pisti kiroilemaan, ja samantien sitten viestiä myyjälle, joka kovasti väitti levyn olevan 4K. Kun lähetin hänelle kannesta kuvan, lopetti hän vastaamisen. No, valitus Ebaylle, ja ei mennyt kuin hetki ja tieto rahojen palautuksesta sähköpostiin. Harmi vaan, että tässä tuli nyt tuhlattua toista kuukautta odotellessa, mutta tälläistä tämä välillä on. Onneksi itse kyselemällä Suomesta löytyi jo yksi käytetty leffasta ja se toivottavasti on jo tällä hetkellä postissa. Loppuviikosta siis toivottavasti uusi prossu ja siihen ensi leffaksi uusi John Wick 4 parhaalla mahdollisella äänen- ja kuvanlaadulla? Kuulostaako jo liian hyvältä?

Fast and the Furious leffojen uudelleen katsominen on tällä erää edennyt toiseen osaan joka oikealta nimeltään siis taitaa olla 2 Fast 2 Furious. Tästä muuten nousi esiin sellainen pienen pieni epäkohta, että kun näitä leffoja on syöttänyt tunne Nassiin ja HTPC:lle Kodin kautta katsottavaksi, niin leffan nimien pitää olla kansioissa oikein, ja kun tämänkin leffan nimen laittaa oikein, niin leffahan ei löydy samasta kohtaa muiden Fast leffojen kanssa koska Kodini on järjestetty aakkosien mukaan. Search työkalu on hyvä tässä, mutta saisihan nuo kai järjestettyä myös kansioihin, niin että kaikki saman sarjan leffat olisi samassa kansiossa. Joka tapauksessa tuo homma ylipäätään on aikalailla vielä alkutekijöissä, eli nuo kaikki nimet pitää vielä käydä tarkasti läpi, jotta Kodi edes löytää kaikki leffat. No, kaikki 4k leffat löytyvät myös levyiltä, joten sieltä ne on helppoa tarvittaessa laittaa pyörimään ja niin muuten tuli tehtyä tälläkin kertaa kun Kodista tätä leffaa ei löytynyt.

No eipä se aina ihan nappiin sitten mene aina levyjenkään kanssa. Tälläistä ongelmaa en tosin ole koskaan ennen kohdannut, eli noin tunnin katselun jälkeen levyltä katosi äänet ja kuva alkoi pahasti pikselöitymään. Jotain juttua ole tälläisestä joskus kuullut, joten päätin hieman googlata asiaa ja tästä ongelmasta on tämän kokoelman kohdalla raportoinut moni muukin. Eli levyssä on oikeasti jotain vikaa, nyt vaan en oikein tiedä miten asiaan tulisi suhtautua, eli pitäisikö asiasta kysyä myyjältä, suoraan jakelijalta vai mistä? Ja miten ylipäätään tämä sitten menisi, saisinko jostain uuden levyn vai miten? Eniten nyt mietityttää se, että samaa ongelmaa on ilmeisesti ollut useammallakin levyllä, mutta se selviää vasta myöhemmin onko näin. Tuo ongelma kesti muutaman minuutin, joten ihan merkittävästä ongelmasta oli kyse, silti, suurimman osan leffasta sai kyllä katsottua kuitenkin ihan normaalisti.

Mutta sitten hieman positiivisempiin juttuihin. Eli tämäkin leffa on tainnut tulla aikaisemmin katsottua vain Netflixistä ja muistoina on todella surkea ja rakeinen kuva hyvin keskinkertaisilla äänillä. Tällä kertaa fiilis oli kuitenkin taas aivan toinen, UHD-restoroinnit vaan ovat ihan sika magea juttu ja tämäkin leffa näytti aivan kuin 2020-luvulla tehdyltä. Kuvan laatu muuttuu ihan merkittävästi ja luonnollisesti sitä kautta myös koko katsomiskokemus. Tähän vielä kun lisätään MadVR:n tuoma parannus kuvaan ja ennen kaikkea väreihin, niin tälläisten muutenkin värikkäiden leffojen katsominen todellakin saa hymyn huulille. Leffa oli todella todella näyttävä, ja kyseessä siis alkuperäisenä vuoden 2003 leffa, eli 20-vuoden takaa!

Sitten kun yhtälöön vielä lisätään uudet DTS:X äänet, niin aletaan olemaan jo aika lähellä sitä mistä itse saa leffoissa suurimman nautinnon. On oikeasti vaikea nykypäivänä löytää sellaisia leffoja, joissa kaikki asiat on oikeasti kohdillaan, mainstream leffat ovat paljolti vanhojen kierrätystä tavalla tai toisella, tai sitten juuri sellaisia ylilyöntejä, joissa liikutaan kaiken maailman virtuaalitodellisuuksissa. Se lisäksi että Fast and the Furious alkupään leffat ovat juoneltaan hyviä, ne ovat hauskoja, tarpeeksi vakavia, loistavat hahmot ja ennen kaikkea loistavat näyttelijät, niin näissä restoroinnessa ne on vielä palautettu kuvan ja äänen osalta tähän päivään. Aivan mahtava kokonaisuus, josta voi nauttia pitkään.

Äänien osalta vielä pari sanaa loppuun, eli äänet tässä olivat luokkaa erittäin hyvät, ja muutama kohta erityisesti jäi mieleen. Yksi helikopterin ylilento kuulosti aivan sika hienolta, ja lisäksi toki muutamat autoilut olivat ihan kivaa kuunneltavaa. Edelleen toistan itseäni, mutta näissä Fast-saagan leffoissa hienointa on juuri se, että ensin mennään ja kovaa, ja sitten tulee taas hyvin jaksotettuina rauhallisempaa menoa. Hyviä ääniä, mutta sitten taas korville hieman lepoa ja taas mennään.

The Adam Project-niminen leffa löytyi Netflixistä sillä ajatuksella, että etsin Dolby Atmos raidalla olevia leffoja ja sitä kautta tämä sitten lopulta vaikutti mielenkiintoiselta. Adam Projetissa pääosaa esittää Ryan Reynolds, joten sen puolesta ihan laatuleffasta voisi olla kyse. Sinällään nämä aikamatkailuleffat eivät koskaan ole olleet minun juttu, mutta nyt ehkä leffalta haettiin enmmänkin vain näyttävyyttä ja hyviä ääniä.

Eikä tää nyt ihan ohiveto kuitenkaan edes ollut, tykkäsin leffasta jopa aika paljon suhteutettuna siihen millaisessa aihepiirissä liikutaan. Vaikka tässä puhutaan aikahypyistä niin aika sellainen maanläheinen leffa kuitenkin kyseessä ja siksi ehkä enemmän upposi itseenikin. Reynolds aikuisena Adamina on todella hyvä, aika sellainen varma oma itsensä suoritus johon voi luottaa. Nuorena Adamina Walker Scobell on myös vallan erinomainen. Näiden kahden toiminta yhdessä toimii ja saa leffan kyllä sujumaan kivasti.

Äänien osalta leffa oli erittäin hyvä, ei ehkä nyt mitään sellaisia kohokohtia oikein jäänyt mieleen, mutta yleisellä tasolla ihan kivaa kuunneltavaa. Kuvan laatu oli hyvää tasoa, ja ennen kaikkea se mitä MadVR tekee tällä hetkellä väreille on jotain aivan käsittämättömän kaunista. Konaisuudessaan siis yllättävän hyvä leffa ja kun tuo aikamatkailukin pysyi varsin hyvin kurissa niin tykkäsin ja voin tätä kyllä muillekin suositella. Leffassa on myös paljon kohtia jotka saavat ajattelemaan, kunpa sitä olisi kaikilla mahdollisuus joskus kurkata tulevaisuuteensa ja ennen kaikkea tulla sieltä antamaan neuvoja tähän päivään.

Lauantai-iltaan mahtui vielä hyvin toinenkin leffa, ja vaikka yksin olikin kotona, niin nyt ei kyllä jaksanut mitään kovinkaan äänekästä alkaa katsomaan, tarvitsin jotain rauhallista, draamaa, jotain johon voi ottaa koiran syliin ja nauttia tarinasta. Ja wau, sellaisen tänään sainkin, ihan koko rahalla. Muutamien elokuvien tsekkailun jälkeen päädyin Netflixistä sellaiseen leffaan kuin Land. Siinä kovia elämässä kokenut nainen päättää lähteä erämaahan keskelle ei mitään, paikkaan, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Paikkaan ei tule vettä, ei sähköjä, eikä kauppaankaan mennä ihan niin vain, tai tässä tapauksessa ei ole tarkoitus mennä lainkaan.

Olisi todella kiva tässä vaiheessa avata juonta tarkemmin, mutta en sitä tarkoituksella tee. Tämän leffan juttu on se juoni, ja juoni tässä on todella loistava. Katsojalle ei kerrota aluksi juuri mitään, kaikki jätetään arvoituksen varaan, ja katsoja voi itse miettiä mitä naiselle on tapahtunut. Jotenkin jännästi, vaikka se on tässä monella tapaa tärkein asia, niin se jää leffan edetessä aivan täysin taka-alalle. Paljastetaan kuitenkin sen verran, että aivan yksi nainen ei tätä leffaa loppuun asti vie, vaan kuvioon astuu yllättäen myös mies, metsästäjä. Se mitä kaikkea näiden kahden välillä tapahtuu ja on tapahtumatta on jotain todella kaunista ja syvää. Leffa koskettaa todella syvältä, ja päivän toiset kyyneleen ovat väistämättä edessä leffan lopussa.

Tämä leffa menee aivan ehdottomasti vuoden parhaiden top-listalle, ja se on sen aivan täysin ansainnut. Leffa herättää niin paljon tunteita, mutta toisaalta jättää silti erittäin hyvälle mielelle. Leffassa on juoni, todella hyvä sellainen, mikä ei nykypäivän leffoissa ole enää itsestään selvyys. Sekä Edee:tä näyttelevä Robin Wright että Miguelia näyttelevä Demian Bichir tekevät leffassa todella huikeat näyttelijäsuoritukset, lopputulos tälläisessä on silloin timanttia.

Leffan äänistä ei tarvitse pahemmin mainita, score on hieno, kaunis, leffaan loistavasti sopiva, paljon muuta äänissä ei ole eikä tarvita. En edes tiedä mikä raita oli kyseessä, nyt ei ollut sillä merkitystä. Se millä vastaavasti oli paljonkin merkitystä, oli se, että elokuva näytti aivan älyttömän hienolta. Suurin piirtein jokaisen kohtauksen välissä näytettiin upeita maisemia, ja ne näyttivät paremmalta kuin koskaan, juuri niin upealta kuin olen toivonut ja mitä tässä on viime aikoina rakennettu. Olisi kiva kuulla arvio näytön laadusta tällä hetkellä joltain ammattilaiselta. Niin, ja piti oikein varmistaa, lähde materiaalia piti silti olla vain HD-tasoa, mikä on aivan käsittämätöntä. Iso iso suositus tälle leffalle joka löytyy Netflixistä, unohdin jopa ottaa kuvia näistä hienoista maisemista..