Tänään aamu alkoi huoneen kalibroinneilla ja sen verran näitä kalibrointeja on nyt jo tullut vuoden aikana tehtyä, että homma alkaa sujua aika rutiinilla. SVS:ien nollaus, MiniDSP:n nollaus, Rew ja mikki auki ja mittailemaan. Subbareita ei tarvitse enää siirrellä, ne ovat parhaassa paikassa mitä ne tässä huoneessa tulevat olemaan, joten muutama mittaus ja homma menee nopeasti pakettiin. Tällä kertaa siis piti kalibroida uudelleen myös subbarit, koska pääkatselupaikka muuttui merkittävästi. Rew:istä EQ:t MiniDSP:hen, käyrät suoraan ja sen jälkeen Diracin kimppuun.
Diracista pitää mainita sen verran, että uusi versio tosiaan oli tullut ulos ja sen edellisviikolla päivitin. Päivityksessä ei ollut tullut mitään isoja muutoksia (ainakaan näkyviä), mutta muutamia pieniä asoita huomasin. Nämä kuitenkin sellaisia, joilla ei suurta merkitystä ole mihinkään. Tosin, kuuntelupaikan valinta oli jonkin verran muuttunut ja vaihtoehtoja oli tullut lisää. Omaan tekemiseen sekään ei kuitenkaan vaikuttanut, sillä kuuntelu-olosuhteet ja paikka eivät ole muuttuneet. Dirac:kin säädöt siis tuli laitettua taas nopeasti paikoilleen, ja sen verran siinäkin on koko ajan oppinut, että homma menee joka kerralla parempaan suuntaan.
Suurimpana muutoksena (paikanvaihdon lisäksi) nyt siis oli tuo sivu surroundien paikan vaihto ja tämän jälkeen en todellakaan ymmärrä miksi olen taistellut asian kanssa näin pitkään. Ero on oikeasti todella todella merkittävä ja sen kuulee sekä sivulla takana että edessä. Nyt kun kuuntelee esimerkiksi Dolby Atmos demoa, ääni todellakin kulkee saumattomasti kaiuttimesta toiseen eikä ääni ns. katkea missään vaiheessa. Kaiuttimia ei huomaa ja ääni kattaa koko huoneen aivan uudella tavalla. Kaiuttimien sijoittelulla todellakin on merkitystä niin kuin olen aikaisemminkin todennut, mutta nyt oli pakko tuo räkkikin vielä siirtää, jotta tuo viimeinenkin pala saatiin tarkalleen sinne minne se kuuluu. Olen enemmän kuin tyytyväinen.
Päivän leffana katsottiin tänään lapsien kanssa Angry Birdsin toinen osa, josta ensimmäinen katsottiin viime viikonloppuna. Äänet siis huoneessa eivät vielä ole olleen kovinkaan kovalla, mutta kyllähän tässäkin eron selkeästi kuulee. Eroa voisi kuvailla vähän kuin niin, että ennen kaiuttimet olivat puun takana ja kuulostivat hieman oudolta, nyt ne on tuotu puun eteen ja niitä ei enää huomaa. Tai todellakin huomaa, mutta hyvällä tavalla. Koko leffan ajan vain hymyilin ja nautin leffasta ja hienoista äänistä, jotka eivät edes olleet kuin 5.1 mikä sinällään oli kyllä iso pettymys, mutta ymmärrän että suomenkielistä versiota ei oltu Atmokseksi laitettu. Toisaalta, pitäisi varmaan hieman tutustua tuohon prosessiin, eli miksi toiselle kielelle käännettyä versiota ei saa alkuperäisellä Atmos äänellä, eihän kaikkia ääniä muutenkaan ole uudelleen tehty. Pitääkin hieman tutkia asiaa tarkemmin.
Leffa itsessään oli hyvä, eikä tuntunut mitenkään väkisin tehdyltä. Tästähän tätä rataa saisi uusia versioita väännettyä lisää vaikka kuinka, uusia kenttiähän pelissäkin riittää. Edelleen hienoa miten leffan alkuperää eli peliä oli kunnioitettu, vaikkakin ritsalla ampumiset olivatkin tässä versiossa aika sivuosassa. Leffan aivan ehdotonta huippua oli jäätävän hyvät musiikit, jotka ponnahtivat ”tanssikohtauksissa” ruutuun. Todellisia klassikoita Final Countdownista muihin nuoruuden huippu biiseihin. Lapsien mielestä tämä versio oli paljon parempi kuin ensimmäinen, itse en tuhon täysin yhdy. Mielestäni ensimmäinen oli ehkäpä jopa hieman parempi, mutta tykkäsin kyllä molemmista. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti katsoa.
Leffafriikki 