Olipa kerran hieman erilainen leffapäivä.. Tänään nimittäin piti tulla Instagramista tuttu ”Leffaherra” kylään, erilaisten yhteensattumien johdosta tuo vierailu kuitenkin tällä erää siirtyi tulevaisuuteen ja leffa olikin katsomassa tänään neljä muuta vierasta. Mielenkiintoinen päivä sinänsä, että ensimmäistä kertaa koskaan huoneessa oli enemmän ihmisiä kuin päärivissä paikkoja. Päivä sisälsi erittäin paljon mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta, ja nimenomaan aiheesta. On aina hienoa kun kylässä on ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä puhutaan ja ovat kiinnostuneita samoista asioita. Tässä harrastuksessa se ei kuitenkaan ole aivan joka päiväistä herkkua. Käytiin ensin läpi levyhyllä demolevyjen, leffojen ja musiikin kanssa. Tuohon demoiluun hujahti hetkessä lähes pari tuntia ja hauskaa oli.
Sen jälkeen kuitenkin päästiin itse asiaan, eli 1917 leffan kimppuun, joka osalle oli uusi leffa, osalle jo vähän tutumpi. Itsellenihän tuo oli siis kolmas kerta, toinen omassa huoneessa. Mutta eipä siinä, aivan ainutlaatuinen kokemus siitä tuli myös tälläkin kertaa. Ensinnäkin, vähän niin kuin on käynyt Jokeri leffan kanssa, tämänkin on leffa, jonka kyllä ihan mielellään katsoo useampaankin kertaan. Takarivin täytyttyä ”yllättäen” vieraista, otin itselleni hyvinkin vieraan paikan huoneessa, eli vasemman etukulman. Paikka, jossa en ole ikinä yhtään leffaa kokonaan katsonut, ja ylipäätään jos olen eturivissä istunut, se on aina ollut keskellä.
Kokemus oli kuitenkin jopa yllättävän positiivinen monellakin tapaa. Ensinnäkin asia, jonka jotenkin kyllä tiesinkin, nuo tuolit edessä ovat kyllä aika mukavat istua. Nytkin pystyin istumaan hyvinkin pitkään ilman varsinaista asennon muuttamista, asia, joka yleensä ei onnistu missään tuolissa. Okei, osatekijä varmaan myös vieraat, mutta toisaalta eipä siinä myöskään ollut kovinkaan huono istua, eli lopputulos joka tapauksessa sama. Toisen asia joka erityisen paljon kiinnosti oli leffan äänet. Ja ne kuulostivat jopa yllättävän hyvältä myös tuolla paikalla, vaikka kaikki eivät varmasti kuulunut niin kuin huoneen keskellä. Kuitenkin niin hyvin, että olo oli koko leffan ajan erittäin levollinen ja mukava. Olo oli jotenkin jopa hieman ”leffamaisempi” ja leffan sisään pääsi todella hyvin. Toki takaa ja sivulta ei ehkä kaikkea kuullut, mutta ylhäältä kuului jopa yllättävän paljon, samalla kun edessä tietysti äänikuva laajeni paljon. Kuvakaan ei ollut häiritsevän iso, vaan sitäkin oli jopa yllättävän kiva katsoa.
Se miksi tämä kaikki on äärimmäisen arvokasta tietoa on se, että olen tuota asiaa miettinyt paljon. Ajatuksia on ollut uuden eturivin tekemisestä, vaihtamiseen ja kokonaan poistamiseen. Eniten olen ehkä kärvistellyt sen ajatuksen kanssa, että tarvitaanko sitä lainkaan, etenkin kun se on aina vähän takarivin ”näkökentässä”. Tänään leffassa kuitenkin mustat reunat, joten tuokaan asia tuskin paljon takariviä haittasi. Myös eturivin kallistus on ollut aika hyvä idea ja nyt se tuli testattua myös istumisen näkökulmasta. Asento itseasiassa oli aika hyvä, jopa paljon parempi kuin minkään leffateatterin eturivissä. Erään vieraan sanoin, miksi leffateatterit eivät ole vielä tajunneet kallistaa eturivin tuoleja lähes makuuasentoon?
Päivä oli siis aivan huikea ja varmasti vieraille myös hieno kokemus. Tällaisia vierailuja olisi hieno päästä tekemään itsekin, etenkin kiinnostaa huoneet, jotka ovat juuri tällaisia vastaavia täysin tähän tarkoitukseen dedikoituja. Saa kutsua kylään jos omista huoneen, jossa Atmos-järjestelmä ja huone varattu oikeasti leffakäyttöön, tulen mielelläni tutustumaan. Lisäksi kun leffasta jäi jälleen erittäin hyvä fiilis, niin päivää voi sanoa erittäin onnistuneeksi.
Leffafriikki 