Tänään vuorossa oli Kanadalaista, mutta Ranskankielistä elokuvaa. Selviytymistaistelu niminen leffa Netflixissä oli kirjattu Atmos -leffaksi, mutta jostain syystä Atmos-raitaa en saanut alkuun kuulumaan. Sen jälkeen ymmärsin, että tuo Atmos-raita tosiaankin toimii vain alkuperäisellä kielellä, eli Ranskaksi. Olen tosin tästä aiheesta kirjoittanut joskus aikaisemminkin, eli nämä käännetyt leffat ovat paljon parempia muutenkin kuunnella alkuperäisellä kielellä tekstitysten kera, kuin dubattuina.
Leffa oli ihan ok, mutta ei tällä kertaa mitään erityistä. Leffan juoni tavallaan selkeä ja hyvä, mutta jotain siitä kuitenkin jäi puuttumaan. En ole täysin varma oli tämän leffan tarkoituksena ollut enemmänkin draama vai kauhu, mutta jonnekkin niiden välimaastoon tällä kertaa jäätiin. Leffa oli aika lyhyt eli kesti alle puolitoista tuntia, ja siihen aikaan saatiin kuitenkin kaikki tarpeellinen mukaan. Leffa oli aika suoraviivainen ja selkeä ilman mitään ylimääräistä. Näyttelijät leffassa olivat nekin ihan ok, mutta ei mitään erityistä. Leffa aiheena oli kylläkin erittäin ajankohtainen, sillä siinä käsiteltiin tavallaan tilannetta, jos maailmassa syntyy suuri kriisi, jonka vuoksi tarvitsisi mennä evakkoon ja osata selviytyä.
Leffan jälkeen ajatustenjuoksu lähti jälleen käymään hieman kierroksilla. Kalibroin laitteet jonkin aika sitten sillä ajatuksella, että kalibroin huoneen uusin tuolien mukaan niin, että niiden keskipaikka on ns. MLP, eli pääpaikka. Nyt nuo istuimet monestakaan syystä eivät ole täysin vakuuttaneet. Ne ovat suoraan sanottuna itselleni kokoa liian pienet, eli niskatuki hieman liian matalalla, samoin kuin ristiselän tuki. Tuoleissa ei voi oikein istua kuin yhdessä asennossa ja selkä puutuu niissä pahasti. Loistavat tuolit tarkoitukseensa, mutta päätin kuitenkin palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja valjastaa vanhat tuolit itselleni ykköspaikaksi.
Aloitin siirtelemään tuoleja miettimään jälleen miten ne parhaiten huoneeseen sopisivat ja miten yhden paikan huoneessa voisi optimoida parhaimmaksi mahdolliseksi. Ja siitä se ajatus sitten taas lähti, eli edelleen, joudun palaamaan aina samaan ajatukseen, sivukaiuttimet ovat väärässä paikassa. Olen joutunut niiden kanssa aina tekemään kompromissin tavalla tai toisella, johtuen laiteräkistä. Nyt kuitenkin päätin sitten laittaa tuon asian kerralla kuntoon, niin monta kertaa sitä on tullut mietittyä. Arcam pois tieltä, hyllyä matalammaksi ja kaiuttimet sinne mihin ne kuuluu. Koko ilta siinä taas meni puuhastellessa, jopa tytär tuli kysymään, että eikö siitä koskaan tule tarpeeksi hyvä. No näinhän se taitaa olla, mutta taas ollaan askeleen lähempänä.
Huomenna siis edessä jälleen kalibrointeja ja sen jälkeen toivottavasti olen enemmän kuin tyytyväinen. Toivottavasti myös ehtii jotain myös ihan katsomaan ja testamaan, tämän on pakko olla hyvä juttu, niin paljon sitä on nyt tullut mietittyä ja pohdittua.
Leffafriikki 