Katsoin Netflixistä sarjan Koris tai ei mitään, joka herätti hyvin paljon ajatuksia. Kuusi osainen sarja kertoo keskellä ei mitään (kirjaimellisesti) sijaitsevan reservaatin lukio joukkueen vuodesta. Sarja on upea kertomus siitä, mikä koripallon asema maassa on ja mitä oikeasti tarkoittaa koripallokulttuuri. Kylässä ihmisillä ei ole vettä eikä sähköjä, töitä on vähän ja nuorilla ei ole mitään tekemistä. Silti, kylän keskeltä löytyy järkyttävän iso ja upea koripalloareena, joita Suomestakaan ei löydy yhtään. Jääkiekko on Suomessa ollut monessa asiassa edelläkävijä, heiltä halleja löytyy, mutta koripallosta tällaiset areenat puuttuvat täysin. Ei ole lainkaan yllätys, että kylässä jokainen nuori haaveilee pääsystä koulun joukkueeseen ja sitä kautta luoda itselleen mahdollisuuden parempaan elämään. Tässäkin sarjassa kolme nuorta miestä saavat elämälleen uuden suunnan päästessään jatkamaan opintojaan yliopistoon. Mitä jää käteen niille jotka eivät? Tarina ei sitä kerro.
Sarja oli hyvä, muistutti paljon aikaisemmin katsomaani Last Change U sarjaa jenkkifutiksen puolelta. Oma kosketuspinta amerikkalaiseen koripalloon on hyvin läheinen siellä vietettyjen vuosien johdosta ja paljon samaistuttavaa tässäkin sarjassa oli. Yksi niistä ei ollut sarjan tekstitys, joka oli jotain aivan karmeaa. Jos ihminen ottaa työkseen koripallosarjan kääntämisen, voisiko edes hieman tutustua lajin erikois sanastoon? Käännös oli jotain aivan hirveää. Point Guard oli pisteentekijä, oikeasti takamies, Turnover oli puolenvaihto, oikeasti menetys jne. Sarjassa keskityttiin paljon itse peleihin, mutta toisaalta myös esiteltiin hienosti muutaman henkilön perheitä, taustoja ja olosuhteita. Jokainen varmasti sai hyvän käsityksen siitä mistä oloista nämä nuoret tulevat ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa.
Voisiko Suomessa joskus olla jotain vastaavaa kulttuuria? Vaikeaa on… Sarja näytti hienosti, kuinka näinkin pienessä koulussa ymmärretään sellaisten asioiden päälle, joista Suomessa on turha edes haaveilla. Suomessa ensimmäinen ja viimeinen vastaus on aina että ei ole rahaa. Monta asiaa voisi tehdä ilmaiseksikin, mutta tässäkin kaupungissa oli tuolien logoista omaan areenan kaikki upeasti kunnossa. Ihmiset tulevat kyllä kun heillä on syy tulla. Suomessa monessa hallissa sisään tullessa tuskin tietää mikä seura siellä pelaa, jenkeissä ei jää kenellekään epäselvää. Loistava sarja katsottavaksi jokaiselle korisfanille ja seuraihmiselle.
Leffafriikki 