Kokopäivän ollut ohjelmassa leffahuoneen siivousta. Tai no ei varsinaisesti leffahuoneen siivousta, vaan sinne rempanalta kannettujen tavaroiden järjestelyä. Huoneessa oli todella iso kasa erilaisia johtoja, pistorasioita, ja muuta elektroniikkaa. Noin kolmas osa lähti kaatopaikalle/kierrätykseen, kolmas osa kirpputorille ja loput jatkaa säilymistä varastossa. Jännä miten vuosien saatossa esim. verkkokaapeleita on voinut varastoitua nurkkiin toista kymmentä. Huomaa myös että ratkaisuja valojen ohjaamiseen on etsitty pitkään ja hartaasti, sillä kauko-ohjattavia pistorasioita löytyi lähes kaksi kymmentä. Onneksi nyt ainakin leffahuoneen osalta tuon Zigbee-Harmony yhdistelmän ansiosta tärkein tila tuntuu vihdoin olevan hallussa.
En ole lainkaan hevosihmisiä, mutta jostain syystä hevosiin liittyen on tehty aika monta hyvää elokuvaa. Etenkin hevosen ja ihmisen suhteesta tai kahden ihmisen suhteesta liittyen hevosiin näkee paljon, jopa tosi hyviä elokuvia. Tänään myöhäisillan elokuvaksi tarttui Netflixin puolelta Rock My Heart. Lähtöasetelma hyvin tavanomainen, ihmisen ja hevosen hyvin taianomainen suhde, jossa molempien ongelmat ratkeavat kun he löytävät toisensa. Elokuva on hellyyttävä. Nuoren naisen taistelua ei niinkään sydänvikaansa vastaan, vaan taistelua elämää vastaan. Elämä ei ole aina reilua ja Jana on jo luovuttanut taistelu kuolemaa vastaan, mutta haluaa elää elämänsä loppuun etsien edes yhden onnistumisen tunteen. Siitähän tässä elämässä on kysymys, halutaan etsiä asioita, joista tulee hyvä olla, välillä jopa uhmaten sitä tärkeintä, omaa terveyttä. Myös Paul taistelee omalla tavallaan elämänsä puolesta. Elokuvasta voisi saada todella vahvan hyväksikäyttötunteen, kun toinen taistelee terveytensä ja toinen tavallaan taloudellisten asioiden puolesta. Tuskin Paulillakaan on varsinaisesti taloudellinen hyöty mielessä vaan lähinnä oman elämäntyön pelastaminen. Elokuva on kuitenkin niin hienosti rakennettu, että tuota tunnetta ei pääse syntymään ja lopputuloksena on vain todella kaunis tarina elämästä ja kuolemasta.
Elokuva oli lopulta niin hyvä, että olisi varmasti ansainnut hieman parempaa keskittymistä. Ajatukset kuitenkin koko elokuvan ajan taas jossain hieman muulla. Liityin pari viikkoa sitten pariin Facebook-ryhmään liittyen tähän harrastukseen. Toisessa ryhmässä yli kymmenen tuhatta samankaltaista leffafriikkiä jakaa kokemuksiaan ja kyselee neuvoja, toisessa hieman vähemmän jakaa kokemuksiaan Dolby Atmos asioista. Erittäin mielenkiintoista seurattavaa molemmat ryhmät. Päätin eilen esitellä hieman omaa huonettani ryhmissä ja kerätä hieman kokemuksia. Ennen kaikkea halusin mielipiteitä huoneeni REW mittauksesta ja siitähän se sitten taas lähti. Vaikka olen huoneen soundia kehunut paljon viimeisen kahden päivän aikana, niin todella paljon on vielä pielessä. Sain ryhmistä todella paljon hyviä ajatuksia, joilla huonetta voisi erittäin pienillä kustannuksilla parantaa huomattavasti, joten onkohan seuraava hankinta sitten Mini DSP?
Leffafriikki 