Leffojen suhteen on ollut viime aikoina hieman hiljaisempaa kun kaikki vapaa-aika on mennyt toisaalla. Onneksi kuitenkin se viikonloppu sieltä jälleen saapui ja pääsi myös leffojen pariin. Perjantai ilta on usein ollut kovinkin haastava päivä katsoa leffaa rankan työviikon päätteeksi. Tämä viikko on ollut oikein yrityisen rankka, sillä viikolla on tullut vietettyä peräti 18 tuntia aikaa lasten kanssa jäällä. Jatkuva luistelu ja liikkeellä olo pikku pakkasessa kuluttaa erityisen paljon virtaa. Tällä kertaa perjantai-illan leffaa ei kuitenkaan onneksi tarvinnut ihan hirveän kauaa etsiä, vaan Netflixin tarjotessa ikivanhaa legendaa oli valinta lopulta helppoa tehdä.
En tiedä onko maailmassa ketään kuka ei olisi joskus kuullut leffasta Basic Instinct. Ja jos on, niin tuo vääryys kannattaa nopeasti korjata. Tämä vuoden 1992 klassikko loistava leffa, vaikka en sitä nyt varsinaisesti mihinkään top listalle olekaan laittamassa. Leffa on kuitenkin aikaansa laadukas ja erittäin intensiivinen psykologinen draama. Leffa on ajalta, jolloin Michael Douglas oli vielä kuuminta mitä Hollywoodilla oli tarjota, vaikkakin tämän leffan näyttelijöistä Sharon Stone taisi olla se joka kaiken huomion sai, eikä suotta. Onhan nainen leffassa upea kuin taideteos, eikä paljasta pintaa arkailla tippaakaan myöskään näyttää. Niin, siitähän tämä leffa ennen kaikkea taitaa olla tunnettu.
Leffa ei kuitenkaan ole vain sitä itseään, vaan kyllä leffassa myös juonella on iso osa ja se on varsin hyvä. Leffa on miellyttävää katsottavaa (myös juonen osalta), eikä parituntinen olisi paljon nopeammin voinut mennä. Leffan olen joskus varmasti nähnyt ennenkin, mutta en kyllä tiedä yhtään kuinka kauan siitä on, enkä sinällään kyllä leffasta ihan hirveästi myöskään muistanut. Kaikin puolin siis loistava leffa perjantai-iltaan.
Uusi leffojakaan ei ole viimeaikoina ihan hirveästi tullut ostettua, mutta eilen tein siihenkin pienen poikkeuksen, ja tein myös yhden ison poikkeuksen leffojen hankintafilosofiaani. En ole vielä toistaiseksi ostanut yhtäkään ns. normaalia UHD-leffaa normaalilla suomalaisella kolmen kympin hinnalla. Se kun nyt vaan minun mielestäni on leffasta aivan liikaa, jos kyseessä ei sitten ole sarja tai useampia leffoja sisältävä boxi. Nyt sellainen kuitenkin oli pakko hankkia, ja perusteluina itselleni ennen kaikkea se, että en ole viimeaikoina leffoihin pahemmin rahaa laittanut, ja tästä leffasta oli aivan välttämättä saatava pohjoismainen versio suomiteksteillä. Leffa taitaa olla myöskin jotakuinkin ainoa leffa vuodelta 2020 joka on itseasiassa aivan pakko hankkia, monestakin syystä. Lisäksi hankinnan perusteluja lisäsi se, että yksi erittäin arvostamani Youtube arvioija Jeff from Films at home alleviivasi sen tosia-asian jonka itsekin tiedostan, tämä leffa on todellakin katsottava usempaan kertaan, jotta sen voi oikeasti ymmärtää. Tiedätkö jo mistä leffasta on kyse?
Leffafriikki 