Rankka leffaviikonloppu menossa. Perjantaina oli taas hieman vaikeaa löytää mielenkiintoista katsottavaa ja lopulta päädyin katsomaan Paper Lives leffaa Netflixistä. Jonkin verran leffa kiinnostanut ja pariin kertaa intron katsottuani tämä on kyllä koko ajan kiinnostanut, mutta toisaalta odottanut ns. oikeaa hetkeä. Paper Lives on maaliskuussa julkaistu Turkkilainen leffa, joka kertoo tarinaa nuorena hylätystä miehestä, joka on katujen kasvattina luonut uraa pahveja keräämällä.
Jos tämä leffan olisi kutistanut kymmeneen minuuttiin, leffa olisi varmasti ollut todella hyvä tarina. Jotenkin taas tälläkin kertaa kuitenkaan oma mielenkiinto ei meinannut millään pysyä kasassa koko leffan aikaa. Leffassa toisaalta oli syvällinenkin juoni, mutta jotenkin en saanut siitä oikein millään kiinni. Toki leffan viimeinen viisi minuuttia avasi leffan koko idean, mutta minulle se vaan tuli aivan liian myöhään, eikä auttanut enää oikein pelastamaan leffaa.
Muutenkin viikonloppu on ollut vaikea. Jos tuli perjantaina etsittyä leffaa pitkään niin sama toistui eilen. Iso karkkipussi ehti jo loppumaan, eikä sopivaa leffaa ollut löytynyt vieläkään. Toisaalta Hannibal leffa kiinnosti todella paljon, mutta jotenkin tekisi mieli ensin katsoa Uhrilampaat alle, mutta sitä vastaavasti ei tunnu mistään löytyvän. Vähän outoa, että esim. Hannibal löytyy Netflixistä, mutta uhrilampaita ei. Toisaalta kiinnosti yllättävänkin kovasti katsoa Tenet vielä uudelleen, mutta odotan tuota vielä hieman. Kolmantena kiinnosti kovasti Rattiraivo, mutta jotenkin senkin muutamaa arvostelua luettua en jaksanut lähteä katsomaan. Ehkä tähän vaikutti tuhlattu viisi euroa Hard Kill leffaan, muutama päivä sitten. Eniten ehkä on pitkään kiinnostanut The Gentleman leffa, mutta aina vaan sekin on jäänyt ostamatta. En tiedä miksi.
No joka tapauksessa tällä kertaa leffa jäi sitten kokonaan katsomatta, ja ”leffana” meni sitten jo vaikka kuinka monetta kertaa Hans Zimmerin Live in Prague. Levy, jota voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen väsymättä koskaan. Tuo konsertti saa aina hymyilemään ja niin hyvälle tuulelle, että sen voi aina heittää ruudulle jos tylsistyttää. Tuo oli muuten jo toinen kerta tällä viikolla kun tuo levy on ruudulla, eikä yllätys, onhan tämä korona-aika nyt vähän tylsistyttävää.
Leffafriikki 