Hohto

Klassikkojen klassikko, Hohto. Leffa, joka kaikesta huolimatta on itseltäni jäänyt aina välistä, isolta osalta varmastikin sen vuoksi, että kauhuleffat eivät koskaan ole olleet omaa leffavirtaa. Eivätkä ne kyllä edelleenkään ole, kuin vain ja ainoastaan yhdestä syystä, eli äänien vuoksi. Tämäkin leffa tuli nyt katsottua pääasiallisesti äänien vuoksi, vaikkakin vain välillisesti. Tämä leffahan siis piti tilata ja katsoa sen vuoksi, että tällä viikolla jatko-osan eli Doctor Sleepin pitäisi kolahtaa postilaatikosta, ja siinähän äänet sitten pitäisikin olla taas aivan omaa luokkaansa. Ennen tuon katsomista, Hohdon, eli Shining leffan katsominen piti tarinan tuntemiseksi kuitenkin katsoa.

Shining leffa on ollut jotenkin hankalaa löytää, sitä ei jostain syystä löydy Netflixin arkistoista, ja toisaalta, Itunesissa hinta oli sen verran kova, että leffaa en tullut sieltäkään katsoneeksi. Jos nyt oikein muistan, niin leffaa ei voinut lainkaan vuokrata, vaan ainoastaan ostaa kympin hinnalla tai jotain sinne päin. Toisaalta, nyt sain tuolla samalla kympin hinnalla leffan omaksi UHD-versiona.

Leffahan on klassikko, jonka jokainen varmasti tuntee ja suurin osa leffafaneista varmaankin on myös nähnyt. Vuonna 1980 valmistunut Hohto ei hohtanut tullessaan, esim yhtään Oscar ehdokkuutta ei leffalle suotu. Leffasta onkin tullut klassikko ajan myötä. Jack Nicholsonin rooli suoritus on kuitenkin loistelias, ja ehkäpä yksi koko elokuvahistorian tunnetuimmista kohtauksistakin leffasta löytyy Jack Torrancen lyötyään päänsä juuri kirveella hakkaamastaan reijästä sisään. Jos ei leffaa, niin tämän kuvan ainakin jokainen varmasti on joskus nähnyt.

Leffa oli itse jopa paljon parempi kuin osasin odottaa. Ei itselleni mikään kovinkaan nautinto siinä mielessä, että tällaiset leffat eivät vaan ole omia suosikkejani, mutta tykkäsin leffasta enemmän kuin osasin odottaa. Toisaalta se mistä ehkä tässä leffassa eniten tykkäsin oli se, että leffassa ei kuitenkaan väkivallalla pröystäilty, vaan leffa oli enemmänkin psykologinen trilleri. Psykologiset trillerit sitten enemmänkin ovat minun suosikkejani, etenkin juuri sellaiset missä ei jatkuvasti tapeta ketään.

Leffan ääniraita tosiaan taisi olla aika pitkälti alkuperäinen, tai ainakaan sitä ei ole uudelleen tehty. Leffan äänet olivat enemmän kuin yksinkertaiset, ja tämän ajan henkeen jännitystä luotiin lähinnä vain jäätävillä, metallisilla ja yksinkertaisilla viuluntyyppisillä äänillä. En tosin tarkkaan tiedä mitä nuo äänet oikeasti ovat, pitääpä Googletella ja selvitellä. Ja nopealla Googlettelulla muuten löytyi hyvinkin mielenkiintoinen artikkeli ja video täältä. https://tekniikanmaailma.fi/video-tama-soitin-vastuussa-painajaisista-joita-kauhuelokuvat-aiheuttavat/

Elokuvahistorian tunnetuimpia kuvia?

Muuten leffassa ei äänien puolesta ollut mitään kovinkaan ihmeellistä ja tämänkin vuoksi on erittäin mielenkiintoista katsoa tämän jälkeen Doctor Sleep ja nähdä miten ”samassa” leffassa äänet ovat 40-vuodessa muuttuneet. Aika mielenkiintoinen muuten ihan ajatuksenakin, 40-vuotta on kuitenkin todella pitkä aika. Ainoa oikeastaan isompi asia joka tässä leffassa nousi esiin oli se, että äänet olivat todella vahvasti painottuneet etuosastoon. Leffassa ei kovinkaan vahvasti tullut fiilis, että olisi ollut leffan sisällä, siitäkin huolimatta vaikka ääniasetukset olivat Neural:x, niin äänistä tuntui suuri osa tulevan kohdistetusti suoraan edestä. Tämänkin asian pitäisi olla täysin päin vastoin Doctor Sleepin Atmos-raidat kohdalla. Mielenkiintoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s