Kirjoitus, jota en uskonut aivan vielä tekeväni, mutta katsotaan nyt mihin suuntaan tästä mennään. Tiedättekö sen tunteen kun rakentaa jotain suurella tunteella ja vaivalla ja sen jälkeen kun se tulee lopulta valmiiksi, tulee sellainen huojentunut ja tyhjä olo, että nyt se on vihdoin valmista. Rahaa on mennyt todella paljon ja vaikka edelleen kaikki hankinnat on tehty järki mukana, niin silti tässä harrastuksessa ei ole ilmaista tietä. Nyt huone on tällä erää valmis ja mitään hankintoja ei ole mielessä, eli siis sellaisia keskeneräisiä juttuja, ainahan sitä keksisi lisää hankittavaa, mutta mitään pakollista ei tällä hetkellä ole. Laskuja on vielä jonkin verran maksettavana, mutta rahatilannekin on vihdoin aika vakaa. Ongelmana tässä kuitenkin on ollut juuri tuo loputon hankintojen määrä, ei niin että olisi ollut pakko, mutta enemmänkin on ollut niin että no, kun kerran tuollaisenkin halvalla saa, niin kiva lisä sekin varmasti. Moneen kertaan olen Toria ja Facebookkia selatessani miettinyt, olenko jo riippuvainen ostelusta, vai teenkö edelleen hankintoja järki edellä. Olen sitä mieltä, että hankinnat on edelleen tehty järkevästi, eikä rahaa todellakaan olisi muuhunkaan, mutta pistää se miettimään.
Mutta ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan, niin jatketaan vielä hieman aiheen valmistelua. Toinen asia mikä tässä on hieman viime aikoina mietityttänyt koko harrastuksessa on sellainen tietynlainen asioiden pyöriminen paikoillaan. Kuuntelen useita eri podcasteja esimerkiksi Youtubessa, ja tuntuu, että asiat vaan pyörivät ympyrää. Samat henkilöt pyörivät useissa podcasteissa ja jokaisessa pyörii samat asiat uudelleen ja uudelleen. Jotenkin myös tuntuu, että aiheiden sijaan kaikki podacastit menevät koko ajan enemmän Q&A-tyyppisiksi, ja silloin ne samat kysymyksen alkavat pyöriä uudelleen ja uudelleen kun uusia tyyppejä tulee kuuntelemaan. Itse vihaan kaikista eniten kun jatkuvalla syötöllä kysytään, kumpi kaiutin on parempi. Kysymys, johon kukaan ei yksinkertaisesti voi missään blogissa tai podcastissa vastata. Myönnän, alkaa hieman podcastion kuuntelu kyllästyttämään. Samalla sitä sitten toki miettii myös omaa sisällön tuottamista, Instagramissa on pitkälti toista tuhatta seuraajaa, mutta määrät eivät ole hetkeen nousseet (en oikein tiedä miten saisi nostettua), toisaalta taas itse blogin seuraajamäärät ovat tasaisessa nousussa olleet jo pitkään. Youtubea olen itsekin miettinyt ja yhden videon huoneesta sinne jo laitoin, mutta saako siitä sitten joku lisä arvoa, ainakin omalta osalta se tarkoittaisi todella isoa lisäpanostusta, ja kun ottaa huomioon, että tämä on vain harrastus, niin antaisiko se itselle jotain lisää. Tästä kuitenkin linkki videoon jos et sitä ole vielä nähnyt.
Se mistä nyt kuitenkin olen erityisen huolissani ollut viime aikoina on se, että viime aikoina on tullut katsottua aivan liikaa leffoja, jotka A eivät ole kiinnostaneet pätkääkään, B joista ei oikeastaan muista yhtään mitään. Ja tähän on nyt aivan selkeästi muutama syy. Ensinnäkin ei vaan yksinkertaisesti ole tullut vastaan riittävästi hyviä leffoja ja ”joutunut” sen vuoksi katsomaan paljon leffoja uudelleen, mikä ei koskaan ole ollut mulle se suurin intohimo, vaikka paljon sellaisiakin leffoja on, jotka kestävät katsomista. Toki nyt monta leffaa tekee oikeasti mieli katsoa uudelleen, koska Trinnovin kanssa ne vaan yksinkertaisesti kuulostavat aivan erilaiselta. Aikaisemmin olen kuitenkin puhunut jo siitä, kuinka lopetin samasta syystä jo pari suoratoistokanavaa, ja nyt sama ongelma alkaa hieman olla myös fyysisen median kanssa. Ne kaikki ns. halpis 4K:t (jotka haluan), joita saa kaupoista ”kympillä” löytyy jo hyllystä ja uudet maksavat sen kolmekymppiä, joka on edelleen fyysiselle leffalle todella kova hinta. En yksinkertaisesti löydä tällä hetkellä oikein ostettavaa, koska 30 euroa ns. sokko-ostokseen eli leffaan, jota en etukäteen tiedä tavalla tai toisella hyväksi on aivan liikaa, ja uusia blockbustereita ei juurikaan ole tullut tai tulossa, nyt kun kaikki viime vuoden suuret Oppenheimer, Gran Turismo, Mission ym on jo hankittu. Ja vielä sivuhuomautuksena, ostan uutena 4k leffoja vain jos ne ovat hyviä ääniltään, romanttiset komediat saa katsottua striimattunakin. Se mitä tällä hetkellä tulee ja hyvä että tulee on sitten nuo vanhojen leffojen restoroinnit, mutta niitäkin saa seuraavia vielä hetken odotella. Eli todella mielenkiintoista katsottavaa materiaalia ei hirveästi tällä hetkellä vaan ole.
No, toisaalta leffateatterissa sitä varmaan jonkin verran olisi, mutta jotenkin sinne meneminenkin on viime aikoina kiireiden vuoksi hieman jäänyt. Siellä on hieman sama fiilis kuin kotona, jos ei nyt jotain todella merkittävää tulee, keskinkertaisia ei jaksa lähteä katsomaan, ne voi katsoa sitten myös kotona. Muutenkin jotenkin tuntuu, että siellä leffassa edelleen hallitsee äänimaailmaa aika lailla Marvel, ja niiden taso tällä hetkellä on mitä on. Kertoo asiasta paljon, että edes uutta Aquamania en sitten lopulta jaksanut lähteä katsomaan. Leffassa on siis tullut lähinnä käytyä katsomassa kotimaista, joka onkin ollut viime aikoina todella iso positiivinen yllätys.
Mutta tästä sitten päästäänkin aika pitkillä aasin silloilla itse asiaan. Tylsyys vai kännykkäriippuvuus? Känykkäriippuvuus vai shoppailuriippuvuus? Vai mitä kaikkea sitä ihmisellä voikaan olla. Joka tapauksessa tuli viikon lopuksi katsottua leffahuoneessa kaksikin leffaa, ja kummastakaan en oikeastaan muista enää yhtään mitään. Kiiruna leffa on pitänyt katsoa jo pitkään, mutta leffassa se meni ohi (myöhästyin ja menin katsomaan toisen leffan) ja sitten kun huomasin sen tulevaan Netflixiin, jäin odottelemaan sitä. No, nyt se sinne tuli ja hetimiten sitä piti sitten lähteä katsomaan. Eli leffa pyörimään, kännykkä viereen ja nauttimaan. No, näinhän se ei taas mennyt, tosin nyt siihen on osittain myös selitys, josta lisää myöhemmin. Joka tapauksessa tämä tapa on nyt alkanut hieman itseänikin jo harmittamaan. En tiedä kumpi on suurempi syyllinen, tylsät leffat vai riippuvuus puhelimeen, mutta todella usein nykyään käy niin, että leffan aikana huomaa katsovansa kännykkää, ja vaikka tosiaan kuvaan leffaa, katson Trinnovin Atmos-vieweriä jne, niin silti puhelin ottaa liian usein vallan myös kaikkeen turhapäiväiseen. Olen tätä asiaa usein miettinyt ja jopa miettinyt oikeasti ratkaisuja. Toisaalta kännykkäparkki voisi olla hyvä, mutta ongelmana se, että ”pitää” myös kuvata blogia varten jne. Toisaalta parasta olisi jättää leffan ajaksi kännykkä kokonaan huoneen ulkopuolelle, mutta se nyt ei vielä ole kyllä toteutumassa. Toisaalta tätä ongelmaa, ei ole, jos leffa on riittävän hyvä ja pitää katseen ruudulla, tästäkin olen kyllä paljon puhunut. Viimeisimpänä leffa Journal 64 oli ehdottomasti tälläinen. Olen myös miettinyt oikeasti Iphonen vaihtamista johonkin karvalakkimalliin, loppuisi se turha kännykällä roikkuminen ylipäätää.Mutta sitten se iski kuin kirkkaalta taivaalta, UUSI KÄNNYKKÄ.
Varmaan jo kolmisen vuotta siitä lähtien kun ensimmäiset taitettavat puhelimet tulivat markkinoille olen sellaista haaveillut. Onko sille jokin todellinen perustelu niin ei varmaankaan, lähinnä varmaan vaan se, että tykkään gadgeteista ylipäätään. Olen elämässäni omistanut järjettömän määrän kännyköitä, mutta vuodesta 2007 lähtien kun ensimmäinen Iphone julkaistiin, olen ollut täysin Applen pauloissa. Apple on itseasiassa kyllä aika hienosti rakennettu, ekosysteemi todellakin sitoo itseensä, ja sen vuoksi itseltä onkin pitkään löytynyt kellot, läppärit, pädit ym. Tavallaan kaikki toimii loistavasti ja Applen etu tosiaan on tässä ekosysteemissä, kaikki vaan toimii sujuvasti yhdessä, vaikka kaikki ei aina niin hyvin toimisikaan. Applelta olen kilpailevaa tuotetta taitettaviin puhelimiin odottanut jo pitkään, mutta sellaista ei edelleenkään ole maisemissa. Toisaalta, vanha puhelin on jo neljä vuotta vanha, siinäkään ei tavallaan ole mitään vikaa akkua lukuunottamatta, mutta ehkä ongelma on juuri siinä. Neljä vuotta, eikä käytänössä mitään uutta. Apple on mielestäni jämähtänyt täysin paikoilleen, täysin samanlaisia puhelimia tulee vuosi toisensa jälkeen, päivityksenä vain uusi kamera ja nopeus, jotka kummatkaan eivät itselle ole se suurin juttu. Softapuolelle tulee aina jotain pientä, mutta ei juuri koskaan enää mitään mikä houkuttelisi uuden luurin ostamiseen. Vai miltä kuulostaa 1500 euron päivitys jolla saat uuden latausliittimen?
Applen ylimielisyys kuluttajia kohtaan on muutenkin ärsyttänyt jo pidempään, tästä taas esimerkkinä Apple TV 4k, joka ei anna leffoissa lainkaan parhaita ääniä ulos. Käsittämätöntä pelleilyä, etenkin kun lossless audio toimii osittain jo musiikissa. Miksi siis rajoittaa sitä leffoissa? Muuten aivan ehdottomasti paras alusta leffojen katseluun striimattuna, mutta keinotekoiset rajoitteet tekivät siitä niin tylsän, että päätin kokeilla Invidia Shieldiä. Ensin TV, sitten Pro mallia, ja molempiin ollut erittäin tyytyväinen, jopa yllättäen. Kaikki on Shieldillä toiminut moitteettomasti ja se on tullut jäädäkseen. Apple TV:tä en ole juurikaan edes avannut, etenkään kun Musikiin ja Apple TV+ tilausmaksut nousivat niin koviksi, että peruutin nekin jokin aikaa sitten. Eipä siis tuon laitteen käytölle ole juurikaan ollut perusteluja. Mutta tästä päästäänkin sitten siihen isoon kysymykseen, jos ekosysteemi on jo rikottu, niin voisiko sen purkaa kokonaan?
Eli kun Applelta ei sitä taittuvaa ole näköpiirissä, niin puhelimen vaihtaminen tarkoittaisi samalla vaihtoa Androidiin. Taittuvat puhelimet ovat olleen tähän mennessä omasta mielestä aika kompromissejä, eli joko liikaa painoa, liikaa kokoa, liian hankalia käyttää tai sitten vaan yksinkertaisesti liian kalliita edes harkita. Applen vastaava ei varmasti olisi näistä ratkaissut ainakaan hinta-asiaa, mutta olisiko ratkaissut muut asiat, aika näyttää. Jos siis tuollainen joskus tulee. Viime viikolla kuitenkin IO-Tech, ehdottomasti itselle suosituin ja tärkein kotimainen tekniikka-podcast esitteli Honor-merkkisen uuden taittuvan puhelimen, Magic V2 nimeltään. Tärkeimpänä argumenttina tuossa esittelyssä oli ensimmäisenä, että ensimmäinen markkinoilla oleva taittuva puhelin, joka kooltaan ja olemukseltaan on kuin normaali yksinäyttöinen puhelin. Eli ihan normaali älypuhelin, bonuksena isompi näyttö. Tuohan kuulosti itsestä sen verran hyvältä, että innostuin ensimmäistä kertaa oikeasti muusta vaihtoehdosta kuin Iphonesta. Innostuin itse asiassa sen verran paljon, että piti tuota käydä heti ihan Helsingissä asti hypistelemässä, kun kerran Itiksen Powerista sellainen hyllystä löytyi. Ensituntuma oli aivan älyttömän hyvä, tuo tosiaan tuntui avain kuin oma Iphone kädessä, ja muuten se sitten näyttikin huomattavasti paremmalta ihan kaikin puolin. Kirkkaampi ja parempi näyttö, mukava käteen ja takakuorena tuollainen keinonahkainen kuori lisäksi tuntui hyvinkin mukavalta. Nopea testailukin tuntui ihan loistavalta, eli vaikka Androidista on paljon puhuttu hankalana käyttää, tämä tuntui Iphonen käyttäjältä hyvinkin loogiselta ja helpolta. Liekö kyse sitten Honorin omasta Magic OS:stä vai mistä, niin kaikki vaan tuntui hyvin helpolta ja Iphone-maiselta käyttää. Olin aika lailla myyty.
No, hintaa tuolle IO-Tech antoi 1999, joten hankintaa en siinä vaiheessa edes harkinnut. Aivan kuten IO-Techkin videollaan kertoi, ei ehkä ihan tuohon hintaan paras ratkaisu tällä hetkellä, samaa puhui netissä moni muukin. Moni oli sitä mieltä, että hyvä hinta voisi olla jossain 1500 euron paikkeilla, eikä aikaakaan kun puhelimen hinta sitten olikin joka paikassa 1500. Powerista My-Power asiakkaille, Gigantissa sisäpiirille, Elisalla omille asiakkailleen ja Verkkokaupassa ihan muuten vaan. No, jos saman 500 euroa saa eri syillä ihan joka paikasta, niin eiköhän se kerro, että oikea myyntihinta on tuo 150o ja kaikki muu kaupallista jargonia. Myönnän, oli hyvin hyvin lähellä ostaa, mutta hyllyyn jäi, tällä kertaa järki voitti. Kunnes sitten viikkoa myöhemmin Power ilmoittaa, että kaikki tuotteet mukaan lukien alennuksessa jo olevat -20% viikonlopun ajan. No sehän sitten tarkoittaa, että puhelimen hinta onkin sitten yhtä äkkiä 1200. Ja siinä vaiheessa kamelin selkä katkesi, eli varasin itselleni yhden Itiksen Poweriin. No, vielä oli aikaa yön yli miettiä, mutta kyllä sitä seuraavana päivänä tuli töiden jälkeen otettua suunta kohti Itistä ja puhelinkaupoille. Puhelin on ostettua kuitenkin netistä tilaten, joten nyt olisi 14 päivää aika sitä testata, ennen lopullista päätöstä vaihtuuko Apple Androidiin.
Tästä kuitenkin vielä takaisin kirjoituksen otsikkoon, eli sekä Kiiruna, että All Quiet in the Western Front tuli katsottua uusi puhelin kädessä, joten eipä siitä leffasta mitään tullut, olisi voinut jättää kokonaan katsomatta. Etenkin tuo Kiiruna tulee aivan varmasti vielä katsottua kunnolla uudelleen, vaikutti ihan hyvältä leffalta, mutta nyt tosiaan meni aivan ohi. Uusi kännykkä ja uusi aika tarkoittaa aika paljon asioita, niitä ehkä availen sitten myöhemmin lisää. Nyt vain tyydyn toteamaan, että ensi tuntuma on erittäin hyvä. Kaikki tavallaan tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin aikaisemmin, käyttöliittymään olen erittäin tyytyväinen toistaiseksi ja oikeastaan ainoa mikä ei toimi lainkaan on Apple Watch, joten kellon hankintaan ehkä tässä vielä jossain vaiheessa joutuu, jos Android jää taloon. Kaikesta huolimatta, nyt on edessä viikon loma töistä, ja näyttää vahvasti siltä, että viikon loma edessä myös blogista. Voisin väittää, että tulee tarpeeseen. Älkää huolestuko, blogi ei kuitenkaan tule loppumaan!
Leffafriikki 