The Goldest Game

Wow, olipas siinä sitten loistava tapa päättää tämä lauantai-ilta. The Goldest Game (Netflix), avain loistava vakoojatarina kylmän sodan kriisistä 1960-luvulta. Yhdysvaltojen ja Cuban kylmä sota on kriisiytymässä ja sodan välttäminen alkaa olla mahdotonta. Onneksi tähänkin kriisiin on ratkaisu, tässä tapauksessa shakkimestari Joshua Mansky. Bill Pullmanin esittämä Mansky joutuu kierojen murhasuunnitelmien ja vakoojien varjossa juonittelemaan niin shakki-pöydässä kuin sen ulkopuolellakin. Elokuvan juoni on loistava, eikä oikein antanut hetkeäkään rauhaa, vaan silmät oli koko elokuvan ajan pidettävä tiukasta ruudussa. Elokuva oli juuri sitä, mitä hiljaiseen iltaan voi toivoa, jännitystä, juonittelua, ja ennen kaikkea juoni, jota ei voinut ennakolta lukea.

Leffan äänistä luonnollisesti ei tarvitse tässä paljon puhua, mutta se mistä haluan puhua, oli Netflixin loistava kuvanlaatu. Tämä leffa oli jotain aivan muuta kuin rakeinen Netflixlaatu. Leffa oli tumma, mutta siitä huolimatta kuva pysyi koko elokuvan ajan kirkkaana ja selkeänä. Leffaa oli todella kiva katsoa. Ja ne Leffan äänet olivat juuri sitä mitä tällainen elokuva tarvitsi.

Leffassa taustalla pyöri jatkuvasti ajatus ydinsodasta ja sen kauhuista. Oli itseasiassa aika vaikuttava kohtaus lopussa kun kerrottiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton aikoja sitten sopimasta ydinkieltosopimuksesta. Ronald Reganin sanoin, halutaan taata lapsille elämä, jossa ei tarvitse elää ydinsodan pelon varjossa. Tämä sopimus kuitenkin on siis vuonna 2019 purettu, ja voi vain kuvitella mitä tuo todellisuudessa tarkoittaa. Toivon todella, että sekä me, että meidän lapset saavat elää elämäänsä jatkossakin ilman pelkoa ydinsodasta, ehkäpä pahimmasta asiasta mitä maailmassa voisi tapahtua. Ydinpommit ovat jotain niin hirveää, että niitä ei haluaisi edes ajatella, mutta valitettavasti jos ne ovat aikoinaan olleet hyvin herkän liipasinsormen alla, niin tuo tilanne ei välttämättä ole tänä päivänäkään muuttunut. Toivottavasti missään päin maailmaa tuota päätöstä ei ikinä kuitenkaan tule yksi, kaksi tai edes pieni ryhmä yksinään tekemään.

Leffa oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja naulasi kyllä tämän illan pakettiin. Näitä leffoja vaan jaksaa katsoa, etenkin kun ne on näin hyvin tehtyjä ja näyteltyjä. Suosittelen lämpimästi!

The Nun

The Nun leffan löysin jokin aikaa sitten Oulunkylän Filmtowista, ja vaikka kauhuleffat eivät omaa kiinnostustani juurikaan hivele, niin kyllähän tämä leffa Atmos-raidan kera piti mukaan napata. Ja onneksi nappasin! Leffa ei juonellisesti tai ihan leffana ehkä ollut mikään kovin kummoinen, mutta äänien puolesta leffa oli loistava. Oli sadetta, ukkosta, lintuja ja kaikkea millä voi Atmosta käyttää hyväksi, ja sitä todellakin käytettiin. Leffa oli pitkästä aikaa todellinen Atmos elokuva, eli sellainen, jossa efekteille oli todellakin käyttöä, ja niitä käytettiinkin sitten todella hienosti.

Leffan dynamiikka oli aivan omaa luokkaansa verrattuna leffoihin, joita on viime aikoina tullut katsottua, ja toimi jälleen hyvänä muistutuksena siitä miksi Atmos on olemassa. Tuntui kuin subbaritkin olisivat vihdoin laitettu päälle, ja ne todellakin tuntuivat takamuksissa asti. Lisäksi ääntä liikuteltiin leffassa todella upeasti, ja kaikkia kaiuttimia käytettiin hienosti hyväksi. Ensimmäinen leffa uusimmilla Klpischeillä, jolla niiden arvo todellakin tuli kuultua. Surroundeja tässä leffassa käytettiin hienosti hyväksi, ja jälleen kerran leffa, jonka äänet todellakin saivat hymyn huulille.

Leffa sai paljon ajatuksia liikkeelle, etenkin juuri näiden äänien vuoksi. Kauhuleffat, eivät kuulu kovinkaan paljon omiin suosikkeihin, mutta niissä puolestaan tuntuu aika usein olevan kyllä äänet kohdillaan. Pitäisikö näitä leffoja siis katsella enemmän, jos kerran hyvien äänien perässä ollaan? Ehkä pitäisi, sillä ei tämä leffa nyt muutenkaan genressään niitä aivan huonoimpia ollut vaan leffa oli lopulta kuitenkin ihan katsottava. Olin jälkikäteen jopa aavistuksen yllättynyt siitä miten tämä leffa upposi. Kannattaa katsoa, etenkin jos olet kauhuleffojen ystävä.

Dark Knight Rises

Kolmas ja viimeinen osa Dark Knight trilogiasta, Dark Knight Rises. Alle viikko siinä sitten taas meni, mutta kyllä tuo viimeinen osa sen verran paljon kutitteli, että pakko sille sitten oli tänään antaa aikaa. Sanomattakin on selvää, että odotukset edellisen kahden jälkeen olivat todella korkealla, ja vaikka erittäin hyvästä leffasta olikin kyse, niin kahteen ensimmäiseen verrattuna hyvin hienoinen pettymys tästä jäi. En sitten tiedä oliko se itse leffan vika, vai korostaako tämä kokemus vain sitä, kuinka loistava tuo toinen osa oli. Luulen, että tuolla toisella osalla on tässä asiassa suurempi merkitys, niin hyvä tuo toinen osa Heath Ledgerin ja Jokerin kanssa oli. Jännä, että kaiken lisäksi tämän leffan tultua maaliin, ensimmäinen ajatus oli, että milloinkahan sitä jaksaisi taas Jokerin katsoa uudelleen (kolmannen kerran).

Kyseessä ei siis missään mielessä ollut huono leffa, mutta valitettavasti Bale ei millään pääse vastustajana lähellekään Jokerin tasoa. Balella toki tuo maski ja siihen liittyvät äänet tuovat leffan ääniin todella hienon lisän, muistuttaa hieman Venomia. Mielenkiintoinen ajatus tosin näistä äänistä, mitäköhän ne olisivat olleen viisi vuotta myöhemmin Atmos versiona. Hullua, mutta siis tästä kolmannestakin leffasta on kohta jo kymmenen vuotta aikaa. Uuttakin leffaa on vihjailtu, ja sen tuleminen ilmeisesti olisi vuonna 2021, eli reilun vuoden päästä, saa nähdä tuleeko ja mikä siinä sitten on idea, joka tapauksessa Bruce Waynen hautakivestä huolimatta leffan lopusta kävi hyvin ilmi, että jatkoakin on mahdollista tehdä.

Leffassa Morgan Freemanin rooli jäi jotenkin aavistuksen ohuemmaksi kuin kahdessa ensimmäisessä, ja jotenkin olisin hänen roolia toivonut hieman isommaksi myös tässä. Kissanainen on ihan hyvä lisä, mutta ei sinällään tuo mitään älyttömän merkittävää itse elokuvaan, johtuen ehkä siitä, että Kissanainen haluaa näyttää Batmaniltä, mutta ei silti pelaa varsinaisesti samalla puolella. Itse olisin tämän rooli kirjoittanut ehkä hieman toisella tulikulmalla, niin, että olisivat enemmän yhdessä rakentaneet loppuhuipennusta alusta lähtien. Se olisi ehkä oikeuttanut Kissanaisen rooli hieman paremmin. Tässä kolmannessa osassa myös Michael Canen esittämä Alfred sai jotenkin negatiivisen sävyn. Ymmärrän hyvin hänen ajatuksensa, mutta jotenkin olisin toivonut parempaa tukea Bruce Waynen ajatuksille, jotka kuitenkin olivat vääjäämättömät. Hienoa kuitenkin, että koko merkittävin cast kuitenkin pysyi tässäkin melko muuttumattomana, tärkeä asia näissä jatko-osissa.

Mitä Batmanista sitten jäi käteen, ainakin se, että olen hyvinkin tyytyväinen, että en sijoittanut 50 euroa tuon 4k version hankkimiseen UHD-levynä. Tämä nyt sijoitettu 20 euroa on varsin sopiva hinta, ja on mahdollista, että tämä saaga tulee joskus vielä katsottua uudelleen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että miksi kyseinen saaga ei ole aikaisemmin hyllystä löytynyt, niin suuri Batman-fani minusta ei vieläkään tullut. Kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä, kolmas hieman sen alle. Hyvä fiilis näistä kuitenkin jäi, ja ehdottomasti katsomisen arvoisen sarja, jos jollain on vielä näkemättä.

Gulliverin Matka 3D

Eipä jäänyt sitten paljon käteen tämän päivän leffasta, lähinnä puolitoista tuntia tuhlattua aikaa. Löysin tämän leffan Prisman alehyllystä pari viikkoa sitten, ja myönnettäköön, että oletusarvo leffalle ei ollut kovinkaan korkealla, vaan tiesin jo etukäteen, että tämä leffa tuskin tulee minua juurikaan innostamaan. No, koko leffan hankinnassa ainoa syy olikin 3D, josta pitää jälleen kerran todeta, että 3D toimii.

Leffan kuva oli varsin hyvää tasoa, vaikkakaan ei aivan muutaman muun 3D leffan tasolle päässytkään. Joka tapauksessa 3D oli jälleen hieno kokemus, näitä levyjä tarvitaan lisää, mutta ehdottomasti paremmista elokuvista. Leffan äänet olivat ihan ok, mutta ei mitään erityistä ja osaltaan niistäkin vei parhaan terän leffan tylsyys, joten puolen välin jälkeen ei jaksanut enää kunnolla keskittyä koko leffaan.

Eipä tästä leffasta paljon jäänyt jälkipolville siis kerrottavaa. Tällekin leffalle varmasti löytyy oma katsojakuntansa, mutta valitettavasti minä en ole yksi niistä. Väkisin tehtyä huumoria, joka ei ainakaan minua juurikaan naurattanut.

Camp X-Ray

Itunesin 0,99 listalta löytyi tänään elokuva Camp X-Ray, joka kertoo nuoresta naissotilaasta, joka Afganistanin tai Irakin sijaan sijoitetaankin ”sotaan” Guantanamo Bayn vankileirille. Elokuva ei käsittääkseni perustu mihinkään todelliseen tarinaan, mutta periaatteessa olisi voinut, ainakin monilta osin. Elokuva on hieman pitkävetinen ja menee aikaa ennen kuin leffa varsinaisesti lähtee käyntiin. Kun leffa kuitenkin alkaa todenteolla muodostaa tarinaa ja ”blondin” ja Alin suhde alkaa kehittyä, alkaa elokuvasta tulla hyvinkin mielenkiintoinen. Elokuvassa käsitellään hyvin paljon ihmisen tunteita ja moraalia. Onko jokainen ihminen valmis toimimaan tälläisessä ympäristössä ylipäätään? Mitä ihmiseltä vaaditaan toimiakseen tälläisessä ympäristössä, täyttä kylmyyttä vai sitoutumista? Mitä tälläinen ylipäätään tekee ihmisille, ei vain vangeille, vaan myös heidän vartijoilleen? Paljon hyviä kysymyksiä.

Leffassa Amyllä on selkeästi tarve tehdä jotain hyvää, mutta hän ei taida oikein itsekään olla selvillä siitä, mitä se tarkoittaa. Amy on vahvasti vielä etsimässä itseään ja hänen toimintaansa ohjaa kovasti halu näyttää. Elokuva ei sinällään kerro mitään siitä mistä tämä halu on syntynyt, siihen saattaisi hyvinkin löytyä historiasta perusteluja. Halu näyttää ja saada uskottavuutta ei kuitenkaan aivan kohtaa olosuhteita, ja se ajaa Amyn yhä tiukemmin seinää vasten. Leffa ei myöskään täysin kerro löytääkö Amy lopulta itsensä, mutta Alille se kuitenkin taitaa antaa syyn elää. Hyvin paljon ajatuksia herättävä elokuva elämän syvimmistä kysymyksistä, miksi elää?

Päätin tänään huvikseni myös vaihtaa vaihteeksi Neural:X:n Dolby Surroundiin, mutta tässä elokuvassa nyt pahemmin vertailua ei tarvinnut tehdä. Äänien puolesta hyvin maltillinen leffa, jossa kaikki äänet käytännössä puhetta neljän seinän sisällä. Ajattelin kuitenkin jatkaa tuota testailua ja pitäisi muutenkin hieman tarkemmin selvitellä miten tuo asia toimii, Neural:X kun ei taida aivan täysin toimia kaikilla formaateilla. Kuvanlattu oli varmaa Itunes laatua, ei 4K:ta, mutta erittäin hyvää HD-laatua. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa etenkin kun tarpeissa oli jotain hieman rauhallisempaa katseltavaa Batmanien välissä.

Tänään muuten sattumalta selvisi myös, että Porvoolaiseen Mikrokulmaan on tulossa uusi kuunteluhuone, joka näyttäisi olevan varustettuna myös Dolby Atmoksella. Mikrokulman pääasiallisena merkkeinä ovat itselleni hieman vähemmälle kuuntelulle jääneitä merkkejä kuten Bowers and Vilkings, Maranz, ja Cambridge Audio. Lisäksi huoneesta löytyy ainakin Genelegin kaiuttimia, joista olen aikaisemmin kuullut todella vakuuttavia demoja. Tämä huone pitää ehdottomasti käydä testaamassa kun se valmistuu.

Lion King 3D 2019

Tilasin Lion King 3D versiona netistä jo jokin aikaa sitten, mutta leffa on jäänyt odottamaan sopivaa aikaa katsella. Tänään tuo aika koitti, kun kaipasin Batmanien jälkeen vaihteeksi jotain aavistuksen kevyempää ja rauhallisempaa. Olen tätä levyä epäillyt hieman alusta lähtien, sillä leffa tuli hyvin ”bootlegin” omaisessa kehnossa kotelossa, jossa muun muassa lukee, että sisältää sekä 2D että 3D versiot, mutta kotelossa mukana vain yksi levy. Tänään tuo sai hieman lisää vahvistusta, kun itse levy näyttää hyvin halvalta kopiolta, ja pinnassakin vielä lukee Dolby Atmos, vaika levyllä Atmos-raitaa ei olekaan. Ensimmäinen kerta kun olen tälläiseen levyyn netissä törmännyt tietämättäni.

Levy näyttää halvalta, ja esim. Dolby Atmosta levyltä ei löydy

Itse leffan kuvanlaatu kuitenkin on varsin hyvä, ainakin 3D versiona, jona tämän siis halusinkin hankkia. Leffa oon kehuttu 4K versiona todella upeasta kuvasta ja tämä olisi varmasti ollut kiva nähdä tuossakin formaatissa, mutta tällä kertaa arvostin 3D omaisuutta enemmän. Kuvan laatu oli myös 3D:nä erittäin hyvä, ja edelleen on pakko todeta, että käsitykseni 3D elokuvista kotikäytössä on muuttunut täysin sen jälkeen kun esimmäisen kerran oikeaa 3D levyä 4K-tykillä testasin. Nämä ovat todellakin täyttäviä leffoja ja kuvanlaatu ja näyttävyys jotain aivan eri luokkaa näihin vanhoihin puna-viher-laseihin verrattuna. Tykkäsin myös siitä, että vaikka leffa olikin osittain todella tumma, siitäkin huolimatta 3D:nä yksityiskohdat olivat todella tarkkoja ja näyttäviä. Hieno 3D kokemus jälleen kerran.

Myös kansi näyttää halvalta kopiolta ja edes tiedot eivät pidä paikkaansa.

Äänien kannalta leffa oli muutamaa murahdusta lukuunottamatta aika rauhallista menoa. Mufasan äänet taivaalta olivat todella mageita ja jälleen kerran pitää mainita, että ukkoset ovat tällä hetkellä suosikki effektejäni. Muutenhan leffan äänimaailma perustuu hyvinkin paljon musiikkiin ja siinähän ei leffassa ole mitään valitettavaa. Yllättäen puhutaan jälleen kerran Hans Zimmerin musiikista. Dolby Atmosta tällä levyllä tosiaankaan ei ollut, en tosin tiedä kuinka paljon se sitten olisi ylipäätään tuonut leffaan lisää. Leffassa oli vain englannin kielinen puhe, eikä sisällä myöskään suomitekstejä. Dialogi tosin niin helppoa, että ei tuota varmasti kenellekään vaikeuksia seurata perässä.

Leffan juonessahan ei ollut mitään yllättävää ja taitaa muutenkin olla harvassa ihmiset, jotka eivät ole mitään versiota tästä leffasta nähneet. Itse en muista milloin olen tuon piirretyn version leffasta nähnyt, mutta toki sen olen joskus nuoruudessa nähnyt. Sattuu itseasiassa muuten löytyvän kotoakin, mutta mitään varsinaista intoa sitä ei nyt ole enää katsoa, vaan olin varsin tyytyväinen tähän ”todelliseen” versioon. Ymmärrän hyvin, että näillä uusilla versiolla on paljon tekemistä taloudellisten asioiden kanssa, mutta siitäkin huolimatta voin olla ihan positiivisella mielellä siitä, että näitä vanhoja animaatioita päivitetään nykyaikaan, eikä vain parantamalla kuvanlaatua vaan oikeasti tekemällä jotain ihan uutta. Erittäin näyttävä leffa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Batman – Yön Ritari

Ei malttanut sitten kauaa odotella vaan toinenkin osa heti pyörimään. Yön Ritari on suora jatko-osa edelliseen ja tämä ilmestyi elokuvateattereihin vuonna 2008. Meno leffassa hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä, ainoana ja erittäin merkittävänä muutoksena Jokerin saapuminen kuviin myös fyysisesti. Ensimmäisen osan lopussahan tuota kevyesti vihjailtiin jo pelikortin muodossa, mutta nyt siis pahis myös fyysisesti mukaan. Ja luonnollisesti kun kyse on Jokerista, niin ensi esiintyminen tietysti myös hyvin näyttävä.

Heath Ledgerin rankka rooli, jonka osa uskoo jopa vieneen miehen hengen

Elokuva on ollut järjettömän kova hitti niin dollareissa kuin arvioissa, eikä vähiten Heath Ledgerin vuoksi. Heath Ledger on kiistatta loistava ja siitä osoituksena myös herran kuoleman jälkeen saama sivuosan Oscar. Mieshän kuoli lääkkeiden yliannostukseen pian elokuvan valmistumisen jälkeen, ja sekin osaltaan on varmasti lisännyt ihmisten kiinnostusta elokuvaan. Vaikka Ledger on roolissaan järjettömän hyvä myös minun mielestäni, niin siitäkin huolimatta minun valintani Jokeriksi on Joaquin Phoenix. Ledger on Jokerin roolissa vakuuttava ja uskottava, mutta Phoenix jotenkin syvällisempi, toki uudessa leffassa kyse onkin vain Jokerista. Se mikä hieman yllätti oli se, että tässä elokuvassa Jokerin taustaa kuvattiin hieman ristiin Joker leffan suhteen.

Leffa on myös juoneltaan erittäin hyvä ja Jokerin jahtaaminen etenee erittäin mielenkiintoisissa merkeissä leffan alusta loppuun. Leffassa mennään juonen suhteen useammassakin tasossa, On Harvey Dentin, Rachelin ja Bruce Waynen kolmiodraamaa, on virkavallan omaa välien selvittelyä ja siinä sivussa vielä ollaan jahtaavinaan Batmania. Ei tarvitse kauaa ihmetellä, että leffan kerännyt laajaa huomiota, sillä onhan kyseessä todella loistava leffa.

Mitä tulee leffan kuvan ja äänen laatuun, kuvasta voidaan todeta, että muutosta edelliseen ei juurikaan ole, vaan kuvan laatu on tummasta maailmasta huolimatta varsin kelvollista. Äänissä ollaan menty jälleen napsun verran parempaa, ja tämä leffa todellakin laittaa huoneen rokkaamaan. Äänimaailma sinällään ei hirveästi eroa edellisestä, mutta äänissä päästään vieläkin aavistuksen dynaamisempaan ja räjähtävämpään tasoon, kirjaimellisesti. Räjähdykset tässä leffassa ovat todella vakuuttavia, ja mikä ennen kaikkea saa hymyn huulille on Batmanin hyvin painavat nyrkiniskut, jotka tuntuvat myös katsojan rinnuksissa asti. Taidanpa muuten laittaa tähän loppuun vielä viimeisimmän REW käyrän viime viikolta, joka osoittaa, kuinka hyvässä kunnossa äänet tällä hetkellä ovat.

Viimeisimmät säädöt uusien RP-250S surroundien jälkeen, parempaa on aika vaikea saada

Se olisi sitten viimeinen osa jäljellä, ja sitäkään tuskin jaksaa kauaa odottaa. Odotukset tuotakin osaa kohtaan ovat korkealla, ja uskon suunnan edelleen olevan vain parempaan. Tuo leffa on vuodelta 2012, joten äänen ja kuvanlaadun voidaan edelleen odottaa menneen eteenpäin. Leffassa on varmasti myös mukana paljon tunnetta Heath Ledgerin poismenon vuoksi.

Batman Begins

Myönnettäköön tähän alkuun, että en ole koskaan ollut mikään kova Batman fani, en tosin missään vaiheessa ole myöskään ollut Batmania vastaan. Jostain syystä Batmanit vaan ovat kiertäneet omat leffahuoneeni vierestä. Eihän nämä leffat mitään aivan uusimpiakaan kyllä ole, joten ehkä silläkin on jotain asian kanssa tekemistä. Tosin, Batman sinällään on kyllä hahmona erittäin tuttu ja Batmaneitakin on tullut seurattua. Suurempi kiinnostus Batmaneita kohtaan nousi jälleen Jokerin jälkeen ja näin ollen tämä Dark Knight Trilogia tuli ehdottomasti nähtävien leffojen listalle syksyllä.

Nuori Batman eli Bruce Wayne

Pitkän aikaa tuli pohdittua formaattia, jossa ne katsoisin, mutta tänään siihenkin pohdintaan saatiin päätös. 4K UHD-levyille netissä hintaa oli aivan liikaa, ja Toristakaan en ollut valmis maksamaan edes kohtuullista hintaa tuosta paketista, joten jäljelle jäi hankkia leffat joko Blueraynä tai digitaalisena. Eilen päädyin katselemaan mitä nuo levyt Itunessissa maksavat, ja kun kyseessä oli 4k versio ja hintaa karvan alle 20 euroa, oli valinta helppo tehdä.

Nuori herra Morgan Freeman

Ensimmäiseksi leffaksi luonnollisesti Batman Begins tulille. Leffa vaikutti alusta lähtien täysin tuntemattomalta, joten todennäköisesti tätä elokuvaa en ole koskaan nähnyt. Tämä varmaan osaltaan selittää, miksi yhteys Batmaneihin on jäänyt aavistuksen ohueksi. Leffa nimittäin oli äärimmäisen hyvä, ja loi loistavan kuvan siihen miten kaikki on saanut alkunsa. En suosittele kenellekään kahta seuraavaa ennen kuin tämä jakso on nähnyt, niin paljon se antaa katsojalle taustaa siitä mistä Batman on alkunsa saanut. Jokeriin tällä ei sinällään ollut mitään merkitystä, sillä Batmaniahan ei Jokerissa mainita lainkaan. Tosin, on hyvin mielenkiintoista katsoa kaksi seuraavaa osaa, jossa Jokeri sitten saapuu kuviin mukaan ja miten se vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä näitä tänä päivänä kannattaisi katsoa.

Leffa oli hyvä, ja sen näyttelijäkaarti varsin nimekäs. Christian Bale luonnollisesti loistaa Batmanin roolissa, mutta muukin kaarti on erittäin vakuuttavaa. Morgan Freeman on loistava, samoin kuin Michael Cane. Eikä kyse ole pelkästään nimekkäistä esiintyjistä (näin jälkikäteen), vaan näyttelijätyö on erittäin luontaista ja vakuuttavaa. Näyttelijät on roolitettu hyvin ja kaikki on omissa rooleissaan kohdillaan.

Batmobiilia kuuntelee ilolla

Itunesista tämä sarja tosiaan löytyy siis 4K:na ja kuvan laatu on varsin hyvää, tosin elokuvan ikä jonkin verran luonnollisesti näkyy vaikka leffa ei sen vanhempi olekaan kuin vuodelta 2005. Äänet ovat erittäin vakuuttavat vaikka ovatkin vain 5.1 tasolla. Neural:x on jälleen erittäin hyvä lisä, vaikka se ei tähän leffaan mitään niin ilmiömäistä tuokaan kuin jossain muussa leffassa on kuultu. Batmobiilin ajelu on erittäin vakuuttavaa ja tuntuu tuoleissa asti. Tuota ääntä voisi kuunnella vaikka kuinka paljon. Leffassa tosin on monta muutakin äänellisesti erittäin hyvää kohtaa ja leffa ylipäätään on aika ”leffateatterimainen” äänikentältään. Ei yllätys, että tykkään, jos äänien takana on Hans Zimmer, jota muuten pääsen viikon päästä livenä kuuntelemaan Hartwall Arenalle (ilman Hans Zimmeriä itseään).

Kyseessä siis erittäin hyvä alku tälle saagalle ja ehdottomasti oli odottamisen arvoinen aloitus. Tässäkään leffassa en varsinaisesti jää kaipaamaan UHD-levyjä, vaan leffa toimii Itunes versiona erittäin hyvin. Itunesia voisi muutenkin alkaa käyttää enemmän, sen verran hyvää materiaalia sieltä saa joka kerta.

Hiomattomat Timantit

Tästä leffasta nyt varmaan pitäisi kirjoittaa taas jotain ylistävää, mutta kuin ei vaan millään pysty. Pahoittelut jo etukäteen kaikille, jotka odottavat tästä kirjoituksesta jotain hyvää. Ei voi mitään, mutta ei vaan uponnut minuun, suorastaan kovin huono leffa minun makuuni näin sunnuntai-iltana. Mistähän sitä aloittaisi.

No, jos aloitetaan Adam Sandlerista. Erittäin halpa kopio Al Pacinosta, monellakin tapaa. Miehen koko habitus tässä elokuvassa muistutti enemmän Pacinoa kuin Sandleria, mutta valitettavasti muuten Pascinon tasolle mies ei sitten päässytkään. Adam Sandler on minulle koomikko, ja sellaisena pysyy. Naama vaan ei osu näin vakavaan rooliin, ja uskon, että tämä leffa olisi voinut olla hyvinkin erilainen, jos päähenkilönä olisi ollut joku muu. Ei välttämättä edes siis Pacino, vaan tässä olisi hyvin voinut olla joku tuntemattomampikin nimi, ei näin tunnettu naama. En myöskään tykännyt elokuvan jatkuvasta huutamisesta, vaikkakaan se ei ehkä niinkään ollut Sandlerin omaa syytä, vaan kirjoitetun roolin. Enkä väitä lainkaan, että näin ei olisi pitänyt olla, voin enemmän kuin hyvin kuvitella elokuvan tapahtumien tapahtuneen elävässä elämässä tasan tarkkaan juuri näin, mistä ikinä leffa sitten onkaan innostuksensa saanut.

Kevin Garnet valkokankaalla, ainakin itselleni ensimmäinen kerta

Näyttelijöissä olisi muutenkin ollut toivomisen varaa. Näin koripalloihmisenä Kevin Garnet oli mielenkiintoista nähdä valkokankaalla, parasta tosin se, että mies näytteli omaa itseään. Itselleni Garnettia olisi ollut aika vaikea kuvitella elokuvaan muuten, mutta tässä roolissa mies toki oli todella hyvä, ja rooli muutenkin hyvin sidottuna elokuvan juoneen, ei vain rooli, jolla nimi saadaan julisteeseen. Myös Julia Fox vakuutti omassa roolissaan. No, sainpahan tähänkin kirjoitukseen edes jotain positiivista.

Al Pacino, sorry, ei vaan Adam Sandler

Seuraavaksi onkin sitten hyvä jatkaa pettymyksillä. Netflix, miksi teet tämän minulle?? Jälleen kerran Netflixin Atmos-raita aivan täyttä kuraa. Alkaa oikeasti jo suututtamaan. En tiedä onko laitteissani jotain vikaa, mutta Itunesin Atmos leffat toimii täysin moitteitta, samoin Netflixin kaikki muut elokuvat. Atmos leffat kuitenkin järjestään tuhoavat koko katselunautinnon heittelemällä etuosaston ääniä ympäri huonetta, lähinnä Atmos-kaiuttimiin. Todella raivostuttavaa ja tuhoaa koko nautinnon leffasta. Muutenkin leffan äänissä ei ollut mitään positiivista mainittavaa, äänet suorastaan surkeat, ainakin siltä ne minun huoneessani tänään kuulostivat.

Kiva nähdä jotain korisaiheistakin taas pitkästä aikaa

Kuvanlaadusta taitaa olla turha mainita, sekin jälleen ”perinteistä” Netflixin lumisadetta. Leffa oli Dolby vision, joten jonkinlaista laatua olisi tältä elokuvalta odottanut. Leffan tai Netflixin ongelma, mutta hyvää kuvanlaatua tästä leffasta ei tänään saanut. Mielenkiintoista mistä tämä voi johtua, kaistan leveys kuitenkaan ei pitäisi olla syynä, sen verran hyvin kaikki toimii Itunes kanssa. Mietin itseasiassa jopa sitä, että testaisin Netflixiä seuraavaksi Panasonicin kautta, voisikohan sitä kautta saada irti jotain parempaa.

Kaiken kaikkiaan leffa siis oli tänään iso pettymys, kyllähän tämä leffa silti varmasti kannattaa tsekata, uskon, että monelle leffafanille tämä kyllä uppoaa.

James Bond – Spectre

Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kaikki neljä Bondia neljässä päivässä, mutta miksipä ei, hyvää viihdettä toki. Neljäs Daniel Graig version Bondista, jatkoi löyhästi siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta aivan täysin ei tämän leffan juoni kuitenkaan vakuuttanut. Ehdottomasti tykkäsin enemmän Skyfall:ista kuin tästä. Olihan tämäkin hyvä, mutta jotain siitä jäi kuitenkin puuttumaan. En tiedä voisiko sanoa, että juoni oli jotenkin hieman liian simppeli ja ennalta arvattava, ei niinkään mitään yllättävää. Leffan juoni tässäkin leffassa oli osittain mielessä, mutta tämänkin leffan katsontakerrat taitavat tämän päivän jälkeen olla vain luvussa kaksi.

Äänien osalta palattiin hieman samaan mitä oli Quantum of Solasessa, eli jatkuvaa kovaa meteliä, mutta ei niinkään tarkkuutta ja selkeyttä. Toimintaa riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta niistä ei saanut niin paljon irti, kun äänet olivat niin häiritseviä, verrattuna esim Skyfall:iin. Yleisellä tasolla äänet olivat menneet kyllä jonkin verran eteenpäin, mutta mikä erityisesti jäi aavistuksen harmittamaan oli uusien takasurroundien rooli, joka tässä leffassa ei ollut järin suuri.

Atmos demolla ne kuulostavat eilen aivan järjettömän hyvältä, ja etenkin se mikä Porvoon uudessa Biorex salissakin jouluna kuulosti magealta oli äänen liikkuminen takana ja sivulla kaiuttimesta toiseen Amaze demon aikana. Tämä kuitenkin loisti täysin poissaolollaan R-15M kaiuttimilla, ja syy, miksi näitä RP-250S tuli edes haaveiltua. Nyt takasurroundit eivät ole enää kulmassa katonrajassa, vaan palasivat samoille sijoilleen vanhojen Bipolien eli Monitor Audio RSFX:n paikalle. Tämä on ehdottomasti parempi ratkaisu ja paransi äänen sijaintia todella paljon. Odotukset siis olivat tänään todella korkealla Spectren suhteen. Spectressä erityisesti kuitenkin yksi kohtaus jäi mieleen, eli kohtaus, leffan alussa, jossa Bond pyörii helikopterin kanssa ympyrää ihmisjoukon yllä. Ikinä ei ole vielä huoneen takaosasto toiminut näin täydellisesti yhteen, helikopteri todellakin pyöri ympäri huonetta. Tätä on todellakin odotettu eikä tarvitse tämän jälkeen enää kyseenalaistaa surroundien roolia leffahuoneessa, ne todellakin merkitsevät enemmän kuin uskoinkaan.

Mitä Bondeista siis jäi käteen? Näitä todellakin voi katsoa uudelleenkin, aina jos toimintaa on kaipuu. Leffat olivat kivoja katsoa, vaikkakin äänet eivät olleen aivan niin ultimaattisen hyviä kuin oli oletus. Missä on Atmos ja DTS:X näistä, kysynpähän vaan? Kuvanlaatu puolestaan parissa ensimmäisessä olisi voinut olla aavistuksen parempi jos kyseessä olisi ollut 4K-levyt, kahdessa viimeisessä en jäänyt kaipaamaan. Daniel Craic on Bondina aivan kurko, mutta viimeisessä osassa Judi Denchiä todellakin oli iso iso ikävä, Ralph Fiennes ei todellakaan ole vakuuttanut ainakaan minua. Tähän tosin todettakoon, että vastaavasti taas Q:n päivittäminen Ben Whishawiin on ollut todella onnistunut veto. Nämä kyllä kannatti katsoa uudelleen!