American War Fighter

Ajattelin tänään tehdä pienen testin. Netflix antaa elokuvista aina arvioin sopivuudesta juuri minulle. Päätin testata näiden algoritmien toimivuutta ja lähdin Netflixin suosituksesta katsomaan elokuvaa American War Fighter, josta Netflixin suositus oli 98%. Ei todellakaan ensimmäinen eikä viimeinen sodan vaikutuksista kertova elokuva, mutta ehkä paras, jonka ole nähnyt.

Elokuva käsitteli sodan vaikutuksia henkisesti itseen sekä ihmissuhteisiin. Elokuvassa käsiteltiin sotilaiden ja heidän perheidensä tuskaa, rakkautta, kaipuu ja pelkoa lyhyesti, mutta todella todella vakuuttavasti. Tuö lyhyt pätkä, jossa kaikki olivat koolla perheiden kanssa kun ilmoitus tuli, oli todella vakuuttava ja koskettava. Tuskan tunsi leviävän minuun pala kerrallaan. Varmasti osittain johtuen tuosta kohtauksesta, en ole koskaan jännittänyt elokuvaa katsoessani näin paljon hahmojen puolesta. En tarkoita tässä kohtaa pelkoa, vaan jännitystä, jota yleensä kokee vain urheilussa. Kaiken keskellä vain huomaa kuin käsivarret ovat jännityksessä ja nyrkit puristuvat yhteen, ”vielä vähän, vielä vähän, selvitkää nyt takaisin kotiin, teitä odotetaan siellä.” Todella todella vakuuttavaa näyttelemistä ja tarinan kerrontaa koko tuon lopun taistelukohtauksen ajan.

Jokainen kuolema kosketti, tuntui kuin joku tuttu olisi kuollut. Niin vahvan siteen tuo elokuva loi näiden henkilöiden välille. Siitäkin huolimatta elokuvan loppu oli todella kaunis. Kaikki kuolivat, mutta sitä ei näytetty. Koko elokuvan loppu oli kuin upea taideteos, edes lopun ”tähtipölyt” eivät häirinneet, vain sopivat elokuvaan loistavasti. Vaikka elokuvan loppu oli todella surullinen, silti se ei itkettänyt. Elokuva oli niin taitavasti tehty, että se kosketti niin syvältä, että edes kyyneleet eivät irronneet.

Tämä elokuva oli todella loistava, varmasti yksi parhaista elokuvista mitä olen nähnyt, joten Netflixin suositus osui tällä kertaa hyvin kohdilleen. Hacksaw Ridge oli loistava, mutta hyvin eri tavalla. Hacksaw Ridgessä koskettavinta oli elokuvan todellisuus, mutta sekään ei päässyt tarinan kerronnassa tämän elokuvan tasolle. Suosittelen tämän elokuvan katsomista jokaiselle aivan loistava elokuva alusta loppuun. Valitettavasti elokuva löytyy Netflixin US versiosta, en tiedä mistä muualta löytyy.

Mainokset

Dowton Abbey

Tänään tuli hieman yllättäen päädyttyä leffateatteriin, Turussa. Turun Isense oli vielä testaamatta, ja jäi kyllä tavallaan testaamatta tälläkin kertaa. Jep, olin kyllä kyseisessä teatterissa, mutta ainoa leffa johon oli tällä kertaa mahdollista osallistua oli Dowton Abbey, joka ei luonnollisestikaan ollut se leffa, jolla mennään testaamaan ainakaan teatterin ääniä. Jännää oli se, että leffan alussa ei äänentoistoa esitelty edes atmos-trailerin merkeissä. Toisaalta miksipä olisi, eipä tainnut koko elokuvassa olla edes atmos miksausta, tai ainakin siltä se kuulosti. En tiedä olisko tuossa elokuvassa siihen ollut edes mahdollisuutta, mutta näin joka tapauksessa.

Muutenkin tällä kertaa valitsin paikkana leffateatterin takaosasta, syynä lähinnä leppoisat jalkatilat. Sitä kyllä tällä kertaa riittikin, toisaalta penkeistä muuten on annettava hieman palautetta. Nahka penkit, tyhjä leffasali ja aina kun ”käänsin kylkeä”, inhottava narina penkeistä. Kuulin tämän muutaman kerran muistakin istuimista, mutta omani häiritsi erityisen paljon. Tuollanen penkkien kova ääni ärsyttää suuresti, sillä leffan sijasta joutuu keskittymään hyvän asennon löytämiseen muita häiritsemättä. Etenkin itselläni, joka joutuu leffan aikana muuttamaan asentoaan useasti, pakottaa asennon vaihto joka kerta keskittymään miten sen tekee, jotta ei häiritse muita.

Iltapäivänäytös, joten sali tosiaan lähes tyhjä. Sinälläänhän tuolla asialla ei ole mitään merkitystä, mutta onhan se silti isossa salissa hieman outo fiilis. Leffa oli ihan ok, mutta antoi varmasti enemmän sarjan tosifaneille. Itselleni koko Dowton Abbey sarja on täysin tuntematon, joten hahmoja oli vaikea tunnistaa ja leffan aikana jopa erottaa toisistaan. Välillä joutui ihan tosissa miettimään kuka oli kenenkin levissä ja miksi kukakin juonitteli ja mitä. Tämäkin asia varmasti oli sarjan ystäville helpompaa hahmottaa, mutta itselleni teetti paljon töitä.

En nyt voi varsinaisesti sanoa olevani pettynyt, eipä odotuksetkaan olleet leffan suhteen kovin korkealla. On vaikea sanoa onko leffa hyvä, jos se ei ole kovinkaan korkealla omissa mieltymyksissä edes lähtökohtaisesti, mutta kiva että tuli nähtyä. On sitä huonomminkin tullut luppoaikaa vietettyä.

Godzilla

Tänään sain vihdoin Itunesin tilitiedot taas kohdilleen (luottokortti uusiutui) ja maksut läpi. Oli siis tullut aika katsoa ensimmäinen versio (tai siis ei todellakaan ensimmäinen) vuodelta 1998. Godzilla historia ulottuu aina 1954 asti ja sen jälkeen elokuvia on tullut useita kymmeniä. Oli silti aika jännää, että tässä elokuvassa oli Dolby Atmos äänet, vaikka muuten elokuvasta ei varmasti jäänyt epäselvää, että se ei ollut tällä vuosituhannella tehty. Seuraava versio onkin sitten vuodelta 2014 ja sekin varmasti tulee tässä vielä katsottua. Toisaalta taas ihmetyttää, sillä ainakaan Itunesissa tämän leffan kohdalla ei Atmos ääniä luvata.

Luulin, että olin tämän leffan nähnyt ennenkin, mutta en kyllä ollut. Taisin sekoittaa leffan itseasiassa vanhaan King Kong leffaan, jossa myös New York City joutui aika koville. Sinällään tässä leffassa oli kiva palata Madison Square Gardeniin, paljon hyviä muistoja kyseisestä paikasta, vaikkakin tässä leffassa pyhättöä ei ihan ansaitulla kunnioituksella käsiteltykkään. Leffan juoni oli jokseenkin johdonmukainen ja sikäli leffa oli ihan katsottava. Mikään spektaakkeli tästä ei muodostunut, mutta varmasti ihan katsottava ja hyvä että katsoin ennen seuraavaa. Ennen kaikkea odotukset King Of Mosters 2 kohtaan on todella suuret, etenkin äänten ja visuaalisten tehosteiden osalta. Potenttiaalia todellakin löytyy.

Vähän tuli tässä leffan aikana sählättyä muutakin. Näin jossain Youtube pätkässä juuri kuinka REW:iä käytettiin livenä. Ei siis testisignaalin kanssa, vaan ihan leffan aikana. Pakkohan sitä oli heti testata, ihan uteliaisuuden vuoksi. Mitään varsinaista käyttöä sille en tässä vaiheessa tiedä, mutta selvitellään lisää. Kiva lelu kuitenkin.

Tässä REW:in kuvaa ”peakeistä”

Polar

Edelleen Atmos leffojen etsintä jatkuu, ja nyt sellainen vihdoin löytyi, onneksi! Polar, jota voi hyvällä syyllä kutsua Netflixin John Wickiksi ei jättänyt kylmäksi. En oikein itsekään ymmärrä miksi tämä leffa on tullut aina kierrettyä, vaikka aina olen sen tiennyt olevan Atmos leffa. No, mutta onneksi en sitä enää kiertänyt, leffa oli loistava, yksi parhaista mitä olen hetkeen katsonut. Parempi kuin John Wick, pakko sanoa että ehkä jopa näin?

Idea on aikalailla sama, eläkkeelle jäänyt tappaja, jota ei kuitenkaan jätetä rauhaan. Molemmilla kyky tappaa yksin vaikka koko armeija, kestää loputtomasti kidutusta, mutta lopulta nousee aina jaloilleen. Polarissa oli kuitenkin myös jotain hieman syvällisempää, juoni oli selkeästi parempi kuin John Wickissä. Itse asiassa juoni oli jopa niin hyvä, että 20 minuuttia ennen elokuvan loppua luulin sen jo loppuneen. Pahis oli tapettu ja kaikki hyvin, mietin, että mihin ihmeeseen tämä loppuaika nyt käytetään, kunnes juoni juonen sisällä paljastui, nerokasta. Tämä leffa oli todellakin hyvä osoitus siitä, miten tappamisleffa voi olla paljon muutakin kuin pelkkää tappamista. Matt Mikkelsen on kuin kuin kopio Keanu Reevesistä.

Tämän leffan nautinto ei edes jäänyt siihen, vaan sekä visualisesti, ääniltään, että kuvanlaadultaan leffa oli loistava. Olivatko äänet vastaavasti aivan John Wickin luokkaa, ehkä ei, mutta toisaalta samaan olisi ehkä päässyt lisäämällä hieman volyymiä ylemmäs. Joka tapauksessa äänet kuulostivat loistavalta. Tämä viimeisin säätö todellakin toimii. Ensimmäinen säätö kahden PB16 kanssa oli todella hyvä, mutta kuulosti jotenkin hieman ”boomilta” en täysin varma miksi. Toinen säätö eli sen puolesta parempi, mutta ei yltänyt vastaavasti läheskään niin alas kuin ensimmäinen. Nyt tässä viimeisessä kaikki toimii. Kuten käyrät osoittavat, bassotoisto menee todella alas, mutta on samalla uskomattoman tarkka. Jossain Youtube videossa puhuttiin kuinka parhaimmillaan bassoa voi säätää paljonkin ylöspäin (volyymiä) sen silti kuulostamatta tippaakaan häiritsevältä tai liian kovalta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että basson on aika kovalla, mutta ei tunnut tippaakaan häiritsevältä vaan todella nautinnolliselta. Jännä miten tavallinen amatööri katsojakin voi jatkuvasti oppia näin paljon lisää.

Tykkäsin myös todella paljon tämän leffan Quentin Tarantinomaisista leikkauksista ja kuvista, siitäkin huolimatta vaikka mikään varsinaisen suuri Tarantino fani olekaan. Tässä leffassa oli muutenkin jotain Tarantinomaisen sairasta, kuten kohtaus, jossa Duncan Vizla vieraili koulussa opettamassa pienille lapsille tappamista. Mitenköhän tämä menisi läpi nyky yhteiskunnan kouluissa? Olisikohan kyseisen opettajan tai koulun rehtorin työura yhtä lyhyt kuin tappomoodissa olevan Vizlan kohtaaminen käytävällä?

Kingsman 1

Kun on ylimääräistä aikaa niin sitähän tulee sitten kehitettyä kaikenlaista tekemistä itselleen. Tällä hetkellä se ylimääräinen aika menee aika vahvasti leffahuoneessa, mutta sielläkään ajatukset eivät lopu kesken. Olin jo vakavasti päättänyt, että nyt saa riittää ja nyt nautitaan hetki. No ei sitten maltettu olla tälläkään kertaa miettimästä mitä voisi vielä muokata hieman paremmaksi. Päätin jokin aikaa sitten sijoittaa uusiin subbareihin, ja nyt jatkuvasti joudun miettimään miksi en sitten ota niistä kaikkea mahdollista irti. No, kun kerran aikaa on, niin ei muutakuin subbarit vielä kerran uuteen sijoitukseen, ja tällä kertaa oppikirjasijoitukseen, eli molemmat subbarit keskelle huonetta, toinen eteen skriinin alle ja toinen taakse lattialle, keskelle huonetta. Jouduin myös tekemään etuseinään ihan pieniä fyysisiä muutoksia, mutta niiden jälkeen Pb16 löysi paikkansa enemmän kuin hyvin.

Location, location, location vai mitenkä se nyt menikään. Kyllä, subbarien sijoittamisella todellakin on merkitystä, ja nyt se on todellakin todistettu. En oikein edes ymmärrä miten tämä kalibrointi tällä kertaa meni näin, mutta yhtä kaikki, tässä muutamia havaintoja kalibroinnista. Ensinnäkin, PB16:sien kalibrointia on aikaisemmin auttanut huomattavasti kun ensin on säätänyt Phasen kohdalleen. Tällä kertaa ensimmäinen mittaus huoneesta oli todella hyvä. Kävin molempien subbarien Phase, polarity ja Room mode säädöt huolella läpi, mutta minkäänlaista parannusta en käyrään saanut. Yllättävää. Seuraavaksi sitten vuoroon viiveen säätö MiniDSP:stä. Aikaa tähän meni useampi tunti ja yritin säätää molemmat subbarit mahdollisimman tarkkaan läpi. Yllätys kuitenkin oli todella suuri, kun lopulta parhaan tuloksen sain kun molempien subbarien viive oli tasan NOLLA! Eli subbarien toisto oli paras mahdollinen tekemättä yhtään mitään. Tätähän en toki voinut etukäteen tietää, joten eipä siinä.

Tämän jälkeen tein muutamia pieniä muutoksia SVS:sien omiin EQ säätöihin, jolla säädin vasteen mahdollisimman tarkaksi ennen kuin aloin säätämään MiniDSP:n EQ säätöjä. Tässä vaiheessa näytti jo todella hyvältä. Seuraavaksi laitoin kahden istumapaikan käyrät yhteen ja tein EQ-Käyrät valmiiksi. Toisin kuin yleensä, latasin tällä kertaa tuon saadun tiedoston MiniDSP:n input osioon output osion sijasta. Tämä oli lopulta todella hyvä idea, sillä en edes tiennyt, että nyt voin tehdä myöhemmin vielä toisen EQ:n, jonka voin laittaa puolestaan Output osioon ja viimeistellä käyrän.

Seuraavaksi sitten Audyssey ja koko huoneen korjaus kohdalleen. Kuten yleensä, Audysseyn jälkeen vaste hieman kärsi, mutta ei pahasti. Sain käyrän säädettyä lopulta aika hyväksi koko huoneeseen lisäämällä subbarien etäisyyttä vahvistimesta ja viimeistelemällä tuon saadun käyrän vielä REW:n EQ-optimoinnilla, jotka siis tällä kertaa syötin MiniDSP:n output osioihin. Lopputulos on todella loistava, paras käyrä mitä olen koskaan saanut ja lisäksi vaihtelut eri kuuntelupaikoilla nyt aivan eri tasoa kuin ennen. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nyt riittää. En edes tiedä miten voisin enää tehdä mitään paremmin päivittämättä laitteita, joten nyt on valmista!

No kun kerran vaivaa on nähty niin pakkohan sitä sitten oli heti testatakin. Nyt sitten oli sen Kingsmanin vuoro, vaikka eihän se siis ollutkaan Atmos raidalla. Kingsman sarja alkoi vuonna 2015 ja jonkin osan niistä olen ainakin nähnyt ennenkin. En ole aivan varma onko se ollut tämä ensimäinen, mutta hieman sellainen fiilis että ei. Toisaalta saatan olla nähnyt niistä myös useammankin. Joka tapauksessa Kingsman tuli minun tietoisuuteeni hieman sattumalta jonkin aikaa sitten, mutta tykkäsin välittömästi näkemästäni. Jotenkin tuo nimi ei kertonut alkuun kovinkaan paljon tämän suuntaisesta elokuvasti, mutta yllätys oli positiivinen monessakin mielessä. Leffat ovat olleet todella hyviä ja hauskoja. Agenttiseikkailu, mutta jotenkin kuitenkin kaukana Bondeista ja esimerkiksi Bourneista. Tämä on jotenkin paljon hauskempi, leppoisampi, mutta ei kuitenkaan mikään komedia. Muutenkin näyttelijät ovat todella hyviä ja todella onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Toisaalta ei sinänsä myöskään mitään aivan uusia kasvoja näissä kuvioissa. Samuel L. Jacksonin ”puhevika” ärsyttää rajusti, mutta se varmasti on tarkoituskin.

Kingsman sarja on alkanut vuonna 2015 ja kaksi osaa niitä on jo tehty. Nyt pitää ehdottomasti kaivaa seuraavaakin osa käsiin ja valmistautua kolmanteen osaan, joka on vuodenvaihteessa odotettavissa elokuvateattereihin. Loistavaa viihdettä, jossa kuva, äänet ja kaikki muukin on kunnossa.

In the shadow of the moon

Tämän päivän aiheena oli löytää jotain äänellisesti hyvää. Ensimmäisenä mielessä oli Kingsman, joka löytyy vielä hyllystä UHD-levynä, mutta valitettavasti ja yllättäen tässä levyssä ei ollutkaan Dolby Atmos ääniä lainkaan. Outoa. Seuraavaksi mielessä oli katso Godzilla, uusin kuitenkin antaa edelleen odottaa Itunesissa itseään. Samalla kuitenkin huomasin, että Itunesista löytyy myös vanhempi ykkösversio Godzillasta, joka vastaavasti (myös hieman yllättäen) löytyy Atmos äänien kanssa. Jostain syystä Itunes ei kuitenkaan tänään toiminut, joten tämä leffa jäi tällä kertaa katsomatta. Harmi sinällään, sillä kohta tulee kuitenkin kakkososa, joten ensimmäinen olisi kiva katsoa ennen sitä, etenkin kun äänet on Atmos. Toisaalta taas ei harmita yhtään näin jälkikäteen, sillä In the Shadows of the moon osoittautui myös loistavaksi leffaksi.

In the Shadow of the Moon valikoitui jälleen Netflixin puolelta aika nopeasti. Tätä elokuvaa itseasiassa Netflix tarjosi Dolby Atmos elokuvaksi, mutta sitä en lopulta kuitenkaan saanut. Leffa oli mielenkiintoinen, hieman tulevaisuuteen ja mielikuvitukseen suuntaava, mutta kuitenkin minun makuuni riittävän maanläheinen. Leffan juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja pysyi koko leffan ajan johdonmukaisena. Yllätyksiä tuli ja kokonaisuus alkoi koko ajan hahmottumaan paremmin ja paremmin.

Se mistä etenkin leffassa tykkäsin, oli se, että siinä oli jotain omaperäistä ja erilaista. Leffassa oli riittävästi huumoria, mutta toisaalta myös riittävästi vakavuutta. Leffan näyttelijätyö oli mielestäni hyvää ja leffaa oli ylipäätään kiva katsoa.

Inside Man – Most wanted

Pitkästä aikaa taas elokuva sitä genreä, jota ehkä eniten tykkään katsoa. En varsinaisesti ennen elokuvaa edes tajunnut tämän elokuvan olevan jatko-osa vuonna 2006 ilmestyneelle Inside Man elokuvalle, vaikka tosin nimi kuulosti todella tutulta. En rehellisesti sanoen ehtinyt tutustumaan, sen verran nopeasti elokuva näytti hyvältä ja piti valita katsottavaksi. Nopeasti asia kuitenkin selvisi ja pääsin juonesta kiinni. Jälleen elokuva Netflixin USA puolelta, jossa suuri määrä dialogia teki elokuvan katsomisesta ajoittain haastavaa, mutta menoa se ei pahemmin haitannut. Elokuva oli joka tapauksessa erittäin hyvä. Aml Ameen ei missään vaiheessa päässyt aivan Denzel Washingtonin tasolle, mutta sitä nyt kai on väärin edes pyytää. Hyvin mies kuitenkin selviytyi roolistaan.

Juoni sinällään oli taas nerokas, eikä oikein missään vaiheessa pystynyt tapahtumia ennakoimaan. Tällaisia elokuvia pitäisi olla tai löytää paljon lisää. Äänissä ei tällä kertaa ollut mitään ihmeellistä, mutta se ei tässä elokuvassa ollut tarkoituskaan. Toki parit räjähdykset toimivat hienosti. Kaiken kaikkiaan erinomainen elokuva aloitus tälle viikonlopulle!

Hacksaw Ridge

Jälleen kerran on huuli pyöreänä todettava, että kyllä todellisuus vaan on niin usein tarua ihmeellisempää. Jotenkin tämä Hacksaw Ridge on päässyt itseltä menemään ohi, mutta nyt kyseinen leffa oli Itunesista pakko kaivaa esiin. Leffaa on keskusteluissa hehkutettu niin paljon, että odotukset olivat aika korkealla. Tällä kertaa ne eivät myöskään pettäneet. Loistava elokuva, mahtavat äänet ja kuva, erittäin hieno kokemus vaikka kyseessä ei ollut edes Atmos-leffa. Surround äänimaailmaa oli tässä leffassa käytetty paremmin kuin aikoihin ja lisäksi alapää leffassa toimi loistavasti.

Leffan aikana ja sen jälkeen tuli tehtyä myös pieniä kokeiluja äänien suhteen. Koitin ensinnäkin Audysseyn Flat/reference asetusta, josta en saanut irti mitään sen paremmin omilla korvilla kuin Rewillä. Testailin hieman myös mm. erilasia ”0ffset” asetuksia saamatta mitään sen kummempaa aikaiseksi. Testailuihin ei sinällään ollut mitään syytä, lähinnä vain uteliaisuudesta, äänet kuulostivat leffassa loistavilta.

Kun kerran testailun makuun pääsin niin samalla tuli testailua hieman ääniä myös itse pääkuuntelupaikan ulkopuolelta. Nyt selvisi selkeästi se, miksi subbarit pitäisi asettaa eri puolille huonetta. Vaste on yhdelle paikalle todella hyvä, mutta vastaavasti muualla huoneessa ei niinkään hyvä. Toisaalta tämä ei sinällään ole kovinkaan suuri ongelma, sillä huoneessa on vain kaksi paikkaa ja yleensä 99% leffoja katsotaan vain yhdellä paikalla. Mielenkiintoisia havaintoja kuitenkin..

Leffa itsessään oli loistava tarina uskomattomista suorituksista julman sodan keskellä. Tälläiset elokuvat saavat aina miettimään, että mitä järkeä näissä sodissa ylipäätään on, mutta vallan himo on edelleen nyky-yhteiskunnassakin niin valtava, että sodilta ei voi välttyä. Sota on julmaa ja ihmiskohtalot sen sisällä vielä karumpia. Ihmishenkiä kaatuu kuin viljaa sateella ja kukaan ei oikein tunnut tietävän edes miksi soditaan. Sotilaat ovat pieniä tinasotilaita johtajien pelilaudalla ja taistelua käydään uskoen johonkin suurempaan voimaan.

Hacksaw Ridgessä nämä ihmistä suuremmat voimat olivat vieläkin suurempia ja mahtavampia kuin yksi sota. Elokuva on hieno tarina uskalluksesta, arvoista ja halusta auttaa. Tarinaa on todella vaikea uskoa todeksi, mutta se tästä elokuvasta tekeekin niin upean. Elokuva sisältää myös paljon hyviä opetuksia eriarvoisuudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta ja kiitoksesta. Jälleen kerran myös tykkäsin lopun todellista videopätkistä ja historian avaamisesta. Nämä pätkä ovat vain pieni osa elokuvaa, mutta ehdottomasti antavat elokuvalle viimeisen silauksen. Ehdoton suositus!

Avengers – End Game

Tämän leffan katsomista onkin tullut jonkin aikaa odotettua, syynä lähinnä löytää aikaa kolmen tunnin paukutukselle. Tämä sama syy itseasiassa taisi olla myös miksi tämä jäi leffassa katsomatta, vaikka se taisi jossain vaiheessa käydä mielessä. No, nyt se tuli katsottu ja mitä jäi käteen? Ensinnäkin tämänkin leffan odotusarvo on lähinnä visuaalisissa effekteissä ja äänissä. Siihen odotukseen leffa kyllä vastasikin sitten oikein urakalla. Leffa oli alusta lähtien oikein kunnon tykitystä ja subbarit joutuivat todellakin tänään töihin. Hieman edellisen päivityksen jäljiltä tosin jouduin vääntämään subbarien volyymiä kovemmalle, mutta loppua kohden kokemus oli todella mahtava.

Se tosin mikä hieman mietityttää, että näillä asetuksilla päästään vaimentumattomana ”vain” noin 18hz kun edellisillä mentiin ehkä vielä hieman alemmassa. Onko tuo ongelma, ehkä ei. Tätä varmasti tulee taas testattua kun John Wick 3:seen pääsee kotona käsiksi. Joka tapauksessa äänet olivat aika miellyttävät ja jaksoi hyvin kolmen tunnin elokuvan katsoa korvia ärsyttämättä. Aavistuksen vielä voisi mahdollisesti säätää subbarien ja pääkajarien viiveitä. mutta niihin en ole vielä jaksanut lähteä.

Yksi asia mikä edelleen aina Marvelin leffoja katsellessa suuresti harmittaa on Dolby Atmosin puute Itunesissa. Tähänkin leffaan Atmos olisi varmasti tuonut vielä sen pienen lisän nautintoon. Alkuperäisenä leffa kuitenkin on Atmos. Näillä kuitenkin mennään, katsotaan tuoko Disney+ asiaan muutosta ja tuleeko sitä itse maksettua. Joka tapauksessa tämä Avengers saaga sai tässä päätöksensä ja Marvelin hahmoja elokuvassa parveili oikein kunnolla. En nyt sitten tiedä kuinka paljon tämä saaga on itselleni antanut, ei ehkä paljonkaan, mutta monelle sarjakuvan ja Marvelin faneille sitäkin enemmän. Kyllähän Marvelin leffat yleensä kaikki ovat hyvinkin katsottavia ja ennen kaikkea näyttäviä, mutta hieman syvempää juonta näihinkin aina kaipaisi. Ihan kiva ilta päivä joka tapauksessa.

Keskiarvo ei ole koko leffasta vaan pieni pätkä, mutta 105,6db on varmasti lähinnä päivän parasta. Ison omenan Isensessä mittasin parhaillaan 109db. Ylemmäskin kyllä pääsen, mutta on se tarpeellista, en tiedä..

Tätä postausta kirjoittaessa muuten istun parhaillaan leffa huoneessa ja kuuntelen musiikkia. Pakko sanoa, että PB16 ja Klipsch 280F kuulostavat kyllä yhdessä ihan mielettömän hyviltä. Monitor Audioiden jälkeen musiikkikin on saanut aivan uuden sävyn. Musiikki on paljon pehmeämpää ja lempeämpää. Musiikki, jota itse kuuntelen on saanut aivan uuden tason, josta nautin todella paljon. Eihän tämä järjestelmä tietenkään mikään 100000 euron musiikkikokemus ole, mutta ei ole tarkoituskaan. Sanoisin, että hinta-laatusuhteella kuitenkin aika toimiva setti. Minä ainakin nautin enkä kaipaa mitään muuta.

Alien Covenant ja vähän REW:iä

Sunnuntaina aamupäivään piti saada hieman scifiä ja toimintaa. Kuudestatoista UHD-playerin kanssa tulleesta leffasta harva on enää katsomatta, mutta yksi niistä oli Alien Covenant. Tälläkin kertaa ensi ajatus oli, että ei varsinaisesti minun leffoja, mutta ihan vaan äänien takia tarvitsee katsoa. Leffa ei tälläkään kertaa myöskään antanut paljon enempää. Sinällään oli ihan hauskaa, että elokuva taisi olla jatko-osa Promethius leffalle, vaikka tätä en tiennytkään (eikä taida olla virallinen jatko-osa. Joka tapauksessa fiilis oli kuin olisi katsonut Promethiuksen uudelleen, leffa ei tuosta paljon eronnut eikä kyllä tuonut muutenkaan mitään uutta.

Äänimaailma oli ok, mutta ei kyllä ihan John Wickille pärjännyt. En myöskään katsonut leffaa kovinkaan kovilla äänillä, vaan yritän edelleen etsiä tasoa, jolla leffa on samalla nautittava, mutta äänet osuvat. Tänään muut äänet olivat aika hyvät, mutta subbareita joutui taas hieman säätämään kovemmalle. Jotenkin tuntuu, että minulle subbarien äänenpaine on vakio, muut äänet vaan vaihtuvat. Muutamat Atmos effektit toimivat tässä leffassa mainiosti.

Siitä se ajatus sitten lähtikin, eli voisiko vielä jotain säätää paremmaksi? Muutamia ideoita oli taas tullut ja tiesin, että hieman vielä pystytään parantamaan. Toisaalta koska sunnuntaina ei ollut muutakaan tekemistä, niin päätin sitten testailla hieman enemmänkin. Jonkin aikaa yritin lähinnä subbarin omien säätöön kautta löytää vielä hieman parempia lähtöasetelmia ennen MiniDSP:n kanssa säätämistä. Mutta sitten tuli se kuningas idea, eiköhän roudata tuo lähes sata kiloa kuitenkin huoneen perälle ja katsotaan mitä siitä tulee. No eipä tullut. Sain subbarin kohtuullisella vaivalla huoneen perälle, mutta mitään varsinaista hyötyä tuosta voimailusta ei ollut. Käyrät eivät parantuneet oikeastaan lainkaan. Jonkin aikaa yritin, mutta sitten totesin, että jos tästä ei kerran mitään järisyttävää parannusta ole kuitenkaan tulossa, niin miksi uhraisin tuon siistin ja tilaa säästävän sijoituksen scriinin alla. Lisäksi olen todella alkanut tykkäämään siitä, se nimittäin näyttää myös aika hyvältä.

Tässä tulos ennen ja jälkeen Audysseyn.

Nooh, subbari takaisin eteen ja säätämään. Jostain syystä mikään ei tällä kertaa mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi. Aika paljon sai tällä kertaa tehdä töitä, jotta kaikki sai kohdalleen. Lopputulos kuitenkin hyvinkin tyydyttävä, etenkin ennen Audysseita. Jostain syystä en edelleenkään ole täysin sujut tuon Audysseyn kanssa. Eniten minua risoo se, että kun kuitenkin tulen säätämään kaiuttimet ”pieniksi”, niin miksi Audyssey ei tee sitä automaattisesti tai anna edes mahdollisuutta niiden valitsemiseen ENNEN kalibrointia. Pitää tutkia asiaa hieman lisää. Ehkäpä pitäisi hylätä koko Audyssey ja säätää kaikki itse. ..