Eilen leffahuoneeseen astellessa oli vain yksi asia mielessä, nyt on katsottava jotain leffaa levyltä. Kävellessä kohti levyhyllyä sitten yhtäkkiä tuli mieleen Tron Legacy, joka on pitänyt jo pitkään katsoa uudelleen, mutta nyt 3D versiona. Jos otetaan laskuista pois nuo pari sini-puna-laseilla katsottavaa leffaa, niin Tron Legacy on ensimmäinen 3D levy mitä minulta hyllystä löytyy. Itse asiassa en edes tiennyt sitä omistavani, ennen kuin hankin tuon 4K-tykin ja siihen nuo oikeat 3D lasit. Sen jälkeen selailin vanhoja levyjä, jolloin tuo leffa osui silmiin.
Leffa on toki tullut nähtyä monta kertaa ennenkin, mutta nyt kun asiaa oikein mietin ja palasin vanhoihin blogi-teksteihin, huomasin, että oli muuten aika tarkkaan tasan vuosi siitä kun tämä leffa tuli viimeksi katsottua (21.7.2019). Silloin leffaa tuli katsottua vielä Playstation 4:selta, uusi 4K-tykki kuitenkin oli jo hankittuna. Tuossa päivityksessä pohdin paljon UHD-soittimen hankintaa ja sen tarpeellisuutta. Pohdin sen tarpeellisuutta, ja etenkin viittasin siihen, että Tronin kuvanlaatu ei ollut kovinkaan hyvää tasoa, vaan kovinkin rakeinen ja haalea.
Voi luoja jos tuota Panasonicin soitinta en olisi silloin viime syksynä hankkinut, mistä kaikeasta olisinkaan jäänyt paitsi. Tällä kertaa nimittäin mietin vain kuinka upea olikaan kuvanlaatu Tronissa. Leffan kuvanlaatu 3D versiossa oli aivan jäätävän hyvä, etenkin kun ottaa huomioon, että leffa on vuodelta 2010, ajalta, jolloin 3D uutta aaltoa yritettiin jälleen elvyttää. Leffa ei ole kuin Bluerayllä, mutta siitäkin huolimatta kuvanlaatu oli nyt todella kirkas ja tarkka. Mitään rakeisuutta ei ollut nähtävissä. Toinen erittäin mielenkiintoinen asia oli se, että leffa ei itse asiassa ollut edes sata prosenttisesti 3D, vaan se oli osittain 2D (jota myös katsottiin lasien läpi) ja sitten osittain 3D. Mielenkiintoinen asia, joka toisaalta ei häirinnyt leffassa lainkaan, joutuin muutaman kerran jopa oikeasti miettimään, että onko nyt 3D vai 2D. Kaikki taistelukohtaukset ym. olivat kuitenkin 3D, ja kyllä olivatkin sitten todella näyttäviä. Leffa todellakin sai nyt aivan uusia ulottuvuuksia. Myös kuva suhdetta vaihdeltiin leffan aikana useampaan kertaa, tämä luulin olevan jotain uutta jonka lähinnä opin tuntemaan Mission Impossiblesta, mutta ilmeisesti siis kyseessä jo paljon vanhempi juttu.
Äänien puolesta leffan anti olikin hyvin jo etukäteen tiedossa, tässä leffassa huone ja äänet laitetaan todellakin testiin. Hiustenkuivaajaa ei tänään huoneessa olisi tarvittu, sen verran kovasti subbarit saivat ilman liikkumaan. Toisaalta en tiedä olisiko hiukset tänään edes kuivanneet, sen verran lämmin alkaa huoneessa näillä keleillä olemaan, huoneessa kun ei minkäänlaista ilmanvaihtoa varsinaisesti ole. Talvella sitä ei juurikaan huomaa, mutta kesällä kyllä laitteiden tuottaman lämmön huomaa, etenkin lämpimällä kelillä huoneen lämpötila nousee aika kovaksi. Tronin äänet ovat hyvin tehostepainotteiset. Toisaalta volyymia haluaa vääntää kunnolla, että saa leffasta kaiken irti, toisaalta sitten jossain vaiheessa korvat alkavat myös jo jatkuvaan meluun ärsyyntyä.
Eilen Tron meinasi myös saada oikeasti hieman vahinkoa aikaan, toivottavasti en kuitenkaan rikkonut mitään. Jossain vaiheessa leffaa aloin ihmetellä kun yksi Atmos-kaiuttimista alkoi pitämään hyvin outoa ääntä. Joudin vääntämään ensin ääniä alemmas, sillä pelkäsin jonkun olevan rikki. Sen jälkeen aloin tutkailla asiaa tarkemmin asetuksista, ja silloin huomasin, että jostain käsittämättömästä syystä Dirac Live oli asettanut Atmos-kaiuttimien Crossoverin 50hz:iin. Ei siis ihme että kaiuttimet eivät oikein pysyneet tahdissa mukana, toivotaan, ettei mitään kuitenkaan hajonnut. Pieni varoituksen sana kuitenkin itselleni ja muille, esim. Diracin ajamisen jälkeen nuo asetukset todellakin kannattaa vielä varmistaa, ja ennen kaikkea jokaiselle äänilähteelle erikseen. En tiedä kauanko tämä asetus on ollut päällä, mutta nyt onneksi sen huomasin.
Mukava leffakokemus, ja loistavaa, että tämä leffa löytyy hyllystä. Olisi silti hyvin mielenkiintoista ajatella miltä tämä leffa näyttäsi UHD-versiona, ja etenkin Atmos äänet toisivat tähän leffaan aivan valtavasti lisää. Nyt äänet paikallistuivat kivasti, mutta Atmoksella tähän saisi vielä huimasti lisää tarkkuutta, joka sopisi leffaan loistavasti. Leffa menee ehdottomasti kuvan puolesta top-listalle, ehkäpä jopa äänien. Leffa itsessään on kivaa katseltavaa, mutta eipä siinä juurikaan mitään suurempaa juonellista järkeä ole. 3D ei mielestäni edelleenkään ole missään tapauksessa haudattu, ja itse asiassa vähän harmittaa, että olen asian taas vähän niin kuin unohtanut. Näitä todellakin voisi katsella enemmänkin, ehkä seuraavaksi jos saisi jostain kaivettua esiin Avatar-Titanic kaksikon 3D versiot, tai toisaalta myös jokin uudempikin leffa olisi kiva 3D-versiona hankkia.
Leffafriikki 