Sound of Metal

Tämä aika vuodesta on aina mielenkiintoista, kun uusia leffoja joista ei jostain syystä ole koskaan kuullut nousee parrasvaloihin, ja syynä tuohonhan on luonnollisesti Oscarit. Tänänkin vuonna ne jaettiin tietysti aivan normaalisti, vaikka kaikki tiedämme mikä leffojen ja leffateatterien tilanne on pitkään ollut. Sound of Metal sai yhteensä kuusi Oscar ehdokkuutta mm. parhaan elokuvan ehdokkuuden, mutta tällä kertaa käteen jäi kaksi, paras leikkaus ja paras musiikki. Ensimmäinen ei minua juurikaan hetkauta, toinen ehkä enemmänkin. Leffa oli nyt kuitenkin tullut Itunesin etusivulle, joten pitihän se sitten katsastaa heti pois.

Leffa on todella hyvä ja käsittelee yhtä tavallaan vähemmistö ja eriarvoisuus asiaa varsin raa-alla, mutta kuitenkin hyvin koskettavalla tavalla. Kuurous voi olla sairaus tai sairaudesta johtuva, mutta mistään sellaisesta ei ole kysymys, että sen pitäisi ajaa ihmisiä eriarvoiseen tilanteeseen. On kuitenkin hyvä muistaa ja leffa siitä enemmän kuin hyvin muistuttaakin, kuulon voi menettää myös itse, ja toki kotiteatteriharrastajana aihe itselläkin liippaa läheltä. Kuulon menettämisessä on myös se ikävä ongelma, kuulo ei koskaan palaudu, jos se menettää, ja vaikka leffassa käsitelläänkin aihetta kuulon palauttaminen, niin ei se tässäkään tarkoita sitä, että kuulon saisi jotenkin palautettua, vaan kuulo vaan korjataan tekniikan avulla.

Leffa on aito, ja käsittelee haastavaa aihetta todella hyvin. Ei toki ole vaikeaa saada tällaisesta leffasta hyvää leffaa aikaiseksi, jos pääosassa Riz Ahmed tekee näin hyvää työtä. Vaikka tietysti Riz Ahmed on loistava on leffassa myös paljon muitakin loistavia näyttelijäsuorituksia. Ja itseasiassa vaikka leffassa on myös paljon romantiikan aineksia, niin odotin leffan aikana että tämäkin aihe olisi ottanut hieman uusia kierroksia ja Ruben olisi aloittanut romanssin viittomakielen opettajansa kanssa. Viittomakielestä muuten puheen ollen, olisin jotenkin ehkä toivonut, että muutaman kohtaukset, jossa viittomakieltä oli, olisi voinut olla myös käännettynä. Etenkin nuo päihde kokoontumiset olisi ollut hyvä myös avata tekstin muodossa.

Leffan loppu on mielenkiintoinen ja toisaalta myös ehkä aavistuksen itselleni pettymys. Ymmärrän tuon vanhan rakkauden, mutta sekään ei jotenkin aivan vakuuttanut, tai jostain syystä sitä ei lopussa vaan osattu sitten nostaa esiin niin hyvin kuin olisin toivonut. Itseasiassa odotin koko lopun ajan, että Luise olisi ilmoittanut Rubenille, että hänellä on jo toinen, mutta eipä tainnut sitäkään käännettä sitten olla. Kuvaa ehkä hyvin Luise ja Rubenin suhdetta muutenkin hyvin, mutta jotain silti jäi puuttumaan. Mitä kuuleminen meille merkitsee ja toisaalta mitä meille ihmisille välillä tekisi täydellinen hiljaisuus on kuitenkin käsitelty lopussa todella vahvoin otteen, ja jättää varmasti jokaisen katsojan miettimään mikä arvo meidän kuulolla sitten loppupeleissä on. Hieno, mutta varsin ennalta arvaamaton leffa, jossa paljon vaikuttavia kohtauksia!

Leffana ehkä odotin enemmän jotain musiikkiin liittyvää leffaa, mutta itse musiikki ei noussutkaan kovinkaan suureen osaan, ja esim. Oscarin saanti musiikista hieman yllättää. Tosin, olihan tässä hienoja kohtauksia, jossa kuvattiin sitä hiljaisuuden ja repaleisen kuulon tunnetta. Jokainen kotiteatteria harrastava tietää sen tunteen kun kuuluu jotain, mutta etukanavien tai keskikaiuttimen johto on irti. Jotain pitäisi kuulua, mutta kun ei vaan kuulu. Hienoa kuvausta.