Aika jännä juttu, että tästäkin leffasta on on sitten päätetty tehdä uudelle filmatisointi, kyseessähän on siis aivan legendaarinen leffa vuodelta 1992. Olin itse asiassa aika yllättynyt kun edes huomasin, että tälläinen leffa on tullut Disney Plussan tarjontaan. Onhan tuo alkuperäinenkin tuttu, mutta rehellisesti sanottuna on kyllä aika kauan aikaa siitä kun tuo on tullut viimeksi nähtyä, koristyyppinä tietysti on tullut nähtyä, mutta olisi varmaan pitänyt katsoa tälläkin kertaa mielummin se kuin tämä uusi.

Ei sinällään, että tässä leffassa olisi mitään niin suuresti ollut vialla, jos nyt sitten ei lasketa sitä, että vitsit ovat vanhentuneita, ja jotenkin koko leffassa fiilis on vähän ummettunut. Hyvin stereotyppisiä vitsejä, jotka toimivat varmasti vuonna 1992, mutta nyt ne tuntuivat hyvinkin väkinäisiltä. Pääosan kaksikko ei millään pääse Woody Harrelssonin ja Wesley Snipesin tasolle, eikä tässä leffassa nyt luonnollisesti mitään muutakaan uutta ja yllättävää tullut esiin. Olihan tämä nyt itselle sellainen hieman pakko katsoa leffa, mutta eipä paljon muita fiiliksiä herättänyt. Mutta mutta, tulipahan nähtyä.

Sellaista muuten ajattelin nyt vielä tähän kirjoitella, että leffojen rippaaminen Nassille alkaa olla maalissa. Seuraavaksi pitäisi sitten keksi mahdollisimman helppo ja yksinkertainen tapa niitä jostain pyöritellä ruudulle. Olen pitkään koittanut pähkäillä sellaista ohjelmaa kuin Jellyfin, jonka periaatteessa pitäisi olla juuri sitä mitä etsin. Se on kuitenkin osoittautunut enemmän kuin hankalaksi, joten olen myös etsinyt muita vaihtoehtoja. Eilen sellainen tipahti syliin kuin salaman iskusta, ja Applen ympäristöön tehty Infusion ensinnäkin tuli asennutta minuuteissa, ei viikoissa, ja ennen kaikkea, ohjelma näyttää hienolta, tuntuu toimivan loistavasti ja täyttää kaikki ne tarpeet, joita minulla tämän suhteen oli. PAITSI, että kun leffoja olisi tarkoitus pyöritellä Appletv:n kautta, niin Applehan ei tietenkään anna tähän kaikki parhaita työkalujaan, eli boxista saa kyllä laadukasta pakkaamatonta ääntä, mutta ei Atmos tai DTS:X laadulla. Tämä on aivan naurettavaa ja käsittämätöntä, mutta vaikka kaikki muu tuossa softassa tuntuisikin olevan kunnossa, niin kunnon ääniä siitä ei sitten kuitenkaan saa auki.

Tåmä taas johti siihen, että piti lähteä seuraavaksi kokeilemaan ohjelmaa nimeltä Kodi. Eniten pelkäsin, että tämäkin on taas todella vaikea käyttää, mutta lopulta olen kyllä päässyt senkin kanssa suht hyvin alkuun. Leffat ja julisteet näkyy jo, mutta ihan parhaita ääniä en ole siitäkään vielä ulos saanut. No, joka tapauksessa olen jo nyt paljon pidemmällä kuin Jellyfinin kanssa missään vaiheessa. Seuraillaan siis tilannetta ja katsotaan mihin suuntaan tämä tästä lähtee.

Leffahuone on ollut taas viime päivät pienenä työmaana, asioita, joita ei ikinä pitänyt tapahtua, mutta kun kerran yksi asia usein johtaa toiseen, niin näinhän siinä piti taas sanansa pyörtää. Eli nyt on käymässä niin, että prosessori on menossa vaihtoon, ei kerrota vielä sen tarkemmin mitä on tulossa tilalle, mutta äärimmäisen huippuluokan Arcam on nyt siis myynnissä ja siitä saa heittää kyllä tarjouksia jos tuo laite kiinnostaa. Ei tarvitse kuin laittaa blogissa hakusanaksi Arcam ja löytyy varmasti kymmeniä tekstejä, joissa vuolaasti tuota kehun, enkä turhaan. Haikein mielin on Arcam lähdössä, mutta sellaista elämä välillä on, toivottavasti tästä saadaan otettua vielä yksi askel parempaa, vaikka vaikea sitä on tässä vaiheessa edes ajatella miten se on mahdollista.

Tämä juttu ei nyt ole kuitenkaan mistään hetken mielijohteesta tapahtuva päivitys, vaan tätä on oikeasti haaveiltu todella pitkään. Nyt se tuli muutaman sattuman kautta ehkä mahdolliseksi, ja jos se tulee jollain keinolla mahdolliseksi, on se mahdollisuus yksinkertaisesti vaan pakko käyttää. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että uudessa prosessorissa olisi käytössä kuusitoista kanavaa, tällä hetkellähän huoneessa niitä on ollut vain yksitoista. Tähän päätökseen päädyin jo kun aikanaan Arcamin hankin, mennään yhdellätoista, sillä eihän tähän huoneeseen enempää edes mahdu tai tarvitse. No, kun asia sitten tulikin ajankohtaiseksi, alkoi pieni projekti. Ylimääräistä rahaa ei ole, joten mitenköhän tämän sitten totetuttaisi?

No tämäkin on taas hyvä esimerkki siitä, että hienon leffahuoneen voi saada myös ilman, että tilillä on seitsemän numeroa. Tämähän tässä harrastuksessa on juuri parasta, pienin askelin on mahdollisuus mennä aina pikkaisen parempaan ja parempaan, kaikkea ei tarvitse hankkia ja tehdä kerralla. Muistin, että minulla oli varastossa pari aika hyviä, mutta tavallaan aika vaatimattomia ja myyntiarvoltaan todella halpoja Klipasch R-15p kaiuttimia. Noita tuli aikoinaan testailtua niin sivu kuin taka surroundeina, mutta sitten ne kuitenkin jäivät ns. ylimääräisiksi, ja kuten sanoin, myyntiarvon vuoksi ei niitä oikein kannattanut myydäkään. Nyt niille siis olisi käyttöä, mutta seuraavana ongelmana sama kun taitaa jokaisella front wideja laittavilla, eli millä ihmeellä ne saa piiloon, kaikki muut kaiuttimethan taka surroundeja lukuunottamatta ovat huoneessa piloossa, miksi siis tuollaiset kuitenkin aika vähälle käytölle tulevat boxit pitäisi saada kaiken huomion huoneessa?

Mietin monenlaisia ratkaisuja, puolittainen seiniin upottaminen ei okein kiinnostanut, hirveä työ ja lopputulos suuri arvoitus. Mietin myös useampia tapoja kiinnittää niitä, jokaisessa tuntuu vain siltä, että tuo pilaavat esteettisesti koko huoneen. Kunnes sitten tuli aika radikaalin ajatuksen pariin, mitä jos nuo laittaisi vain keskeltä kahtia ja tekisi niistä siistit kolmiot? Silloin hukkuisivat hienosti seinällä, jos projekti epäonnistuu niin taloudellinen tappio on pieni, ja ennen kaikkea kun kyselin vielä yhdeltä kaverilta asiasta, niin se tuskin tulisi noin pienissä kaiuttimissa tuossa käytössä edes juurikaan vaikuttamaan ääneen, niin miksikäs ei.

Jotta hommasta kuitenkin tulisi jotain, päätin napata kaiuttimet mukaan työpaikalle, ja sahata ne kunnon sahalla oikeasti suoraan ja siistiksi. Lopputulos olikin mitä mainion, joten sen jälkeen uusi kylki paikoilleen, vähän maalia pintaan ja osat takaisin paikoilleen. Ja vaikka itse sanonkin, lopputulos esteettisesti aivan mahtava. Front Wideja ei hirveästi vielä ainakaan leffoissa käytetä, mutta viimeisten viikkojen sana on ollut Future Proof.

Eikä se homma sitten siihenkään loppunut, eli kun puhutaan kuudestoista kanavasta, niin pari kanavaa tarvittaisiin vielä lisää. Ja jälleen hyvä paikka korostaa sitä, että koko harrastuksessa isoja juttuja on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tehdä hankintoja silloin kuin sattuu löytymään jotain edullista ja edelleen, rakentaa pikku hiljaa. Porvoon Mikrokulma on lopettamassa koko Hifi-osastonsa ja mm. purkivat jo siellä olleen kuunteluhuoneen. En ole koskaan hirveästi Mikrokulmasta Hifijuttuja ostellut, vaikkakin olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että siellä on erittäin laadukasta tavaraa ja hyvät valikoimat. Jotenkin siellä edustettuna olleet merkit eivät vaan ole olleet joko itseäni kiinnostavia, tai sitten yksinkertaisesti ei vaan ole ollut varaa niihin mitä olisi voinut haluta. Nyt kuitenkin myynnissä on paljon demoja ja muuta poistoon menevään. Sieltä sattumalta löytyi myös muutama Bower and Wilkins uppokaiutin monessa eri hinta luokassa. Päivän selvää oli se, että huonoja en laita, ja toisaalta koska ne puuttuvat ovat etummaiset, niin suuntaavuuttakin pitäisi olla. Toisaalta, halusin edelleen kaiuttimet kattoon, koska huoneen korkeus on matala, muut neljä on jo katossa ja koska tykin vuoksi mitään kovinkaan paljon katosta ulostulevia ei voi laittaa. Yllätyksekseni tuolta kuitenkin löytyi sellainen malli kuin CCM 7.5 S2 joka on laadukas, elementit on jo valmiiksi asennettu suuntaaviksi ja mikä parasta, ulkonäkö ja koko hyvin lähellä katossa jo olevia Reveleitä, että näiden hankinta oli nyt vaan pakko toteuttaa. Asiaa edisti vielä aivan järjettömän hyvä hinta, eli vaikka mistä näitä netistä yritin etsiä, niin joka paikassa hinta oli noin 1000 euroa kappaleelta. Nyt pinnassa luki tarra 390 euroa kappale, ja kassalta vielä hieman lisää alennusta. Kaksi sinne vielä jäi näitä samoja ja monia muita, eli jos on kattokaiuttimien asennus mielessä niin nyt äkkiä hakemaan pois, kyseessä kerrankin ihan todellinen outlet hinta!

Vaikka tästä alkaa nyt tulla aika pitkä kirjoitus niin puhutaampa silti vielä muutama sana oikeasta ajoituksesta. Olen aika pitkään miettinyt, että pitäisikö hankki etukanaville hieman lisää poweria, mutta hinta tuolle päivitykselle tuntunut olevan todella kova. Mitään hirveän isoa en tarvitse, mutta vähintään kolme kanavaa on oltava joka on rajoittanut mahdollisuuksia paljon. Useampi kanavaisia riittävillä tehoilla järkevällä hinnalla ei vaan yksinkertaisesti ole missään Torissa tai outleteissa vaan ollut. Nyt sellainen on kuitenkin hetken aikaa ollut myynnissä Torissa, merkki itselleni tuntematon NHT ja mallia Power 5. Viisi kanavaa siis ja sellaiset mukavat 200w kanavaan. Tähän asti toinen Rotel siis ollut 120w, eli lähes tuplat siihen nähden. Kun mietitään oikeaa ajoitusta, niin tämähän siis tuli sikäli loistavaan saumaan, että sen lisäksi, että olen haaveillut lisäpowerista eteen, nyt tarvittiin myös muutama kanava lisää. Ennestään oli 12, kolme olisi riittänyt, mutta koska nyt tuli kerralla lisää viisi, niin samalla loistavasti palvellut ja laadultaan loistava Pro-Ject sai samalla jatkaa matkaa seuraavaan kotiin. Hienoa tässä kaikessa oli se, että yritin ensin tuota myydä viikon verran itse, mutta ostaja halusi kuitenkin koko ajan ottaa sen myös vaihdossa. Kun se ei viikossa mennyt ja muiden menojen siivellä olin kulmilla sunnuntaina, niin win-win ja kaupat tehty. Ilman vaihdokkia tähän hankintaan ei olisi ollut varaa, nyt se kuitenkin onnistui. Jälleen kerran, monta asiaa piti naksahtaa kohdalleen, hieman tuuria ja aktiivista seurantaa Torissa ja Facebookissa ja avot, taas on huone astetta parempi pienellä rahallisella panostuksella. Mikäs se viimeisten viikkojen sana olikaan, Furure Proof.

Sitten kaiuttimet paikoilleen, vetelemään hieman johtoja, kalibroinnit Diracilla ja testaamaan. Ensimmäisenä leffana vuorossa oli Kadonnut luoti 2, eli leffasarjan toinen osa, ensimmäisen olin nähnyt jo jonkin aikaa sitten ja siitäkin löytyy blogista teksti, jonka kävin itse asiassa itsekin muistin virkistämiseksi lukemassa. No, leffasta en paljoa kyllä muistanut, mutta eipä se menoa haitannut. Leffa oli selkeä jatkumo edelliseen, mutta kuitenkin loppupeleissä aika oma leffansa. Tai siis sanotaan niin, että ihan hyvin pystyy tämän leffan katsomaan ilman, että tietää ensimmäisestä. Toki tapahtumat sitten pikku hiljaa tulivat mieleen, mutta en kyllä vieläkään ihan hyvin ensimmäistä muista. Olisi voinut toki katsoa etukäteen uudelleen, mutta ihan niin paljon ei kiinnostanut.

Leffa löytyy Disney Plussasta ja aivan täydellinen testileffa tämä ei nyt kyllä ollut. Uusista kaiuttimista front widet eivät ole vielä kiinni (prosessori ei riitä), mutta päätin nyt tehdä niin, että laitoin kiinni uudet etuatmokset ja jätin ns keskimmäiset pois. Tämä toivottavasti tarkoittaa hieman lisää avaruutta kattoon, mutta pääseepä nyt ainakin testaamaan uusia kaiuttimia. Sikäli tämän nyt meni kuitenkin vähän penkin alle, että tässä leffassa olikin sitten vain 5.1 äänet, jotka eivät kyllä olleet muutenkaan kovin hyvät. Neural:X oli päällä, mutta eipä oikein sekään riittänyt vakuuttamaan. Ei nyt kyllä ollut sen puolesta kovinkaan kiva leffa, ja muutenkin leffa oli vain tasoa ok, ei missään tapauksessa mikään huippu! Uusista kajareista en siis osaa vielä sanoa juuri mitään..

Netflix tarjosi tähän iltaan Blood and Gold-nimisen leffan, jonka tapahtumat perustuvat natsisaksaan. Oletko muuten ennen kuullut leffasta, jossa natsit sodan loppuessa yrittävät löytää suuren kasan kultaa turvatakseen sodan jälkeisen toimeentulon loppuelämäksi. Jos vastasit tähän kysymykseen kyllä, tutulta kuulostaa, niin olet varmaankin ollut hiljattaen elokuvissa katsomassa suomalaista leffaa nimeltä Sisu. On itse asiassa aika hämmentävää, miten samanlaisia elokuvia tässä on pienellä ajalla kaksi, joissa todella todella paljon samaa. Katsotaanpa siis asiaa hieman tarkemmin, yritän kuitenkin tässäkin olla paljastamasta leffan juonta sen enempää.

Ensinnäkin leffa alkaa hyvin samantapaisesti kuin Sisu, ja kun alku vielä päättyy hirttämiseen, aivan samantyyppisessä kohtauksessa kuin Sisussa, niin herättää jo heti paljon kysymyksiä. Sen jälkeen etsinnässä on iso kasa kultaa, ja vaikka kulta ei tällä kertaa olekaan päähenkilön hallussa, niin kyllähän tästä löytyy ideana taustalla aivan samalla tavalla yksinäinen sotaa nähnyt taistelija, joka on kyllästynyt sotimaan ja päättää sen jälkeen taistella viimeisen taistelunsa natsien pientä komppaniaa ja vastaan, uhmaten kuolemaa ja kaikki mahdollisia hengissäpysymisen tapoja. Naisiakin tulee lopulta avuksi taistelussa, aivan kuten Sisussakin.

Hämmennystä lisää vielä sekin, että musiikissa liikutaan aivan samantyyppisissä teemoissa, ainoa mitä puuttuu on Sisussa erittäin isossa osassa olevat väliotsikot. Mutta ennen kuin jatketaan jatketaan tarkemmin tuohon musiikkiin, niin todetaan nyt siis kuitenkin, että vaikka tässä oli kyseessä tosi hyvä leffa kyllähän meidän Sisu voittaa silti tämän leffan ihan mennen tullen. Sisussa on ehkä aavistuksen suorempi juoni, tässä muutamia aika hyviä juonenkäänteitä, mutta Sisussa ehdottomasti enemmän huumoria ja paremmat näyttelijät. Molemmissa leffoissa paljon Tarantinoa, ja kestoa noin puolitoista tuntia. Hyvä leffa siis, mutta Sisua kotiin odotellessa.

Mennään kuitenkin seuraavaksi siihen, mikä tässä leffassa oikeasti olikin sitten aivan timanttia, ja se oli äänet. Nyt leffaan oli todellakin tehty Atmos-raita, joka todellakin oli Atmos-raita. Leffassa äänet oli pannattu ja objetit sijoiteltu todella loistavasti paikoilleen, ja nyt ensimmäistä kertaa varmaan koskaan voin sanoa, että ihan oikeasti kuuli kaiuttimen siellä, missä sitä ei (vielä) ole. Eli front wide kaiuttimia huoneessa ei vielä ole, mutta ääni tuli todella hienosti pää ja surruound-kaiuttimien keskeltä, kuulostaen aivan kuin siellä olisi kaiutin ollut. Ääntä muutenkin liikuteltiin leffassa todella hyvin paikasta toiseen ja raita tuli leffan tapahtumia ihan täydellisesti. Paljon ääniä ”kuvan ulkopuolella” ja ääni muutenkin todella tarkka ja laadukas. Tähän kun vielä lisätään se, että muutamassa kohdassa subbarit kävivät todella matalalla ja tiukkana, oli tämä kyllä äänien puolesta aika nappi suoritus!

Äänistä vielä loppuun sen verran, että olen tuossa puuhaillut muutaman päivän huoneeseen Diffuussoria, joka oli tarkoitus sijoittaa eteen, vajaan metrin päähän kankaasta. Tuollaista kehuttiin todella paljon jossain YouTube- videossa, joten koska hyllyssä oli ylimääräisiä tarvikkeita, niin ajattelin kokeilla ja väsätä itse tuollaisen. Faktuaalisesti en pysty lainkaan kommentoimaan oliko tuosta rakennelmasta jotain hyötyä, mutta sain sen eilen pakoilleen ja nyt oli ensimmäinen leffa kun se oli käytössä. Äänimailma leffassa tänään oli todella todella selkeä ja kirkas, paljon avarampi, eli juuri sitä mitä tuon pitikin tuoda. Oliko kyseessä sitten leffa vai Diffuussori, niin aika näyttää. Joka tapauksessa tänään tuli nautittua leffasta aivan täysin rinnoin!