No niin, nyt se on sitten katsottu, The House with a Clock in its Walls myös Dolby Atmoksen kera. Oliko päivittämisen arvoista, ehkä ei, mutta ehdottomasti Atmoksen arvoinen leffa. Leffan äänet ovat kuin tehty Atmokselle, ja vaikka tässäkään versiossa ei aivan siihen jämäkimpään (action leffat) toistoon päästy, niin ehdottomasti kuitenkin parempi versio kuin 7.1. Leffan loistavat äänet perustuvat tilaan, ja suurimpana erona Atmoksen ja 7.1 välillä minun korviini oli se, että Atmos raidalla äänet olivat jotenkin kokonaisemmat. 7.1 raita oli loistava, enkä ole varma olisinko tästä leffasta hirveästi enemmän saanut Atmoksena (tietämättäni) irti, mutta selkeä ero siinä kuitenkin oli. Äänet liikkuivat nyt sujuvammin kaiuttimesta toiseen, ja olivat tavallaan enemmän ilmassa, eikä tietyssä kaiuttimessa. Tämän huomaaminen toki vaatii myös järjestelmältä aika paljon. Myös puhe oli mielestäni nyt jotenkin hieman selkeämpää.
Muuten leffa alkoi jossain vaiheessa aavistuksen puuduttamaan ja meni surffailun puolelle. Hyvä leffa, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan sellainen, jota kannattaa kahtena peräkkäisenä päivänä katsoa. Nyt se oli kuitenkin perusteltua, pidemmällä viiveellä äänistä ei varmasti olisi saanut minkäänlaista eroa aikaan. Kuvanlaatu luonnollisesti myös tässä oli erittäin hyvä ja tarkka. Erityismaininta täytyy leffasta antaa vielä Jack Blackille, joka oli roolissaan enemmän kuin loistava!
Seuraavaksi taitaakin sitten olla vuorossa taas hieman musiikkia, sillä tänään posti toimitti laatikkoon Roger Watersin The Wall Bluerayn Atmos äänillä. Odotukset muuten tämän suhteen aika korkealla, katsotaan mitä tuleman pitää. Atmos ja musiikki ei koskaan kuulosta etukäteen huonolta idealta.
Leffafriikki 