Bram Stocekerin Dracula tuli yllättäen vastaan Torissa ja aika nopeasti siitä sitten kaupat syntyikin, vaikka todellisuudessa tästä leffasta ei hirveästi ollut tietoa (itselläni) ja muutenkin sellainen leffa, jota tuskin olisin vuosi sitten vielä edes hankkinut. Ei tämä nytkään mikään ostoslistan kärjessä oleva leffa ollut, mutta katsottuani jonkin aikaa sitten uudemman Dracula Untold-leffan, vaikutti tämäkin sellaiselta, joka olisi hyvä katsoa. Onhan kyseessä kuitenkin merkittävä teos elokuvahistoriassa, ja ennen kaikkea sen vuoksi, että jos leffassa on mukana Anthony Hopkins, sen on oltava hyvä.
Dracula on siinä mielessä hyvin outo leffa, että ainakin minun on hyvin vaikea kategorisoida sitä oikein mihinkään kategoriaan. Leffa ei oikein ole toimintaleffa, se ei oikein ole jännytysleffa, toisaalta se on rakkauselokuva, mutta sitäkään ei ihan perinteisessä mielessä. Leffa on siis kaikkea eikä oikein mitään. Voisikohan tämä sitten olla kategorialtaan vaikka Draculaleffa?:) Leffan juoni on jotakuinkin yhtä sekava, mutta kyllähän tämän leffan silti varsin mielellään katsoi, vaikka itse ehkä kuitenkin tykkäsin enemmän uudemmasta Untold-leffasta.
No, mutta myönnettäköön nyt kuitenkin, että suurin syy tämän leffan hankintaan oli tietysti saada pitkästä aikaa taas jotain oikeasti hyvältä kuulostavaa materiaalia kaiuttimiin, ja sitä tämä leffa kyllä toimitti. Leffan äänet oli masteroitu Atmokseksi, ja pitkästa aikaa taas masterointi, jolla on ollut oikeasti jotain annettavaa. Atmosta käytettiin aika kivasti hyödyksi, ja leffassa oli paljon hienoja kohtia äänien puolesta. En tätä leffaa nyt varmastikaan demona tule käyttämään, mutta hyvät Atmos äänet joka tapauksessa. Masterointi tässä oli muutenkin varsin onnistunut, hyvä leffa siis kokonaisuutena.
Leffafriikki 