Ja näin on sitten Silta-sarjan myös neljäs ja viimeinen kausi nähty, ei vaan pystynyt enää yhtään pidempään odottamaan. Kokonaisuudessaan sarja oli loistava, ja kuten aikaisemminkin jo todettu, monella tapaa muistuttaa hyvinkin paljon Sorjosta. Se missä Silta kuitenkin menee mielestäni Sorjosen ohi on se, että Silta on kaudesta toiseen pystynyt uudistumaan enemmän. Silta kehittyy joka ikisellä kaudella paljon eteenpäin, unohtamatta sitä syvintä olemustaan. Muutama pieni asia hieman pohdituttaa, esimerkiksi se, että onko poliisien keskuudessa oikeasti tapana rakastua jokaiseen kollegaan. Tuntui, että etenkin viimeisessä kaudessa jokainen oli jossain suhteessa johonkin kollegaan.
Toki ihmissuhteet ovat tässä sarjassa keskiössä kaiken aikaa, ja kuten sanoin kirjoituksessani aikaisemmin, sarjan etenemisen myötä nimenomaan nuo osa-alue nousee jatkuvasti tärkeämpään ja isompaan osaan. Silta on paikoitellen erittäin julma sarja, ja tässä vaiheessa pitääkin tunnustaa, että Silta on ensimmäinen sarja tai elokuva ikinä, josta olen saanut jonkinlaisia painajaisia tai enemmänkin herännyt yöllä sarjan tapahtumat mielessä. Osittain varmaan on kyse myös niistä tunneista jota sarjaa tuli katsottua putkeen ennen nukkumaan menoa, mutta kuitenkin. Hurjaa.
Sarjan juoni ja käsikirjoitus on ollut alusta lähtien upeaa katseltavaa, mutta kyllä silläkin saralla vielä neljäskin kausi pystyy yllättämään, etenkin viimeinen jakso on sellaisia yllätyksiä täynnä, ettei meinaa edes uskoa. Loppu on loistava, viimeiseen sekuntiin asti. Jos nyt jotain sarjaa pitäisi jollekin suositella, niin tälle annan nyt kyllä täysin varauksettoman suosituksen. Ei ole sarjaa turhaan kehuttu. Nyt se on kuitenkin ohi, hyvä vai huono. Hyvä, että aikaa tähän on käytetty hieman liikaa, huono, että aikaa olisi tämän parissa voinut hyvin viettää monta uuttakin kautta.
Leffafriikki 