Sentinelle

Jos eilen mentiin kovaa vauhtia kohti aallon pohjaa niin tänään sitten otettiin hieman lisää vauhtia pohjalta ja noustiin kerralla takaisin aallon huipulle. Tällä kertaa ruudulle nimittäin astui Ranskalainen Sentinelle leffa, joka osoitti täydellisesti sen miten alle puolentoista tuntiin saadaan laitettua kaikki oleellinen, eikä mitään ylimääräistä. Netflixistä löytyvä uutuus oli itseasiassa niin hyvä, että sitä on pakko miettiä jopa top-listalle, vaikka ehkä tähän saattaa osaltaan vaikuttaa pikkuisen myös eilisen leffan suuri pettymys.

Päin vaistoin kuin eilisessä leffassa, tässä näyttelijätyö oli kaikilta osin pelkkää priimaa. Okei, leffa pyöri hyvin pitkälti Olga Kurylenkon esittämän Klaran ympärillä, mutta Klara hahmona oli tällä kertaa loistava, ja loistavaa oli myös Kurylenkon näyttelijäntyö. Rooli sinälläänkin oli erittäin mielenkiintoinen. Asetelma itsessään ei ollut mikään uusi, sodasta palaava nuori ihminen yrittää löytää jälleen takaisin normaaliin elämään, mutta yleensä nuo henkilöt ovat aina leffoissa vakavasti sairaita miehiä, jotka joko tappelevat tai juovat itsensä hengiltä, mutta nyt oli kyseessä nainen. Näitä ehkä on, mutta suoralta kädeltä ainakaan minä en löydä niitä yhtään. Klara oli hahmona jotenkin todella karu, mutta kuitenkin hyvin päättäväinen ja luonnollinen, todellinen.

Leffa kokonaisuudessa oli myös hyvin nautinnollinen. Äänet olivat vain 5.1, mutta silti leffa oli ääniltään yksi parhaista leffoista pitkään aikaan. Leffassa ei sinällään ollut mitään suuria erityistehosteita, mutta bassoissa mentiin useaan kertaa todella syvälle ja sen lisäksi kaikki tunnelman luontiin käytetty musiikki ja äänet olivat loistavasti onnistuneita. Sitten kuitenkin esimerkiksi räjähdykset on tehty leffaan yhtään niitä korostamatta, tai siis oli todellakin korostettu, mutta sanotaan ehkä paremminkin että ei niinkään kovilla äänillä tehostettuina vaan hidastuksilla ja hiljaisuudella. Todettakoon vielä loppuun, että vaikka tarinassa oli monta puolta, niin siitäkin huolimatta loppupeleissä leffa oli nimenomaan Klaran tarina selviytymisestä sodan julmuudesta.