Kun kerran leffahuone vihdoin kuulostaa loistavalta, on aikaa ja saa kuunnella äänet kirjaimellisesti katossa niin miksikäs ei. Yksi erityinen piirre mitata leffahuoneen ”hyvyyttä” liittyy aina vahvavasti katsottavaan materiaaliin. Rauhalliset komediat harvoin tarjoavat elämyksiä, draamoissa usein saattaa olla yksi tai kaksi huippukohtaa, toimintaleffoissa ammutaan ja kolistellaan, mutta sitten oma lukunsa on fantasia ja ”keksityt” leffat. Valitettavasti usein viimeiset, ja etenkin erilaiset monsteri ja örkkileffat eivät minua kovinkaan paljon kiinnosta. Yksi tälläinen elokuva on Rim of The World Netflixistä. Erittäin tylsän oloinen leffa, mutta äänet Atmos, joten pakkohan se on jossain vaiheessa katsoa. Tällä kertaa tosin on sanottava, että olen positiivisesti yllättynyt. Tykkäsin. Leffan pääosissa on örkit, jotka hyökkäilevät ympärinsä öristen. Neljä nuorta teiniä ovat suuren tehtävän edessä pelastaessaan maailman näiltä örkeiltä. Oman ulottuvuutensa tähän Atmos iloitteluun tuo vielä erilaiset hävittäjät ja pommit. Tämä on oikeastaan se syy miksi näitä ylipäätään jaksan katsoa. Tälläiseen elokuvaan tekijät voivat keksi erilaisia tehosteita joka väliin, tukivat ne sitten elokuvaa tai eivät. Tässäkin elokuvassa elokuvan jo ”loputtua” päätettiin vielä ampua taivaalle muutama tehoste pommi, ihan vaan pisteeksi iin päälle. Äänet avain huikeat, iso nautinto katsoa.
Lisäksi nuori nelikkö pääosissa tekee loistavan esityksen. Nelikko toimii huumorissa ja vakavissa asioissa todella hyvin yhteen ja jokainen tukee loistavasti toisiaan. Elokuva on koskettava, niin yhteiskunnallisessa mielessä kuin tarinana. Puhun siis tarinasta tarinan sisällä, eli siitä miten nuoret käsittelevät nuorten ongelmia elämässä yleisesti. Kypsiä ajatuksia todellisuudesta, mitä on olla kaverien paineiden alla ja toisaalta mitä on olla kun ei ole yhtään kaveria. Tai edes vanhempia. Erittäin mielenkiintoinen ja nautinnollinen elokuva, joka ylitti ja yllätti odotukset täysin.
Leffafriikki 