Vuonna 2008 ilmestynyt The Icredible Hulk on ollut leffa joka on pitkään jakanut ajatukseni kahtia. Toisaalta leffa on kiinnostanut aina paljon, mutta jostain syystä sitä ei ole koskaan tullut katsottua, vaikkakin leffa itseasiassa löytyy hyllystä myös blueray-versiona. Olen myös miettinyt tuon leffan UHD-version hankintaa useasti kun jostain tarjouksesta on useita leffoja saanut kerralla halvalla. Hulk on kuitenkin jäänyt aina hyllyyn ja sen aika tuli vasta nyt kun Torista sain sen erittäin hyvään hintaan.
Sen verran Hulk kuitenkin nytkin kiinnosti, että kolmesta uusimmasta leffasta päätin valita sen ensimmäisenä ruudulle. Nytkin vielä mietitytti, ja syy katsomiseen taisi olla enemmänkin, että saa sen sitten pois alta. Tällä kertaa kyseessä kuitenkin oli varsin positiivinen yllätys. Marvelin sankarielokuvaksi tykkäsin Hulkista jopa yllättävän paljon. Hulkin toiminnassa oli jotain symppistä, joka johtui ehkä siitä, että Bruce Banner ei oikeasti halunnut olla Hulk ja tuhota kaikkea ympärillä olevaa, vaan enemmänkin päästä tuosta vaarallisesta asiasta eroon.
Hulk oli muuutenkin moneen muuhun verrattuna varsin lempeä ja hyväntahtoinen hahmo ja sitä kautta myös koko leffa. Leffa on aika vanha, joka kyllä näkyy monessa suhteessa, vaikkakin kuva on taas saatu UHD-levylle erittäin raikkaana ja kirkkaana. Äänetkin on päivitetty DTS:X aikaan, joten nekin toimivat erittäin hyvin. Leffassa oli LFE:tä ja ryminää oikein urakalla, mutta siitäkin huolimatta se oli paljon korvaystävällisempi kuin esim Tron. Äänikenttää käytettiin varsin hyvin, ja sekä laukauksia, että esineitä lenteli varsin hienosti ympäriinsä. Tykkäsin leffan äänistä varsin paljon.
Leppoisan ja miellyttävän Hulkin taustalla häärää Edward Norton, joka mielestäni tekeekin tuosta roolista niin uskottavan ja rakastettavan. Toinen joka osui mielestäni erityisen hyvin oli Kenraali Rossin roolissa William Hurt. Leffa oli erittäin hyvää iltapäivän viihdettä, onneksi tuli katsottua ja voisi ehkä joskus vielä katsoa kyllä uudelleenkin.
Leffafriikki 